sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Harmi, että tiekokouksia on vain kerran vuodessa


Oltiin avomiehen veljen luona tiekokouksessa. Niiden naapurin emäntä tuo kyllä aina eloa näihin tilaisuuksiin - hän on ainoa syy siihen, että viitsin paikalle edes vaivautua (kahvitarjoilujen lisäksi). Kyseessä on kylän juoruakka, jolla on näyttävä permanentti ja joka on yhtä pitkä kuin leveä. Pientä naapurien välistä toraa on toisinaan ilmassa. Täti uhkailee säännöllisin väliajoin soittaa poliisit, jos avomiehen veljen koira käy niiden pihassa. Veli sanoo että soita vaan ja iskee luurin korvaan. Ei ole koskaan soittanut. Tai jos on soittanut, niin poliisia ei yllättäen asia ole kiinnostanut.
Ensimmäisenä kättelykierroksen jälkeen naapurin täti alkaa kertoa, miten avomiehen veljen koira on taas käynyt repimässä niiden pihassa roskapusseja. Avomiehen veli ei reagoi mitenkään ja tuijottaa jalkapallo-ottelua. Seuraavaksi naapuri ihmettelee, onko avomiehen veljen ja sen siskon lapset ollenkaan talossa, kun ”ei kuulu tappelun ääniä”.
Kohteliaisuuksien ja kuulumisten vaihdon jälkeen juodaan kahvit. Naapuri tiedustelee millä reseptillä suolaisen piirakan pohja on tehty (pirulainen vaistosi, että kyse oli valmistaikinasta). Kahvin jälkeen aletaan virallisesti kokoustamaan. Valitaan kokouksen ajaksi puheenjohtaja ja sihteeri. Kukaan ei halua olla puheenjohtaja tai sihteeri. Pakotetaan kaksi henkilöä hommaan. Sitten valitaan seuraavaksi vuodeksi puheenjohtaja ja sihteeri. Viimevuotiset eivät halua jatkaa tehtävässä. Heitä äänestetään siitä huolimatta ja he jatkavat tehtävässä.
Sitten joristaan muun juoruilun lomassa hetki viimevuotisista tapahtumista, joista on hataria mielikuvia. Sitten pohditaan tulossa olevia tien kunnossapitotöitä ja -kustannuksia sekä tiemaksujen laskentatapoja tulevalle kaudelle. Kaikilla on asioihin mielipiteitä, ehdotuksia ja etenkin varmaa tietoa, miten ne kaikki voisi hoitaa paremmin. Tässä kohtaa palaan mielessäni kokouksen kohtaan, jossa kukaan ei halunnut olla sihteeri/taloudenhoitaja tai puheenjohtaja.
Välikevennyksenä naapurin emäntä tiedustelee, onko eräs osallistujista ”männy vaihtamaan eukkoo, kun olj ihan erjnäkönen ku ennen”. Tarvitaan hetki vakuuttelua, että vaimo on sama kuin viimekin vuonna.
Kun Exceliä ja laskinta on tarpeeksi vingutettu ja on paikannettu läjä kadoksissa olleita lappuja, kirjoitetaan käsin tiemaksulaskut. Kukaan ei saa loppusummasta eikä tilinumerosta mitään selvää. Sitten sovitaan aurausviittatalkoista, joita ei tänään vuonna tulla kuitenkaan pitämään. Kokouksen virallinen osuus päättyy.
Naapuri kertoo, miten on ”ainakii kolome kertoo nähny kun joku pötkylä on lentänä talon yli”. Nainen intoutuu havainnollistamaan käsillä, minkä kokoisesta esineestä on kyse jos sen näkee. Niin. Jos sen näkee. Muina tuntomerkkeinä mainitaan, että putken muotoisessa lentävässä esineessä on pieniä ikkunoita keskellä ja sivulla pienet siivekkeet. Havaintoa ei kommentoida oikein millään tavalla. Tämä sama henkilö on mm. kerran esitellyt ottamaansa valokuvaa karhusta. Kuvassa oli metso. Hätätilanteesta pelastaudutaan kertomalla joku saatanan vanha vitsi ja röhähtämällä äänekkääseen huutonauruun.
Tilaisuus päättyy.

23 kommenttia:

  1. Ai ristus että oli tutun kuuloista hommaa! :D Kiitos muuten muistutuksesta. Pitäiskin kutsua tiekokoustajat taas koolle :/ Ja hakea Kuopion kaupungilta avustusta ennen sitä.

    VastaaPoista
  2. Sinä osaat kyllä kirjoittaa :-). Nautinnollinen lukuhetki.

    VastaaPoista
  3. Ei herra varjele, eksyin lukemaan tätä salaa töissä ja piti purra kieltä etten ois nauranu ääneen :'D Mahtavaa tekstiä!
    Mietin mitenkä naurattaa muutki tekstit näin hirveesti ja totesin että tapahtumapaikkana on pakko olla joku pohjoissavolainen paikkakunta. Aijai, ihan koti-ikävä tulleepi näin Helsinkiin muuttaneelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tänne vielä mahtuu, tervetuloa vaan kotiin takaisin.

      Poista
  4. Voe elämän kelekka, miulla anoppi kysyy joka vierailulla, että eikö myö haluttais sitten sinne Savvoon asettua aloillemme, että kyllä hyö muuttai pienempään ja voitais siihen heiän omakotitaloon... Taijjan sille tätä tekstiä näyttää kun seuraavan kerran kyseleepi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäne tiiä, taian suostua korkeitaan takasin sinne Savon naapuriin, mistä oon itse kotosinkin... Voin käyä sitten aina naattimassa savolaisista silleen kevyesti ja vähän kerrassaan. Ei makeaa mahan täydeltä. Ja ennen kaikkea: itku pitkästä ilosta... :D

      Poista
  5. Voi hesus. Sun takia mun vauva valvoo vieläkin Tuijottaa tossa mua silmät selällään... Ei enää pokka pitänyt metso-karhun kohdalla ja vaikee se kai nauraa räkättävän äitin vieressä nukkua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nöyrimmät pahoittelut lapsen unirytmin rikkomisesta :D

      Poista
    2. Mun on ollut pakko opetella nauramaan äänettömästi, blogi toimii viihteenä kun odotan että lapsi nukahtaa ja aluksi kävi pari kertaa just noin että repesin ja toinen heräs. Mutta sen arvoista!

      Poista
  6. Kyllä nämä jaksaa naurattaa tällasta rantaruattalaistaki :) Kiitos hyvästä ja muista sisustus-käsityö-lifestyleblogeista poikkeavasta blogista! Ps. meilläkin vauva heräsi juuri naurunhörähdykseen..

    VastaaPoista
  7. Löysin vasta nyt sun blogis ja voi hyvänen aika oon saanut nauraa. Rakastan näitä sun sarkasmiaa tihkuvia kirjoituksias :D Kiitos päivän piristämisestä. Jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
  8. Kirjoita ihmeessä kirja ! Näitä on niin kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elähän ruppee hurjimaan :D Tämmöisiä pikaisia räkäisyjähän nämä on. Toisaalta siihen kai "teho" perustuukin kun ei oo liikaa mietitty.

      Poista
  9. Aivan loistavah-hah-hah-haaa tekstiä!

    Jatuota mutta notta, jos pikkiriikkinen miinus tuosta taustakuvasta, jolla laukeaa joko epilepsia tai migreeni. Ja mitään muuta enää ei.

    VastaaPoista
  10. Tee kirja jossa useampia pieniä kirjoituksia (pakinoita/tariinoita tai sitten vain turinoita? :D)
    On kyllä niin haaskoo luettavvoo jotta ilta se pelastuu ku lukasoo yhyren jos toesennii jutun.
    Tässä tullu jo useampi tunti siirrettyä nukkumaan menoa tyyliin "jos vielä yhden luen..." ja sen "vielä yhden" jälkeen alkaa sama alusta..."vielä yksi ja sitten menen!"

    Eikös tämä ole samantapaista kuin alkoholistilla myöntää olevansa alkoholisti. "Huomenna aloitan kunhan ensin juon VIELÄ tämän yhden..."
    Olet niin koukuttanut tähän blogiisi että lienee sanottava:
    - Hei, olen lukijasi ja sinun blogiholistisi. > <

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä blogiholisti, onneksi näitä tarinoita on vielä niin vähän että kohta joudut väkisin jonniinlaiseen vieroitukseen :) Kiitoksia mykistävän mahtavasta palautteesta.

      Poista
  11. Aattelin aina, että mitä hyötyä vois olla (Tarton:)yliopistossa 'suomen murteet' kurssin suorittamisesta, nyt sit tiiän:))
    Piti vaan n 15 vuotta odottaa mahdollisuutta, että saisin lukea niitä pohjoissavolaisia lauseita, ilman joita tää blogis olis ihanaaa, mut niitten kans viel parempaa! Onneks meillä on työhuone alakerrassa, muuten munkin lapset heräisivät - niille Sun teksteille vaan on pakko nauraa!

    Keep going, ihana lukea blogia, jossa ei kirjoiteta vauvojen hampaista, kutomisesta tai avokadopastasta (toi viimeinen on muuten aika hyvää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ettei mennyt oppi hukkaan! Tule vaikka mökkeilemään näille seuduille tänä kesänä, niin saat kuulla murretta enemmän kuin haluaisit :)

      Ja kyllä, avokadopasta on hyvää. Ravintoloidenkin tarjontaan on jo tuo annos levinnyt.

      Poista
  12. Etsiskelin tätä stooria pitkään. Harmittavasti en ole päässyt noihin tiekokouksiin, vaikka siellä tärkeitä asioita käsitelläänkin :)

    VastaaPoista