torstai 21. maaliskuuta 2013

Kyläkoulumuistoja 80-luvulta

Keskustelin koulukokemuksista tässä joku aika sitten työkavereiden kanssa. Olin aika yllättynyt kun moni kertoi, ettei koulu ollut maittanut edes ekalla luokalla. Minä taas olin hirmu innoissaan koulusta. Siellä kun näki ihmisiä. Meidän ikäluokka oli suurin koska meitä oli rajut viisi oppilasta.
Alhaisen opiskelijamäärän vuoksi monesta asiasta jouduttiin tinkimään. Kolmos- ja nelosluokkalaiset opiskelivat yhdessä ja viides- ja kuutosluokkalaiset niputettiin myös yhteen. Sehän tarkoitti siis sitä, että joku opiskelut saattoi mennä osalla vähän väärässä järjestyksessä oppimateriaalin vaikeusasteen osalta. Mutta eipä siitä tullut ongelmaa, kun sellaista ei siitä tehty.
Alakoulussa meitä opetti yksi umpiuskovainen nainen. Se näytti niin vanhalta, että mietin milloinkahan se kuolee. Oikeasti se oli varmaan tyyliin 50-vuotias tms. Kerran kun tulin koulusta, oli isä äkäisen näköisenä istumassa tuvan penkillä. Joku heitti minua märällä taulusienellä ja vaistomaisesti sitten pääsi pieni kirosana. Uskovainen opettaja järkyttyi niin että soitti meille kotiin. Kyllä pelotti. Yläkoulun puolella opettajana oli siihen aikaan aika tiukkaotteinen ukko. Jos joku pojankolli alkoi hyppiä silmille, sehän otti ja nosti koijarin seinälle. Tänä päivänä siitä sais syytteen.

Meillä oli kokonaisuudessaan ihan mukavaa ala-asteella. Keittäjänä oli alakoulun rakennuksessa asuva ihana täti. Se tutustutti meitä 80-luvun uutuusruokiin, kuten esimerkiksi pitsaan. En voinut sietää pitsaa pariin ekaan vuoteen. Lopulta sitä kuitenkin opittiin syömään ja kotioloissakin vedettiin suurena herkkuna paksupohjaista lenkkimakkarapitsaa. Opettaja antoi meille tarroja joka kerrasta kun lautanen oli tyhjä. Jos tarjolla oli omenia, ne piti syödä siemenkotineen päivineen, että palkinto napsahti. Alkuun minäkin vauhkoonnuin niistä kiiltävistä tarroista, mutta sitten muistan ajatelleeni, että ei oo kyllä yhden tarran arvoista tyhjentää maksalaatikkolautasellista.
Omina yläkouluaikoina opettajia oli kaksi - kiertävä enkun ope oli erikseen ja uusi miesopettaja hoiti loput aineet. Englannin opiskelu oli ihan serious business, mutta kaikissa muissa aineissa olikin asiat sitten vähän niin ja näin. Aika iso osa oppitunneista korvattiin liikunnalla ja monesti katsottiin videonauhalta eroottispainotteisia historiallisia elokuvia. Moni niistä sijoittui esim. Egyptiin, joten ihan oppimismielessä niitä varmasti katsottiin. Opella oli tapana myös pisteyttää meidän viides-kuudesluokkalaisten sääriä. Karkkiakin meillä syötiin tosi usein. Kerran vuodessa meillä kävi kontrollimielessä joku ulkopuolinen täti, jonka kanssa tehtiin kuullunymmärtämiskokeita ja muuta. Yläasteelle kun mentiin niin kolikon kääntöpuolena oli se, että oikeastaan ihan mistä tahansa asiasta kun kysyttiin niin eipä oltu moisia juttuja tehty. Jonkinlainen loppukiri meillä otettiin kuudennen keväällä, sen muistan. Täytettiin äidinkielen materiaaleja sentin paksu nippu.
Hauskimmat muistot on välitunneilta, kun oltiin hippasta. Ne jotka uskalsi juosta orapihlaja-aidan läpi saivat aina paljon etumatkaa. Luppoajalla pelattiin myös hirsipuuta. Kielten opiskelukaan ei mennyt hukkaan. Kun taidot karttuivat, hirsipuuarvoituksia oli myös lontooksi. Ikimuistoisin ratkaisu oli: ”Boys have a penis and girls have a what china.”

Että silleen.
 

22 kommenttia:

  1. Spot is a dog, Jill is a girl.

    VastaaPoista
  2. "Mainonnan" kautta minäkin oon löytäny sun blokin, ja täytyy sanoa, että on aivan mahtavaa luettavaa! Hymyssä suin luin taas ala-aste muistoja ja oli aikalailla samanlaisia. Tosin mulla tais mennä oppi perille lautasen tyhjentämisestä: ei kehtaa mennä työpaikan ruokalaan syömään, ku kaavin lautasen niin puhtaaks, että työkaverit kysyy "Nuolikko sä lautases?!" Kiitänkin koulussa opittuja arvoja siitä, että nykyään taistelen läskejä vastaan, ja luen myös niitä hiilarittomia blogeja. ;) Kiitti sulle, jään kyllä lukemaan tuotoksiasi.

    VastaaPoista
  3. nyt muistat väärin. Ei tarraa heti saanut. Ensin piti olla rivi täynnä leimoja ja sitten tuli tarra. En tosin muista, kuuluiko tämä ruokailuun vai mihin...
    Hah, en muista olitko sinä yhtä aikaa yläluokan puolella sen erään naapurin pojan kanssa? Olen edelleen järkyttynyt hänen natsijutuistaan ja siitä, että hänellä oli vihko pulpetissa, jossa oli muiden oppilaiden kuvat piirrettynä. Joka välitunnilta tultuaan hän veti rastia jonkun päälle, kun oli kuulema helpottanut tämän...
    Ihmekään, jos ei ihan täysijärkiseksi kasvanut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliskohan ollutkin tosiaan niin että ensin leimat ja sitten tarra. Tarkemmin ajateltuna, hyvin epäkristillistä toimintaa ois jos jokaisesta hyvästä suorituksesta saisi tarran. Kärsi, kärsi, niin kiiltävämmän tarran saat.

      Oon aika varma tietäväni ketä poikaa tarkoitat. Koska eihän niitä naapureita ollut niin montaa :D Mutta ei mulla hänestä sen tarkempia muistikuvia kyllä ole.

      Poista
  4. Minäkin vietin ala-asteaikoja pienessä kyläkoulussa, jossa luokkia oli yhdistelty juuri noin ja oppilaita taisi olla yhteensä jotain 45. Siirryin siihen kouluun suoraan etelästä, 800 oppilaan koulusta ja muutos oli melkoinen. Ensimmäisenä päivänä järkytyin, kun ei ollut automaattista kellonsoittoa, vaan joka viikko vaihtuvat "järjestäjät" kilkuttelivat lehmänkelloa välitunnin päättymisen merkiksi koulun ovella. Pesäpalloa ei mahtunut koulun pihalla pelaamaan kunnolla, joten aina pari tyyppiä meni autotien toiselle puolen koppaamaan palloa kiinni. Hirvittävän turvallista, mutta mukavaa.

    Ps. Tuo hirsipuun ratkaisu lennätti kahvit näytölle hahah :D

    VastaaPoista
  5. Piti lukea teloittanut.

    VastaaPoista
  6. Meidän ala-asteen enkun ope oli sellainen puolihullu nero, osasi seitsemää kieltä mutta ei osannut opettaa niistä yhtään. Se tykkäskin komennella väkeä käytävään pienestäkin syystä. No kai se oli helpompi pienemmälle porukalle opettaa, että river lausutaan raivör ja bicycle bisaikl. Vähän oli meissä hommaa yläasteen opelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raivör ja bisaikl :D Ei ollu heleppoo teilläkään sitten siirtymä yläasteelle.

      Poista
  7. Vahan oman kouluni tyyppiselta kuulostaa. Vaikka aloitinkin jo v- 68. Meitakin oli kaksi luokkaa aina yhdessa. Tarroja ei tainnut silloin olla. Ruuasta pahaa oli ainakin joku kastike jonka nimikin oli kauhea, "sipatti". Jotain valkosta mossoa. Tilliliha oli toisena kauheena. Keittolan tati oli kylla ihan kiva.

    VastaaPoista
  8. Meiän koulussa yhen open luokassa ei saanut laittaa ruokaa "sikojen astiaan" - kouluruokalaa ei ollut vaan ruokailut tapahtuivat luokkahuoneissa. Kuulin legendaa, että eräs ton open oppilas oli tyhjentänyt lautasensa reppuunsa, kun ei ollut pystynyt syömään loppuun!

    Tää samainen natsiope, natsiopepuolisoineen, piti kerran koko meidän luokalle kuulustelun, jokaiselle henkilökohtaisesti yksitellen. Kuulustellut eivät palanneet luokkahuoneeseen vaan siirtyivät kuulustelun jälkeen toiseen tilaan. No me luultiin kyseessä olevan maantiedon pistokkaat!
    Mun vuoroni tuli. Jouduin seisomaan opettajien edessä, toinen kirjasi kaikki vastaukseni. Vakavalla ja tiukalla äänellä toinen ope kysyi: "Oletko KOSKAAN nähnyt kenenkään näyttävän opettajalle KESKISORMEA!" No olihan meidän luokalla pari, jotka tälle inhokkiopettajalle aina näyttivät kesaria open kääntäessä selkänsä. Tietenkin kielsin nähneeni - eihän nyt toista narauteta! Tilanne oli niin koominen, että katselin vain varpaisiini ja yritin pysyä vakavana vaikka koko ajan meinasin pyrskähtää nauruun!

    Jotkut olivat noista parista oppilaasta kuitenkin rollineet. Kuulustelujen jälkeen opettajapariskunta piti hyvin vihaisen puhuttelun koko luokalle, kohdistaen myös pettymyksensä niihin oppilaisiin, jotka eivät olleet narauttaneet kaveria!:D

    Kuulustelujen jälkeen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiukoista kuulusteluista oot kyllä selvinnyt :D Harmi että aina on joukossa pari vasikkaa...

      Poista
  9. Oi, sipattia! Pitääpä tehdä joku päivä!

    VastaaPoista
  10. Vakaasti olen sitä mieltä että nykyajan nuoriso on sen takia niin hunningolla kun eivät ole koulussa joutuneet syömään tillilihaa ja piilottamaan suolakurkkuja housuihinsa. Koska siitä pöydästähän ei lähdetty mihinkään ennenkuin lautanen oli tyhjä. Ja ihan turha oli yrittää selittää että se oli se keittiöntäti kauhonut liikaa lautaselle. Itkua vääntäen on istuttu ja syöty, ja käyty sitten vessan kautta tyhjentämässä posket ylimääräisistä.

    Hirsipuuarvoitus toi päivän naurut, kiitos siitä :D

    VastaaPoista
  11. Voi saakelin saakeli kun tuli ikävä omaa ala-asteikä, mutta ei sitä pelottavaa partaista eka-tokaluokan opettajaa. Kolmos-nelosella meillä oli sen sijaan ihan hauska ope, joka jo 5 vuotta vanhemmalle veljelleni oli luvannut lähettää kortin kun on laihtunut. Korttia ei ole vielä tullut ja ope on eläkkeellä. Vitos-kutosella sen sijaan meillä oli opettajan eka-tokaluokan open mies ja koulun rehtori, joka jäi heti meidän yläasteella lähettyä eläkkeelle ja sairastui alzheimeriin. Niin kivoja me oltiin.

    VastaaPoista
  12. Kaveri ampui viivottimella kuminpalasen open silmään, istuin kaverin vieressä ja toljotin pöljänä mitä sille opelle sattui.
    Se saatanan tollo vei mut tukasta reksin kanslian kellon alle tunniks seisomaan vaikken ollu tehny mitään.
    Vieläkin korpee.

    VastaaPoista
  13. Mä oon vasta -90 luvun alkupuolella syntynyt ja mäkin oon käynyt ala-asteeni niillä viimeisillä vielä olemassa olevilla kyläkouluilla.. omani on itse asiassa pystytssä vieläkin ! meille tuli enemmän ylä-asteella opettajia joilla oli toi katsotaaan elokuvia asenne, eikä opintosuunnitelma todellakaan täyttynyt. siitä kärsittiin sitten lukiossa kun ei oltu yläasteella edes yritetty opettaa asioita

    VastaaPoista
  14. En nyt sanois et kaikki nuoret jotka nyt käy kouluu olis hemmoteltuja. Ite oon viel peruskoulussa (ysil) mut muistan et ku olin ykkösellä niin ope melkein laittoi jokaisen jälkkäriin jos ei syönyt haarukalla ja veitsellä. En tarkoita sitä et olis syöny käsin vaan jos söi pelkästää haarukal. Ja nykyinen koulu on kyl natsikoulu... mitää ei sais tehä

    VastaaPoista
  15. Meillä (savossa myös, samaan aikaan) jokaisen oppilaan piti viedä kilo/litra marjoja syksyisin kouluun.. Kaverini oli mansikkatilalta ja hän toi mansikoita, me kaikki 50 muuta tuotiin puolukoita. Näillä oli siis lama-aikana tarkoitus jatkaa kunnan kehnohkoa ruokarahaa.. Puolukkaa oli siis survottuna, porkkanaraasteessa, kaalisalaatissa ja mikä karmeinta, "marja"rahkassa! Siis joka ruualla oli puolukkaa.. Mutta eipä ollut pissatulehduksia meillä!

    VastaaPoista
  16. Mun mielestä ei oo laisinkaan liioteltua hakea syitä omiin ongelmiini ala-asteen opettajasta. Se piehtaroi välitunneilla kollegansa kanssa ja me katsottiin ikkunasta, luokka kun oli ekassa kerroksessa. Jostain syystä tehtiin kukkakaupoille sanomalehdistä rullia ja opettaja toi sinne omat pornolehtensä, kantoi siis kortensa kekoon. Viidennellä luokalla ei juuri muuta opiskeltukaan kuin ihmisen biologiaa.

    Oudointa oli kun oltiin koululla yötä ja äijä kävi hyvin läheltä katsomassa, kuka nukkui ja kuka ei. Koko konseptissa oli jotain hämärää: oltiin ehkä 10-vuotiaita ja yhdellä "pariskunnalla" oli huonessa teltta, josta kuului kaikenlaista ähinää.

    Ukkohan olis nykyään jo lusimassa, mutta siihen aikaan vaan jupistiin, ei tehty mitään. Tähän päälle tietty vielä kaikki normaalit "et saa välipalaa jos et laula luokan edessä" -toimintamallit.

    VastaaPoista
  17. Nykyinen ope kiittää ja kuittaa muistoista:D

    VastaaPoista
  18. Hetken jo tuumin että Kotalahestako se sinäkin oot, mutta IHAN kaikki kohdat ei täsmää. Ehkä. Mutta hyvin pitkälti meininki sama.
    Sitä vaan monesti miettii, että mitenkä hitossa on elämässään päässyt edes johonkin ala-asteella saaduilla eväillä. Nykystandardeilla meidän kaikkien pitäisi olla vähintään syrjäytymisuhan alla vailla alkeellisintakaan älyä. Ainiin, mut jotkut onkin! Ne pahimmat turapässit.

    Lukaisin tässä iltapuhteina koko blogin, ja ai että mun vatsalihakset kiittää! Ja minä myös, nautin hihityskouristuksissa. Samaistun NIIN moneen asiaan, vaikken enää K-lahticity-Oravikoski-Leppävirta akselilla hengailekaan kuin satunnaisesti. Oot ihana.

    VastaaPoista