perjantai 5. huhtikuuta 2013

Lentokoneessa on tunnelmaa


Internetissä kerrottiin, että Samoalla otetaan käyttöön sekä matkustajan että hänen matkatavaransa painoon sidottu lentolippujen hinnoittelumalli. Enpähän tiedä mitä mieltä tuostakin pitäisi olla. Puntarin kautta lähtöselvitykseen ilmeisesti pitäisi jatkossa mennä. Minusta nähden riittää jo nöyryytykseksi ainaiset ruumiintarkastukset, etenkin jos virkailija on pikkasen yli-innokas ja tutkii suunnilleen jokaisen sopukan. Ja sitten on oma lisänsä, jos kainalot ovat hionneet päivän aikana ja toinen kourii niitäkin antaumuksella. Ei siinä tiiä miten päin pitäisi olla. Paitsi kyllähän ne itse asiassa kertoo miten päin pitää olla.

Jos lähdetään sille tielle, että matkustajiakin kohdellaan kuin rahtia niin miksei samantien otettais lisämaksuja, jotka on sidottu esim. hajuhaittoihin, liialliseen tuttavallisuuteen, lasten itkuun ja kiukutteluun, humalahäiriköintiin ja matkustajan epäviehättävyyteen. Tärkein kohta olisi kuitenkin ehkä kyynärnojan käyttömaksu. Mikään ei ole yhtä ikävää kuin käsien osuminen yhteen ventovieraan kanssa molempien yrittäessä laittaa kättään lepäämään penkkien välissä olevalle kyynärnojalle.

Lentomatkustamisen viihtyvyyden kehittämiseksi on lisäksi suunniteltu jossain lentokoneita valmistavassa putiikissa sitä, että vessoja pitäisi entisestään pienentää. Hullun hommaa. Välttelen viimeiseen asti saniteettitiloissa asioimista lentokoneessa. Aina on vessanpytyn renkaalla jos minkälaista roisketta ja kyynärpäät ja polvet paukkuu seiniin kun yrittää hommansa hoitaa.

Lennettiin avomiehen kanssa tässä taannoin Afrikan mantereelle ja paikat löytyivät riviltä kaksi. Avomies oli että jee jee, päästään ekana koneesta pois. Kysyin että tiedätkö sinä yhtään mitä ne kakkosrivin paikat tarkoittaa. Se oli että en. No sitä, että meidän edessä on perhe, jolla on vauva ja penska todennäköisesti itkee koko matkan. Oraakkelin lahjani eivät pettäneet silläkään kertaa.

 

Seksuaalinen häirintä lentomatkan aikana on luku sinänsä. Kerran tulin Helssshingistä kotia kohti ja viereen istui aika isokokoinen mies joka hilseili. No eihän siinä muuten mitään, mutta tämä koko ajan ”vahingossa” hivelsi milloin mun reittä ja milloin kättä ja tuijotti taukoamatta. Eipä siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin painautua tiiviisti ikkunaa vasten ja teeskennellä nukkuvaa. Onneksi älysi lopettaa.

Entäs yks kerta kun viereen tupsahti istumaan piispa. Kyseessä oli Wille Riekkinen. Kaveri oli niin tuttavallinen ja kohtelias että alkoi jo ärsyttää. Mulla on kuitenkin periaate, että lentokoneessa ei ventovieraiden kanssa lähdetä sosialisoimaan. Ainoastaan silloin puhutaan, kun jonkun on päästävä toisen ohi ikkunapaikalle istumaan. Sitten se pirulainen vielä lennon päätteeksi ojensi takin sieltä ”overhead lockerista”.
 
 
 
 
Ei ristus. Jotain rajaa.

 

25 kommenttia:

  1. Ja auta armias, kun mulle oli jostain syystä annettu ekalta riviltä (ei ollut bisnesluokka) sen vauvan ja äitinsä paikka. Jouduin kuuntelemaan tauotonta veetuilua tältä kaltoin kohdellulta kanssamatkustajalta, kunnes tarjouduin vaihtamaan paikkaa hänen kanssaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syytönhän sinä siihen olit! :D No, laupias samarialainen hoitaa homman. Käänsitkö vielä toisen posken?

      Poista
  2. Jos kaikki olisivat hoikkia ja kapeaharteisia, ei lentokonematkustaminen olisi niin tuskallista kenellekään. Olen varmaankin ollut onnekas kun en ole vielä saanut yhtään ikävää lentokokemusta, tosin en millään turistilennoilla aurinkorannoille ole mennytkään. Mutta kyllä, minäkin arvostan hiljaisuutta ja koskemattomuutta julkisissa kulkuneuvoissa, oltiinpa maalla, merellä tai ilmassa.

    Note to self: pakkaa kuulevat kuulosuojaimet mukaan seuraavalle lennolle lapsien varalta.

    VastaaPoista
  3. Hain isäni lentokentältä ja hän puhui ummet ja lammet vieruskaverinsa elämästä ja työpaikasta. Piti oikein soittaa vielä perään ja kysyä "Niin siis miten teille oikein tuli puheeksi että missä hän on töissä?!".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siinä mitään jos kaksi sellaista sattuu vierekkäin jotka jaksaa keskenään lätistä. Tai ehkä toinen ei vaan kehdannut olla vastaamatta x)

      Poista
  4. Istuin kerran Budapestistä Helsinkiin suomalaisen lapsiperheen vieressä. Minä ikkunapaikalla, perhe samalla rivillä käytävän molemmin puolin, että saivat jakaa sitä perhearjen iloa ja riemua laajemmaltikin. Nyökkäsin ääneti kun siihen tulivat ja olin tuppisuuna koko matkan. Koneen laskeuduttua alkoi perheen tavaroiden etsiminen. Joo, voi jösses. Avasin vihdoin suuni. "Anteeks, pääsenkö ohi tästä?" Voi sitä tuijotusta! Olivat luulleet mua unkarilaiseksi, etten osaa suomea. Hähää!

    VastaaPoista
  5. Kun on jo isot lapset, kehtaa valittaa muiden lapsista ;) ;) äänet kestän, mutta takana olevan lapsen tauoton potkiminen minun istuimeni selkään ottaa päähän. Toisaalta, me ollaan kerran matkustettu kotiin Kreikasta kun toisellä lapsella oli hinkuyskä (jolloin edessä istuva varmaan luuli saavansa vähintäänkin keuhkotaudin) ja toisella kertaa saimme kaikki koko hotellissa ruokamyrkytyksen juuri lähtöaamuna. Pyynnöstä huolimatta meidät kaikki 40 henkilöä sijoitettiin pitkin konetta, joten varmasti ykäilessä ja lasten ripuloidessa housuunsa tartutimme koko koneelle noroviruksen!

    Mutta, kaikesta huolimatta, otan vaikka lähelleni vaikka 10 vauvaa huutamaan kuin kännisen keski-ikäisen öykkärin. Lapset eivät voi aina hallita omaa käyttäytymistään, aikuinen voisi hyvinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilkunnussija nipottaa: ruokamyrkytys ei ole norovirus. Ruokamyrkytys ei tartu ympäriinsä yrjöilemällä.

      Poista
  6. Niinpä voisi hallita hyvinkin. Bangokin lennolla ehkä tunti lähdön jälkeen alkoi lamput sammumaan ja penkit mennä takakenoon niin takana istuva kypsässä iässä oleva rouva hermostui. En kuulemma olisi saanut laittaa omaa penkkiä taaksepäin! Hän tarttui kiinni siihen penkkin, röykyytti sitä ja huusi että alkaa oksentamaan. Hirveen miellyttävää matkaseuraa oli hän.

    VastaaPoista
  7. Tuota samaa maksuhommelia kummailin eilen. Että mitenköhän se käytännösä toimii, jos paino on merkattu matkalippuun. Onko se aamupaino aluvaatteisillaan vai päiväpaino palttoo päällä? Mennäänkö ensin metallinpaljastimeen vai puntariin? Saako vaihtorahaa jos on laihtunu lipunoston jälkeen? Pitääkö varata käteistä että pääsee vielä lomakilojensa kans koneeseen? Monenko päivän pitusia nämä jonot mahtaakaan olla?! Mahtava idea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä paras kommentti tästä aiheesta :D

      Poista
  8. Itsehän olen saanut kunnian istua Helsingistä Kuopioon arkkipiispa Leon vieressä. Oli kaunis, kuuma kesäkuinen päivä. Arkkipiispa on uransa aikana saanut kahvia juodakseen eikä nähdäkseni ole kursaillut kakun kanssa. Kuumakin oli tainnut tulla mustassa kaavussa. Harmi, ettei hänen arvoisensa ihmiset saa matkustaa business-luokassa.

    Tuo lasten meluhaitta on sietämätöntä. Pysyisivät kotona, jos eivät osaa käyttäytyä sen vertaa. Yhdelläkin Teneriffan lennolla oli monta tuntia karjumista yhteen menoon, eivätkä vanhemmat saaneet mitään rotia niihin kakaroihin.

    VastaaPoista
  9. Aijjettä! Tästä aiheesta vois kirjottaa kirjan. Kirjasarjan! Penkkiä potkivat kakarat, käsinojan reviirirajasta välinpitämättömät vierustoverit, sikalihavat eessä istujat joitten penkki kallistuu pelkällä matkustajan massalla suoraan syliin, ylisosiaaliset höpöttäjät.... mitähän vielä. Vittu ku ihmiset ei osaa!

    Oma suosikkini on iranilainen mummeli lennolla Banda Acehista Kuala Lumpuriin (muistaaxeni), joka tuijotti herkeämättä kun täyttelin maahantulolipukkeita. Ajattelin että kääkkä ei oo koskaan nähny kynää tai sitte se vaan haluaa lainata sitä jahka saan lipetit valmiiks, kun vahti niin tarkasti. Kun olin läpäreet sutinu täyteen, ojensin tätille kynää että olkaa hyvä vaan, tässä tää ihme olis, vapaasti saa lainata. Tätin kivettyny naama ei värähtäny ymmärryksen merkiks. Hän tyynen rauhallisesti ojens miulle noin 15 iranilaisen passin pinon ja nipun niitä maahantulolappuja, ja nyökkäs siihen malliin että jees, sinä hoitaa meiän suvun laput kans, jees????

    En hoitanu. Pistin kynänkin takasin kassiin, laitoin kuulokkeet korviin, hevin täysille ja tuijotin ikkunasta ulos. Vittu tänne lennolle oo töihin tultu.

    VastaaPoista
  10. Oon jokusen noita samoalaisia rouvia nahnyt, joten en ole yhtaan moisesta yllattynyt :D sen verran tilavia on emannat etta siihen manoo 2-3 keskivertosuomalaista yhteen samoalaisrouvaan :D

    VastaaPoista
  11. Hei, kiitos hauskasta blogista. Liityin juuri lukijaksesi.

    VastaaPoista
  12. Joo, joskus tuntuu että koneen ainoat vilkkaat lapset on mun selän takana, pitää meteliä ja potkii istuintani...

    Vois kansa päästä parempiin BMI-lukemiin jos painon mukaan tulis taksa. Siinähän sitä olis motiivi...Sitten tietty pitäis pukea päälle mahdollisimman vähän ja kevyttä vaatetta, hmm, ostaa matkakohteessa sitten palttoo päälle.

    Oikeesti mulla on käynyt säkä matkustaessa, viimeksikin oli vieressä nuori opiskelijapoika, joka ehti kertoa tulevaisuudenhaaveistaan, opiskelustaan tuntemattomassa kaupungissa (minun kotikaupunki), en ole hetkeen niin mukavaa kaveria tavannut, harmitti ettei tullut nimi esiin, siinä olis ollut oiva vävypoika meille (kolmen tyttären äiti kun olen).
    Edellisellä matkalla taas vieressä oli maapallon kiertänyt nainen jolla oli mahtava kertomus matkoista kerrottavana:)

    VastaaPoista
  13. Sillä samoalaisella lentoyhtiöllä on vaan niin älyttömän pienet koneet (alle tusinan verran istumapaikkoja), että niin pienessä prutkussa alkaa olla jo merkitystä sillä mitä matkustaja painaa. Näissä meikäläisten isoissa koneissa ei paljon heilauta suuntaan tai toiseen vaikka koneessa olisi sumopainikerhon kevätretkeläiset.

    Joskus junassa matkalla Helsinkiin vieressäni istui Mitro Repo. Teki mieli Lahden kohdalla sanoa sille, että ole nyt saatana jo hiljaa.

    VastaaPoista
  14. Saijalta ja muilta pitäisi kokonaan kieltää penkin taaksepäin laittaminen. Jos ei pysty pitämään penkkiä normaaliasennossa, kannattaa matkustaa ykkösluokassa, jossa enemmän tilaa. Onneksi itse olen sattunut lennoille, jossa jo lentoemäntä on tullut sanomaan ihmisille, että pienen tilan vuoksi penkkien asentoa ei muuteta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeileppa matkustaa pallon toiselle puolelle (yli 30 tuntia koneessa) laittamatta sitä penkkiä välillä pitkälleen! Toisinaan on vaan pakko saada nukkua!

      Poista
    2. Juu, haluaisin nähdä kun yrität olla penkki pystyasennossa sen yli 30h. Kyllä minä ainakin penkkini kallistan ja nukun.

      Poista
  15. Pahinta on, kun paikka osuu ihan WC-tilan viereen, etenkin pitkillä matkoilla koko ajan joku seisoo vierellä ja käytäväpaikalla ollessa tulee tuupituksi.
    Kiitän samassa tämän blogistin raikkaita postauksia. Olen saanut monet hyvät mielet niitä lukiessani. Itse olen vasta aloittanut. Jätän keväthaasteen sinulle ja muillekin, se löytyy blogistani ,)

    VastaaPoista
  16. 11h Amsterdamista Hong Kongiin, takana lapsi joka huusi ja känisi aivan_koko_matkan. Harvoin oon tuntenu niin hallitsematonta raivoa kuin silloin :D Vielä kun tämän hyvän päälle kone oli vanha ja aivan_pirun_ahdas, ruoka huonoa ja vieruskaveri isokokoinen ja syväuninen (vessaan pääseminen oli jokseenkin hankalaa), niin ei vähään aikaan huvita lentää.

    VastaaPoista
  17. Ikinä en oo lentänny ja nämä kirjoitukset luettuani, olen siitä aika ylpeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekään en ole lentänyt ja alkaa tuntua samalta!

      Poista
  18. Kiusallista ja tyystin kansanluonteeseen sopimatonta on tuo joukkoliikennevälineissä tuttavalliseksi heittäytyminen Riekkiswille-tyyliin ( taitaa kaksoisveekin olla käytössä vain imagosyistä).
    Me pohjois-pohjalaiset, kansanluonteista juroimmat, emme tarvitse puhetta edes penkille pääsyyn tai poispääsyyn liittyvien tavoitteiden ilmaisemiseen. Oulun koneessa ei ole mitenkään tavatonta, että käytävälle vain jäädään seisomaan ja tuijotetaan omaa jakkaraa tavoitteellisesti. Kyllä se käytäväpaikalla istuva ja kulun blokkaava on vastuullinen tuon selvän merkin havaitsemaan ja väistämään. Äärimmäisenä tehokeinona voi käyttää rykäisyä viestin perillemenon vahvistamiseen.
    Linja-autossa outojen vieressä istumista lähtökohtaisesti vältetään, ennemmin sitä vaikka seisoo. Jos viereen ryykää joku muualta muuttanut, oma postumistarve ilmaistaan ennen pysäkkiä tapahtuvalla näyttävällä omien kamppeiden keräilyllä. Laajoin liikkein vedetään kinttaita käteen ja pipoa päähän. Jos ei tuosta tajua, lähdetään vain hitaasti, mutta päättäväisesti työntymään kohti käytävää, kyllä se väistää.
    Kyllä yksinkertaiset asiat, kuten kotimaanmatkailu, pitää pystyä hoitamaan ilman puheita.
    -Pientilallinen-

    VastaaPoista