torstai 18. huhtikuuta 2013

Näin minä autoilen


Minulla on ollut ajokortti vasta pari vuotta. Avomiehen piti ensin opettaa mut ajoluvilla. Ei siitäkään mitään tullut, joten menin teinien kanssa ajokouluun. Ei oo harmittanut. Heti kortin saamisen jälkeen yritin saada autoa ekaa kertaa talliin ja eihän se oikein onnistunut. Kuskinpuoleinen kylki osui melkein autotallin ovenpieleen. Kysyin että mitä nyt tehdään. Avomies antoi neuvoja, joita en oikein osannut noudattaa. Avomies huusi että lähe nyt vittuun siitä autosta. Aloin itkeä. Enhän minä päässyt vittuun siitä autosta, koska mun puolen ovi oli edelleen autotallin ovenpielen kohdalla. Ryömin repsikan puolelta ulos ja luikin sisälle. 
Savon Sanomissa oli juttu kuljettajien luokittelusta. Siinä Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Juha Valtonen listasi seitsemän erilaista kuskityyppiä: rauhallinen, turhautunut, kiireinen, moukkamainen, pelokas, joustava ja sosiaalinen.
Ajokokemuksen määrän puolesta minun pitäisi olla pelokkaiden kuljettajien kategoriassa, koska siihen kuuluvat kokemattomat tai vähän ajavat. Moottoritielle liittyminen oikealla nopeudella saattaa esim. aiheuttaa päänvaivaa. Minulla ei tätä ongelmaa ole, ellei nyt Hiacen rajoitteita lasketa. Kun pitää tallan pohjassa, saa riehuttua auton semmoiseen 80 km/h nopeuteen siinä vaiheessa kun pitää jo survoutua liikenteen sekaan. Teemme parhaamme.
Turhautuneen kuskin tunnusmerkit täytän. Jos olen letkassa tai on muuten vaan tylsä tienpätkä, luen sähköposteja, vastailen niihin tai otan kännykällä kuvia koirasta. Millonkahan kolahtaa.
Ohituskuvioissa olisin törkeämpi jos vaan pystyisin. Jos olen Hiacella liikenteessä, teen ristinmerkin ennen jokaista ohitukseen lähtöä. Alamäkiohitukset on parhaita, koska silloin kiulu kiihtyy ees jotenkin. Yleensä vain meteli kasvaa, mutta vauhti ei. Audilla pystyy muuten hirmu helposti tekemään mulkkuja ohituksia.
Muita vakiojuttujani ovat aggressiiviset huokailut ja pään kallistaminen taaksepäin tuskaista oloa symboloimaan. Monesti vahvistan efektiä sanomalla "Ei hyvä vittu". Tällaista tapahtuu esim. jos jonkun edellä ajavan nopeus heittelee paljon tai se ajaa varuilta seitsemääkymppiä satasen alueen kameraan.
Ihan hyvin olen mielestäni varsin lyhyessä ajassa suomalaisen liikennekulttuurin sisäistänyt. 
Anoppi muuten kehui viikonloppuna miten hienosti peruutin ja kuinka lähelle pystyin ajamaan muita autoja. Se varmaan luuli, että minä näin ne autot.

 

29 kommenttia:

  1. sainpahan taas hyvät naurut heti aamusta

    VastaaPoista
  2. Mä olen ehdottomasti se pelokas kuski :D
    Siinä missä sä tekstailet ja kuvaat siellä letkassa, mä odotan vainoharhaisena, että joku monstercar tulee ja lyttää mun autoni yli ajaessaan kun hermostuu oottelemaan :D
    Vilkuilen peilejä ja hiki valuu pitkin selkää ja maalailen mielessäni ties mitä kauhukuvia rattijuopoista tai muuten vaan hulluista kanssa ajajista...

    Lienee sanomattakin selvää, että mä en enää autoile. Se ei vaan sovi mun laiselleni neurootikolle :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas aamun nauruista. Itselläni työmatkan varrella pari kohtaa missä nopeus vaihtuu 60 -> 80 ja joka viikko eteeni osuu muutama autoilija joka on jäänyt autokoulun tunneilta pois siinä vaiheessa, kun opetellaan nopeusrajoituksia. Ja joka kerta omasta suustani pääsee manaus, etsä p...le tajua et tässä on nopeus 80, ja ääni tietenkin multifalsetissa.

    VastaaPoista
  4. Mä olen varmaan se joustava kuski. Siinä kummasti joustatuttaa, kun rekka kimpoaa rampilta päälle. 8(
    Autoa ajan kyllä paljon ja vieläpä ummikkona halkipoikki Suomen. Viimeksi navigaattori homahti Lahden motarilla, eikä mulla tietenkään ollut mitään karttaa.

    VastaaPoista
  5. Kiitos ja apua, sä pilasit mun meikit.
    P.S. Tänään eräästä tärkeästä syystä, niin huolella ja oikein ajan kanssa laitetut korjausaineet ja muut kohennukset eivät kestä tätä hirnumista. Äh, olkoot kestämättä. :)

    VastaaPoista
  6. Ei o korttia enkä aja, mutta olipas hauskoo lukia tämä juttu!

    VastaaPoista
  7. Mulla on ihan sama tilanne! Ratkaisin sen siten, että ostin oman auton. Nyt naarmuttelen ja kolhin omaa vitun autoani. :D

    VastaaPoista
  8. En oo ajanut hävettävän pitkään aikaan kortin saamisen jälkeen ja nyt on kakkosvaihe ensi kuussa. Mies on antanut tehokasta ajo-opetusta koska oon aika toivoton kuski oikeesti :D Oon miettinyt että miten se kestää mun tyhmiä kysymyksiä, vasta kerran ollaan tapeltu ''ajotunnilla'' :D

    VastaaPoista
  9. MInä ajoin nuorena rouvana aikoinaan portista ulos ja tuli ika iso raapu auton kulkeen. En maininnut kotona heti mitään. Kun mies huomasi tilanteen roskia viedessään, alkoi keskustelu. Olet näköjään portista sisään ajaessa vetänyt palan porttia mukaan. Enhän ole, kíelsin, ja mies ihmetteli, kun vaurio viittasi siihen. Nó kuka sitten jos et sinä, tinkasi, sinulla on ennenkin ollut hankaluuskia ajaa portsita sisään. Kielsin vieläkin. Lopulta oli muýönnettävä, mutta korostin,että se tuli siinä,kun ajoin portista ULOS, ja se oli ihan eri asia. Ihan.

    VastaaPoista
  10. Kiitos loistavasta blogista. Säännöllisesti aamu- tai iltateet näytöllä. =D

    Aikanaan kun ite ajelin ajokortin, niin heti inssistä kotiin tullessa piti näyttää (silloin postia jakavalle) siipalle kuinka hienosti osaan ajaa auton postilaatikkorivin viereen. Jotta voi niinku ottaa postin laatikosta, ilman että tarvii autosta nousta. No, eihän sitä osannu ajokortti 5 min taskussa olleena arvioida, että mihin se auton oikea etukeula on menossa. Siihen se meni, suoraan päin ensimmäistä postilaatikkoa murskaten sen mennessään ja nosti lopun postilaatikkorivin pystysuoraan ylöspäin taivasta kohti. Hupsista saatana. Siinä sitten siipan kaa kateltiin toisiamme ja hän siitä naurunsa lomasta sai sanottua, että josko pakittelit pois tästä.

    Muut postilaatikot säily ehjänä, ja murskattu versio oli oma. Että ei tarvinnu ku hurauttaa kauppaan (siippa ajoi) ja ostettiin uus postilaatikko. Myöhemmin on sitten sujunut vähän paremmin. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttävä suoritus, tuota lopputulosta jos yrittäis niin ei varmaan ees onnistuis. x)

      Poista
    2. Tuossa on jo otetta. Itse kokeilin vain kumpi on kestävämpi: auton vai roska-astian kylki. Roskis voitti.

      Poista
    3. Miksihän autot oikeasti tehdäänkin siitä heikommasta materiaalista kuin likipitäen kaikki muu? Tuotekehittelyn paikka selvästi.

      Poista
    4. Heikompi matsku on sitä kevyempää. Jos paksusta teräksestä autojen osat tehtäisiin, ni jopas tulisi kärrylle painoa! Semmosen liikuttelu tarttisi hirmusen moottorin ja julmetun paljon löpöä!

      Poista
  11. Mulla ei oo korttia , eikä tuu, mutta huudan viereiseltä penkiltä muille ärsyttäville autoilijoille kovempaa kun mun kuski.

    VastaaPoista
  12. Mulla ajotaidot riippuu ihan automerkistä. Jos alla on Toyota, niin nou hätä, jotenki se on semmonen tuttu ja turvallinen ajaa. Mutta jos joutuu miehen saappia ajamaan (tää on se sama, jonka takakontissa on vaan kannellinen muovilaatikko, jos muistat jostain aikasemman postauksen kommentista) niin koko ajan siinä näennäisesti rauhallisen ulkokuoren alla muhii paniikki. Että jos tässä suoralla, kuivalla tien pätkällä vaikka jotenki sitä onnistun naarmuttamaan... Tämän takia olen ajanu sillä ruotsalaispelillä vaan kerran. Virtalukkoki on väärässä paikassa ja pakki pitää laittaa päälle ku parkkeeraa. Ei oo normaalia semmonen.

    Mutta saksalaiset ne on viksuja. Naisille oma parkkipaikka:
    http://www.munich-airport.de/en/consumer/anab/auto/parken/zusatzleistung/frauen/index.jsp

    VastaaPoista
  13. Juu, tuo isannan karjuminen on aina yhta mieltaylentavaa..! Varsinkin kun kolaroit ensimmaista kertaa elaessasi (12 vuotta ilman minkaanlaisia kolhuja) ja vastapuoli kayttaytyy ihan kuin olisin vahintaan lunariin auton ajanut! Ae etta noitten miesten ajatuksenjuoksua ei voi ymmartaa sitten millaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis "kolaroinnin" tuloshan oli pieni lommo etukulmassa. karmeeta!

      Poista
  14. Mulla oli joskus oma vanha toyota, jolla ajelin iloisesti. Eräällä parkkiksella kerran peruuttelin tarkasti kahden auton välistä pois. Parkkiksen keskellä seisoi yksinäisenä harmaan tolpan päässä P-merkki. Onnistuin sitten osumaan siihen, vaikka se oli juurikin ainoa asia koko aukealla plaanilla. Miehelle en tietenkään maininnut insidentistä, tulihan vain pieni ryppy takapuskuriin, muiden seuraksi..

    VastaaPoista
  15. No siis jos on kiireinen ja turhaantuu siitä oottelusta ja hitaista kuskeista, niin sehän on järjestelmän syy. Ei johdu millään lailla siitä että a) heräis liian myöhään b) jäis tuuskaileen kotosalla jonninjoutavia liian pitkäks aikaa c) olis ylioptimistinen liikenteen sujumisen suhteen d) ylipäänsä kuskista, ikinä. Kiireeseen ko lisätään vielä väsyny ja kärtynen kuski niin jo on hyvä kombinaatio, alta pois saatana! Jännä huomata että ne kaikki muut hitaat imbesillit on vissiin huomanneet sen viime syksynä tulleen uuden nopeusrajoituksen, jonka havainnoimiseen tarvittiin aamu, jolloin sitä oltiin oikiasti hereillä..

    VastaaPoista
  16. Ehhehhh... Kiitos taas päivän parhaista!

    VastaaPoista
  17. Itse kun olen liikenteessä niin kommentointini ei ole lasten eikä heikkohermoisten kuultavaa. Ymmärrän mikä on "tieraivo" :) Minusta ei olisi tullut koskaan taksi/bussikuskia...

    VastaaPoista
  18. Itse olen ihan reipas ja omasta mielestäni kohtuu hyväkin kuski. Ajellut olen heti kortin saatuani (nyt 9 vuotta ajelun iloa takana).
    Itsetunto tosin murenee kun muistiin palaa muutama ajelumuisto...
    Varmaan kk kortin saatuani lähti Toytota yllätysliukkaalla lapasesta ja otti osumaa sellaisen ison vihreä roskakontin kanssa. Toyota pääsi autojen taivaaseen.
    Toinen hyvä oli pari vuotta eteenpäin kun yritin erään Siwan seinästä läpi liian reippaalla parkkeerauksella. En tohtinut mennä katsomaan tippuiko appelsiinit hedelmähyllystä siinä tärskyssä, vaan pakitin ja ajoin häpeissäni kauempana olevaan k-kauppaan vasen etulampun jäänne viistäen maantietä piuhoista roikkuen...
    Kolmas sattui puolestaan pari vuotta takaperin erään kaupan parkkialueelta lähtiessä. Otin vissiin liian ronskin käännökseen oikeaan ja yritin viedä osan fiinin Mondeon persuksesta. Uhri oli tosiaan parkissa...liikkumatta...sammutettuna...ja minulla vauhtia noin 5km/h...
    Että näin osataan täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Siwa-kokemus oli paras, ja reaktio siihen juuri oikeanlainen :D

      Poista
  19. Mulla kävi kerran näin:
    Ajoin punaisiin liikennevaloihin isossa risteyksessä, valitsin keskimmäisen kaistan, koska meinasin ajaa suoraan. Tsekkasin kaikki peilit, ei muita autoja. Sit päätin että eiku munhan olis järkevintä mennäki tästä risteyksestä oikealle, mähän voin viel vaihtaa kaistaa. Peruutin suoraan päin takana olevaa autoa, koska eihän siinä äsken ollu ketään.... Olin niin nolo, et vieläki posket punottaa!

    -Peikkis

    VastaaPoista