tiistai 7. toukokuuta 2013

9 kuukautta

Ei, en ole raskaana. Otin eilen hammasraudat ja nyt olen kovassa vedossa. Kirjaimellisesti. Olen kuullut että hammaslääkärit ovat petollista sakkia. Tietävät varmasti jo nyt, että aika on tuplasti pidempi. Six Month Smiles my ass. Kostin niille jo valmiiksi muutama viikko sitten vastaanotolla käydessäni hajottamalla esimerkkikojeen. Yksi palanen meni nojatuolin sisään enkä saanut sitä kaivettua pois. Tunnustin mitä oli käynyt. Lääkäri sanoi, ettei haittaa, mutta veikkaan että se veloittaa tapahtuneen takia minulta muutaman satasen ekstraa. Enkä voi todistaa sitä. No, minun rahani menevät todennäköisesti muutenkin kokonaan praktiikan odotustilan leikkokukkiin. Tai Vuittonin laukkuihin.

Rautojen asennus tapahtuu näin:

1) Syödään puoli kiloa toffeeta pohjalle (hyvästit makeisille)
2) Laitetaan kortonki suuhun, joka pitää huulet törröllään puolentoista tunnin ajan
3) Hampaat pestään karkealla tahnalla ja tuulilasinpesunesteellä
4) Lisätään liimaa ja sujautetaan (painellaan väkivalloin) asennusmuotit paikalleen neljännes kerrallaan ja kovetetaan
5) Lääkäri tiedustelee haluatko kokeilla jo kielellä, miltä hampaat tuntuu. Siihen vastataan että ei.
6) Rakennellaan puoli senttiä korkeat korokepalat kulmahampaiden tuntumaan, ettei ylä- ja alahampaat pääse osumaan toisiinsa (estää tehokkaasti ruoan hienontamisyritykset näin 18 tunnin kokemuksella)
7) Järkytytään miltä suu näyttää ja harjoitellaan kumilenkkien virittämistä
8) Ymmärretään että on opeteltava puhumaan uudelleen
9) Siirrytään apteekkiin hankkimaan hammasharja, vahaa, aftageeliä, hammasvälien puhdistusharjoja ja kiukutellaan avomiehelle

Ruokapolitiikka tulee olemaan aika nestemäistä ja pehmeää tästä eteenpäin. Edes paahtoleipää en saanut syötyä eilen vaikka ei ollut kipuja. Ihan sen takia, että muutama milli on takahampaiden välissä ja ei nimittäin leipä hienonnu näillä asetuksilla. 


Kävin asioimassa ABC-liikennemyymälässä. Aino-sarjan Lumoava lakritsi oli tietysti loppu ja muut maut olivat paskoja. Piti tyytyä perus-lakritsijäätelöön. Meinasi jo eka tantrum iskeä kun näytti siltä, ettei ollut saatavilla sitruunanmakuista kreikkalaista jogurttia, mutta sitä onneksi oli vielä.
 
 
 
 



Näillä mennään. 


Vielä ei koske mihinkään eikä ole haavoja suu täynnä. Nämä vaiheet on varmasti luvassa seuraavassa numerossa.

Eniten mietityttää se, muuttuuko persoonallisuuteni. Tuleeko minusta ihminen, joka nauraa sydämellisesti myös huonoille vitseille? Viekää saunan taakse jos näin käy.



 

62 kommenttia:

  1. Kun jugurtit ja jäätelö alkaa tökkimään, niin kannattaa kokeilla Jawsin lempievästä:
    http://bit.ly/11Atzsn

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuva alkaa naurattaa ehkä osapuilleen 270 päivän päästä x) Sitten syön kyllä ihan ekana kunnon pihvin juhlan kunniaksi.

      Poista
  2. Jösses sentään! Pitääkö noita härveleitä pitää siis 24/7? Ja meinaako hamppulekuri tosiaan, ett nestemäisellä mennään ties miten pitkään vai pitäiskö takahampujen alkaa ottaa yhteen piankin?

    Itse sain purentakiskot yötä varten, etten jauha sepeliksi kaikkia hampaitani lopullisesti. Mutta ne on kyllä pientä ja lievää rautoihin verrattuna. Mulla vaan silikonia, vähän kuin nyrkkeilijöiden/jääkiekkoilijoiden hammassuojat. Ja rumathan ne, mut onneks kukaan ei kattele mua sillä silmällä keskellä yötä;)

    Onko ne sun raudat sellaset perinteiset ratakiskot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoset ihan perinteiset kiskomalliset ne on, tosin yksityisellä saa semmoiset valkoiset/läpinäkyvät rensselit. Se sentään ees vähän lohduttaa :)

      Nesteleiriin taidan kuulua oman arvioni mukaan varmaan vähintään seuraavat 2 kuukautta. Ekaan kuukauteen ei tapahdu mitään ja sitten vasta alkaa kuulemma hampaat siirtyä. Nämä "kekäleet" jotka on hampaiden välissä estää sen, että voi purra. Sen vuoksi syöminen on sarjassa pieninä paloina nieleskelyä - puremaan ei pysty. Että keittolinja on paras linja tässä kohtaa.

      Toivon että pääsisin korokkeista eroon mahd. pian ja voisi syödä jotain ihan oikeeta. Vaikka leipää. I have a dream :)

      Poista
  3. jos yhtään lohduttaa niin kyllä sen kivun pitäis helpottaa muutamassa päivässä.... ja syöminenkin alkaa taas onnistua.

    Itse en onneks ole kokenut henkilökohtaisesti tätä kidutusta, mutta olen kyllä seurannut läheltä tyttäreni oikomishoitoja ja "osallistunut" myös kidutukseen. Tytöllä kun levennettiin yläleukaa sellasella "helvetinkoneella", jota naksautettiin aina 0,25 mm päivässä leveämmälle. Olihan tuskallinen ja hankala operaatio.

    Huumorin puolelle homma meinas mennä, kun tytöllä oli koulussa lauluesitys (I will stay) pari päivää rautojen laittamisen jälkeen ja ekana päivänä ei oikein s:t onnistuneet... No sai onneks puheen/laulun kuntoon ennen esitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voin samaistua tuohon s-kirjaimeen. Ei oikein meinaa onnistua minultakaan :D Puhumaan joutuu uudelleen oppimaan.

      Mulla ei koske tällä hetkellä mihinkään, mikä lienee pienimuotoinen ihme. Mutta pureminen ei tuu onnistumaan ainakaan seuraavaan 2 kuukauteen koska ylä- ja alahampaiden välissä on pari milliä rakoa. Ei pysty puremaan ruokia vaikka kuinka haluais ja pystyis :) Puolikkaan karjalanpiirakan sain vedettyä silleen, että paloittelin nieleskelykokoisiksi paloiksi ja maidolla huuhdoin alas. On hauskaa.

      Poista
  4. Oh, mulla oli teininä noi 4 vuotta. Ja valitettavasti nuuska oli silloin muodissa. Oppi ainakin peileistä tarkastamaan mitä mahtaa olla etuhampaissa tällä kertaa. Vähemmälläkin sitä traumatisoitunut tulee traumaattiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mulla itse asiassa näyttää että on nuuskaa huulessa kun oon joutunut vahaa työntämään noihin kiinnikkeisiin, etteivät revi suuta verille. On tää touhua. No, sinähän tiiät :)

      Poista
  5. Tsemppiä.. Itsekin olen kokenut melkeinpä kaikki mahdolliset veto/vääntö yms. suuvempaimet, mitä vaan olla voi ja sitä ihanuutta kesti parisen vuotta. Mutta kärsivällisyyttä peliin, suu kyllä jännän nopeasti tottuu noihin vempaimiinkin.

    VastaaPoista
  6. Tää blogihan on muuttanu meidän lukijoitten persoonallisuutta. Me kaikki nauretaan sydämellisesti huonoille vitseille. Ja lähipiirit miettii, että pitäiskö toi jo lopulta viedä saunan taakse......

    VastaaPoista
  7. Kaikki empatia täältä suunnalta - joku virkistävä juoma voisi tehdä hyvää. Sehän menee purematta. Kunhan ei ole jäitä. Sitte ei olisi "köyhä eika kippee", kun olisi suonissa lohduketta ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juomistahan ei oo estetty. Paitsi punaviini ja muut värjäävät ovat kieltolistalla, samoin kolajuomat. Kossuhan ei tunnetusti värjää.

      Poista
    2. Suosittelen varomaan myös currya. Värjää noi braketit inhan keltaiseksi, eikä millään lähde pois.

      Poista
    3. Kiitos tiedosta, pitää välttää!

      Poista
  8. Notta ristus, sanon minä. Jäis multa homma tekemättä. Miten ois sitkeen livakka lehtipihvi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 269 päivän päästä (tai jotain) syön kyllä kunnon pihvin heti ensityökseni.

      Poista
  9. Otsikon perusteella epäilin heti raskautta:) Koska itsellä ei ole kokemusta oikomisvärkeistä muuten kuin lasten kanssa, niin puutun vain tuohon syömispuoleen. Noista kuvan eväistä sais jo hyviä smootheja. Omistatteko tehosekoitinta tai edes sauvamallia? Käytän itse "nesteenä" aina luonnonjogurttia ja sekaan mitään vaan hedelmiä, marjoja, vihanneksia mitä kuvittelet saavasi soseeksi. Joistain marjoista ja esim kiivistä jää kyllä siemeniä, jotka saattaa ikävästi jäädä niihin rautoihin jumiin. Mutta onnea projektiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki, kyllä varmaan kaapin perukoilta joku sauvasekotin löytyy. Voi olla että hetken päästä pieni vaihtelu on tervetullutta.

      Poista
  10. Ensiksi, löysin blogisi, kun joku linkitti töissä kevätmuotipostauksen ja siitä lähtien oon tätä lukenut. Hulvattomat naurut oon saanut monta kertaa, kiitos siitä :)

    Mullakin on samainen urakka edessä ja arvio oikomishoidosta pari vuotta ja sitten leukaleikkaus ja vielä jokunen aika oikomista... odottelen kutsua saikulle hoidon aloitukseen. Tässä on kyllä jo kerinnyt miettiä, että lähtisinkö koko hoitoon ollenkaan. Voi tsiisus, jos alkuun ei edes voi syödä kunnolla... noo laihdutuskuurin tarpeessa tässä jo onkin. Tsemppiä sulle kovasti ja toivottavasti syöminenkin kohta onnistuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voima olkoot kanssasi. Kyllä tämän ekan päivän aikana on jo kerennyt miettiä, että onko tämä oikeasti kaiken vaivan arvoista. Kaveri otti raudat 2 vko ennen minua ja sovittiin, että heti kun toinen alkaa murtua, toinen muistuttaa tavoitteista. Ehkä eniten motivoi iso tukku rahaa, joka tähän on jo tähän mennessä upotettu. Loppuun asti vaan. Tällä hetkellä toivon lähinnä lottovoittoa, että voisin jäädä töistä pois eikä tarviis nähdä ihmisiä :D Jospa tää tästä tasoittus vielä. Raportoihan kuulumisia viimeistään silloin kuin revohka alkaa...

      Poista
  11. tiedän tunteen, raudat kolmatta vuotta suussa... tosin mä olenkin vasta 17 :D tää postaus sopi mun suuhun ku nyrkki silmään! sä oot kyllä ehkä parhaita bloggaajia ikinä, täältä ei koskaan pääse pois ilman että nauraa ensin kuustoista ja puol minuuttia vedet silmissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmatta vuotta, ei jumalauta. No niinhän sitä sanotaan että paskaankin tottuu, sama pätee myös varmaan tähän. Kiitoksia mukavasta palautteesta, sitä niiiin tarvitsinkin tänään... Alkujärkytyksen kourissa vielä ollaan tämän projektin suhteen. Ilmoita kun saat kiskot pois :D

      Poista
    2. sä selviit siitä!!! :D mä voin lohduttaa vielä silläkin että mullahan ei oo hampaat koskaan ollukaan vinossa. ei niissä oo ollu ikinä mitään vikaa. paitsi se että multa puuttu yks kulmahammas. nyt se on vedetty ulos mutta vaihdoin kuntaa tossa helmikuussa, edellinen aika joulukuussa, seuraava kesäkuussa. etenee ihan helvetin nopeesti tää projekti. tsemppiä, raudat on paskaa mutta niihin tottuu :D

      Poista
    3. Sain raudat ollessani kuus vee. Nyt olen 25 ja tattadaa, yhä suussa. Kaikkeen tottuu. :D

      Poista
    4. Nyt joudut Riikka antamaan vähän lisätietoja. 19 vuotta!

      Poista
    5. Aloitettiin sellaisilla kitalakikaarilla, sitten on ollut kyllä kunnon telaketjut, muovikitalakea, yörautoja... Onneksi enää vaan yläetuhampaiden takana on raudat, mitkä pitää ne paikoillaan. Koitettiin tuossa ennen kun täytin 18 ottaa ne pois, mutta hampaat pomppas takaisin samantein. Eli ollaan näillä nyt sitten. Ei ne mua enää häiritse. :D

      Multa on otettu 8 rautahammasta ja 4 viisaudenhammasta pois, koska on niin pienet leuat.

      Poista
    6. Kuulostaa kyllä ihan hirveeltä. Minkälaiset nuo hampaiden takana olevat raudat on? Olen kuullut että on olemassa ns. incognito-hoitoja, joissa rensselit on tuolleen takana mutta ei oo varmaan kyse samasta asiasta?

      Yksi lääkäri alkoi kuvien perusteella mullekin vihjailla pienistä leuoista, en uskaltanut sen vastaanotolle mennä kun alkoi heitellä leukaleikkaus-legendaa.

      Poista
    7. En mää näitten nimistä mitään tiedä. :D Mulle vaan ilmoitettiin silloin aikoinaan aina, että tulemme tekemään tällaiset, tykkäsit tai et. Munhan oli siis etuhampaat ihan poikittain tossa suussa. Mutta mikäs siinä, en oo oikomishoidoistani maksanut senttiäkään, kaikki laitettu ennen ku täytin 18.

      Poista
    8. Niin siis mulla on neljässä hampaassa kiinnikkeet, ja niitten välissä langat. Jotain koviketta niissä on päällä, ettei ne kiinnikkeet oo millään muotoa terävät. Vetää vaan niitä hampaita sivummalle.

      Poista
  12. Tsemiä, tsemiä! Oioin itekin aikuisiällä hammaskalustoni, ja olihan siinä totuttelemista, kun oli vehjettä suussa enemmän kuin koskaan ikkään. Mutta tosiaan: kaikkeen tottuu. :) Ja on se sen arvoista!

    Kiitos muuten mahtavasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen ajatus oli että "voi vittu" kun nousin tuolista ylös. Semmonen tunne on että singolla on ammuttu suu roinaa täyteen.

      Poista
  13. Älä huoli, voi olla että selviät vähemmällä ajalla kuin 9 kk. Multakin on oiottu aikuisena ja aika-arvio oli vuosi, mutta siihen meni muutama kuukausi vähemmän (siitä on jo vuosia niin en muista tarkasti kauanko). Kipu oli kyllä aika kova aina muutaman päivän kiristyksn jälkeen. Eikä silloin ollut mitään vahaa, joten lankojen päät tökkivät suuhun välillä tosi paljon. Mutta kivusta ja rahanmenosta huolimatta kyllä kannatti! En ole katunut kertaakaan ja voin nauraa hersyvästi huonoillekin vitseille :-D
    T. Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että menis nopeammin. Tuo vaha on toimivaksi osoittautunut apuväline, täytyy hankkia sitä varastot täyteen - ei pari pakettia riitä mihinkään.

      Poista
  14. Tuo kuulostaa kamalalta :/ Mieheltä poistettiin viisaudenhampaita ja se oli nestemäisellä kuurilla pari päivää - enempää ei malttanut, kun sipsihammasta alkoi kolottaa. Miehen sisko taas joutui 3 viikkoa syömään keittoa, kun ei saanut antibiootteja.

    Onneksi itsellä on kunnon purukalusto. Serkulla oli raudat ja yöraudat ja ai kamala sitä kuorsausta. Kuorsaa vieläkin, vaikka ei ole rautoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukko paisteli itselleen tuossa äsken pihvejä. Itse tilsin haarukalla itselleni banaania syötäväksi. Pieni annoskateus iski.

      Poista
  15. Älä masennu MUTTA suun nopea tottuminen toimii myös toiseen suuntaan. Huomaat sen kun 1,5 vuotta kojeiden poisottoa odottaneena, toteat 2 tuntia hammaslääkäriajan jälkeen ettet muista miltä raudat tuntuikaan...

    No huomenna alkaa meikäläiselläkin, hammasperusteinen jätskidietti et samassa veneessä ollaan!!! Jaksamista!

    VastaaPoista
  16. Nyt ei maalaisjärkeni vissiin riitä, kun tuota ravitsemusosaston kuva(ilu)a katsoessa tulee mieleen, etteikö voi syyä esim. pottuvoita siansivun paistoliemellä maustettuna? Vaiko eikö saa vetää lämmintä ruokaa tässä vaiheessa? Tsemppiä enivei, vaikuttaa siltä että tarviit sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki saa syödä lämmintä ruokaa. En vaan tee normaalistikaan kotona iltaruokaa, joten sen takia nuo eväät on mitä on. Töissä on onneksi ruokalassa joka päivä keittoa tarjolla, niitä pystyy syömään jos ei oo isoja sattumia seassa tai jotain pitkiä vihannessiivuja. Mitä tahansa voin siis syödä, mitä pystyn nieleskelemään. Banaaninpalat nieleskeltynä ei olleet kivoja, piti siirtyä muussauslinjalle että tuli edes jotain makua suuhun.

      Poista
    2. Okei, selkis :)
      Viimeksi unohtui hämmästykseltä antaa kiitos suuri kuin hevonen, vaan ei niin karvainen tästä blogista! Jutut uppoaa meikäläiseen kympillä :))

      Poista
  17. Oli niin osuva kuvaus, että välittömästi palasi muistot kivusta ja tuskasta jo parinkymmenen vuoden takaa leukoihin :)

    VastaaPoista
  18. Mulla on aikuisiällä oiottu hampaat. Hammasrautoja piti pitää kaks vuotta ja sit oli vielä leukakeikkaus siihen lisäksi. Mulla ei siis ollut esteettistä haittaa, vaan onnettomuudessa pilalle mennyt purenta.
    Nopeesti tommonen 9 kk menee.
    Mulla ainakin oli hampaat kipeenä aina vaan pari päivää kiristyksen jälkeen. Melkein mitä tahansa pystyi syömään muina aikoina. Jopa pihviä.

    Ja täytyy myöntää, että ihmisten tuijotus kävi hermoon. Ihan kuin olis maailman suurin ihme, että aikuisella ihmisellä on raudat suussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon havainnut että on kahdenlaista sakkia. Niitä jotka ei oikein ees uskalla katsoa minua sen jälkeen kun kerron että kävin ottamassa raudat ja toinen sakki sitten heittää kommenttia tyyliin hymyile/irvistä - ei oikein naurata tässä kohtaa :D

      Pitää tässäkin mainita että minä en pysty tosiaan puremaan mitään, koska suussa on sellaiset korokkeet jotka jättää takahampaiden väliin muutaman millin raon. Puremaan ei siis pysty vaikka haluaisi. Tätä en osannut ennakoida, kuvittelin että ne korokkeet ois ihan matalat ja ei estäis puremista. Tässä on varmaan lopulta se suurin totuttelu.

      Poista
    2. Yritin guuglailla tota six month smiles -jutskaa, mutta aika vähän siitä tietoa löytyi. Ei todellakaan tuollaisesta purentarajoitukesta ole muistettu varoittaa..

      Onneksi kieli on vahva lihas ja aika monenlaista ruokaa pystyy syömään niin, että muussaa sen ekaks kielellä kitalakeen. Puoli vuotta olis aika pitkä aika syödä vaan jotain sosekeittoja. Kuusi viikkoa oli jo tehdä hulluksi.

      Mulla kokeiltiin kevyempää oikomista ekaks Ingman Alignereilla. Itä-Pasilan hammslääkäriasemalla (Vartiainen). Jäi vaan huijauksen maku siitä. Kauheesti luvattiin, mutta mitään ei tapahtunut. Ihme selittelyä.

      Poista
    3. Minä kävin kans ekana tuommoisessa aligner-jutussa ensin. Lupasivat että kyllä onnistuu, otettiin kalliit kuvat ja muotit ja sitten tuli tieto, että oho eipä muuten onnistukaan. Jäi huijauksen maku.

      Poista
  19. Kaveri soossasi blenderillä aikoinaan BigMac-ateriat sun muut kun ei kiinteää evästä voinut vetää. Että soseeks vaan kaikki eväkset, ei kai sitä kurjuutta tarvii maksimoida vielä ruoallakin... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehkä ihan ekana oo hampparia ajamassa soseeksi :D Pitää syödä töissä keittoja että sais ees jotain kunnon ravintoa. Kotona sitten mitä normaalistikin eli just jotain jogurttia - ei ole tullut syötyä kahta lämmintä ruokaa muutenkaan. Paahtiksen saa muuten kätevästi nieltyä silleen, kun kyllästää sen Oivariinilla - tarpeeksi lubrikanttia.

      Poista
  20. :DDD kappas. Itellä oli aika paljo samanlaisia fiiliksiä ku otin kielikorun pari viikkoa sitte. Tosin se tuska ja ärsytys ei kestä ku sen pari viikkoa...

    Voimia! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut, että siinä rytäkässä kieli vähän ottaa ja turpoaa :)

      Poista
  21. Mulle laitettiin ekat "leuankaunistimet" kun olin 6vee. Jaa miksi? No, levennetään kapeaa yläleukaa ja vedetään sitä eteenpäin ja alaleukaa taaksepäin. Diagnoosina oli alapurenta.

    Siitähän se riemu repesi. Ensin oli leukaan ja päähän viritettävät "ulkopuoliset" remmit. Sitten tuli ylä- ja alahampaiden taakse liimatut metallinupit. Sitten sain kitalaessa kiinteästi olevat raudat (edelleenkään ei päällepäin näkynyt) ja yöksi vedettiin kiinteistä raudoista kuminauhat ulos suusta naaman ulkopuolella olevaan "telineeseen." Vaikea selittää, mutta ainakin alahuuleen jäi pysyvät jäljet. Ja näytin karmealta virityksineni. Jossakin vaiheessa pidin yöllä jonkinsortin magneetteja suussa, muistuttivat narskuttelijoilla olevia muotteja. Kieli oli usein rikki ja alahuuli haavoilla.

    Aina ja ikuisesti maistan suussani massan jolla tehtiin useita kertoja muotteja hampaista. Ja se massa aina meinasi valua kurkkuun ja pelkäsin joko tukehtuvani tai oksentavani. Ja tätä rautarumbaa kesti KUUSI VUOTTA! Et usko kuinka tilavalta suussa tuntui kun olin vihdoin raudoituksista vapaa! Ei paljon lohduttanut että pääsin jopa johonkin hammaslääkärilehteen. Onneksi oli vain kuva hampaista eikä naamasta :)

    Sama homma on tiedossa ensi vuonna tyttärelleni. Purentavirheet kun menee geeneissä. Toivottavasti hammasraudat ovat kehittyneet huimasti reilun parinkymmenen vuoden aikana.
    T: T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo sun kuvaus aika keskiaikaiselta kuulostaa. Toivottavasti ei kenenkään enää tänä päivänä tarvitse noita kaikkia vaiheita käydä läpi.

      Sano sille tytölles, että nyt se kannattaa tehdä. Ei missään tapauksessa kannata odottaa aikuiseksi kun legot vaan pahenee vuosien varrella.

      Meillä on isän puolella kivat hampaat ja äidin puolella ei taida oikein kenelläkään mahtua hampaat kunnolla suuhun. Kaksoisveli sai isän puolen hampaat ja minä äidin puolen.

      Poista
    2. Joo, hyvin tytär on jo asennoitunut. Haluaisi ne HETI suuhunsa kun äitilläkin on kerran ollut. Kunhan vaan sitten myös osaisi sisäistää, että kiinteät raudat on kiinteät raudat eikä niitä ota pois suusta kuin hammaslääkäri. Itkupotkuraivareita odotellessa...
      T: T.

      Poista
  22. Suuret kiitokset ihan parhaasta lukemastani blogista, sun huumori iskee mun nauruhermoon ihan täysillä. :)

    Itsellä on myös alkamassa hammasprojekti. Viime viikolla poistettiin alhaalta puhkeamattomat viisurit + alhaalta neloset ja ylhäältä vitoset. Tehtiin tilaa oikomiselle. Naama turposi ihan hulluna ja vasta reilun viikon jälkeen onnistuin syömään suht normaalisti. Seuraavaksi edessä on oikomista, sitten alalauan siirto ja vielä vähän oikomista päälle. 2-3 vuoden urakka. Vasta ihan äsken hokasin, että syöminen tulee olemaan jonkinlaista tuskaa koko tuon saman ajan, mutta toivottavasti lopussa kärsimys palkitaan hienolla purennalla ja kauniilla hammasrivistöllä.

    Tsemppiä elämään rautojen kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta palautteesta :)

      Voimia projektiin, ei kuulosta kovin yksinkertaiselta. Suosittelen ennen hoidon alkua pitämään syöpöttelyillan, jonka aikana nautit suosikkiruokiasi. Syö niin paljon kuin sielu sietää, joudut niitä suussa olevia makuja muistelemaan kaiholla aika pitkään.

      Hoidon startti on aikamoinen järkytys. Kesti pari päivää ennen kuin olin jo vähän vähemmän kuin perseeseen ammuttu karhu.

      Kun katsoin ekan kerran peilistä siinä vastaanotolla raudoitettua purukalustoa, ensimmäinen ajatus oli "voi vittu". Sitten ihan spontaanisti ääneen luiskahti: minun suuhan on ihan kauhean näköinen!

      Poista
  23. Mitä niillä korokepaloilla tehdään tai siis mikä niiden funktio on? Tulipa tästä postauksesta mieleen se, kun ala-asteella käytiin vuorotellen oikojahammaslääkärin vastaanotolla kuulemassa, kelle laitetaan raudat ja kelle ei. En tiedä oliko hammaslääkäri sokea vai minä vain toivoton tapaus, mutta rautoja ei siis laitettu. Luulinkin kauan, että omistan siis hyvät hampaat (NOT) että näin..

    Ihan OT mut hyi helvetti, että pelästyin äsken. Postiauto pysähtyi meidän talon kohdalle ja minä hiukset likaisina, yövaatteissa ilman rintsikoita syötin vauvaa keittiössä. Ehdin jo tuumata, että miten hirveältä lippis näyttäisi tässä kokonaisuudessa mutta onneksi postisedällä olikin asiaa naapuriin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korokepalat on sitä varten, ettei etuhampaat osu missään tilanteessa toisiinsa. Eilen kävin tohtorissa ja oli tuomio että pitäis asennoitua siihen, että palaset on helposti vielä 3 kuukautta tuolleen. Jos korokepalaa ei ole, voin purra niitä kiinnikkeitä helposti irti, etenkin yöaikaan.

      Olin ehkä kahdeksannella kun hammaslääkäri kertoi että kun seuraavat kerran tulet, sinulle laitetaan raudat. Ei tullut seuraavaa kertaa. Ei minun hampaissa vielä silloin ollut mitään vikaa, mutta ajan mittaan tuli pikkusta purenta- ja ahtausongelmaa. Voi kun olisin silloin mennyt, tai siis olisi otettu yhteyttä kotiin ja pakotettu. Mutta eihän sieltä TK:sta soiteltu vanhemmille, annettiin alaikäisen tehdä loistava päätös omasta hoidostaan :D Jos oltaisiin jenkkilässä, nostaisin kunnon syytteet.

      Postiauto-incidentiin liittyen. Kuulostaa siltä, että olisit näyttänyt ihan asialliselta ja aistikkaalta.



      Poista
  24. Sain pentuna joskus 90- luvulla raudat. Sillee ihan syystä:purukalusto oli valmistettu ottamalla kourallinen hampaita ja viskattu summamutikassa vähän niinku sinne päin. Oli niskavetoa, kiskot ylä- ja alahampaissa, muovitekaria, kuminauhoja ja muuta härpäkettä. Iskä kutsu ilosesti Rautaseiskaks ja nauro päälle. Jes. Kiitti siitä. Yläasteella kiusattiin - yllätys. Jos on 5 kiloa rautaa suussa ni aika kaukana sitä on noin niinku suositumpien tyyppien pestfrendewö- listalla. No eipä se mittää. Kompensoin tilanteen vetämällä lärvinki täyteen rautaa ja tukan sinivihreevioletinkukertavaks. Olin helvetin ruma. Loppu kiusaaminen raudoista.

    Anoppi tuli muute yks aamu kylään. Tai ainaki melkein. Istuin siinä kahvilla aamutakki päällä, ku eteisestä kuulu meteliä. Vessan ovi kävi ja hiljeni. Huuhtelu. Vessan ovi kävi taas ja hiljeni. Kohta anoppi kahtoo välioven ikkunan läpi, onku jänis ajovaloissa, avaa oven ja huikkaa: Ai huomenta! Kävin vaa tuossa vessassa ku ohi ajettii. Selvä, sanoin ja jatkoin kahvin juomista.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Pestfrendewö-lista" :D

      Ja huikea anoppi, onnittelut!

      Poista
  25. tunteeko ne raudat koko ajan tai huomaako niitä jos suu on kiinni? et onko huulet vähän pullollaan ym?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alussa tuntee koko ajan, mutta muistelen että noin kuukauden kohdalla totuin jo ihan kokonaan niihin. Ja varmasti sekin vaikuttaa miten nopsaan hampaat alkaa suoristua, mullahan ne oli ihan siksakkia. Rautoja ei huomaa jos suu on kiinni. Ainoa milloin oli semmonen "nuuska huulessa" -olo, oli ihan alkuvaiheessa kun ei ollut itse tottunut niihin ja sehän tuntuu siis siltä, että suussa on desin verran palikoita. Plus vahan käyttö hankaamisen estämiseksi oli kans "nuuska"-sarjaa, mutta vahaa käytin muistaakseni vain kuukauden ajan ja loppuvaiheessa ihan silloin tällöin. Eihän se herkkua oo, mutta en ole kyllä yhtään katunut että urakkaan lähdin. Lähtisin uudelleen.

      Poista