keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Esittelyssä Islanti


Elekee hättäilkö. Tästä ei ole tulossa myöskään matkailublogi. Mutta kerronpa silti eräästä reissusta.

Oltiin kavereiden kanssa Islannissa pari vuotta sitten. Talous oli kuralla ja lentoliput halpoja. Meillä oli matkaoppaana Mondo-sarjan kirja. Kyseisen kirjasarjan ideana on, että kohteissa asuvat suomalaiset antavat vinkkejään turisteille tarjoten näin ainutlaatuisen kokemuksen. Ei kärsi kieltää. Oppaan avulla päästiin rypemään hylättyyn kuumavesialtaaseen. Oli sekin. Ensin ajettiin vuokra-autolla paikan lähelle. Sitten käveltiin muutama sata metriä ja edessä avautui kyllä hieno maisema vuorien syleilyssä, mutta allas oli täynnä mutaista vettä ja vaatteidenvaihto piti tehdä ränsistyneissä kopeissa betonilattialla. Ja oli nimittäin helvetin kylmä. Ihme kyllä samalle altaalle oli osunut yksi ällöttävä romanttinen pariskunta (rasiallinen mansikoita mukana ja epäilyttävää keinuntaa sylikkäin) ja joku toinen kaveriporukka. Vesi oli ihanan lämmintä, ei siinä mitään. Mutta eipä tarvii toista kertaa tuota ”paikallisten tarkoin varjelemaa salaisuutta” lähteä ihmettelemään. Suosittelen ihan Reykjavikin uimahallia, jossa on suuret lämpimät ulkoaltaat. Ja maksoikohan pari euroa se ilo.

Islantikokemukseen kuuluu myös olennaisesti ratsastus. En ole koskaan ollut kiinnostunut hevosista. Pakkohan minunkin oli konin kyytiin kammeta kun luvassa piti olla maaginen keikka. Rakkaus ratsastukseen ei roihahtanut. Reitti oli tylsä – tasamaata vaan. Maisemat olivat jälleen hyvät, Hekla möllötti taustalla. En tippunut kyydistä, mikä oli bonusta. En ymmärrä miksi tuollaisesta pitäisi maksaakin jotain.

Käytiin tietysti tarkastamassa kaikki pakolliset nähtävyydet, mm. geysirit, vesiputoukset, jäätiköt ja mannerlaattojen erkanemismestat. Valasretkellä käytiin myös ja eipä oo ehkä ikinä ollu niin paha olo. Siinä kun koko ajan tarkkailee laivan lähialuetta eikä tuijottele horisonttiin, niin alkaa pakissa kuplia. Paluumatkan vietin varuilta vessanpöntöllä muovipussin kanssa, koska en ollut varma kummastako päästä alkaa ensin puskemaan tavaraa.
 
Tätä odotettiin. Ja tältä se näytti.
 

Kyllä kannatti.


Silleen ihan vakavasti sanottuna Islanti on ehkä ainoa maa, jonne oikeasti viitsisi lähteä uudestaan. Se on siitä hyvä paikka, ettei siellä oo hirveesti kauppoja. Eikä ihmisiä.
 











 

23 kommenttia:

  1. Nonni, tulihan se sielta, pienten ruikutusten jalkeen, upeita kuvia ja maisemia. Pitaisko yhdistaa seuraavaan Suomen matkaan myos piipahdus tuonne?
    Ja siis kuviasta paatellen teilla oli myos hyvat ILMAT siella! Sehan ei ole Islannissa kovinkaan yleista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille sattui tosi hyvät kelit. Elokuussa on siellä kesä. Tai ainakin tavallaan :)

      Poista
  2. Islanti on hieno paikka, vaikka jotkut kokemukset ei huippuja olisikaan ;) Olen Kristina Cruises -laivalla tehnyt Islannin ympäriristeilyn. Olin vessassa minäkin alkuun, ennen kuin pahoinvointilaastari laitettiin paikalleen (niitä ei enää saakaan). Alkoi elämä hymyillä - ei oksettanut. Ei paljoa paskattanutkaan. Pahoinvointilaastari aiheutti koko risteilyn kestävän ummetuksen - päiviä kertyi tuon laastarin jälkeen 9...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli varmaan tuon jälkeen semmonen pihkatappi kuin karhuille keväisin?

      Poista
    2. Nauru-ulinaa. APUA. Mä en lähde kyllä Islantiin, olen lämpöisten maiden nainen. Tai ystävä, miten sen nyt sitten ajatteleekin. Me ollaan menty Puolaan laivalla, siellä oksetti, kun aallokko oli riittävä, ei ollut mikään "elämäni huikeat kokemukset" -hetki ja -retki.

      Poista
  3. Mä niin samastun tohon sun kertomukseen, saman matkaoppaan avulla päädyttiin samalle altaalle. En ees uinut. Lähinnä vitutti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis kostaa ja tehdä semmonen Suomi-matkaopas. Mulla ois pari varjeltua salaisuutta mielessä.

      Poista
  4. Joskus nuorempana, kun oltiin Kreikassa ja haluttiin bilettää, luotettiin myös matkaoppaaseen. Ensimmäisellä kerralla päädyttiin "paikallisten nuorten suosimaan yökerhoon", jossa istui kaksi ruotsalaista setää juomassa kaljaa. Ei muita. Toisella kerralla (ei uskottu ekaa kertaa) päädyttiin baariin, jota ei ollut. Ei ainakaan siinä osoitteessa, jonka matkaopas ilmoitti. Loppuviikosta tavattiin joitain paikallisia nuoria, jotka nauroi matkaoppaan suosituksille. Saatiin niiltä ihan oikea vinkki.

    Espanjassa yritettiin mennä katsomaan flamencoa. Edes taksikuski ei tuntenut osoitetta, eikä kukaan siinä oletetun flamencopaikan lähistöllä. Päädyttiin baariin juomaan punaviiniä ja tanssimaan ihan itekseen.

    VastaaPoista
  5. Näihin epäonnistuneisiin vinkkeihin voi olla kyllä syynä myös se, että paikka on muuttunut tai jopa kokonaan lopetettu. En pysy edes Helsingissä kärryillä ravintoloiden sijainneista, koska ne jatkuvasti muuttavat nimeä, omistajaa, sijaintia. Ja jotkut matkakohteet sitten vain muuttuvat vetovoimaltaan, ränsistyvät, menettävät suosionsa, likaantuvat tms.

    Islannissa olisi kiva käydä (hienot kuvat!). Olen kuullut, että ihmiset ovat siellä välittömiä ja ottavat helposti kontaktia matkailijoihin, koska islantilaisia on niin vähän, että kaikki tuntevat toisensa. Ja paikalliset tykkäävät juhlia ja käydä ulkona.

    - Gillette

    VastaaPoista
  6. Islanti vois olla just kiva siitä ettei kauppoja ja ihmisiä.
    Ehkä joskus.

    VastaaPoista
  7. Ehkä islanti on lähinnä mars-planeetta kokemusta. Paitsi ettei tartte vuotta matkustaa ahtaassa kopissa päästäkseen näkemään ei-mitään.

    VastaaPoista
  8. Matkaoppaiden suosituksia alkaa jo osata lukea tulkaten oikealle kielelle. Esim. kreikkalaisilla saarilla kun on oppaan mukaan paratiisiranta tai joku upea laguuni,, me ei olla yleensä ihan oltu samaa mieltä oppaan kanssa. Paratiisirannalla oppaan mielestä on makeaa juoksevaa vettä hengenvaarallisen soratien päässä. Kreikka on aika kuiva maa, joten juokseva vesi yleensä tarkoittaa mutaista ja haisevaa joenpohjaa keskellä rantaa, ja paljon lintuja (tyyliin lokkiparvi)sekä epämääräisiä hyttysiä. Kolmas paratiisi jätettiin jo väliin :-)

    VastaaPoista
  9. Jos paikallisten tarkkaan varjeltuja salaisuuksia aletaan keräillä, mäkin voisin pari vinkkiä keksiä. Mm. Tampereen kuuluisan Nekalan parhaat alueet, joilla yksinasuvat työttömät miehet tuppaa polttamaan asuntojaan tupakankanssa nukkuessaan tai sitten ampuvat toisiaan. Mitenkään yksinasuvia miehiä nyt diskriminoimatta... sieltä löytyy myös Kulttuuriravintola Railo. Yks puolituttu ulkomaalainen sopi sinne treffit uuden tyttöystävänsä kanssa paikkaa tuntematta. Ei tarvinnut sitä tyttöä kauan katsella.

    VastaaPoista
  10. Olin viime kesänä Islannissa retkeilemässä. Koko matkan kruununa oli ehdottomasti se mädän kananmunan (lue:kananmunapieru) haju!

    Valaita nähtiin montakin. Kaksi valasta ui suoraan paattimme ali. Oli kokemus, jota en vaihtaisi. Mutta se haisevassa vedessä lilluttelu olisi saanut jäädä vähemmälle..

    VastaaPoista
  11. Mä en oo koskaan ymmärtänyt, mitä ihmeellistä on valaissa, delfiineissä, hylkeissä tai muissa merimakkaroissa. Samanlaisia pötkylöitä kaikki.

    - Gillette

    VastaaPoista
  12. Islannissa on paljon ihmeitä. Kerta kuitenkin riittää minulle. Mannerlaattojen siirtymisen kummastelu lienee hienoin juttu.

    VastaaPoista
  13. Kyllä Islanti on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Olin siellä kolme vuotta sitten poikieni kanssa ennenkuin talous lirahti vessanpönttoon. Kesäkuussa oli hirveä helle, mutta onneksi oli ice bar, joka oli pojillekin eksoottinen kokemus;) Valaanpyrstö bongattiin, mutta ne lunnit vasta on suloisia. Upeita kuvia olet ottanut. Itselläni loppui akku kamerasta kesken kaiken,laturi tietty kotona, mutten vaivautunut ostamaan uutta. Voisin hyvin mennä uudelleen.

    VastaaPoista
  14. Rakas ystäväni, olet parasta matkaseuraa :)

    VastaaPoista
  15. Ja ei kun Islantiin kuukauden päästä. HUOM! Luin tämän ensin ja varasin matkan vasta sitten. Luvassa mm. retki tulivuoren magmasäiliöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää matkaa!! Minäkin olin tuommosella tulivuori/luola-keikalla, ei ehkä oo ihan samanlainen setti mutta kuitennii.

      Poista
  16. Silloin kun mä satuin sinne vuorenrinteellä olevalle ulkouima-altaalle niin vesi oli ihan puhdasta. Mutta samaa mieltä, hieno maa, vois mennä uudestaan. Kolme kertaa ollaan jo ehditty käydä.

    VastaaPoista