keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Tribuutti metsäkoululle


Kävin pari vuotta sitten hakemassa ammatti- ja aikuisopiston kautta jonkinlaista pätevyyttä sivutoimeni harjoittamiseen.  
 

Metsäkoulussa oli porukkaa laidasta laitaan. Pitkän linjan ammattilaisia, perintönä metsää saaneita ja metsän keskellä kasvaneita, kuten minä. Päällimmäisenä jäi mieleen eräs lakimies, joka piti aina semmoisia kymmenen minuutin, mielellään vartin mittaisia puheenvuoroja. Asiasta kuin asiasta. Ja joka helvetin kerta se puhui "kasvavasta, elinvoimaisesta metsästä". Se oli semmonen metsätalousmatlock, johon minä kypsyin jo toisena opiskeluiltana. Avomiestäni aina hymyilytti kun se tiesi miten mulla kiehui pään sisällä niiden monologien aikana. Kurssin lopuksi se kiitti minua ja ukkoani pyytettömästä työstä metsätilatalouden hyväksi. Mitähän tuohonkin ois pitänyt osata sanoa. En minä tiiä, onko se pyyteetöntä, kun on helvetinmoinen laina mitä pitää maksaa.
 
Ja voin kertoo, että ei oo nimittäin meikäläistä koskaan yritetty iskeä niin tiuhaan kuin tuossa metsätalousyrittäjän ammattitutkintoon johtavassa koulutuksessa Vuorelassa. Jos oot sinkku ja haluat itsellesi metsätilallisen, helvetin kyytiä ko. koulutukseen. Eikä maksa paljoo.
 
Siellä oli pari kaverusta, toinen ehkä about minun ikäinen ja toinen vähän vanhempi, jotka menivät polvilleen eläimellisen viehätysvoimani edessä. Tai ehkä ne oli vaan kylältä, jossa ei ole enää alle viiskymppisiä naisia. Nuorempi niistä aloitti lämmittelyn lähettämällä tekstiviestin yhden metsäpäivän jälkeen. Minulla oli kuulemma syntisen kauniit silmät. Kyllä melkein väittäisin että on kaverilla anatomia hakusessa, koska se oli siihen asti kyylännyt ihan jotain muita pusseja silmien alla. Tekstailua jatkui muutaman viikon ajan, oli kaikenlaista ehdotusta aina kynttiläillallisista lähtien, kunnes ymmärsi luovuttaa. Jossain vaiheessa sain myös viestejä ekan veijarin bestikseltä. Vastasin sillekin nihkeän asiallisesti. Avomiestä vaan lähinnä nauratti koko touhu.
 
Kyllä ahdisti paistella makkaroita sillä porukalla laavussa seuraavina metsäpäivinä.





8 kommenttia:

  1. "Syntisen kauniit silmät." Kato miesten sanoja pitää tulkita, ei ne niin yksinkertaisia oo miltä ne näyttää! ;)

    Ps. Sun avomies taitaa käyttää pelkästään värillisiä sukkia... eiks se aina helpota yhteiseloa?

    VastaaPoista
  2. Pitänee käydä kääntymässä Vuorelassa jos vaikka tota vientiä ilmenisi :D Muutenkin koko paikka taitaisi sopia minulle, joka olen koko pienen ikäni pellossa elellyt. Eiku Pellossa.

    VastaaPoista
  3. Taitasin olla liika vanha tuonne. Ja on tuossa mieskin. Ja multaa vaan parvekelaatikossa ;) Mutta jos joku hyvä valokuvauskurssi on kellään tiedossa niin...

    VastaaPoista
  4. Vuorelan metsäkoulu= pöllikoulu

    VastaaPoista
  5. jessus, käykö se lakimies joka vuosi sen kurssin? Ite kävin ko. kurssia neljä vuotta sitten ja samanoloinen jantterihan se sielä natsihtavat viikset väräjäen esitelmöi. (miten rupsahtanut minä olen, kun en saanut tekstareita? pitääkö nyt olla katkera?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään ihmettelis jos olis sama :D Puhutteliko opettajaa aina lehtorina sen sijaan että olisi kutsunut häntä etunimellä (usean pyynnön tuloksena)?

      Poista
    2. Lehtoriudesta en muista, mutta minua kutsui aina Naapurin rouvaksi. Ilmoitin olevani vielä neiti, muttä hän korskahti "mutta sinulla on vastaavat taidot" (silmien pyöritystä)

      Poista
  6. Tämä blogi on suosikkini aina ja ikuisesti. Älä ikinä lopeta, hyvä ihminen.

    VastaaPoista