tiistai 4. kesäkuuta 2013

Kärsi, kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat


Oravikosken luksusasunnossa perspiroidaan tällä hetkellä 29,3 asteessa. Pitäisi mennä kirkkoon, ne on kylmiä. Siihen kirkkojen hyvät puolet loppuvatkin. Ne ovat kolkkoja paikkoja, joiden akustiikka on vähintäänkin vaivaannuttava. Istuminen on epämiellyttävää, perse puutuu. Tarinat ovat masentavia. Aina löytyy vähintään yksi uusi asia, minkä olet tehnyt väärin. 

Miksei uskonto voisi olla iloinen asia? Olen katsonut amerikkalaisia elokuvia. Tiedän siis varmuudella mitä gospelkulttuuri on. Hirveä huoli on siitä, miten maahanmuuttajia kotoutetaan ja saadaan työelämään. Kuljettaisivat tummaihoisia maakuntiin laulamaan toivosta.

Uskonto ei ole minulle mitenkään läheinen asia. Kotona on raamattua luettu ainoastaan delirium tremensiksen kourissa. Ristiäisissä on tullut käytyä kerran jos toisenkin, avomiehen suku kun on lisääntyvää sorttia. Prosessi menee kutakuinkin niin, että ensin ollaan normaalisti. Sitten saapuu pappi ja aletaan teeskennellä, että muistetaan virsien ja rukousten sanat ja että ei ikinä missään tilanteessa edes ajatella alkoholia tai haureuksia. Pappi lähtee. Käyttäydytään jälleen normaalisti.

Rippileiristä muistan oikeastaan kaksi asiaa. Siellä ei ollut saatavilla irtomakeisia ja ihastuin poikaan jota en voinut saada. Toisaalta kaikki pojathan olivat siihen aikaan sellaisia, joita en voinut saada. Vastoin kaikkia odotuksia se pussasi minua poskelle. Varmasti vitsinä. Mutta en silloinkaan ymmärtänyt huumoria. Rippikoulun päätyttyä soitin tälle suositulle pojalle kotiin. Se oli ehkä rohkein tekoni ikinä. Varmaan jotain jumalallista johdatusta. Ei kannattanut.

 

22 kommenttia:

  1. Suntion perheen vesana pappien läsnäolo on vallan tuttua, mutta niinpä vain kävi että omisa häisäni vahingosa siunasin papin eikä toisinpäin. Että kyllä ne hengenmiehet vaikuttaa ympäristöönsä pikkusen kätevästi ;)Pappi hivenen häkelty ja tuumas että perinteisesti tämon ruukattu tehä vähä toisin päin...

    VastaaPoista
  2. Kirkoista sais mukavan vilpoisia ostareita tai vaikka ravintoloita pienellä tuunauksella. Entäpäs sitten yökerhoksi? Kirkot uusiokäyttöön, sillä kirkko on ollut vanhentunut laitos jo useita vuosikymmeniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seurakunnat valittavat että rahat on lopussa. Miksei voisi olla yökerhomenot ensin aamuyöhön asti ja sunnuntaina sitten kirkonmenot perään. Jos on kova morkkis baari-illan jälkeen, voisi jäädä sinne valmiiksi odottamaan pappia. Saisi uutta nöyryyttä maanantaille kun kävisi kuuntelemassa herran sanaa.

      Poista
    2. Helsingissä on vanhasta kirkosta tehty baari;D alkujaan teinihelvetti, nykyään sikaniskojen rokkibaari

      Poista
    3. Näinpänäinnäin, ei pitäis valittaa varojen vähyyttä jos ei ole halua tehdä asialle jottain.

      Poista
  3. Meidän vaarilla oli joskus seurakunnan kokouksissa tapana nojata puhujanpöntössä otsaansa keskisormeensa... Siinä sitte sellaset viissataa henkeä meinasi tukehtua naurunhaluihinsa kun seurakunnan vanhin julisti puolen tunnin ajan sanaa keskisormi uljaasti pystyssä sojottaen...

    VastaaPoista
  4. Kenties hän esitti hiljaisen kannanoton.

    VastaaPoista
  5. Kirkkoon sopisi hyvin rahanvaihtajien koppeja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisin myös hyvänä snägäriä ja muita oheispalveluita.

      Poista
  6. Ja niihin koppeihin kun liittäisi muista kulttuureista lainatun synninpäästötoiminnan, niin johan olisi elo mukavaa. Ei tarttisi teeskennellä. Rippikoululeirillä sain lukurangaistuksen, kun en tiennyt virren 23 sanoja (en vieläkään). Jouduin lukemaan sitä virttä aika pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rippileirillä oli erityisen bulimistinen oppimistapa. Ahmi, oksenna, unohda. Eipä oo rukoukset ja virret ihan pysyneet mielenpäällä näin jälkikäteen.

      Poista
  7. Serkun häissä oli niin härski pappi, ettei sitä olisi papiksi tunnistanut ilman liperiä. Onneksi eivät häät olleet kirkossa, säästyttiin siltä perseen puutumiselta, kun eivät naimisissakaan olleet vuotta pitempään tälläkään kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrohan heti mitä se pappi oikein veisteli :D

      Poista
  8. Mä oon sitä mieltä, että kirkoissa käy just vaan ne syntiset... muut on liian hyviä tarvitakseen Jumalan anteeksiantoa ja yrittävät pärjätä hyvillä teoillaan: "En minä paha ihminen ole, ihan tavallinen ahkera työtätekevä suomalainen muutamine pikku paheineen..."

    VastaaPoista
  9. Minä pidän kovasti kirkoista. Ne ovat ainoita rauhallisia julkisia paikkoja, joissa kaupallisuus ei jyllää. Kristillisiä kirkkoja on kaikkialla maailmassa, joten koen ne kotoisina paikkoina vieraissa maissa. On mukavaa käydä sytyttämässä kynttilä ja omistaa myötätuntoinen ajatus jollekin ihmiselle, jolla on vaikeaa. Minusta hädänalaisten ja kärsivien ihmisten puolesta rukoilu on miellyttävä tapa. Ja niinpä vain Suomessakin kirkot täyttyvät kun tapahtuu jokin Estonia-onnettomuus tms. Eivät ole tainneet maksaa jäsenmaksua kaikki ne ihmiset, jotka silloin täyttävät penkit viimeistä sijaa myöten. Muuna aikana puhuvat suu vaahdossa kuinka turha kirkko on ja kuinka kieroutuneita papit. Papit ovat vain ihmisiä, samanlaisia hulluja kuin kaikki muutkin. Jumalanpalveluksissa en käy, mutta minusta on tärkeää, että on paikkoja, joissa puhutaan vaikeista asioista. Tosin en usko, että saarnoissa nykyisin hirveästi syntisyydestä soimataan (ehkä lestadiolaisuudessa ym. vanhoillisissa lahkoissa). Kuinka usein olette oikeasti saarnoja kuunnelleet? Taidatte vain pelätä sitä, että saattaisitte tulla tietoisiksi omasta pimeästä puolestanne. Jokaisessa ihmisessä on pimeää paljon enemmän kuin itse haluaisi uskoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kyllä tullut rippikouluaikojen jälkeen saarnoja kuunneltua. Ellei sitten häissä ja konfirmaatiossa annettavia ohjeita lasketa.

      Minä olen ainakin ihan syvän tietoinen omista vioistani ja siitä dark sidestä. Ehkä ongelma on se, että kaikkia juttuja mitä pahana pidetään, en itse pidä pahana. Kaikki on subjektiivista.

      Poista
  10. Ja mä palvon tuota meidän ilmalämpöpumppua, ei muuten tarvii kieriä lattialla enää ilkosillaan ja koittaa ettiä viileintä kohtaa.. kämpässä on tasaset +25 astetta! :3 Suosittelen!

    (ja kirkosta sen verran, etten voi henk koht istua siellä pyrskimättä. Se ympäristö vaan on niin koominen, eikä auta yhtään, että mies supattaa vieressä jotain puuseppä-Jessestä.. näin meillä :DD)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun lyö varpaan penkkiin, kirosana saa ihan uuden elämän akustisessa tilassa.

      Poista
  11. Olen huomannut, että joka kerta kun joku porukka tekee jotain solidaarista ja epäitsekästä niin erilaiset kirkot ja seurakunnat ovat hyvin edustettuja. Tarkoitan esimerkiksi turvapaikanhakijoiden puolustamista ja jopa piilottamista, mielenosoitusten järjestämistä heikossa asemassa olevien puolesta jne.
    Kirkon ulkomaanavulla on yleensä todella hyviä kampanjoja. Esim yhteisvastuulla on aina tärkeitä teemoja. Heiltä kuulin ensimmäiseksi kännyköihin tarvittavista metalleista, tai siis, niistä ettisistä ongelmista jotka liittyvät niiden mettallien louhintaan. Esim coltan Kongossa - ja miten tämä liittyy sotiin, lapsisotilaisiin jne.
    Kirkko on oikeastaan ainut taho joka tarjoaa jotain muita henkisiä arvoja kuin shoppailu ja yltiöpäinen individualismi - molemmat asioita, jotka eivät tee ihmistä onnelliseksi.
    Varmasyi huonoja saarnaajia on paljon, mutta on niitä hyviäkin kirkkojen työntekijöitä. Ihmisiä, jotka uskovat jakamiseen, yhteisöllisyyteen ja auttamiseen.

    Itse en ole aktiivinen kirkossakävijä, vaan pikemminkin buddhalaisuuden harjoittaja, mutta aion pysyä kirkon jäsenenä. Kirkkoa tarvitaan.

    VastaaPoista
  12. Paras papin hokema häissä oli "ohje tuoreelle hääparille: Lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä". Siinä oli mummot turpa pyöreenä sen kuultuaan.

    VastaaPoista