lauantai 21. joulukuuta 2013

Nöyrä ruoka, nöyrempi mieli

Lammassavotta jatkui eilen paloittelun merkeissä. Avomiehen pikkuveli oli talkoissa mukana opettelemassa. Koki huikean onnistumisen elämyksen saatuaan fileen irroteltua.

Isän luusaha osoittautui taas tarpeelliseksi hankinnaksi.


Neljästä lampaasta jäi tähdettä pienen muovisankon verran. Kaikki muu otettiin hyötykäyttöön. Teurastuksen aikaisista romppeista olivat harakat ja supit tehneet selvää jälkeä. Rehtorille onkin nielemistä, kun supit käyvät omilla mailla hillumassa. 

Lihakset laiteltiin sitten illan kähmässä vakuumiin.



Pientä huumoriakin viljeltiin.




Isä oli jo aiemmasta setistä valmistanut lammaskaalia. Ihan hyvänmakuista oli. Nöyrää ja kristillistä ruokaa kaikin puolin. Lapsuudessa meillä syötiin pääasiassa oman pellon pottuja, oman järven kalaa, oman navetan nautaa ja oman kasvimaan juureksia. Kun meillä reviteltiin kulinaristisesti, vedettiin kanan koipireisiä ja riisiä. Ihanaa, eksoottista riisiä. Kun muutin omilleni, en viiteen vuoteen valmistanut perunaa. Avartava kokemus oli kuitenkin se havainto, että peruna voi olla muutakin kuin keitettyä. Mausteiset lohkoperunat räjäyttivät tajunnan.

Penskana kanan ja riisin ohella merkittäviä erikoishetkiä olivat lauantait. Silloin saatiin aina yhdet lasilliset virvoitusjuomaa. Toisinaan jaettiin myös paketillinen Valion kermajäätelöä neljään osaan ja sitä lusikoitiin hiljaisuuden vallitessa Avaraa luontoa katsellen. Toinen hieno hetki oli kun meijeriauton mukana tuli lavallinen jogurttipikareita. Makuvaihtoehtoja oli kolme: mansikka,  hedelmäpommi ja banaani. Tai näin meille ainakin uskoteltiin.

Jos meillä olisi ollut erikoisempia ruokia tai olisi käytetty muitakin mausteita kuin suolaa, valkopippuria ja maustepippuria, olisimme varmaan nuoruusiässä alkaneet vaatia asioita. Sen sijaan oltiin nöyriä ja tiedettiin paikkamme.


31 kommenttia:

  1. Hienoa, että annetaan opettelevan opetella tekemisen kautta. Meillä hirviporukassa tuppaa olemaan semmonen meininki, että pois alta akat ja männynkävyt. Ukot palottelee. Perkele. Teoriassa tiedän miten ruho paloitellaan, mutta toistaiseksi olen onnistunut tunkemaan puukkoni väliin vain sorkan irrottamisessa ja lavan irrottamisessa. Ai että ärsyttää. Sitten ne ukot vikisee, että "pitäisi saada nuorta verta seuraan, että homma jatkuis". Joo, saa sitä nuorta verta olla (tai vaikka keski-ikäistä), mutta sille pitää antaa myös tekemistä! Muutaki ko passissa istumista ja vuodan suolausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla aika yleistä, että päivitellään miksei nuoret sitä ja nuoret tätä, muttei pysähdytä miettimään, että annetaanko edes välttämättä mahdollisuus. Entä jos kostomielessä lyöt puukkosi keskelle filettä?

      Poista
    2. Saattaa se puukko lipsahtaa jonku sormeenki, jos tullaan liian lähelle sohimaan... Mutta vaikka kuinka ottais päähän, niin filettä en pilaa.

      Muistin juuri, että olen minä potkanki irrottanu, mutta sitäki piti erikseen pyytää ja PERUSTELLA, että enhän minä opi, jos en saa ite tehä. Isä vahtas vieressä ja minä irrotin lihaa luusta. Tämä siis kun olin muistaakseni 35 vuotta vanha..... Että mistään hunsvottiteinistä ei ollu kyse.

      Hyvä, että teillä on eri meininki, propsit siitä ja propsit onnistuneesta fileen irrotuksesta!

      Poista
  2. Tuo kuulostaa niin tutulta. Kaikki meilläkin aina omasta maasta/navetasta. Joulun aikaa ei ollut pelkkä kinkku vaan ihan kokonaisen sika, mistä jauhettiin maksat ja keiteltiin hyytelöt. Meille kylläkin maitoauto toi silloin tällöin lavallisen suklaavanukasta. Että kyllä niitä muitakin makuja siellä listassa oli ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo minä arvasin. "Jasky-makupaloja" ilmeisesti?

      Poista
  3. Kyllä onkin nykynuoriso kauheeta vaatimaan! Ilmaiseksi pitäisi saada laiskotella, pelejä pelata ja ulkomaanherkkuja mutustaa. Nöyryys kunniaan! Sama kuri koko kansalle tästä päivästä lähtien: jokainen eläköön sillä minkäs itse kasvattaa, ja jos kuka on liian fiini teurastamaan, syököön kasviksia. Niin.

    VastaaPoista
  4. Voisko tiivistää silleen, että kaikki yli kävelymatkan päästä haalittu on pohjimmiltaan tarpeetonta.

    VastaaPoista
  5. Lauantai ilta ja Avara Luonto. Ne vaan kuuluu yhteen. Samaa perinnettä olen jatkanut lasten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä edelleen isän luona Avara luonto pällistetään yhdessä. Ja sunnuntaina uusintanakin, jos tiukka paikka tulee. Selostaja on muistaakseni joku Jarmo, hän on lähes yhtä legendaarinen kuin Mertaranta.

      Poista
    2. Jarmo Heikkinen!
      Kannattaa tsekata myös Lars Svedberg, Veikko Honkanen ja jo edesmennyt Heikki Määttänen. Mahtiääniä kaikki ja heitä kuunnellessa tulee kummallisia flashbackejä, joissa vilahtelee Nalle Luppakorvat, Olipa kerran elämät ja vanhat Shellin mainokset.
      Nämä on paljon legendaarisempia, kuin kaikenlaiset jääkiekkohölöttäjät. Monestakin asiasta voi olla kateellinen, mutta että äänestä! Minä olen.
      -Pientilallinen-

      Poista
  6. Tuo tuli ihan uutena, että jugurttimakuina oli myös hedelmäpommi. Minä olen elänyt siinä käsityksessä, että 80-luvun jälkipuoliskolla makuina oli vain mansikka ja banaani.
    Olisi kiintoisaa tehdä aikamatka lapsuusmaisemien T-markettiin vaikka vuonna 86. Oliko tosiaan palloedam ainut tarjolla oleva juusto? Oliko muutakin leikkelemakkaraa kuin gotleria ja kannuswurstia?
    Kyllä tuli tolkkuja ja holtillisia ihmisiä meistä, jotka kasvoimme rajallisten mahdollisuuksien maailmassa :D
    -Pientilallinen-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli myös mustikka! Mutta hedelmäpommi... *kade*

      Poista
    2. Meille ei hedelmäpommi vielä silloin oikein maistunut, koska siinä oli sattumia. Banaani oli parasta, myös rakenteellisista syistä.

      Gotler, tankomallin, oli vakio. Minä tosin olin Balkan-tyttöjä.

      Kaikki kouluhäiriköt ja isommatkin kuukaudeksi nöyrälle ruokavaliolle vaan!

      Poista
  7. Minä en osannut omilleni muutettua syödä perunaa taikka kalaa vuosiin ihan siksi etten osannut ostaa niitä kaupasta! Perunathan kuului mun maailmassa nostaa omasta maasta ja hakea aina vain kellarista ja kalaa taas haettiin joesta tai merestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa :D Validi pointti, koska eihän pottuja ja kalaa kaupasta kannettu.

      Poista
  8. Niin, ruskea kastike... kyllä minä niin mieleni pahoitin;)! Oi aikoja, oi tapoja

    VastaaPoista
  9. Avara luonto muistetaan. Ja eka jogurtti (mansikka) - maistui happamalle! Vaikka oli kai siinä silloinkin noin 15 sokeripalaa joukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummolla on hyvä muisti ikäihmiseksi, onhan viimeisimmästä Avara luonto -jaksosta jo yli kolme tuntia aikaa :)

      Poista
  10. Olihan silloin Jacky jogurttia, sitruuna-greippi (jota kaiholla vieläkin muistelen) siinä hienossa pikarimukissa josta sai nukketaloon leikkemällä tuoleja. Lauantaisin oli saunamakkaraa ja omenalimonadia. Äiti valistui: K-kaupan grillistä broileria tai sitten "pussiluita" (grillikylkeä) ja makkarat alumiinipussissa jäi...ei meillä jäätelöä lauantaisin.

    -pelinainen-

    ps. silloin söin vielä lihaa ja hyvältä maistui

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipa taas lapsuus mieleen... eikä pelkässä hyvässä mielessä. Mutta ensimmäinen jogurtti oli minusta älyttömän pahaa. Sellainen neliskanttinen purkki.
      Omasta maasta oli kaikki meilläkin. Pakko oli harventaa kasvimaata, harventaa juurikasta ja lanttuja, olla pienestä pitäen mukana tekemässä rehua, heinää, puimassa viljaa, korjaamassa olkia, poimimassa marjoja pensaista ja metsistä. Ei niistä orjatöistä tullut edes kiitosta, vinoilua ja huutamista riitti senkin edestä, kun mikään ei riittänyt tai ollut tarpeeksi hyvin tehty.
      Mutta asiaan. Meillä oli aina kotonaleivottua hapanleipää, oikein kunnon sellaista, leivinuunssa paistettua. Joskus, kun oli jauhot loppu, niin piti ostaa kaupasta ruisleipää, ja se se vasta herkkua oli :) Anteeksi äiti, kyllähän sen nyt tietää, että ei asia oikeasti niin ole, mutta silloin oli.
      Juhannuksena saatiin limsaa, muulloin ei, ja jouluna laatikollinen omenoita. Kanaa ei syöty ikinä, eikä mitään muutakaan "hapatusta". Perunaa, läskisoosia, laatikoita, verilettuja, hernekeittoa jne. Karkkipäiviä ei ollut, mutta joskus, kun oli ylimääräisiä hiluja (yleensä ei ollut) äiti osti Pax -pastilleja rasian. Oikein naurattaa ajatellakin, kun ne pastillit on kamalia.
      Niin ja muita mausteita ei tosiaan ollut, kuin suola ja maustepippuri.
      Jäätelöä saatiin joskus talvisin, jos oli kovat pakkaset ja pienessä styroxrasiassa oleva paketti saatiin haudattua lumeen.
      Tämä kaikki siis 60-70 -luvuilla.

      Poista
    2. Mikä on tuo huumaavalta vaikuttava sitruuna-greippijogurtti?! Adressin perustamisen paikka melkein, johan sitä Hopeatoffee saatiin takaisin.

      Pax- karkeista olen kuullut isältä. Joskus oli käynyt niin, että tehtaalla oli joku harjas irronnut ja tarttunut karkkeihin kiinni. Olivat lähettäneet Pahoitin mieleni -tyyppisen kirjeen ja oli tullut paluupostissa rasiatolkulla namia. Paxia, mitäs muutakaan.

      Poista
  11. Minä muistan kanssa sen valkoisen neliskanttisen mustikkajugurtin. Ja meilläkin söi nelihenkinen pesue hartaudella sen puolenlitran vanilijajäätelöpaketin. Joskus kesällä oli sellaista kääretorttujäätelöä, olisko ollut lakka makuna, sellaisessa pahvitötsässä. Sitä tietysti sai vain vieraiden aikaan, olisivatkohan vieraat sen tuonneetkin :) . Kanaa tai broikkua meillä ei syöty, iskän mielestä ne olivat sikojen ruokia.
    Jouluna meille ostettiin kokonainen ananas, ai että oli herkkua! Ja punaisia jauho-omenia tietty, ne kun olivat nättejä kipossa.

    VastaaPoista
  12. Epänormaalia, en nauranut yhtään. Kuvaus lapsuuden ruokavaliosta kun oli täysin sama kuin omani.

    VastaaPoista
  13. Sama homma tuon perunan kanssa, pystyy yhden käden sormilla laskemaan ne kerran, kun on keittänyt perunoita kotoa muuton jälkeen. Sitä siis syötiin lapsudenkodissa meinaan paljon.

    VastaaPoista
  14. Ehdotan, että valmistat jossain vaiheessa suomen kielen herkkuruokaa eli lampaanlapapalapataa.

    VastaaPoista
  15. Meillä on ollut samanhenkinen lapsuus, paitsi että kanaa ei ollut koskaan. Mutta nyt tiettyjä lapsuuden itsestäänselvyyksiä osaa arvostaa. Esim. Perunavelli punaiseen maitoon keitettynä ja ohrajauhoilla suurustettuna on niin superherkkua!

    VastaaPoista
  16. Vaikka nuorta sukupolvea edustankin, niin järkytys se oli silti, kun 2000-luvun alun jälkeen jouduttiin ensimmäistä kertaa ostaa maito kaupasta, siihen saakka kun sen oli saanut hakea pihan toiselta puolelta suoraan tankista. Muistan myös maitoautosta saadut jogurttilavat ja aidot alkuperäiset Oltermanni-kermajuustot! Kotoa pois muuttaessa oli edessä seuraava järkytys, kun jauhelihat oli kaupan hyllyllä pienissä paketeissa ja jaoteltuna mm. rasvaprosentin mukaan. Ei ollut kunnon könttiä puolesta kilosta kiloon, seassa totta kai muutama rasvasattuma.

    VastaaPoista
  17. Hyvä joulua - Vuoden siivoojalle kiitos tästä ratkiriemukkaasta, väliin ankarastikin kantaa ottavasta blogista! Ensi vuotta odotellen!

    VastaaPoista
  18. Sama kokemus perunasta...moneen vuoteen en omilleni muuton jälkeen ostanu edes ranskalaisia. Tavallisia perunoita oon ostanu...niin, ehkä pari kertaa? Lähemmäs 10v menny kuitenki jo omillaan... Ai mikä yliannostus.

    VastaaPoista
  19. Lapsuusmuistot on kuin isännän muistot... huh hah hei. Kun muutin tähän, muita mausteita ei talosta löytynyt.

    VastaaPoista
  20. Voi joo, meijeristä tulleet jukurtit oli hyviä. Ja meille tuli maitopäniköitten mukana meijeristä oikein tuoretta juustoakin. Se oli sellainen iso tiiliskivi-edam, arvatenkin vieläkin isommasta järkäleestä leikattu.

    VastaaPoista