maanantai 26. toukokuuta 2014

Kylvöhommat pohjoissavolaisittain

Kylpytyöt eiku kylvötyöt ovat edenneet mainiosti. Kevät tuli etuajassa, mutta sitten monsuunisateet siirsivät kylvötöitä hyvän matkaa eteenpäin.

Viime viikolla jo uskaltautui pelloille ja oiskohan ehkä kolmannes kylvetty. Viikon hellejaksokaan ei ollut riittänyt lähellekään, kylvökone otti ja upposi peltoon. Ja samalla alkoi hillitön sade, jota kestikin sitten läpi yön. Nyt mekin olemme Uncle Bens -sopimusviljelijöitä naapurin tapaan.

Telekkuamista kesti puoltitoista tuntia ennen kuin kone oli irti.



Kylvökone jonniinmoisen sateen jäljiltä.



Uusi yhdistelmäkylvökone: metsäkärri - traktori - nosturi - kylvökone.



Hienokseltaan maa-ainesta renkaissa. Hyvin pitää!



Yksi hyvä puoli tässäkin. EU-tarkastajat kerkesivät varmistaa peltojen kasvipeitteisyyden ennen näitä talkoita. Nyt olisi jo kyseenalaista.



Lisäksi maailman ensi-illassa - Vuoden Siivoojan eka videotallenne!



Yrittäminen kannattaa aina!


Tästä ei ilta parane

Reissut on vähäksi aikaa taas reissattu ja pääsin kotiinpaluun kunniaksi tupaantuliais-merkkisiin kinkereihin. Ei ollut turha reissu.

Opin ns. minglauksen alkeet. Vihdoinkin. Se on yksinkertaisuudessaan sitä, että kun jonkun porukan jutut alkavat kyllästyttää, voi vaihtaa seuruetta. Ja se on ihan OK.

Annan esimerkin. Kun naisten kesken keskustellaan imetyksestä, kauneusleikkauksista ja löysistä vatsanahkoista, voi vaihtaa miesten pöytään päästäkseen keskustelemaan paintballista ja armeliaimmasta tavasta tappaa kissa.

Olemme jo siinä iässä, että muistelemme asioita. Keskustelimme jonkin verran lukioajoista. Ihan hyvä, koska minä en oikeastaan muista koko elämänvaiheesta mitään. Meitä luokkakavereita oli läsnä kuusi. Kolmen heistä kanssa minulla on säilynyt yhteys. Mikä on aikamoinen suoritus minun sosiaaliset kyvykkyyteni ja yhteydenpidollinen sitkeyteni huomioiden.

Otettiin puheeksi myös sosiaalinen media. Yksi meistä ei ole Facebookissa. Hän ei ymmärrä mitä siellä pitäisi tehdä ja hänellä oli käsitys, että väki tapaa jatkuvasti ystäviään, matkustelee ja  tekee kaikkea erityisen jännittävää. Ei. Niin halutaan vain uskotella. Ja kysymykseen, että miksi Facebookiin olisi hyvä liittyä, tuli vastauksena Muumihahmotesti. Mitä vielä odotat?

Illan emäntä ja isäntä olivat tehneet hyvää boolia. Se johti upeisiin dialogeihin, kuten:

Ystävä a: "Minulla on kielessä koru!"
Ystävä b: "Tiedän."
Ystävä a: "Mistä tiedät?"
Ystävä b: "Näytit sen minulle tunti sitten."


Leppävirran ydinkeskustan palvelut eivät pettäneet tälläkään kertaa. Tapasin elävän legendan. D.J. Niten. Olinkin aina miettinyt kuka on tuo mysteerimies, jonka uran 20-vuotisjuhlatarra on isän pajassa (tuttavien kesken tallissa) olevan lipaston laatikossa.



Näin villiin meininkiin saatiin taas Virranpojan yökerho lietsottua:



Ravintolassa oli myös uusi ilmastointiratkaisu. Hätäuloskäynti oli viritetty auki läpivedon aikaansaamiseksi. Muuallekin kuin asiakkaiden päänuppeihin.




Erityisen onnistuneeksi illan teki se, että Streptokokki on taas avannut ovensa ja yöpitsaa on saatavilla. Huomatkaa näyttävät somisteet.


Lätyt voi aamuyöstä maksaa luukulle vain käteisellä, mutta kortilla pääsee maksamaan, mikäli kiipeää aidan yli ja tunkeutuu ravintolaan sisälle.


Seuraavana päivänä pienen kohmelon kourissa Erityinen Ystävä, jonka luona yövyin, koki valaistuksen. "Oliko se finaali mihin Suomi pääsi?!".

Loppuun tämän ilahduttavan ihmisen luota a) brunssikuva....



...ja b) jääkaapin uskomaton varustelutaso välittömän kateuden herättämiseksi.



On onni, että on ystäviä joita tavata. On onni, että on myös mahdollisuus viettää aikaa yksin siinä välissä.



sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Iltani Mustanaamion kanssa

Eilen oli Henry's Pubissa Kuopiossa esiintymässä oli Scandinavian Music Group ja koko joukko tiedostavia ja moderneja nuoria naisia oli paikalla. Ja sitten myös minä. Muutamia miesfanejakin oli ilmaantunut, mutta jostain kumman syystä nämä katselivat enemmän ympärilleen kuin yhtyeen suuntaan.



Sanoituksista ja yleisestä ätmöksestä tuli mieleen, kun Rosa Meriläinen kirjoitti hyvinvoivan naisen selittämättömästä pahasta olosta. Mutta ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että täällä aletaan toteuttaa itseään ja saadaan mitä todella halutaan. Kun ei tarvitse rumuta Maslowin tarvehierarkian ensimmäisillä rappusilla, voi kehitellä itselleen muita haasteita. Yhtyeen mukaan mm. ennen parisuhteeseen sitoutumista on syytä hypätä vieraan auton kyytiin, pudota kalliolta, varastaa lompakko, saada sähköisku pistorasiasta, valehdella nimi ja ammatti ja herätä oudosta asunnosta. Ei olekaan ihme, että nykyään on hankala löytää tyttöporukan kalentereista yhteistä vapaata aikaa illanistujaisille. Kiirettä pitää.

Itsenäisyys ja vapaus on kuitenkin hieno asia. Sen ansiosta eräs parikymppinen nainen pystyi lähtemään tälle kyseiselle keikalle, saattoi kaikessa vapauden hurmassa kaatua ystäväni päälle sillä seurauksella, että ystäväni sormus leikkasi tämän leuan auki.



Itsenäinen, vapaaehtoisesti kuljettajana ollut nainen, eli minä, olisi lähtenyt viemään naista tikattavaksi mutta koska moni nainen on nykyään korkeasti koulutettu, löytyi seurueesta lääkäri, joka oli valmis juovuksissa tikkaamaan toisen haavan umpeen, jotta paluu Kuopion yöhön onnistuisi mahdollisimman nopeasti ja tällin saanut tyttö pystyisi välttämään yhteispäivystyksessä tapahtuvan ikävystyttävän jonotuksen.

Kyllä meille naisille kaikki on mahdollista. Ja se tästä kaikesta niin hankalaa tekeekin.

Tämän filosofispainotteisen pohdinnan jälkeen on hyvä vähän keventää ja esittää muutama tiedote.




Ystäväni, Mustanaamio, menetti fiiliksensä verenvuodatuksessa ja vein hänet kotiinsa. Päräytin Leppävirran paikalliseen kontakteja tapaamaan. Vilkas mies, avomiehen sisko ja erityinen ystävä olivat liikenteessä. Kuulumistenvaihto oli kiivasta.

Paikallisissa baareissa on se hyvä puoli, että siellä voi törmätä vanhoihin tuttuihin. Pääsin keskustelemaan miehen kanssa, joka kulki yläasteaikaan samassa linja-autossa kuin minä. Tästä klopista ei ollut muita kokemuksia kuin se, että hän yritti tunkea kondomin päähäni bussissa ja sanoi että minulla on luiseva perse. Keskustelimme siitä miten ensivaikutelman painoarvoa ei voi vähätellä.

Onnistunut ilta.



lauantai 17. toukokuuta 2014

Megakisan voittajat julki

No niin, nyt on palkintojen saajat valittu tarkan harkinnan mukaisesti. Upeita tarinoita, upeita appivanhempia.



Onnelliset voittajat:

1. Taru/MissAria (palkinto: yrittäjyysmuki)

Tämän henkilön anoppi tunnistaa alkoholistihuoran kilometrin päästä. Nimimerkki Taru/MissAria oli tehnyt sen virheen, että oli nauttinut siideriä sekä vappuaattona että vappupäivänä. Samana vuonna.

2. Etanaelli (superpalkinto: yrittäjyysmuki ja wc-setti)

Suuren vaikutuksen teki hänen ekoanoppinsa, jonka luona vessaa ei vedetä vaan jätökset huuhdellaan alas sadevedellä. Wc-setti lisäpalkinnoksi ihan tästä syystä.

3. Elmiira (palkinto: yrittäjyysmuki)

Hänen korrekti appiukkonsa ehdotteli sukupuoliyhteyttä. Ikimuistoista.

4. Paula (palkinto: yrittäjyysmuki)

Paulan Ite tehhään -appiukon kuvaus napsahti suoraan sydämeeni - avomiehenikään ranchilla ei ole yhtään maatalousrakennuksen nurkkalautaa ehjänä.

5. Rva Lehtiniemi (palkinto: yrittäjyysmuki)

Appiukon kumisaapas-silkkibokseri-baretti -ulkoilulook on vertaansa vailla.

6. CougarWoman75 (palkinto: pinkki hevosenhoitosetti)

Estoitta piereskelevät appivanhemmat, jotka samaan hengen/ilmanvetoon huomauttelevat miniän liiallisesta wc-paperinkäyttätaipumuksesta kuulostavat verrattomilta.


Palkinnonlunastusohjeet:

Lähetä yhteystietosi osoitteeseen vuoden.siivooja@gmail.com. Jos et halua paljastaa omia yhteystietojasi, voin toimittaa paketin esim. appivanhempiesi osoitteeseen.



Onnea voittajille!


Kukkapenkin kunnostus

Ranchin kukkapenkki on erinäisten kirjavien elämänvaiheiden jäljiltä räjähtäneessä kunnossa. Pensaitakin on ollut hyvä jossain kohtaa tumpata penkin keskelle. Loogista.

Tällä kertaa opetan teille miten tällainen kukkapenkki saadaan uuteen loistoon. Soppii ottoo mallia.

Ensimmäisenä hortonomin pitää tietysti varata kaikki tärkeimmät puutarhanhoitovälineet hollille - lapio, talikko ja metsäkärri.







Ympyrä sulkeutuu. Teini-iässä minut pakotettiin etsimään sopivia kiviä pitkin mehtiä ja pientareita kukkapenkkiä reunustamaan. Nyt niitä passaa sitten kärrätä takaisin.



Puutarhatöiden ykköstyökalu - koura. Ei nimittäin tarvinnut perinnevälineiden kanssa riehua, eiku pensasta tukasta kiinni ja kyytiin. Samalla vekottimella sitten isä irrotteli muutkin turpeet penkistä.




Metsäkärristä saa kiven- ja pensaanpitävän latomalla lankkuja alustaksi.



Lapiolla kääntelyn ja talikolla puistelun jälkeen on valamista. Ootellaan tässä vielä joku sade, jotta maa vähän tiivistyy ja sittenpä sitä kelepoo viskellä nurmikonsiementä ympäriinsä.








Tämä kaveri tulee yöllä teidän uniinne.


perjantai 16. toukokuuta 2014

Shoppailu

Ostoksilla käyminen on aina yhtä elämysrikasta. Tällä kertaa kävin kauppakeskus Matkuksessa etsimässä retonkia ylioppilasjuhliin ja toivoin, että saattaisin löytää ihan toimistokelpoisia vaatekappaleita.

Olenkin vähän naiivi.



Otaksun että kyseessä on minimekko. Painovoimaa korostava.




Havaijin mummolta terveisiä.



Yhdeksänkymmentäluvun välihousubuumin tähdekankaat käytössä.




Pitäisiköhän painattaa paitoja joissa lukee LEPPÄVIRTA ÄMMÄ.




Rane on kingi.



Taas on mistä valita.




Tämä taisi olla Christina Aguileran musiikkivideossa 2000-luvun alussa.




White Trash edition.



Meitä on joka lähtöön. Osa jää asemallekin.




Kolme silmää.



Pieni talo preerialla.




Olinkin aina miettinyt miltä kohdun ulkopuolinen raskaus näyttää.



Plagiaatti! Olen nähnyt Prisman paketointipisteellä tämän kuosin.




Kullitetut housut, ei immille.




Design-laukkuja. Näistä jos ottaisi logon pois ja laittaisi Tokmannin hyllyyn, näitä kohti syljettäisiin.




Kuudenkympin lipokkaat.




Luin ensin väärin.



Taas hetkeksi piisaa tämä touhu.



torstai 15. toukokuuta 2014

Syntyminen kaksoseksi

Työkaverin kanssa keskusteltiin tänään ipanoista ja tuli puheeksi, että minulla on kaksosveli. Työkaveri ihasteli ja totesi, että on varmaan erityistä.

Kyllähän se on.

Tässä vinkkejä siltä varalta jos joskus omaan perheeseen tärähtää tyttö ja poika yhdellä kertaa. Alkuvaihe menee tietysti kuin sumussa, koska vauvaiässä ei ole tapana nukkua tai syödä synkroonissa.

1. Aku Ankka on syytä tilata joka toinen vuosi siten, että tytön nimi on ensimmäisenä mainittu ja vastaavasti joka toinen vuosi siten, että pojan nimi on ensimmäisenä mainittu. Ja järjestelystä huolimatta pitää valmistautua lohduttamaan toista, kun uusi tilausjakso alkaa.

2. Aku Ankan etulukuoikeus vaihtuu viikoittain. Usein voi tulla kiistaa siitä, kumpi lukikaan edellisellä viikolla julkaisun ensimmäisenä. Vanhemman on syytä pitää kirjaa tai laatia joku pätevä muistisääntö, jotta ei ainakaan mene epäröimään tilannetta selvittäessään. Joka tapauksessa se, joka pääsee lukemaan sarjiksen ensimmäisenä käyttää siihen vähintään puoli tuntia vain toista kiusatakseen.

3. Kannattaa ehdottomasti opetella tunnistamaan tekoitku tai toinen (tyttö) saa manipuloitua jokaisen tilanteen pojan syyksi, vaikka on itse aloittanut riekkumisen ja on oikeastaan vastuussa konfliktista.

4. Ei kannata taloudellis-logistisista syistä pakottaa molempia soittamaan pianoa.

5. Jos penskoilla on yhteinen huone, sen halki on syytä vetää teippi, jotta ei tarvitse mittanauhan kanssa mitata kummanko puolella jokin esine on siivouspäivänä.





Loppuun lohdutus. Niin pirullisia kuin kaksoset voivatkin olla toisilleen, tiukan paikan tullen pidetään kyllä yhtä. Jos punatukkainen ällöttävä poika kiusaa koulussa veljeä, siinä kohtaa sisko voi ottaa ja tempaista rakkaria turpaan niin että tämä lentää auton kylkeen.



keskiviikko 14. toukokuuta 2014

maanantai 12. toukokuuta 2014

Kokeilunhalu

Maanantai on hyvä päivä testata jotain uutta.

Esimerkiksi kumpiko on kovempi, sivupeili vai lossi.



Nytpä tiedän tämänkin.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Savon murre

Sahhuuhommat on rankkoja. Kun urakka saadaan päätökseen, on syytä vähän irrotella.

Pääsin tässä kohtaa kuskiksi, koska en ollut lauantaisiivouksen yhteydessä ymmärtänyt mitään alkoholipitoista nauttia immuniteetin saadakseni. Ajoinpa siis ukot pitkäripaiseen asioimaan.


Miehet analysoivat ostoksiaan: "kun pelekästään kaks kertoo vuoteen kääp viinakaapassa, ee tarvii kahtoo hintalappuja, ostaa sillo mittee miel tekköö".


Pistettiin ekogrilli tulille. Lampaankareista ei ennätetty saada kuvia, koska ne hävisivät kitusiin kovalla hötäkällä. Jälkiruoaksi vedettiin kanaa ja maissia, tähdepaloista kerkesin jo napsimaan kuvia.




Kun savolaisukot alkavat tankata, se on kuulkaa verbaliikan juhlaa. Seuraavassa muutamia fraaseja, joita voitte vapaasti ottaa käyttöönne. Ei tunnistettuja tekijänoikeuksia.

"Pittääköhän ottoo joku lyyssi piälle ennenku lähetään."
"Otahan joku hursti."
(Lähdettäessä kirkonkylälle pitkäripaiseen on syytä laittaa takki päälle.)

"Ee ou niin pitkiä viissatasia että siihen hommaan lähtisin."
(Kommentoitaessa epäkiitollista työmaata.)

"Semmosella Mersulla sitä tämmönen yksinäinen immeinen hyvin ajas kyläkaapalle nakin ostoon."
(Pohdittaessa pitäisikö vaihtaa 17 000 euron arvoiseen uudempaan autoon.)

"Jos sitä kaeken muistas niin ai sitä synnin taakkoo!"
(Muisteltaessa nuoruuden rientoja ja sitä, ettei ihan joka kinkereistä ole tarkkoja muistikuvia.)

"Kyllä häkä tekköö pirtukirkon paljon halavemmaks."
(Keskusteltaessa grillimutterin sisällä olevan savun määrästä ja miten silläkin saa pään sekaisin.)

"Vatupassi meinoo heittee."
(Kommentoitaessa omaa tilaansa yksittäisten konjakkitömpsyjen jäljiltä.)

"Minun pakoputki isköö aena puhasta kaasua."
(Tivakka vastaisku naapurin miehen vitsailuun kalsareiden jarrutusraidoista.)