keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Ratkaisu perinnönjako-ongelmiin

Ilta-Sanomat oli taas ottanut ja julkaissut toisen lehden tekemän jutun ja listasi 11 tavaraa, joista eniten tapellaan perinnönjaossa.

Vaikuttavin oli kohta 2: isän ampumat hirvensarvet. En itse kyllä tekisi ammutuilla hirvensarvilla paljon mitään, mutta makunsa kullakin. Ammuttu Hiace kuitenkin kelpaisi.

Mutta joo. Minulla on näihinkin riitoihin ratkaisu.

Testamenttiin faarao-pykälä eli vaatimus tulla haudatuksi omaisuutensa kanssa.



Vapaasti hyödynnettäväksi!


4 kommenttia:

  1. Appiukkoni ennakoi tulevia perintöriitoja, kun jo ehkä toisella visiitilläni silloisen poikaystäväkanditaattini, nykyisen puolisoni ranchilla (sic!) mainitsi, mitkä seinällä roikkuvista hirvensarvista tämä saisi. Silloin (+20 vuotta sitten!) niissä roikkui aseita ja karvahattu. Sarvia tarjottiin myös ensimmäiseen yksiöömme Helsingissä, mutta ilmoitin, ettei ne sinne sopineet. Arvelen, että appivanhemmat tulkitsivat tämän kirjaimellisesti (merkityksessä 'mahtuneet'). Sittemmin olen ajatellut, etteivät ne ehkä näyttäisikään hullummilta esimerkiksi valkoiseksi maalattuina...Tai turkooseiksi. Mutta en viitsi järkyttää moisella appivanhempiani, joten perintöä odotellessa. Juu ja ei sit niitä ammuttuja sarvia. Enemmän mielenrauhaani järkyttää kuitenkin tuon linkittämäsi jutun tieto, että Oiva Toikan linnuista riidellään. Mainitsin ne nimittäin vastikään blogissanii jokseenkin vastakkaisessa mielessä, Pitemmittä aasinsilloitta jne. tavallaan haastoin tämän blogisi mukaan. Mainitsin nimittäin yhtenä (harvoista) suosikeistani. Ja toki mielellään kuulisin lempiväristäsi ja leivontasuosikeistasi!

    VastaaPoista
  2. Likeltä näitä juttuja sukulaispiirissä seurattuani riita saadaan aikaan ihan parittomista kahvikupeistakin, minklä seurauksena sisarusparvi (4) ei hautajaisissa edes suostu samaan pöytään istumaan - onneksi minulla on vielä vanhemmat sirkeinä olemassa.

    VastaaPoista
  3. Hahahahahahaahahahahahah sinne sorkkamuki kourassa!!! :´D

    VastaaPoista
  4. No hyvä, ettei enää tarvitse tapella ainoan siskoni kanssa mummin vanhasta rukista, jonka äiti antoi minulle muutama vuosi sitten pois tilaa viemästä. Miehelleni (ainoa lapsi) sanoin juuri, etten todellakaan halua hänen vanhempiensa parisänkyä saati muita kalusteita meille, johon hän tokaisi: "Minähän muutan sitten sinne." Että näin :)

    VastaaPoista