tiistai 30. syyskuuta 2014

Kateus on turhaa, totuus tarpeellista

Jos et pääse työreissuille ulkomaille ja olet asiasta näreissäsi, ei hätää. Minä kerron miten tämäkin asia menee.

Menomatkasta saatat olla ihan hyvällä tuulella, mikäli lento on ajoissa. Tämän tunnetilan voit purkaa esimerkiksi lentokentän taxfree-myymälässä, jonka tarjonta ei täysin tyydytä. Työmaalle menossa olevat tuliaismakeiset kourassa sitten hyökkäät kassalle ja pääset todistamaan miten asiakaspalvelija makaa kassan päällä ja tämän kollega puolestaan nojailee tiskiin, vilkaisee sinua, ja sohaisee kädellään sen merkiksi, että asiakas on hyvä ja siirtyy toiselle kassalle asioimaan. Sitten pääset kuuntelemaan kaksikon huokailua tauon tarpeesta. Johan tuo rankalta vaikuttikin. (Tästä olisi melkein pitänyt ottaa kuva, avautua Facebookissa ja laittaa postaus julkiseksi saatesanoilla Saa jakaa. Tämähän se on ajan henki.)

Sitten kun nouset seuraavaan koneeseen, saat varmuudella viimeistään silloin vieruskaveriksi henkilön, joka erittää joko voimakasta sukkamehun tai hien hajua. Ehkä jopa molempia. Tai vaihtoehtoisesti vieressä on mies joka ryhtyy "nukkumaan" ja "vahingossa" koskettaa reidellään reittäsi. Toistuvasti. Kunnes olet itse melkein käytävällä istumassa.



Ulkomailla olemisen huomaat ensimmäisenä saniteettitiloista. On käväistävä kolmen kopin ovella ennen kuin löytyy sellainen mihin viitsii istahtaa. Ei uppoa kaaliin miksi käytetyt vessapaperit pitää heittää wc-kopin nurkkaan. Ja miksi ylipäätänsä ei ole roskakoreja tai vessaharjaa. Toisaalta miksi huijata itseään, ei niitä harjoja kukaan kuitenkaan ikinä käytä. Ja jos varpusparvi ottaa ja karkaa istuinrenkaalle, enimmät vain hierotaan pöntön pintaan ja poistutaan. (Muistutuksena juttu virtsaamisen ja paskomisen ABC:stä. Saa käyttää valistukseen.)

Ulostejuttujen lisäksi toinen varma merkki ulkomailla olemisesta ovat wunderbaumit takseissa. 



Penskana tuli huono olo isän partaveden (käytetään vain pitkillä automatkoilla) takia ennen kuin kerettiin asfalttitielle ja kuvotusta riittikin sitten Etelä-Suomeen asti. Niin ja siitäkin muuten tietää että on poistunut kotimaasta, kun jalkoihin alkaa ilmestyä vesirakkuloita mitä oudoimpiin paikkoihin. Kuka oikeasti saa vesirakkulan ukkovarpaan tyveen?

Kaikki tämä sen vuoksi, että pääsee keskustelemaan prosesseista, oikomaan väärinkäsityksiä ja ymmärtämään ihmisten tunteita ja tarkoitusperiä. Ja viemään itse keskustelua aktiivisesti eteenpäin, olemaan diplomaattinen ja hakemaan ratkaisuja tilaisuuden varsinaisen fasilitaattorin istuessa hiljaa vieressä.



Sitten kun nostaa kytkintä toimistolta ja pääsee hetkeksi omaan rauhaan, on yleensä tyydytettävä perustarpeet. Koska vain säälittävät ihmiset ruokailevat ravintolassa yksin, on huolehdittava, että on sanomalehti, kirja ja/tai matkapuhelin koko ajan käden ulottuvilla, jotta edes vaikuttaa suositulta ja/tai sivistyneeltä. Yksinäisinä hetkinä voi ajautua intellektuelleihin tekstiviestikeskusteluihin. Annan esimerkin:

"Osaatko selittää miksi tuotteiden ottaminen minibaarista tuntuu synniltä?"
"Luterilainen kasvatus. Raanasta tulee vettä jos on jano. Ja ruualla ois pitäny syyvä niin paljon ettei tarvii napostella."
"Oonkohan tullut niin julkeaksi että otan pottulastuja kaapista illalla? Kun kysytään checkoutissa että oliko mitään minibaarista, tuntuu että olis syytettynä. Hätäisesti vaan että god forbid no!"
"Sitten syntisesti kierit sängyllä niissä perunalastuissa. Kerrankin saa maistaa kiellettyä hedelmää."
"Kuitenkin tukehdun yhteen. Hautakiviin pitäisi naputtaa myös kuoleman syy."
"Hän kuoli tehden sitä mitä rakasti."



En ottanut lastuja.



16 kommenttia:

  1. Kyllä. Työmatkat on ihania. Moni katsoo kateellisena ja kyselee, että missäs sitä on viime aikoina reissattu. Kylläpä kyllä. Nauttiihan siinä kuka tahansa kun aamuneljältä pirssi hakee kentälle ja saattaa jo illalla 10 aikaan päästä hotelliin. Ja onneksi kohteet on sellaisia ihanan eksoottisia kuin Ukraina ja Romania ja Turkki (siis esim Ankara - huikea metropoli). Siinä silmä lepää kun kiertää tomuisia tehdashallialueita.
    Työmatkalla olon tunnistaa myös siitä, että jalat turpoaa viikon reissun aikana niin, että tulomatkalla jalassa olleet saapikkaat saa suosista heittää matkalaukkuun. Vetoketju ei mene varmana kiinni.
    Ja olisit onnellinen yksinäisistä hetkistä. Varsinkin intialaiset on ihania kun ovat saaneet päähänsä ettei kollergaa saa missään nimessä päästää pois silmistä valveilla ollessa. Noutaja saapuu hotelliin 7:30 (noin). Kun toimistolla äimistellään asioita 8:aan ja itse olisi ihan valmis lukkiutumaan vaikka naisten vessaan tappajaliskoista huolimatta (ei edes vitsi - paikalliset tohkeissaan Ekalla reissulla kertoi pari päivää ennen napanneensa vessasta liskon jonka purema tappaa muutamassa minuutissa. Sielläpä on kiva käydä sen jälkeen...) saadakseen olla hetken rauhassa. Rautalangan vääntäminen sattuu näet päähän. Siinä sitten päivän päätteeksi tehdään lähtöä tunti ja huomaat olevasi menossa hotellin sijaan kohti ravintolaa. Eihän vierasta voi ilman ruokaa jättää. Siinä sitten katselet kun sen seitsemää sorttia ruokaa kuskataan eteen ja ukot vääntää gt:Tä. Hyvällä onnella olet puoliltaöin nukkumassa. Ja sama toistuu joka päivä. Sitten virkeänä kotiin raivaamaan reissun aikana syntynyttä pyykki- ja tiskivuorta. Ok- oma vika jollei saa ukkoa ja lasta opetettua siivoamaan jälkiään. Ja ok - oma vika kun on valinnut homman johon kuuluu matkustelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta eikö helepottanut kun sait sinäkin vähän avautua?

      Todellakin, yksin oleminen on reissuilun parasta antia.

      Poista
  2. Voi työmatkat... Olen kuullut monesti kommentin: Ihana kun pääset matkustamaan töiden puolesta! Kukut se mitään matkustamista ole. Se on työtä. Aamulla kentälle muiden kanssa, pahimmillaan lennät sen ylipuheliaan kollegan kanssa joiden lasten asiat tiedät vaikka se olisikin vaan Helsinki - Tukholma väli jo liiankin hyvin. Sen jälkeen pyyhkäiset kulkuneuvoon joka vie sinut konttoriin joka on kovin saman näköinen kuin se jossa olet Suomessakin.

    Töitä tehdään iltaan saakka jonka jälkeen joko menet taas kentälle ja pääset Suomeen sillä lennolla joka on täällä 22-23 välisenä aikana (kuten kaikki muutkin Euroopan lennot). Tai sitten menet hotellin josta könyät vielä jotain syömään. Edes vähän. Suurin luksus on matkustaa yksin, omaa aikaa on edes se kentällä ja koneessa olo. Hetken hengähdys.

    Vaikka rakastan työtäni, niin matkustamistan vältän töiden puolesta loppuun saakka. Suurin ongelma ei ole mikään edellä mainittu vaan se, että kappas ne tekemättömät duunit ovat Suomessa odottamassa koska eihän kukaan niitä puolestasi tee vaan odottavat siellä konttorissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Jokainen reissupäivä on yhtä kuin kaikki normaalit työt tekemättä siltä päivältä.

      Poista
  3. Tampereell ei ollu edes koko minipaarii! Jäätiin ilman sipsii! Mihinkää ei voi luattaa!!

    VastaaPoista
  4. Työmatkoissa on parasta se, että vois sen perkeleellisen matkustamisen, raijaamisen, työnteon ja small talkin jälkeen linnoittautua siihen hotellihuoneen jättisänkyyn ja tilata room servicestä helvetillinen satsin murkinaa, joista närkkii sen mitä jaksaa, ja lopulta kellahtaa vatsan viereen nukkumaan. Kaikki muu on (ainakin matkustuspäivänä) saatanasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet room servicestä tilannut? En ole sitäkään vielä tohtinut. Ehkä aloitan siitä minibaarista ja sitten siirryn isompien kihojen hommiin :D

      Poista
  5. Ja tietysti työmatkalla hyödynnetään hotellin spa ja kuntosali. Mukana on just se kesällä uimalassa kloorin läpikuultavaksi hionut uimapuku... Ja ne liivit joista vain toinen nipsu enää pitää ja sekin repeää irti, kun oikein salilla puskee. Silloin kannattaa leikkiä olevansa ruotsalainen...

    VastaaPoista
  6. "Eikö ole kiva kun saa matkustaa ja nähdä uusia paikkoja ja aina syödä ravintoloissa?"

    Työmatkalaiset ja lomamatkalaiset tunnistaa helposti lentokentällä: lomamatkalaiset hymyilevät. Työmatkalaisilla on jorma otsassa.

    Uusia paikkoja ei tosiaan juurikaan näe (paitsi matkalla kentältä/kentälle) ja n. kolmen ravintolaillallisen jälkeen alkaa kummasti kaivata HK:n sinistä ja einesmaksalaatikkoa. Tai nakkikastiketta tai muuta tolokkua evästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monenlaista taksin ikkunasta näkee joo. Kunnes tulee huono olo wunderbaumeista ja on keskityttävä ettei yrjöä.

      Poista
  7. Ne vessapaperit heitetään nurkkaan, kun niitä ei saa laittaa pönttöön. Putket ei kestä ja tukkeutuu, kun ei paperi toimi kuin suomalainen. Miksi näin, niin sitä en tajua..

    VastaaPoista
  8. Miksi minibaarista ottaminen tuntuu synniltä? No se on tolokun ääni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli se on "omatolokku" joka alkaa kolkuttaa pelkästä ajatuksesta.

      Poista