tiistai 17. maaliskuuta 2015

Kun mulatti kynnyksellä istui ja muita tarinoita

Tänään oli jännittävä päivä. Meille oli määrä tulla kylään henkilö joka oli ollut renkinä minun ranchilla 1946 - 1948. Jännitti niin paljon että tein elämäni ensimmäisen virheen. 

Ajoin kolarin. Tolloiltua on tullut ennenkin, mutta nyt oli muita osapuolia mukana. Olenhan jo kerennyt mm. ryykätä peilillä lossiin ja törmännyt autotallissa telkkariin sillä seurauksella että näköradio upposi takaseinään. Jälkimmäisen onnettomuuden syy on tietysti avomiehen suvun holtiton tavaroiden säilyttely. 

Tämänpäiväinen tapahtuma oli selvästikin kokemattoman lossikuskin vika, koska tämä käskytti keskimmäisen rivin lähteä ekana, mitä ei siis koskaan tapahdu koska rivit tyhjennetään ensin reunoista ja viimeiseksi keskeltä. Minä en sitten mahtunut reunimmaisilla kaistoilla lossin etuosassa olevien autojen ohi - peileistä ois ryykännyt. Pysäytin ja otin ihan pikkusen taaksepäin että josko kuitenkin jotenkin mahtuisin jotenkin sompailemaan ja puikkelehtimaan. Yleensä peruutettaessa katsotaan taustapeilistä ja aletaan pakittaa jos ketään ei ole välittömässä läheisyydessä. Minä päätin luottaa onneeni. Tuli sitten napsautettua takana tulijan rekisterikilpeen lommo peräkoukulla. Ukko soitti illemmalla että "ei ou mittään, minä duossa pihassa oikasin kiliven eikä tarvii maksoo mittään". Sanoin ukolle että nöyrä kiitos ja että aja ihmeessä karkuun vaikka ojanpohjia myöten jos vielä näet minut jossain. Päätin etten enää puhu puhelimessa ajaessani ja raportoin päätökseni puhelimitse noin neljän kilometrin verran matkaa jatkettuani.

Että näin. Rankaisin itseäni juomalla kupillisen kahvia. Nyt koskee mahaan ja tänä yönä ei nimittäin nukuta. Mietitään hartaasti mitä on tullut tehtyä. 

Sitten taas asiaan. Renkimies kertoi kaikenlaisia asioita, joista valtaosan missasin kun piti laittaa kahvia valmiiksi. Täytyy kysellä myöhemmin. Minua  kiinnostaisi eniten kaikenlainen dirtti. Aiemmat polvet kun ovat aina kuvitellun täydellisiä ja virheettömiä. Tekivät töitä 25 tuntia vuorokaudessa ja silti kaikki eväs oli itse kasvatettua ja pyydettyä, vaatteet ja kengät oli itse tehtyjä, lakanat oli itse kudotut ja aina sileät, hiukset olivat kauniisti ja naamat ja käpälät puhtaita ja yhtään virhettä ei oltu tehty missään asiassa ainakaan miesmuistiin. Eikä lainaa ollut eikä muutenkaan oltu velkaa kenellekään.

Meillä on semmonen käytännön ongelma että valokuvia löytyy, mutta valtaosa porukasta on nimiä vailla. Kuvat ovat yleensä niitä "kerran elämässä valokuvaan" -tyyppisiä otoksia, joissa ei missään herran rakkaudessa saa hymyillä ja kuvattava on tärkätty jäykäksi yhdessä pyhävaatteidensa kanssa.

Onneksi löytyy myös vapaamuotoisempia kuvia, joista valitsin omasta mielestäni puhuttelevimmat. Selvästi on muuten humputeltu kun on tyhjänpäiväisiä otoksia napsittu. Syntistä, niin syntistä.




Suvun naisia ei saa kuviin millään.




Serenadin kesken tulivat paparazzit härkkimään.




Vanhan ajan Vilkkaat miehet vasemmassa reunassa.




Meillä on kaislaa.






Kun Mummo-Ankka kylään ajoi.




Iloinen anoppi kera miniän.




Löytyy näköjään tästä suvusta sarjamurhaajakin.




Kreisi perjantai-ilta.




"Wanna hear the most annoying sound in the world?"




Tässä on joko a) kylän hurskain odottamassa kinkereiden alkua tai
b) kyläkaupalla eka saa ilmaisen ämpärin.



Katso mitä minä juuri delegoin! Tadaa.



Kuvatekstinä "Mulatti sisarineen". Tämän tarinan haluaisin kyllä kuulla.


En tiedä johtuuko iästä mutta sukututkimus alkoi juuri kiinnostaa. Vähän erilainen sellainen. Lisääntymiskartan sijaan olisi mielekkäämpää listata suvun ansiot ja virheet ja verrata saldoa.


32 kommenttia:

  1. Mahtavat kuvat, kertakaikkiaan.

    VastaaPoista
  2. Pisteet anopille , miniälle ja sarjamurhaajalle :D

    VastaaPoista
  3. Voi luaja...!! :''DDDD Kerro ihmeessä, jos näistä myöhemmin jotain selviää.

    VastaaPoista
  4. Onkohan tuo anopin takana seisova leidi joskus riiannut sulhasta ja jäänyt sitten soittelemaan lehdelle....Ilmeestä päättelin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun tarkemmin katselee niin sulhasta lähinnä oleva kaveri on riivattu. Varmasti kuvan ottamisen jälkeen kävellyt riihen katossa tms.

      Ja otoksessa on vain yksi iloinen ihminen. Ilmeisesti tuona vuonna huumeet saapuivat Pohjois-Savoon.

      Poista
    2. Zombeja koko sakki! Nämäkö olivat siis sinulle sukua?

      Poista
  5. "Mulatti sisarineen" sopii loistavasti tähän rasismin vastaisen viikon teemaan; on sitä ennenkin osattu olla kansainvälisiä ja kotouttaa 😉

    VastaaPoista
  6. Jee miten hyvää aamulukemista ja aivan mahtavia kuvia!!

    VastaaPoista
  7. Mielettömän mainioita kuvia!
    Just tolleen sitä pitää historiaa tehdä!

    VastaaPoista
  8. Itelläki samanlaiset kiinnostuksen kohteet! Siinä meni äitimuori vähän vaikiaksi, ku sukukirjaa plaratessa kysäsin, että mitenkä tämä sinun äitis (hurskas ja kunnollinen ihminen) on saanu vanhimman lapsen vuonna 1929, mutta naimisiin päässy vasta 1930? Että onko tuleva sulho koeajanu jo etukäteen vai onko meikän vanhin täti jonkun muun siittämä?

    Ja isänpuolen suvusta löytyy oikein topakka ison maalaistalon emäntä, joka ei oo koskaan vaivautunu naimisiin asti, mutta neljä poikaa on silti saattanu maailmaan. Sukuun kuuluvaksi hänet luetaan siksi, että 2-3 pojan isä on mummoni serkku. Naimisissa oleva hurskas ja kunnollinen mies, tietenkin.

    Sama meininki ollu sillon ennenvanhaan ku nykyään.

    Ja minun uusiksi piirtämä sukupuu aiheuttaa ihan varmasti pahennusta. Tuskin maltan odottaa, että saan sen sukulaisille jakoon. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, on kai sitä maitoa hörpätty ennen lehmän ostoa ennenkin. Minusta ihan tervehenkistä tarkkaavaisuutta sinulta.

      Haluaisin kyllä nähdä tuon sukupuun :D

      Poista
  9. Oikein hyvä kirjoitus ja huumorilla höystetty. Tykkäsin oikein paljon. Kiitos mukavasta aamunavauksesta :D

    VastaaPoista
  10. Voi jösses. Hörähin semmoseen röhönauruun jo ekoilta riveiltä,että 6-kuinen poikani säikähti ja alkoi itkemään...

    VastaaPoista
  11. Hahhah :DD Mahtavaa taattua laatuasi. Kiitos!

    VastaaPoista
  12. Voi apuva, kiitos että piristit päivääni tällä! Eksyin ekan kerran blogiisi, täytyy illansuussa tutustua paremmin! :D
    T. "Tyyne"

    VastaaPoista
  13. Ahahaa mainiota.

    Olen miettinyt aika usein, että miksi ihmeessä sukututkimusta tehdään omasta suvusta, kaivetaan niitä saavutuksia ja kunnianosoituksia jne. tylsää. Eikö naapurin suvun tutkiminen olisi paljon mielenkiintoisempaa, voisi avata mörkökaappien ovet ja päästää peikot valloilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. Minusta paras sukupuu ja sukuselvitys syntyisi, jos kylän pahin juoruämmä laitettaisiin sitä laatimaan. Ei ois Kauniit ja rohkeat mittään.

      Poista
  14. Täydellistä, ihan täydellistä settiä taas. Tää blogi ei koskaan petä.

    VastaaPoista
  15. Nyt alkoi kiinnostaa äireen ja isävainaan vanhat albumit. On meinaan täynnä noita kärpäsen kakin kokoisia pitsireunaisia kuvia. Immeisten naamat on tietty mäkäräisen kokoisia, mutta äiree varmaan osaisi suurimman osan immeisistä vielä nimetä. Skandaaleja ja sukupuun uudelleen piirtämisiä ei taida olla odotettavissa. Onko se sitten hyvä vai huono, en tiedä...;)

    PS. Blogisi on päivieni piristys

    VastaaPoista
  16. Ensimmäistä kertaa sain inspiraation ruveta katselee isäukolta löytyviä vanhoja kuvia. Nyt vain eri silmällä katson, kuin ennen, kun olen joutunut niitä näkemään. Jusupliut, meillä on muutenkin niin kummallinen suku, että sieltähän löytyy taatusti vaikka mitä, vaikka pieni suku onkin. HAAA!

    VastaaPoista
  17. Tää on kyllä niin hauska blogi. Nauroin taas vedet silmissä, ja sitä ei montaa kertaa vuodessa tapahdu. Kiitos siitä. :)

    VastaaPoista
  18. Aivan mahtava tunnelma tuossa kuvassa, jossa "vilkkaat miehet" syöttää toisiaan ja kolmas vilkas mies jauhaa kahvia. Kuvasta oikein huokuu se, miten siellä on porukalla ennen ja jälkeen kuvauksen naurettu ja yritetty kuvassa pitää pokkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kuva on ihana. Mutta onko vilkkaita miehiä kolme vai sittenkin peräti neljä? Heräsi epäilys, että kuvassa keskellä oleva tummapaitainen huivipäinen kahvimyllyä pitelevä henkilö saattaisi olla erittäin ovelasti naamioitunut (erityisen) vilkas mies.

      Poista
  19. Olikin varmasti jännittävä tilanne, kun kerran menit tekemään sen elämäsi ensimmäisen virheen! Jääköön se ainoaksi!

    Hauska juttu oli tämä(kin)!

    VastaaPoista
  20. Tarina sikseen, kyllä lossilta lähtee ensimmäisenä keskimmäinen rivi, sitten oikea ja lopulta vasen. Niillä losseilla joita käytän, on kyllä olemassa oikein "liikenne"valot, jotka kertovat kuka kulloinkin. Lossille ei voi ajaa, josko kyydissä esim. bensan- vaarallistenaiden tms. kuljetusta. Ja josko joku törttää, kyllä se lossari kailottaa.... Siis mikä lossi ja missä?????? Neekeri lossarina, hah hah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Finferriesin sivulla on kyllä ohje, että ensi oikea, sitten vasen sitten keskikaista. (viilaa pilkkua)

      Noh, Puutossalmella vissiin kyseinen kaunis pyöreä merkkaus takana tulevalle ei ole ehkä ihan harvinainen.

      Nim. Tein minäkin niin kuukausi sitten

      Poista
    2. Kyllä vaan. Ensin oikealta, sitten vasemmalta, viimeiseksi keskeltä.

      Kiva tietää että muutkin ovat kunnostautuneet lossilla. Hetken jo mietin että pitääkö ajaa kirkonkylän kautta kaapuntiin mutta sitten nöyrryin ja aloin lossin kautta.

      Poista
  21. Suvun CV-vertailussa auttaa kyllä vähän se lisääntymiskartta. Sen perusteella pääsee nimittäin kivasti kiinni vaikka eri oikeusasteiden tuomioihin. Ensin pitää tosin saada vinkki siitä, että kuka on milloinkin rötöstellyt. Kylän vanhempi väki voi vielä tunnistaa noita mulatteja, joten kannattaa pyydellä luutamummot kahville joku kerta. Jos tarjoot konjakkia myös, niin sen jälkeen saattaa tulla myös niitä oikeasti kiinnostavia tarinoita.

    VastaaPoista
  22. Vanhat kuvat on kyllä parhaita, itsekin on tullut katsottua viime aikoina sukulaisten vanhoja kuvia. Oman mummon kun näki sellaisena nelivuotiaana taaperona, niin tuli todettua, että sieltähän ne kasvonpiirteet on peritty. Ja tosiaan kuvissa ollaan aika totisia monessa, mutta löytyipä köyhän perheen valokuvista yksi kallioltakin, että on koko joukko uimapuvuissa ja hymyillään. :) Vähän vastinetta isomummon äkäisille ilmeille vanhoissa valokuvissa.

    VastaaPoista
  23. Onneksi kolaroinnista ei seurannut yöunien menetystä pahempaa :)

    Vanhat kuvat on just parhaita. Tykkään erityisesti vaatteista ja siitä, kun näkyy tarkemmin paikkoja ja koteja. Viime kesänä ostin Berliinistä kirpputorilta vanhoja valokuva-albumeiden sivuja. Kuvat odottaa uusiokäyttöä kortteihin.

    Se vaan harmittaa minuakin, kun mummoltani jöäneessä albumissa ei lue keitä kuvissa on, vain joidenkin pään ylle on piirretty risti. Pitää kaivaa taas kuvat esiin ja katsoa uudella silmällä, josko meidänkin suvusta löytyisi joku etsintäkuulutettu :D

    VastaaPoista