perjantai 24. huhtikuuta 2015

Lisää vain vesi

Kulunut reilu viikon jakso on ollut erinomaisia tapahtumia pullollaan. Minä kerron teille.

Avomies lähti kahden tunnin varoajalla maatalousmessuille Tarttoon. No siis tämä ei ollut sinänsä erinomaista, mutta minä sain kerrankin tuliaisen, joka ei ole majoneesipohjainen ja matkannut henkilöautossa 8 - 12 tuntia ennen tuomisten luovuttamista. (Viittaan taannoiseen Norjan reissuun ja tuliaisina saamaani katkarapusalaattiin.)

Sain käsilaukun muotoisen viinitonkan. Varmasti vetoaa niihin, jotka ostavat eläinkuosillisia likööripulloja ja niitä eri värisiä kissanmuotoisia puteleita, mitä niissä onkaan sisällä.



Kylläpä kelpaa lähteä huomenna akkojen iltaan kyseisen tonkan kanssa. Tasokasta. Mutta alkoholiakin ilahduttavammat olivat puolalaiset kevytkumpparit,  joissa pehmeä reunus ja lämpöinen ohut vuori. Maailman parhaat kengät.


Muina kohokohtina mainittakoon anopin pitämät synttärijuhlat. Koska kukaan ei ollut taaskaan mitään tähdellistä lahjaa ostanut (lue: en tällä kertaa hoitanut lahja-asioita vaan annoin lasten itsensä hoitaa hankinnat), oli lopputuloksena lahjakortti, jota ei välttämättä ollut oikeasti olemassa ja kukaan ei maksanut lahjakorttiosuutta kenellekään. Tai jotain. No, kuitenkin. Taas oli tapahtunut suvussa kuolemantapaus ja anoppi oli mukana vainajan tavaroiden korjaamisessa vainajan kiinteistöstä. Oliskohan kolmas kerta kahden vuoden sisään kun anoppila on täynnä jäämistöä. Tällä kertaa olohuoneessa oli valikoima jalkineita, vaatteita ja hanskoja ja saunaan (loogista) oli tehty Erinäisen Esineistön Esittelytila. Valikoimassa mm. miniporakone, voileipägrilli, Kermansaven "valko sipuli" -astia ja sen semmoista. Sieltä tai ottaa mitä mieli teki. Ei tehnyt mieli mitään.


Myös kärkipään sukulaiset pistäytyivät kylässä. Tuli siivottua toisin sanoen. Kaikenlaisia muuttujia oli tietysti vierailuun liittyen. Remonttiukot saivat laatoitustyöt tehtyä alakerran vessaan muistaakseni helmikuussa. Sitten jäi meille nakiksi laittaa vesihommat kuntoon, jotta voivat tulla sitten asentamaan uudet kalusteet. Tuossa huhtikuun alussa kun oltiin lomareissulla, remonttimies soitteli ja kysyi että voiskos sitä oikein missä vaiheessa tulla asennushommiin. Sanoin että ei oikein ole mahdollista vielä tässä kohtaa. Vieraiden tuloa edeltävänä iltana pakotin avomiehen tekemään vesikytkennät valmiiksi. Ja laittamaan vessanpöntön paikalleen.

Jäi sanomatta, että olisi hyvä jos siihen vessanpönttöön tulisi vesi. No, teki kuten määriteltiin. Tuttua IT-alalta.

Yhtenä iltana kesken paistin kypsymisen tuli isältä havainto, että hella tuntuu aika kuumalta kauttaaltaan ja uunin lämpötila ei laske vaikka säätää. Keittolevytkin hehkuivat suhteellisen kuumina, vaikkeivat olleet päällä olleetkaan. On se jännä ettei nykyajan hellat kestä kolmeakymmentä vuotta pidempään. Tai jotain.

Tänään isä haki uuden kodinkoneen ynnähtäneen tilalle. Asennusvaiheessa tuli tehtyä havaintoja. Ensinnäkin, 70-luvulla keittiöt ruukattiin tehdä silleen että työtasot ovat aika matalalla. Siihen kun uuden hellan asentaa ja vaikka laittaa asetukset kaikkein matalimmalle, jää hella silti puolitoista senttiä työtasoja korkeammalle.

Toinen juttu oli se, että kun suojalevyn poistaa vanhasta vekottimesta, voi yllättyä.



Siihen olivat kaverit kuivuneet. Hämmästyttävää. Kävin viskaamassa sontalan kuppeelle.

Uuden hellan käyttöoppaassa oli vinkattu asianmukaisesta vanhan hellan hävitystavasta. Minullahan oli ajatuksena, että heitetään tuote lavalle ja jätetään se kirkonkylälle mennessä kyläkaupalle. Siellä on kuulkaa kierrätyspiste, johon voi kansalainen ihan veloituksetta käydä jätteitä viemässä.

Tähänkin löytyi parempi keino. Avomies halusi välttämättä viedä hellan omalle ranchilleen. Olin että miksi. Kuulemma hellasta voi romumuodossa jopa vitosen saada.

Montakohan vuotta hella on pientareella. Ihan jännittää!


14 kommenttia:

  1. Kääk noita hiiriä! Nyt olen nähnyt kaiken. Ei siis riittänyt, että auton moottoritilassa on hiirenpesä, näköjään niitä veijareita on hellankin sisällä. Mistähän niitä seuraavaksi tavataan......?

    VastaaPoista
  2. Tuo viimeinen kuva oli kaikessa raakuudessaan hellyyttävä. Voi hiiruja!

    -Sari

    VastaaPoista
  3. Erinäisen Esineistön Esittely pelasti aamuni.

    VastaaPoista
  4. Saanko minä tuon vasemmalla punaisen liinan päällä olevan kulhon? Rikoin samantyyppisen vuosia sitten, joka oli edesmenneen mummoni antama :D Eihän se edellistä vahinkoa korvaa, mutta olisi laiha lohtu..

    No ei sentään tarvitse lähettelemään alkaa, mutta esine vain pisti silmään tuosta ehken hieman sekalaisen tavaran seasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pittääpä kysyä anopilta vieläkö se on jemmassa. Missäsnää asut?

      Poista
    2. Tauno Wirkkalan "Revontulet" on hyväkuntoisena noin 30 euron arvoinen...

      Poista
  5. Jäin kaipaamaan kuvaa siitä käsilaukkutonkasta. Tykkään myös niistä kissaviinipulloista ja muista erikoisuuksista. Usein jos juoma on erikoisessa astiassa ei sisältö välttämättä niin hyvää ole. Se kissapullon sisältökin maistuu nimenomaan kissaviiniltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleisön pyynnöstä, lisätty tarinaan. Maku jää nähtäväksi, eiku maistettavaksi.

      Poista
  6. Kauhea kohtalo hiirulaisilla! :D Toveriparat...

    VastaaPoista
  7. Voiko liesi mennä rikki? En ole koskaan kuullut sellaisesta. Oikeesti. Oma liesi on n. 25 vuotta vanha ja uskon sen kestävän ikuisesti. Pölynimurit sen sijaan eivät ole mistään kotoisin. Vähäiselläkin käytöllä hajoilevat miten sattuu - hintatasosta riippumatta. Pah!

    Gillette

    VastaaPoista
  8. Ai niin, piti vielä sanoa, että nythän sinulla on bilereissulle sekä jalkineet että väsky. Hyvin on asiat.

    Gillette

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Piti vähän pyrskähtää ääneen tolle huomiolle, että keittiötasot SAATTAA olla vähän matalia. Tän talon myynyt mummo oli just ehkä polven korkunen ja vessassaki oli lavuaari sitte sillä tasolla, että siellä olis voinu pestä erinäiset ruumiinosat varvistelematta. En halua ajatella, pesikö joku, mutta se on sivuseikka.

    Ja hiiret näytti ihan lasivillalle ens alkuun :D

    (edit: ajatushärö :D)

    VastaaPoista
  11. Niiden esineiden joukossa on (ainakin) yksi erittäin hyödyllinen - nimittäin omenahillohyrrä elikäs semmoinen metallinen veivattava vihannessoseutin. Jos omenahilloa meinaa tehdä pienen tai isomman määrän, niin tämä vekotin on näppärä koskapa omenat voi keittää minimaalisen siivouksen ja pilkkomisen jälkeen ja siihen vaivainen jää karat ja siemenet ja tuloksena on sileää hilloa.

    VastaaPoista