sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kuinka maalataan sokkeli

Avomiehen veli kutsui tekstiviestitse sokkelinmaalaustalkoisiin, kutsu kävi ihan hyvissä ajoin eli useampi viikko sitten. Hyväksyttäväksi poissaolon syyksi kävi ainoastaan lääketieteellisesti todettu kooma. 

Yllättävän monella sellainen oli.

Onnistunut urakka edellyttää suunnitelmallisuutta. Rakennuksen seinustat on hyvä putsata etukäteen ylimääräisestä roinasta ja kausitarvikkeista. Tai sitten kamppeet voi jättää niille sijoilleen ja antaa talkooväen siirtää niitä noin metrin verran, jotta pääsevät putsaamaan maalattavat pinnat irtoroskasta ja pölystä. Katuharja toimii hyvänä apuvälineenä, ja yleensä suositaan yhtä katuharjaa kuutta talkoolaista kohden ja mielellään harjanvarren on hyvä olla katkaistu malli.



Pihalaatoitukset ja rappuset itsevarmat talkoolaiset jättävät reilusti vaan suojaamatta. Mutta sitten on tällaisia arkajalkoja niin kuin Vuoden siivooja, joka lähtee hakemaan avomiehen siskon luota pressuja.



Tiedusteltaessa lisää suojamateriaalia tuli vinkki, että autotallista voi "käydä nappaamassa suojapahvia".



Avomiehen suvun maalaus- ja remonttitoimiin kuuluu olennaisena osana myös esteettömän työskentelyalueen varmistaminen. Mikään ei virkistä mieltä niin paljon kuin neuvotella esim. appiukon kanssa, häiritseekö olennaisesti työhuoneen maalaamista telalla se, että huoneen keskellä on iso atk-pöytä ja sen ympärille jää tilaa osapuilleen metri suuntaansa.

Koska omput yleensä tippuvat puun juureen, avomiehen veljen kanssa käytiin tiukka vääntö ilmalämpöpumpun siirtämisestä seinustasta sivuun.


Kun laitosta siirtää kymmenen senttiä irti seinästä, se on kuulemma riittävä määrä. Ei tiedä Juha Sipilä mitään vaikeista neuvotteluista. Sitkeällä yrittämisellä lopputulos on kolminkertainen ja maalaaja mahtuu melkein työskentelemään välikköön. Herra voisi joskus olla ystävällinen ja tunkeutua itse näihin soppeihin maalaamaan.


Avomiehen suvussa ei mihinkään käytetä niin paljon aikaa, kuin vähällä pääsemiseen. Mutta ei ole ongelmaa, johon Vuoden siivooja ei toimivaa ratkaisua löydä.




Sitten pari mainintaa maalausvälineistöstä. Sokkeli tyypillisesti kiertää talon ympäri ja ei ole välttämättä ihan kätevintä, että on vain yksi maalipönttö käytettävissä. Onneksi avomiehen suvussa on voimakasta keräilyviettiä ja avomiehen  siskon autotallista löytyi talipallosankoja ynnä muita. Vain enimpien pölyjen karistelu ja urakka joutuu.




Maalia kannattaa varata liian vähän. Jos yhdeksän litraa asiantutijan silmin ei riitä maalaamaan koko kiertoa edes yhteen kertaan kokonaan, on toimiva ratkaisu laittaa talon emäntä kirkonkylälle hakemaan sitä lisää. Kolme litraa. Onneksi Vilkkaalla miehellä oli työpäivä ja häneltä tilattiin sitten vielä yhdeksän litraa lisää. Kahden lisämaalierän avulla saatiin sokkeli juuri ja juuri kahteen kertaan maalattua. Olin taas niin oikeassa.


Talkoissa tehtävät valikoituvat henkilöiden fyysisten ja henkisten ominaisuuksien perusteella optimaalisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Tässä poppoon toiseksi pisin henkilö on ahdistettuna terassirappujen alle...


...ja samaan aikaan porukan arviolta 152-senttinen vahvistus yrittää yltää jakkaran kera ikkunoiden yläpuolelle pensselillään.



Talon emäntää voi ylenpalttisesti kiitellä tarjoiluista ja muonituksesta. Lauantaille tilattu hyvä keli vaihtui pohjoistuuleen, muutaman asteen lämpöön ja ajoittaisiin pikkukuuroihin. Siideristä kieltäydyin kylmettymissyihin vedoten, mutta rohkenin kysymään löytyykö talosta minttukaakaon tarpeet. Ja löytyihän ne.


Ukot olivat hommanneet tontille nosturin. Sen avulla räystäslaitojen maalaus sujui hienosti. Myös puuttuvat yläikkunan somistelaudoitukset saatiin viimein paikoilleen. Vaaratilanteita ei vastoin kaikkia odotuksia syntynyt tai ne jäivät vaan huomaamatta.



Nosturi on myös oiva apuväline pissahädän iskiessä, siitä vaan ajelee nurmikon puolelle ruikkimaan.





Onneksi näitäkään talkoita ei ole joka vuosi.



18 kommenttia:

  1. Kädessä kupillinen tuoretta kaffeeta ja edessä tämä tarina. Ei olisi paremmin voinut sunnuntai alkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ois se. Jos toisessa kädessä ois ollu joku leivonnainen :D Mutta kiitos silti!

      Poista
  2. Voi herrammunjee tätä touhua!

    VastaaPoista
  3. Onneksi ehdin juoda teeni, muuten olis taas ollut nenähuuhtelun paikka. Se ei ole kuumalla teellä paras homma näin pyhäpäivänä. Eikä läppärikään ois ehkä tykännyt, vaikka tää puhdistusta kaipaakin.
    Muuten tää on ihan parasta viihdettä pyhä aamulle - kiitos tuhannesti :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Yhtään nenää ei tarkoitettu vahingoitettavaksi tätä tarinaa kirjoitettaessa." Kiva että kelpasi :)

      Poista
  4. Oi että kuulostaa niin tutulta tuo, että esim maalia ostetaan aina liian vähän. Ja kaikkea muutakin. Minä sitten joutessani (?) ajelen inhoamaani rautakauppaan (15 km) hakemaan lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten onkin aina niin ettei maali riitä. Ja etenkin kun sanoo paljonko sitä tarvitaan lisää mutta kukaan ei usko :)

      Poista
  5. Nyt alkoi tekemään mieli kuumaa kaakaota, ilman minttulikööriä.

    VastaaPoista
  6. Se on oikein että sisästä lämmikettä talkoissa piisaa.

    Jos siellä ilmalämpöpumpun alla makas plokin pitäjä, ni tarttee sanoo että hyvän näkösellä perseellä on varusteltu hän. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tarkkanäköinen lukija, kyllä hyvät eväät suorastaan jouduttavat urakan valmistumista. Ps. En ees jännittänyt pakaroita kuvaustilanteessa. :D

      Poista
  7. :D :D
    En tiedä (sivistymätön kun olen) kuuluuko Juha Bloggaajien Jaloon Heimoon mutta asiaa pitää tutkia.
    Tämä postaus oli erinomainen katsaus sekä suunnittelun että ongelmaratkaisun kantilta ja uskonpa että tämän lukeminen antaisi Sipilän heppelille uutta puhtia ja olisi vähän niinkus ohjenuora tuleville väännöille.

    Tämän ja monen muun postauksen perusteella sä saat kyllä luvan laittaa edes osia siitä kirjallisesta projektista julkiseen levitykseen. Mitäs olet mieltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäiskö laatia hallitusneuvotteluopas iltatöinä. Helepottais varmaan.

      Kirjallinen projekti on yhdistelmä uutta ja vanhaa. Suurin haaste on milloin olen tuotokseen itse niin tyytyväinen että lähetän sen ystäville arvosteltavaksi. Tai kyllästyn koko roskaan :D

      Poista
  8. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! :D

    VastaaPoista
  9. Minä melkein olen kateellinen, että näin lupsakkaan herraseuraan ja kaikenlaisen optimoinnin sekä tarpeelliset taidot hallitsevaan sukuun olet päässyt! Ei taida tylsiä hetkiä liiemmälti olla.

    Kovin olen kotopuolestani muutoin vieraantunut ja nyttemmin ihastuksissani kunnon kaupunkivilinään, mutta näiden kirjoitusten ansiosta muistot rehdin reilusta ja kursailemattomasta maaseutuelämästä kultaantuvat jokaisella lukukerralla vähän lisää. Melkein jo näin itsenikin sokkelinmaaluutalkoissa vanhat Kesoilin haalarit päällä hieltä haisten. Enkä pahakseni pistä sitten yhtään, että jaksat meille seikkailuitasi jakaa näin hersyvien sanojen saattelemana.

    Sarkasmin sakasti 4evö!

    VastaaPoista
  10. Sinähän voisit kirjoitaa kunnon kirjan elävästä elämästä. Siinä häviäisivät niskavuori- ja helena-sarjat mennen tullen.

    VastaaPoista
  11. Tekstisi ovat ehdotonta parhautta, ja niistä saamieni naurujen voimin elänen 198-vuotiaaksi... Parasta on nähdä, miten Kalevalassa kerrotut raatamisohjeet miniälle (ks. Pohjolan häistä morsiamen neuvokki -virsi) on sovellettu oivaltavasti nyky- ja tosielämän vaatimuksiin. Hulppeaa ynnä inspiroivaa!

    VastaaPoista