sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kyllä ihminen on viisas

Kaverin kanssa huomattiin Halpa-Hallissa tammikuussa alennuskinkkuja ja ostettiin sellainen pahan päivän varalle tai suuren juhlan kunniaksi. Mikä onkaan parempi kesäkinkun syöntiajankohta kuin Euroviisufinaali-ilta. Ja mikä onkaan suurempi stressi kuin se, että tuleeko lihaköntti kypsennettyä oikein.

Onneksi on äitejä, joilta saa paistomittareita lainaan ja hyviä ohjeita prosessiin. Muistikapasiteetin vajeita ei kuitenkaan korvaa mitkään neuvot. Paljonhan ne paistopusseja käyttää. Toinen vaihtoehto on kääriä kinkku folioon ja toivoa parasta.


Tilannekuva: Sisälämpötilan välitarkastus.


En ole koskaan ollut kuorruttamassa kinkkua, sillä aina on ollut niin kiire syömään ettei kukaan ole joutanut säätämään yhtään mitään ylimääräistä. Jumalaton stressi ja huoli saatiin sinapilla valelustakin ja korppujauhottamisesta. Onkohan sinappia sopiva määrä, entäs korppujauhoja, mikähän lämpötilan pitää olla, entäs jos korppujauho palaa. Jos meinaat paistaa tästä inspiroituneena kinkun, voin todeta vaan että: on sopiva määrä, on hyvä lämpötila ja ei se jauho pala. 








Tein juhlan kunniaksi myös joulutorttuja ja ostin lossin kioskilta perunalastuja. Tykkään kaupoista jotka eivät anna vaihtoehtoja. Kun tarjolla on yhtä lajia sipsejä, ei ole valinnan vaikeutta.




Kun olimme ahtaneet navat täyteen kinkkua, perunasalaattia ja joulutorttuja, oli aika nauttia Euroviisuista. Sikäli niissä oli enää mitään nautittavaa Pertti Kurikan Nimipäivien jäädessä finaalin ulkopuolelle. Ankeita balladeja muutaman ankean balladin välissä.


Malja PKN:n pistämättömille lyriikoille, jotka olisivat ansainneet finaalipaikan. Mutta olihan näissäkin toki nauttimista:

Äiti sydämeni taas särjettiin
Sano sille naiselle etten enempää kestä niin
Nyt aion tuskani purkaa tanssiin

Ennen kuin häippäisen
Teille Tel Avivin esittelen

---

Heräsin aamukuudelta
silmäni olivat kiinni
mutta olin muuten hereillä
Luulin olevinani univaiheessa syvässä
pukeuduin mahdollisimman hiljaa
pelästyin kun avaimeni kilisivät ovella
kun pääsin ulos hymyilin koiralle


Tuloksen ratkettua kävin noutamassa Erityisen ystäväni kaapunnin yökerhosta ja ajoimme Leppävirran Streptokokille hakemaan hänelle pitsaa. Sain uusia miesfaneja kun mainitsin että en aio ostaa lättyä, koska olen juuri syönyt joulukinkkua. "Tykkään lihasta mutta sinä se vasta varmasti tykkäätkin." Ja minä puolestani tykkään hyvistä ihmistuntijoista.


Sunnuntaina oli aika palata nöyrään arkeen. Kävin tökkimässä aukolle entisten taimien sekaan muutaman avomieheltä ylimääräiseksi jääneen lehtikuusen taimen.


Horsmat ja vatukko olivat taas hilluneet pikkukuusten pään menoksi. Kirjaimellisesti.






Kyllä kun muistelee avomiehen ranchin naapurin täydellistä taimikkoa, jossa ei kasva kuin nimeksi heinää, kateus valtaa mielen. Minun taimikossani saa viidakkoveitsen kanssa edetä.



Ennätin tehdä hommia noin puoli tuntia ja alkoi yllättäen sataa. Pienen kirjanpitoiloittelun jälkeen otin yhteyttä kylän lammasfarmariin ja tiedustelin että joko pässit pääsee pihalle. Ihastuttava naisimmeinen kertoi olevansa parhaillaan pystyttämässä lampaille katosta. Yksin tietenkin. Ajoinpa sitten kaveriksi.

Pienen jeesusteippi- ja niplariaskartelun jälkeen saatiin katos pystytettyä. Lampailla on sitten ihan huvimaja tänä kesänä. Ehdottelin että josko tehtäis ihan puutavarasta ja pellistä katos. Mutta odotellaan nyt ensin ihan rauhassa että nykyinen lentää taivaan tuuliin.



Lampaiden kesälaitumille pääseminen ei ole niin ilahduttava elämys kuin lehmien vastaava. Mielikuvissa prosessi voi olla sellainen, että lampaat riemuissaan kirmaavat ulos ja osuvat suoraan aitauksen sisälle. Todellisuudessa elukat eivät halua navetasta yhtään minnekään ja niitä joutuu työntämään, kiskomaan, kantamaan ja houkuttelemaan ja sitten kun ne saa aitaukseen, yksi menee ja nuolaisee lankaa, saa kohtauksen ja syöksyy aidasta läpi.




Autettuani naapuriani ja saavutettuani hyvän ihmisen statuksen, päätin lähteä kotiin saunomaan. Pannuhuoneeseen mentyäni huomasin että kattilanlämmityspuuhani eivät olleet menneet ihan putkeen. Olin unohtanut laittaa kierron päälle ja vesi oli sitten kiehunut ja sitä oli vuotanut pannuhuoneen lattialle.

Kyllä ihminen on viisas.

9 kommenttia:

  1. Euroviisukinkku onkin minulle uusi tuttavuus. Pääsiäiskinkkua on tullut syötyä jo useampana vuonna, samoin vappukinkkua.

    VastaaPoista
  2. Noi lampaat. Vedet silmissä nauran mielikuvaa :D Älä ikinä lopeta blogin pitoa!

    VastaaPoista
  3. Ihan loistava euroviisu-katsomo on teillä ollut! Söittekö siis kaiken kinkun, kun ystävän piti turvautua pitsaan? :) Minun piti yksin seurata viisuja ja lopulta vielä kuulokkeet päässä, kun mies kuorsasi vieressä. Oli kyllä harvinaisen tylsiä lauluja, mutta voittajan osasin ennustaa (50% varmuudella, kun toinen veikkaukseni oli Israel). Oma suosikkini tosin oli Belgia.

    On muuten komean näköisiä lampaita. Huvittaa tuo "kertakäyttökatos", jota lampaatkaan ei ilmeisesti arvosta, jos pysyvät mieluummin sisällä :)

    VastaaPoista
  4. Oli kyllä sellaisia helmiä taas viisulyriikoissa ja varsinkin niiden suomennoksissa, että irtoaa huumoria pitkäksi aikaa. Lisäksi erityisen hieno hetki oli, kun Beauty never lies-voimaballadi muuttui sulavasti ysäridiscojytkeeksi.

    VastaaPoista
  5. Voihan kinkku. Milloin lampaat syödään?

    VastaaPoista
  6. Onpa nättejä, mustia lampaita. Hienon turkin saisi noiden nahasta. Terv. Paleleva

    VastaaPoista
  7. Unohditte kinkusta neilikat kokonaan! Jouluna kokeiltiin ensimmäistä kertaa myös kinkun kuorrutusta, ja kummasti kahden kilon kinkkuun heilahtaa melkein pussillinen neilikoita! Tai no oikeastaan ei niitä niin paljoa kuukkelin kuvahaun mukaan olisi tarvinnut siihen änkeä, mutta kun tehään niin tehään huolella. Puolikkaan kinkun verran riitti kärsivällisyys asetella neilikat siistiin riviin. Toisesta puolesta tuli anarkistisempi (meidänkin joulukinkussa olisi ollut ainesta viisukinkuksi!)
    Ja kuinka paljon iloa oli neilikoista! No, oikeastaan ei sitten niin yhtään, mokomat mauttomat kuivakukat piti valmiista lihasta nyppiä yksitellen pois ennen syöntiä ja sekös syömähommia hidasti!
    Hyvä ettette laittaneet neilikoita!

    VastaaPoista
  8. Kunnon kinkku on paikallaan, oli mikä päivä tahansa ja mun mielestä suomalaiset ovat ruokiensa suhteen liian juhlapäiviin/sesonkiin sitoutunutta kansaa. Kukaan ei esim. grillaa leutona talvipäivänä koska suomalaisten mielestä pihalla ei grillata kuin kesällä ja tämä on asia johon pitäisi tulla muutos. Sima on ihan hyvä janojuoma joten miksei sitä voi olla joulupöydässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidan kommuunissa paatettiin aikoinaan pitaa grillibileet uuden vuoden paivana niiden kesken jotka viela kykenivat aaton juhlinnan jalkeen kompimaan sangyistaan ylos. Ei hassumpi kokemus karistella makkaraa ja paistaa muurinpohjalettuja toppahaalareissa! Voin suositella :)

      Poista