Näin hyvä ihminen viettää viikonloppunsa

Nöyryys ja häpeä ajaa ajoittain tuotteliaisiin tekoihin. Lauantaiaamuna isä oli nikkaroimassa ylimääräistä polttopuukatosta, koska tuli vissiin taas vaihteeksi kilkuteltua sen verran halkoja ettei ne mahdu kaikki liiteriin. Menin sitten kaveriksi koska olisi ollut väärin katsella tv-ohjelmia tällaisen projektin ollessa meneillään ulkosalla.

Kontribuutioni urakkaan oli lopulta varsin vähäinen. Muutaman kerran pääsin käyttämään sahaa, mutta muutoin osani oli ojennella erinäistä työkaluja, noutaa niitä lisää ja kannatella peltejä.

 Vielä on moneen urakkaan peltejä riihellä jäljellä.

Lisäksi kelpasin vielä rälläköintihommassa pitelemään peltiä kun ihan viimeisiä senttejä piti saada leikattua.

Kyllä kelepoo talven tuloa odotella tämänkin asian osalta.

Pääsin myös abstraktin ja usein tuloksettoman aateekoo- ja intternettihomman vastapainoksi maalaamaan ystävän uuden kämpän pesuhuoneen kattoa. Hän oli kovin murheissaan panelikatosta ja omituisen väriset tehostelaatatkin masensivat. Ensimmäiselle teimme tässä vaiheessa jotain.

Kun maalausurakkaan ryhtyy ilman ukkoja, saa hyvän lopputuloksen aikaan. Miehillä ei ainakaan näillä seuduilla riitä kärsivällisyys asianmukaisiin valmistelu- ja suojaustoimenpiteisiin. On kätevämpää jättää suojaamatta seinänpielet, lattiat ynnä muut ja sitten tuskailla roiskeiden kanssa. Henkilökohtainen suosikkini on lautalattian petsaus lastalla siten, ettei lattialaatoituksia suojata ollenkaan ja sitten valkoista lakkaa on tummalla laattapinnalla.

Ennen-kuva. Huomatkaa huolelliset teippaukset katonrajassa.

Tilanne ensimmäisen kerroksen jälkeen.

Maalin kuivuminen kestää 2 tuntia.

Ja toisen kerroksen jälkeen. Unohtuneet oven listatkin tuil maalattua tässä vaiheessa. Kaikkea sitä huomaa ja oivaltaa siideripäissään.

Sunnuntaipäivän ratoksi kuskasin avomiestä peltohommiin. Oli ajanut edellisenä iltana ruiskuvehkeet minun ranchille valmiiksi ja piti päästä omalle ranchilleen kylvöhommiin. Avomiehen sisko pyysi minut kaveriksi kasvimaan suoja-aidan asentamiseen, koska Vilkas mies oli a) krapulassa ja b) käsivaivainen.

Hajonneen kasvihuoneen tilalle on tulossa uusi kasvihuone. Ehkä muutaman vuoden sisällä, ounastelimme, koska urakka vaatii Vilkkaan miehen ja appiukkoni yhteistoimintaa. Naiivien luonteidemme siivittäminä kaivoimme turpeet ja muun hötön pois pinnasta, jotta on kovempi pinta johon uusi ansari on asennettavissa. 

Verkkoaidan asentaminen oli aivan hanurista. Tiivistettynä homma menee niin, että rullalle vedetty verkkoaita vieritetään ensin pionipenkin päälle, saadaan se niin pahalle kierteelle että pyydetään Vilkas mies apuun, kartoitetaan rautakangella kivien esiintyvyys kasvimaalla ja ihmetellään miksi verkko jää lötkölleen parhaasta yrityksestä huolimatta.

Mutta joo. Ei ainakaan koirat pääse revittelemään kasvulaatikoihin tänä kesänä. Ainoa huono puoli rakennelmassa on se, että juhannus on kohta ja jonkun pahaa-aavistamattoman suuntavaistonsa ja toimintakykynsä hävittäneen vieraan (tai Vilkkaan miehen) saattaa löytää aamulla kasvulaatikosta nukkumasta.

Kun koluaa enimmän osan viikonlopustaan muiden immeisten talkoissa, voikin sitten illankähmässä huolehtia omista asioistaan, kuten imuroinnista ja lattioiden pesemisestä.

Hienokseltaan väsyneenä arvostaa sitä, että pääsee todistamaan väitteensä todeksi. Olikohan kaksi viikkoa sitten kun ulisin ukkojen sormenjäljistä ja hinkkasin jäljet pois ovista ja saunalta. 

Lepuuttakaapas silmiänne tässä.

 Ei ole pitkä ihmisen ilo.