lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannus, keskikaljan juhla

Juhannukselta odotetaan tätä:



Ja tätä saadaan:




Joka vuosi iltapäivälehdistössä varoitellaan erinäisistä vaaroista ja joka vuosi jokainen vannoo, ettei mihinkään yltiöpäiseen typeryyteen ryhdytä kaikesta hauskanpidosta huolimatta.


Where's Waldo?


Perusjuhlaeleganssiin kuuluvat sateenpitävät vaatteet, entinen hirvenmehtuuhattu (väärä väri) ja puutarhatuoli, koska kuka nykyajan immeinen oikeasti jaksaa seisoa kokolla tuntitolkulla.


Juhannuksen tärkeimpiä asioita on olla esimerkkinä lapsille. Tässä isäntä ajaa muutaman kymmenen metrin matkan kokkopaikalle päältäajettavalla ruohonleikkurilla, koska "kehtooko sitä muka kantoo olutlootoo nuin pitkee matkoo".



Kun ruokailee sivistyneesti kolmen ruokalajin menetelmällä (lue: yksi pullo viiniä per ruokalaji), voi syntyä huikeita ideoita, kuten juhannusmobiilin generointi.







Mitä viehtymystä detaljeihin!



Kokkopaikoille hakeutuu monesti myös kaapuntilaisia. Niin meilläkin. Kaapuntilaiset tunnistaa parhaiten lisävarustuksista. Maalaiset puolestaan juovat niin paljon ettei itikanpistot tunnu.



Erinäisin seuraleikein illanviettoa voi entisestään piristää. Meillä leikittiin tänä kesänä Etsi iPhone nelosta. Sitä etsittiin pellosta, kokkopaikan tuntumasta, kiviraunioilta, autoista, autojen alta, ruohonleikkurista. Kuinka ollakaan, viestintäväline löytyi Pirkka-olutlaatikosta hylsyjen seasta. Ei ois ihan heti tullut mieleen.



Loppuillan seuraleikkien klassikkoja ovat myös

1) Kossuperäisen kaatumataudin kourissa vääntelehtivän naisimmeisen kanssa keskustelu siitä saako tämä ajaa autonsa mökilleen vai ei (tulos: ei)

2) Laatuajan viettäminen lasten kanssa (lue: annetaan niiden ajaa tuntikausia päältäajettavalla ruohonleikkurilla)

3) "Kun heitän tän kaljatölkin ilmaan saatko potkaistua sen kokkoon" -tasapainoiluharjoittelu

4) "Missäs meidän lapset muuten on" -arvoitus, jota pelataan muutama tunti Laatuaika-pelin jälkeen

Tiettävästi kukaan ei hukkunut, eikä ollut edes lähellä. Oli siis onnistunut juhannus. Loppuun vielä virallisen Juhannusneidon (Vilkas mies) tervehdys kaikille hänen virtuaalifaneilleen:


8 kommenttia:

  1. Tästä ei ennää pijot parano.
    OP

    VastaaPoista
  2. Kävin taas lukemassa ja repeilemässä sun jutuillesi. Juhannus on just tuota :D Onneksi ei osunut meille se kasvihuonehimmelin väsäys tähän viikonloppuun. Ja naapuri poltti kokon. Huomenna minä hirtän kukon, se räävitön roikaa koko yön kun ei aurinko laske.

    VastaaPoista
  3. Perisuomalaisia seuraleikkejä :D

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti kuvat ottamisjärjestyksessä... tai Waldo parka!

    VastaaPoista
  5. Teillä se ei onneksi tuo KOKKOjen perine muutu. Vuodesta toiseen yhtä näyttäviä. Kyllä maalla on mukavaa.

    VastaaPoista
  6. Hajoilin taas niin sopivasti tälle. Maalla on kova meno :D

    VastaaPoista
  7. Ihan mahtava blogi, löysin tänne vasta, kiitos! Savolaista sarkasmia parhaillaan :D elämä on... Ja joo, tuttua juttua juhannukselta :o

    VastaaPoista
  8. Ai hyvä isä :D Päivän naurut tästä! Etenkin tuo juhannushenkeen koristeltu auto viehätti silmää, upea!

    VastaaPoista