sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Hemaisevan seksikäs pörröpää homepölyssä

Valio-myrsky vei odotetusti sähköt heti perjantaina alkuillasta. Siinä kohtaa oli viisainta lähteä kirkonkylälle baariin, koska juottoloissa tunnetusti on aina virtaa.

Ilta oli myös baarin osalta odotusten mukainen. Tyhjä tanssilattia, vähän asiakkaita ja loistavia karaoke-esityksiä.



En saa tarpeekseni tästä esityksestä. Laitahan volat täysille ja nautiskele!



Ryypiskelyn jälkeen pitää, kuten todettu monta kertaa, välittömästi ryhtyä nöyriin toimiin. Lauantai meni siivotessa, pyykätessä ja kirjanpitohommissa, koska oli hyvä sää. Tänään hyökkäsin ulkohommiin, koska ripeksi.

Riihellä on odottanut pitkään epäkiitollinen jyväurakka.




Normaalit ihmiset putsaavat riihen lattian jokaisen käyntikerran yhteydessä, siisteyden ylläpitäminen käy näppärästi ja ei tarvitse kovasti yhtenäkään kertana rehkiä. Meillä ei ole normaaleja ihmisiä. Jyvät jätetään niille sijoilleen kunnes nitä riittää melkein kumpparin varren puoliväliin saakka. Rotilla, harakoilla, kyyhkyillä ja jäniksillä on ollut kovat bileet talven ja kesän aikana paskan määrästä päätellen. Homepölläkkääkin oli näyttävästi ilmassa ja myöhemmin talouspaperissa.



Semmonen tunteroinen urakassa meni, ehkä puoltoista. Jos ei ole ollut myyräkuumetta, nyt se viimeistään tulee. 


Vastoin kaikkia odotuksia, kottikärrin rengas oli täynnä ilmaa.



Antaa tehä hyvvee. Kyllä aviomiehen kelpaa taas näille mestoille tulla riehumaan kun puimurinsa tänne asti saa.



Urakassa tärkeintä oli jyvien loppusijoituspaikka. Ensimmäinen toive aviomiehellä oli, että vien ne kuivurin kupeelle rantaan. Silleen että näppärästi voi kuivurin yläkerran ikkunasta ampua supin jyväkasaan. Totesin välittömästi etten kyllä ala kottikärripelissä noin kunnianhimoisiin logistisiin toimiin. Jos mielii semmoista loppusijoituspaikkaa, on parempi ilmestyä pihaan etukuormaajallisen traktorin kera.

Hyvin nopeasti löytyi toinen ehdotus. Siinäkin ikkunan sijainti oli tärkein. Tähän paikkaan pystyy ampumaan talon yläkerran ikkunasta ja kärräysmatkaa on vain parikymmentä metriä. Kaupat tuli.



Näette taustalla myös tilamme suuren aarteen, Fiatin kusiaisen. Siinä se odottanut entisöintiurakan alkamista viimeiset seitsemän vuotta. Odotan milloin sen sisältä kasvaa koivu tms.




7 kommenttia:

  1. On törkeää haaskata jumalan viljaa. Se kannattaisi idättää ja mäskätä pontikan raaka-aineeksi.

    VastaaPoista
  2. En usko että jumalan on nuo akanat. Nämä tyypit kuitenkin itse kasvattaneet ne :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatalon isäntä on tilansa kaikkivaltias, paitsi että EU vähän välillä ohjeistaa.

      Poista
  3. Viljan loppukäyttö on loistavaa. Aina sitä mieli lämpiää kun saa supin henkiltä. Meillä vasta 4 tänä kesänä...

    VastaaPoista
  4. Tuo paikallinen mies esitti hienosti vaativan kappaleen. Ei olis etelän hetelmät pystyneet samaan rouheisuuteen : )

    VastaaPoista