maanantai 16. marraskuuta 2015

Avo(hoito)konttorielämää

Tehtiin päivätyömaalla muutto uusittuihin tiloihin. Avokonttoriympäristössä on erilaisia työpisteitä. Niitä joissa saa tehdä töitä, muttei aiheuttaa hajua, ääntä tai muuta haittaa, sitten on niitä joissa saa aiheuttaa ääntä. Joissain pömpeleissä ja tiloissa voi käydä keskusteluja työkavereiden kanssa, ja sitten on hiljaisen työskentelyn ja erityistä keskittymistä vaativan työn soppeja. Tarkoitus on että tilanteen mukaan liikutaan työpisteeltä toiselle ja mitään henkilökohtaista irtainta ei saa työpisteelle jättää. Selvä homma.



Teinpä siis tänään juhlan kunniaksi epävirallisen toimistoetiketin rikkomisen Suomen ennätyksen. Valitsin työpisteen ja tein siihen majan eli raahasin siihen oman telakan, näytön, näppiksen ja hiirimaton. Söin työpisteellä sämpylän, kaksi banaania ja nautin kasvisuutejuomaa. Sihautin pullon auki siinä ihan pokkana. Menin vielä ja kiinnitin sermiin asenteellis-humoristisen A4:n. Ja pidin puhelinneuvotteluitakin siinä puoli kahdeksasta iltaseitsemään asti. Tarkistin vieruskavereilta, että on ok että toimin näin (lue: ilmoitin että näillä mennään ja jos ei miellytä, voi hakeutua muualle). Sen verran inhimillisyyttä ja toisten huomioon ottamista löytyy minustakin.

Säännöissä oli että koska opettelemme uutta toimistokulttuuria, voi toiselle rikkeistä huomauttaa ja toisen pitäis olla vastaanottavainen ja olla loukkaantumatta.



Oon kyllä ihan hirvee mulkku. Mutta kuka nyt jaksaa romujaan raahata joka päivä eri paikkaan. Pidättäkää minut jos siltä tuntuu.



Sanoisin että kiinteistöihmiset voisivat merkittävästi kehittää IT-alan työtilakonsepteja. Erityisesti näkisin käyttöä myös seuraaville työpisteluokille:

"Tiedän mitä olen tekemässä"
"Mikään ei oo niin halpaa kuin tehdä kerralla kunnolla"
"Näen hidastetun junaturman ja teen odottamattomimman, eli kerron siitä jollekin enkä vaan kädet taskussa ihmettele siinä vieressä ja oota että jysähtää"

And don't get me started about neukkarien nimet. Entisen työnantajan pääkonttorilla niitä on nimetty kuulemma scifi-leffojen avaruusalusten nimillä. Varmaan joku henkilöstöosastolla kekkassut, miten annetaan IT-väelle tunne, että heitä ymmärretään.

Jos minä saisin valita, meidän työyhteisössämme olisi neukkarinimiöintikäytäntö, joka paljastaisi heti millaiseen tapaamiseen sitä onkaan menossa. Joitain ehdotuksia:
Itsepetoskammari
Hyvinhän meillä on vielä aikaa -salonki
Valehdellaan pienemmäksi vahinko, älä muista että kiinni jäätiin jo -huone
Nyt ollaan ihan kusessa -kammio
Nyt etsitään syyllistä -areena
Kerron sulle nyt jotain tosi kamalaa muttet saa puhua siitä kenenkään muun kanssa ja tämä informaatiopläjäys mädättää hiljaa sisälmyksesi -tila

Itse asiassa nuo neukkarit onkin ihan loogisessa järjestyksessä normaalia IT-projektia ajatellen.

Minusta kotiolosuhteissakin voisi hyötyä oleskelupisteistä. Minulle kelpaisi sokeripitoinen piereskelyvapaa vyöhyke.


(Huh. Kylläpä helpotti.)

11 kommenttia:

  1. Meillä oli avokonttori - johon rakennettiin seinät. Seuraus: Möly kuuluu ihan samalla tavalla, mutta toisissa kopeissa on Siperia-ilmasto ja toisissa loppuu happi. Mitä sitä ilmastointia näissä projekteissa miettimään.

    Tehtiin muuten myös lasiseiniä, jotka muuten teipattiin iloisen raidalliseksi, mutta jätettiin liukuovet teippaamatta. Arvaatte varmaan, että siitä on lystiä riittänyt. :D

    VastaaPoista
  2. Raportin kakkososaa odotellessa. Meillä ollaan nimittäin tekemässä aivan samanlaista tempausta. Oma työni käsittää paljon firman sisäisen sensitiivisen materiaalin käsittelyä, joten en ihan käsitä, miten hommani jatkossa hoidan. Täytyy varmaan ostaa uusia työvaatteita: http://the-artery.co.za/blog/wp-content/uploads/2014/06/Online-privacy-computer-privacy-shield.jpg

    VastaaPoista
  3. Voi jestas, virittelin kuule käteni kyynärpäitä myöten ristiin kiitoksena siitä, että konttorielämä on kaukana takana. Ja samalla nauroin ääneen noille huomioillesi. Loistavaa.
    Koeta kestää ja raportoi kuinka homma etenee :D

    VastaaPoista
  4. On se kyllä käsittämätöntä. Juuri nyt, kun on jo totuttu tehottoman matkustelun sijaan pitämään palaverit Skypen ja muiden vastaavien härpäkkeiden avulla. Tehokasta ja edullista se on kyllä, kieltämättä. Ja kokemuksesta tiedän, että niitä etäpalavereita sitten riittää, useita päivässä.

    Avokonttorissa kun kolme ihmistä on eri palaverissa viereisillä jakkaroilla, niin enpä ole ihan varma lopputuloksesta; missä palaverissa päätettiin ja minkä palaverin asioista. Tai sitten jokainen voipi muuttaa omaan rauhalliseen neukkariin pitämään omia etäpalvereitaan. Ja säilyttää kynät ja kumit hyvässä järjestyksessä siellä työpisteellä.

    VastaaPoista
  5. Nuo tilat voi toimiakin, mutta sopii vain tietyille ihmisille tietynlaisissa (paperittomissa) tehtävissä. Toteutus edellyttää tosin että näyttöjä, telakoita, näppiksiä ym. ei tarvitse raahata edestakaisin, pelkän läppärin tulisi riittää ja muut löytyä työpisteeltä. Muu menee huonon suunnittelun piikkiin.

    VastaaPoista
  6. Otan osaa. Työkseni juurikin tuollaisia tiloja asiakkaiden toivomuksesta suunnittelevana voin todeta, että ne toimii parhaiten mainoskuvissa missä ei ole ääntä ja hajua. Livenä ne onkin sitten yhtä helvettiä. Toistan vilpittömän osanottoni.

    VastaaPoista
  7. Tuttua huttua. Meidän avokonttorissa on juuri virinnyt avoin sota toimistomelskaajien (joihin minä kuulun) ja meluherkkien välille. Yksi meluherkkä oli käynyt jakamassa kaikkien pöydille anonyymisti lapun, jossa sanoi suunnilleen että "olkaa vittu hiljaa" ja siitäkös riemu repesi.

    Oikeasti mun mielestä avokonttori on ihan hyvä juttu - kunhan sitä on täydennetty riittävällä määrällä kunnollisella ergonomialla varustettuja hiljaisia tiloja. Meidän toimistossa ei näin ole, tuskin missään muuallakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä meluherkät ovat aina alakynnessä. Möykkääjät huutavat heidät hiljaiseksi. Ja kuurojahan he ovat muutenkin, joten vaikka huutaisit, niin eivät kuule. Reipasta, että joku edes uskaltaa ottaa meluasian esille.

      Terv. Korvatulppa

      Poista
  8. Meillä on 150 hengen suunnittelutoimisto etsimässä uutta tilaa itselleen. Mä näen siitä uudesta tilasta jo nyt painajaisia. Herään hikisenä unesta, jossa olen löytänyt itseni sermien rajaamana pienestä "kanikopissa". Työpöytäni on kouluajoilta tuttu pikku pulpetti.
    Mulla on nyt ikkuna. Jos ikkuna häviää, niin varmaan itken itseni uneen joka ilta.
    Se joka on keksinyt nuo "kanikoppi" toimistot, ei varmaan itse ole koskaan tehnyt töitä sellaisessa.

    VastaaPoista
  9. Meille suunnitellaa koululle avokonttoreita. Joo pidä luottamukselliset ohjaustapaamiset non-stoppina sitten. Lisäksi sinne ei saisi tuoda kirjoja, jotka on vähän niin kuin pakollista kauraa meillä. Kun edellinen rakannus oli läpimätä ja homeessa rakenteissa olevien virheiden takia, niin poistetaan kirjat! Jep.

    VastaaPoista