sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Helvetin hyvin menee

Joskus kun asiat vaan alkavat rullata, ei ole mitään rajaa mitä voikaan tapahtua.

Veli tuli perheineen viikonlopuksi kyläilemään. Kyseessä on erikoistapahtuma, koska meidän porukoissa ei ihan yhtenään kyläillä ja vaivoiksi asti soitella. Olin juhlan kunniaksi tehnyt kaikkea myöhemmin ihan tarpeettomaksi hössöttämiseksi katsottavaa kuten pessyt saunan. Minä voin kertoa teille, että sen perusteella mitä viikonlopun aikana tapahtui, ei olisi saunan siisteysasteessa syy siihen, miksi seuraava käyntikerta saattaa venyä pitkälle ens kevääseen.

Aloittelin hommat niin että melkein myrkytin veljenpojan. Aviomiehellä oli hartia- ja käsikipuja ja tarjosin nahkaan sitten lihassärkyjen lievittämiseen tarkoitettua voidetta. Laitoin korkin kiinni ja nakkasin tuubin sohvapöydälle. "Vien sen paikalleen sitten kun lähden tästä liikkeelle." Seuraavan kerran lääkevalmisteen kohtalo palautui mieleen kun olkkarista kantautui korviini huomio että 10 kuukauden ikäinen poika on imeskelemässä tuubia ja että ei oo korkki kiinni. Eiku täysi haloo päälle ja soittamaan myrkytystietokeskukseen että mitä tehdään. Ilmoitin pahimman mahdollisen määrän mitä töhnää olisi ennättänyt mennä suuhun ja sen perusteella sallittu vaikuttavan aineen määrä olisi ylitetty kolminkertaisesti. Että varmuuden varalta olisi syytä tietyn merkkistä lääkehiiltä antaa. Tunnin sisään. Okei. Ei onnistu muaseuvulla. Panikoinnin, naapureihin soittelun ja ajoittaisen järkeilyn päästä oltiin sitä mieltä ettei kaveri oo mitenkään pystynyt pahimman skenaarion mukaista määrää vetämään ja että pahalta kai tuo ois vähäinenkin määrä jo suussa maistunut. Että seurataan tuleeko oireita ja sitten lähetään heti KYSiin jos on mitään epäilyttävää.

Kaveri on oireeton ja elossa. Ja olemme vielä veljen ja hänen emäntänsä kanssa puheväleissä.



Jään odottelemaan stipendiäni.


Seuraavan kerran napsahti sunnuntaiaamuna. Rehtori ja veljen koira, Sulo-Pietari, eivät tule toimeen yhtään. Varma tappelu. Rehtori oli arestissa meidän makuuhuoneessamme. Tänä aamuna sitten lähdin toisen eteisen kautta pihalle koiran kanssa ja avattuani oven ja Rehtorin kipaistua rappuset alas, huomasin että siinä on muuten koirat ihan naamat vastakkain lumihangella. Jokainen oli yhtä hämmästynyt. Eiku repimään Rehtoria hihnasta takaisin eteiseen ja samalla puolalaisilla vuorellisilla kumppareilla pitämään Sulo-Pietaria loitolla. Ajattelin siinä apuvoimia odotellessani ja verenvuodatusta pelätessäni, että yli kuolleen ruumiini tässä taloudessa vielä yksi kaapuntilainen koira revitään. Parempi yksi Rehtori ranteessa ja yksi Sulo-Pietari pikkusormessa kiinni kuin verta kauniissa valkoisessa turkissa.


Tässä veijarit ovat vielä kohtuu uusia, ja kykenivät ilman välitöntä välien selvittelyä oleskelemaan samassa tilassa. Toista on nyt.


Terveyskeskuksesta eivät suostuneet antibiootin soittoreseptiin, "ei kuule tyttö tälleen haavaa näkemättä mitään kirjoitella". Yksityiseltä suostuivat ilman mitään neuvottelua. Ei tarvinnu tämmöisen joutavan takia käydä jonottamaan ja oikeasti avun tarpeessa olevien potilaiden asioininin viivästymistä aiheuttamaan.

Jos olis ollu tänä viikonloppuna ranneke joka seuraa stressitasoa, sykettä ynnä muuta, oispa antanut mielenkiintoista raporttia. Toisaalta, ei ois välttämättä rannekaan ruvella. Nyt ymmärrän aktiivisuusrannekkeiden käyttäjiä.


Statuspäivitys 23.11.2015. Oiskohan tuo tulehtunut?



12 kommenttia:

  1. No siinä olikin ensimmäinen järkisyy aktiivisuusrannekkeen käyttöön. Koiranpureman sijaistus ranteen sijaan. Minä en onneksi tänään jäänyt väliin, kun käytiin collieni kanssa yhden saksanpaimenkoiran reviirillä. Hampaat niillä kyllä klaksui ihan nätisti vaan ei osununna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ettei nahka männy siellä rikki. Kyllähän nuo aina semmoisia jännittäviä tilanteita on..

      Poista
  2. Ihan reipas viikonloppu kuulostaa olleen, onneks ei käyny pahemmin! Otit kuitenki urheasti osumaa estämällä koiratappelun/-tapon, woman´s gotta do what woman´s gotta do...

    Nuin äkkiseltään näyttää kyllä ranne vähän tulehtuneelta :( Ei kuitenkaan taija vielä mustaa rantua lähtee kättä pitkin menemään? Auttaako antibiootit vai ootko vielä alottanu?

    Hyvää alkanutta viikkoa, seurataan tilannetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki pittää aina tehä ite :D Käsikin syöttää koirille.

      Pittää kysellä että milloin turvotuksen ja punoituksen pitäis hävitä, on tässä jo vuorokauden verran oltu antibiootin piirissä. Jospa se siitä.

      Poista
  3. Jos ei muutamassa päivässä lähe paranee, ni kannattaa ehkä käydä näyttään. Onhan jäykkäkouristusrokotus voimassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon aika jäykkä, joten pitäis olla kunnossa.

      Poista
  4. Yhtään elä ihmettele tuota handua pidempään, hus pois lääkäriin se putsauttamaan. Mulle kertyi koiranpuremasta (oma koira) hitollinen sairauskertomus joka poiki yhtä sun toista lisävaivaa.

    On ollut vähän rankemmanpuoleinen viikonloppu ;-)

    VastaaPoista
  5. Yhtään ei tuollaisen puremavamman kanssa kannata odotella. Ne on todella herkkiä tulehtumaan antibiootista huolimatta ja siitä voi tulla vakava tulehdus. Mars lääkäriin!

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti kävit jo lekurilla.
    Tässä syy, miksi vältän sukulaisvierailuja.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sulla on yhtä tohelo sukulainen kuin mä?

      Poista
  7. Kuvitteleppa meidän joulua. Neljä perhettä, neljä koiraa. Kaikki uroksia. Jokaiselle omistajalla oma koira on automaattisesti maailman paras mussukka joka ei kyllä ketään pure. Lopputulos: saatanallinen joukkotappelu, sekä koirilla että omistajille.Vinkkinä vielä, että kaikenlaisten koiravierailujen varalta kannattaa säilyttää kuistissa nahkarukkasia. Ne voi nopeasti napata käteen ja mennä pelastamaan sukulaisten kultamussukat. Toisit kuin muut minä nimittäin myönnän, että oma koira käy toisten päälle siekailematta ja aikomuksena tappaa.

    VastaaPoista