torstai 14. tammikuuta 2016

Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää Pikku Prinssistä

En ole koskaan ymmärtänyt vouhotusta Pikku Prinssi -teoksesta. Kun keskustelin ystäväni kanssa, jolla on Pikku Prinssi -aiheinen tatuointi, eikä hän kyennyt siitäkään huolimatta, että hän on kaverin nahkaansa laittanut, perustelemaan miksi kirja on niin merkityksellinen. Sivistyssyistä tein tähän referaatin kirjan sisällöstä.

Kappaleet 1&2: Taustaa
Kertoja on mieshenkilö, jota käskettiin kuusivuotiaana lopettaa turha haaveilu taidemaalarin urasta (ei todellakaan ollut mikään Halonen) ja keskittyä maantietoon, historiaan, matematiikkaan ja kieliin. Erinomainen neuvo. Kaverista saatiin lopulta veronmaksaja, hänestä tuli lentäjä. Tässä noudatetaan Nokian toimitusjohtajan oppeja siinä, että yksilön kannalta armollisinta on viheltää peli poikki, kun ei onnistu. Kaverin piirustustaidot olivat olemattomat jo nuorena, eikä aikuisenakaan sen paremmin sujunut.



Vanhempien mitä parhaimmasta ohjauksesta huolimatta kaveri alkoi aikuisiällä käyttää huumeita, joutui työtehtävissään vaikeuksiin ja tekemään pakkolaskun aavikolle. Tästä varsinainen tarina alkaa, eli hallusinaatiot. Pikku Prinssi ilmestyy.

Kappaleet 3&4: Psykoosi
Keskustelut mielikuvitushahmon kanssa alkavat ja samalla psykoosidiagnoosi varmistuu. Keskustellaan piirroksesta, jonka kuvitellaan sisältävän elossa olevia elementtejä. Siinä lammas on laatikossa ja pohditaan pitääkö lampaalle piirtää käytännön syistä myös nuora ja paalu. Tarinoidaan siitä että onko tähti, jolta Pikku Prinssi on kotoisin, sama kuin minkä turkkilainen tähtitieteilijä löysi vuonna 1909 mutta kukaan ei häntä uskonut hänen pukeutumisensa vuoksi. Myöhemmin eurooppalaiisin vaatteisiin pukeutunutta toista henkilöä uskottiin. Tarinan opetus että on syytä katsoa peiliin ennen kuin lähtee torpastaan minnekään tilaisuuksiin, kukaan ei usko turaperseitä työympäristössä.



Kappaleet 5&6: Kasvinsuojelun ja maantieteen alkeet
Pikku Prinssi kertoo baobabeista, jotka ovat kasveja, jotka valtaavat tähden, ellei niitä kitketä pois säännöllisesti. Harhojen avulla yritettiin tälle ituhipille ja etelän pitkätukalle kertoa kasvimaanpidosta. Hyvä opetus. Lisäksi todetaan että auringonlaskun voi nähdä milloin tahansa, kuinka monta kertaa hyvänsä päivässä, jos vain siirtää jakkaraa pikkuisen joka kerta. Kokeilepa ja kerro miten kävi.

Kappale 7: Sosiaalihuolto
Pikku Prinssi pahoittaa mielensä kun jaska yrittää tehdä jotain hyödyllistä eli korjata lentokonettaan. Ihan hyvin voisi viettää päivänsä vain kukkaa katsellen. Tähän on ainakin looginen selitys. Hyvinvointiyhteiskunta.

Kappale 8: Vieraslajit
Horina kukista jatkuu. Tähdelle oli ilmestynyt uudenlainen kukka. Joku ei ollut kuullut ja ymmärtänyt Luonnonsuojeluliiton vieraslajistrategiaa.



Kappale 9: Naisen syvin olemus
Käy ilmi, että kukka on naispuolinen. Ensin se pyytää asioita, sitten se sanoo ettei niitä tarvitsekaan, että kyllä tässä pärjätään ja silleen. Ja sitten itkee jemmassa.

Kappaleet 10-15: Turhat ammatit
Pikku Prinssi nostaa kytkintä ja lähtee matkustelemaan, ja laajentamaan näkemyksiään. Matkailu avartaa. Hän menee ensin maahan jossa on monarkia ja kuolemanrangaistus käytössä. Maassa käydään turha dialogi kuninkaan kanssa. Reissullaan Prinssi tapaa itserakkaan yksinäisen ihmisen, juopon, burnoutista ja pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän toimistotyöntekijän eli hän käy Oravikoskella.

Lisäksi teoksessa on oivaltava vertauskuva turhan työn tekijälle. Katulyhdyn sytyttäjä ja sammuttaja. Yhden ainoan. Koska hänelle on annettu määräys. Tähti kiertää vuodesta vuoteen useammin (lue: tukiehtojen määrä kasvaa) ja tulee kiire ja stressi. Tämä on siis yhtä kuin ELY-keskuksen tukitarkasta. Seuraava pitstop tehdään maantieteilijän luona, jonka tehtävä on dokumentoida karttoja ja tietoja. Toisten toimittamien tietojen ja todisteiden perusteella. Käydään jälleen hyödytön keskustelu.

Kappale 16: Back to school
Kerrotaan vertauskuvin miten planeetta Maalla koetaan auringonnousuja ja -laskuja eri aikaan eri mantereilla.



Kappale 17: Sveitsi
Pikku Prinssi tapaa syrjäisellä seudulla käärmeen, joka edustaa henkilöä joka voi suorittaa hänelle tarpeen tullessa eutanasian.

Kappaleet 18-19: Mitä olisin voinut näilläkin minuuteilla elämässäni tehdä
Joutava kohtaaminen ja tarpeeton dialogi. Pikku Prinssi kuulee kaiun ja kuvittelee jonkun vastaavan hänelle.

Kappale 20: Ei järvi soutamalla kulu
Kaveri ymmärtää että maailmassa on naisia kyllästymiseen asti. Ja kaikki ovat samanlaisia.

Kappale 21: Erityisruokavaliot, kaksinaismoralismi ja yksiavioisuus
Pikku Prinssi tutustuu keliaakikko-lakto-ovo-vegaaniin, joka käyttää kuitenkin nahkakenkiä ja kritisoi eineksiä ja kulutuskulttuuria. Ja samalla tulee todettua, että koska omaan eukkoon on tullut tuhlattua niin paljon aikaa, ei sitä pidä jättää ja vaihtaa toiseen.

Kappale 22: Muuttoliike
Puhutaan muuttoliikkeestä maalta kaupunkiin ja kaupungista takaisin maalle. Ja siitä ettei missään ole kuitenkaan hyvä.

Kappale 23: Fitfarm
Tutustutaan lisäravinnemyyjiin.

Kappale 24: Monopoliasema ja turha sääntely
Kahdeksan päivän kohdalla vieroitusoireet alkavat hellittää ja tekee mieli liikkua ihan itsekin mielikuvituskaverin sijasta. Janokin vaivasi. Kappaleessa kritisoidaan väkevien alkoholijuomien myynnin sääntelyä. Ja selvästikin muutenkin kuvaus on ajalta ennen aukioloaikojen vapauttamista

Kappaleet 25-27: Sukulaiset
Pikku Prinssistä tulee läheisriippuvainen ja itsetuhoinen narisija. Jos yhtään välität minusta, tee minulle voileipä -tyyppinen tapaus. Pohditaan jälleen joutavia filosofisia seikkoja vailla päätä ja häntää. Jonkun pitää tuokin elättää.


Kirjan opetus on että ihmiset pilaavat aina kaiken.







34 kommenttia:

  1. Olen kyllä samaa mieltä ko. tarinasta.
    OP

    VastaaPoista
  2. Kun minä olin nuori, oli muotia pitää Pikku Prinssistä, ymmärsi sitä tai ei. Toinen oli Lokki Joonatan, sitä kanniskeltiin haaveellisen näköisenä.

    VastaaPoista
  3. Ei varsinaisesti syttynyt palavaa halua lukea tuota kyseistä teosta... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä mullakaan :D Ja sitä paitsi tässähän tuo koko juoni on jo spoilattu, niin että antaa olla...

      Poista
  4. Olen ollut aina kova lukemaan, mutta ei ole ollut mitään vetoa tuohon kirjaan. Aina kun Pikku prinssi on jossain ääneen mainittu, niin mainitsijan äänensävy on muuttunut hennon haaveelliseksi. Että miksi... Hyvä tiivistelmä. Riittää tästä opuksesta mulle.

    VastaaPoista
  5. So true! Lokki Joonatan oli kans vaan yks LSD-trippi.

    VastaaPoista
  6. Sieppari ruispellossa menee samaan kategoriaan. Ja Beatles.

    VastaaPoista
  7. Ja Muumit. Akateemisten kakarat luki aina muumeja, tyhmät aku ankkaa ja lucky lukea.

    VastaaPoista
  8. Arvaa miten monta kertaa olen alkanut tuota ohutta kirjaa lukea, enka koskaan paassyt siina sivua 30 eteenpain!

    Lokki Joonatan taas oli kovasti minun makuuni.

    VastaaPoista
  9. Näyttelin käärmettä yli 30 vuotta sitten, kun näyttelimme Pikku Prinssiä enkä muista enää omia repliikkejäni. Kirjahyllylläni on kyllä se kirja, mutten ole lukenut vielä. Ehkä luin teininä, mutten muista mitään kirjan sisällöstä. Hyllyllä on myös toinenkin kirja samalta kirjailijalta: Yölento ja sitäkään en ole lukenut, vielä.

    VastaaPoista
  10. Ja kaikki nämä vuodet mä olen ajatellut, että mä olen ainut ihminen maailmassa, johon tää kirja ei kolahda. Onneksi muitakin viallisia sieluja löytyy. Ah, nyt voin kuolla onnellisena ;) Tarja

    VastaaPoista
  11. Pitäsikö tehdä kirjallinen matka menneisyyteen; tsekata (hyvästä tiivistyksestä huolimatta/johtuen?) ko. tähän asti lukematta jääny opus, lukea/yrittää lukea uusiksi kerran pakkoluetettu sieppari ruispellossa ja uusiolukea jo edelläkin mainittu lokki joonatan -joka ainoana noista löytyyy jopa omasta kirjahyllystä. Miksi? Enpä osaa sanoa :D

    VastaaPoista
  12. Huraa! En ole minäkään ymmärtänyt Pikku Prinssin syvällisyyttä. Enkä Coelhon Alkemisin (Coelholla on parempiakin...)

    VastaaPoista
  13. Ihanaa.en ole koskaan tuntenut pienintäkään halua lukea kirjaa, päinvastoin. Juurikin tuo teosta ympäröivä sädekehä on suunnattomasti ärsyttänyt. tässähän tämä tuli Kouvolan likallekin ymmärettävällä tavalla avattua. Kiitos!

    VastaaPoista
  14. Meilläkin samainen opus löytyi kirjahyllystä kun olin pienempi. Katselin kirjan sivuja, jotta on joku huono piirtämään ja vielä on kirjaankin ne piirustukset tulostettu. En myöskään lukenut varmaan kuin sivulle 5..loppu siihen. Kiitos tästä tyhjentävästä spoilauksesta! Nyt minäkin voin osallistua Pikku Prinssi -keskusteluihin nasevana tunnelmanrikkojana. ;)

    VastaaPoista
  15. :-D! Hieno anaaliisi. Mut tuota noin, tuolla se on omassa hyllyssä sekä ranskan- että suomenkielisenä. (Lokki Joonatan vain suomeksi) Ranskankielisen luettuani selvisin yllättäen yliopiston kielikokeesta. Ha! Kerran taas sattui, että duunipaikalla oli huoneessa yhtäaikaa kolme ihmistä, jotka olivat käyttäneet Pikku Prinssiä poikaystäväehdokkaan rankkaamiseen. Kaksi naista ja yksi mies. Jos ei PP ollut kolahtanut, ei sitten kolahtanut suhdekaan. Saatoin olla yksi noista naisista.

    VastaaPoista
  16. Serranon perheessä Africa raivokkaasti tiivisti poikaystävälleen Raulille, miksi Pikku Prinssi on niin koskettava. Se johtuu siitä, että Prinssi opuksen lopussa kuolee. Ei-niin-mittavilla älynlahjoilla varustettu miekkonen nääs oli lukemisen sijaan käyttänyt tyttöystävänsä lainaamaa kirjaa keikkuvan sohvan- tai pöydänjalan alla.
    Jotkut meistä vaan on Afreja ja toiset Rauleja :D

    VastaaPoista
  17. Pyyntö: voisitko seuraavaksi lukea Liisan ihmemaassa? En ole koskaan pitänyt siitä. En myöskään Pikku Prinssistä. Valitettavasti olen lukenut kirjailija Antoine de Saint-Exupéryn elämäkerran. En suosittele. Rasittava äijä.

    - Gillette

    VastaaPoista
  18. Muumi mainittu!

    Janssonin lisäksi mieleen tulee Lindgrenin tuotanto. Liikaa hypetystä, ainakin mun mielestä. Joskus yritin lukea Ronja ryövärintytär -kirjaa, mutta ei napannut. En päässyt edes ekaa kappaletta loppuun, kun totesin kirjan olevan eri tasolla kun minun odotukset kirjasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, on siis olemassa toinenkin joka ei pidä Lindgrenin tuotannosta! Tuntuu että siitä on pakko pitää, koska niin vaan kuuluu. En voi sietää Peppi Pitkätossua, ryövärintytärtä en ole koskaan yrittänytkään lukea...

      Mitä tulee Pikkuprinssiin, en muista että koskaan olisin mukulana siihen tutustunut joten kerran koitin päälle parikymppisenä lukea sen. Luin kaksi lukua ja lopetin. Aivan tolkuttoman pitkäveteinen tekele.

      Poista
  19. Olen lukenut Pikku Prinssin, joskus lapsena kun sitä hypetettiin. Silloin(kaan) en ymmärtänyt tarinan hienoutta, mutta jo mainitun muodin takia hypetin itsekin. Nyt aikuisena uskallan jo sanoa ääneen, että paska oli. Paska oli myös Paulo Cohelon (juu, Cohelon) Alkemisti. Tähänkin haksahdin hypetyksen seurauksena ja lopputuloksena oli vain mielipahaa. Tai sellainen wtf-fiilis. Sittemin en ole lukenut yhtään mitään kummaltakaan kirjailijalta.

    VastaaPoista
  20. Muistan ikuisesti kuinka meillä koulussa pakotettiin lukemaan tuo kirja. Sitten piti yrittää vielä analysoida tarinaa. Inhosin kirjaa yli kaiken eikä mieli ole muuttunut vuosien myötä.

    VastaaPoista
  21. Ihanaa löytää hengenheimolaisia! Luin ko. opuksen aikuisiällä kun sitä niin hirveästi on hypetetty (samojen toimesta kuin Lokki Joonatania joka ei ollut ihan yhtä paska, mutta ei kyllä vedonnutkaan juuri), masokistisesti koko kirjan, tai ehkä elin siinä toivossa että kun sen lukee kokonaan niin tajuaa miksi sitä hehkutetaan. Ei tajunnut.

    Tekele vaikuttaa uppoavan lähinnä tekosyvällisiin mukafilosofisiin pohdiskeluihin mieltyneille. Just semmoisiin, joita kännissä tolkutetaan (viittaan erinomaisen blogikirjoituksen alkoholi-aspektiin) ja jotka selvin päin olevista kuulostavat tyhmiltä ja latteilta. Ehkä opus pitäisikin lukea hirveässä kännissä, jotta tajuaisi mikä siinä on niin hienoa? Tosin seuraavana päivänä ei enää muistaisi mikä se juttu siinä oli.

    VastaaPoista
  22. Luettuani tuon viiltävän syvällisen analyysin Pikku Prinssistä, heräsi mielessäni toive saada samanlainen luotaus toisesta yhtä turhanpäiväisestä kirjasta Lokki Joonatanista. Näköjään muutkin kommentaattorit ovat havainneet, että se menee samaan tekosyvälliseen kategoriaan. Joten analyysi Lokki Joonatanista kehiin, kiitos! :-)

    VastaaPoista
  23. En ole koskaan ymmärtänyt tuota prinssiä, eikä minun onneksi tarvitsekaan.

    VastaaPoista
  24. Minun pakko kommentoida näihin tässä postauksessa esitettyihin kirjoihin, että Lokki Joonatania minä ymmärrän jotenkin. Sen lukeminen voi olla hyvä kokemus tietyille erityislapsille. (En nyt muista, mitä siinä oli, muuttolaatikossa on, en lähde kaivamaan.) Astrid Lindgrenillä on hyviä (Peppi, Eemelit, Melukylät, Saariston lapset...) ja sitten taas hankalia kirjoja, joista en tajua tuon taivaallista, Kassisen etiikka on etikkaa, ilkeä penikka.(Tosin lapsena tykkäsin.) Coelhon Alkemistin hypetystä en tajua, latteuksia täynnä, jos prinssiä ei tajua selvin päin, alkemistiä ei ole voinut kirjoittaa selvin päin.

    Mulla on pers. koht händikappi siinä, että en ole koskaan tajunnut Tolkienin Tarua sormusten herrasta. Yrittänyt lukea sitä vuodesta -89, päässyt ehkä sivuille 5-7 asti, kunnes luovutin pari vuotta sitten ja kirppasin kirjan. Että mitä hä? miksi? Selittäkää.

    OP

    VastaaPoista
  25. Ei se Taru sormusten herrasta niin paha ole, jos vertaa muihin fantasiakirjoihin. Fantasiakirjoissa kun ylipäätään kirjailija voi tehdä mitä vaan hatusta repäistyä, keksiä jonkun uuden olion joka ratkaisee kaiken tms, mutta Tolkienissa on kuitenkin suhteellisen harkittu se maailma eikä se ole ihan niin pitkä kuin monet loppumattomat jatko-osaviritelmät.

    VastaaPoista
  26. On se aika paha, paitsi jos haluaa eeppistä jaadajaadaa ja maailman jossa naisen paikka on suht samalta aikakakudelta kuin kirjoittajan asenteet. Ainoa assertiivinen 'nais' hahmo on Lukitar...

    Ja jos ei herahda vesi kielelle hobittien syömingeistä lukiessa, niin jotain on todellakin vialla kirjoittajan kyvyissä. Vertailukohta: Anne McCaffreyn suht kaikissa kirjoissa on sen luokan ruokailukuvauksia että toimii kuin Viisikot: Pakko mennä jääkaapille...

    Luin TSH kirjat ensimmäistä kertaa noin 12 vuotiaana. En innostunut niistä kovinkaan kummoisesti. Sitten noin 25 vuotiaana luin ne uudelleen kun niitä hehkutettiin - ajattelin että olin varmaan liian nuori lukemaan niitä 12-vuotiaana. Väärin, ne olivat aivan yhtä liian eeppisiä, seksistisiä jne.

    Esimerkiksi Ursula Le Guinin Maameri-kirjat päihittävät TSHn mennen tullen 6-0.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ystäväni luki Ursula le Guinin Maamerisarjaa...tykkäsi. Pitäisi suositella siskontytölle, joka fantasiaa lukee.

      OP

      Poista
  27. Jahans, keskustelu tässä blogissa meneekin ensi kertaa vakavaksi ja miltei korkeakulttuurin puolelle.

    Vastapainoksi suosittelen lukemaan Alastalon salissa (Volter Kilpi). Sen jälkeen ei enää naurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on jäänyt sivulle 2.
      Mutta yhden Päätalon olen lukenut. Yhden.

      Ja kas, emme ole enää korkeakyldyyrin puolella vuan ihan plokin syämmessä.

      OP

      Poista
  28. Kiitos analyysista! Olen ollut lasten ja nuorten kirjojen suurkuluttaja mutta jostain syystä on jäänyt Pikku Prinssi lukematta. Olen kai vaistomaisesti tajunnut että yli hilseen menee. Ehkä jossain kannabispössyissä kirjoitettu? Nyt olen sivistynyt eikä tarvinnut lukea. T: blogisi fanittaja Henna

    VastaaPoista
  29. Kiitos Siivooja tästä pätevästä ja selventävästä referaatista. Äitini kuuluu niihin, jotka ovat jaksaneet lukea kirjan loppuun asti ja pitivät lukemastaan. Minä taas olen sitä porukkaa, joka lukee 3 ensimmäistä sivua, nukahtaa, tiputtaa kirjan lattialle ja muistaa sen olemassaolon vasta kun löytää sen sohvan alta vuoden päästä.
    Olen aina sanonut, että hyvät kirja- ja leffareferaatit ovat ihmiskunnalle elintärkeitä. Aikaa säästyy huimasti, kun yksi kärsii koko porukan edestä ja transkriboi kärsimyksensä ytimekkääseen muotoon.

    VastaaPoista