tiistai 25. lokakuuta 2016

Neuvoja synnyttäjälle

Tyyppi päätti alkaa noudattaa suvun käyttäytymismalleja jo alusta lähtien, perse edellä pitäis joka kohtaan olla menossa vaikka ei mahu. Sillonpa on vain yksi vaihtoehto pärähtää maailmaan (ilman happivajetta) eli sektio.

Sain monenlaisia kommentteja, kysymyksiä ja konsultaatioapua perätilan, synnytyksen ja sektion suhteen matkan varrella. Keräsin tähän parhaimmiston.

"Sun pitäis pitää löysempiä housuja." Lapsi ei ois siis perätilassa ja kerkeis vielä kääntyäkin, jos en pitäisi farkkuja. Tämänkin menin mokaamaan.

"Meinaatko ottaa kipulääkettä?" Tämän kysymyksen paukautti lähisukulainen (aviomiehen puolelta), kun olimme juuri päässeet kertomasta, että synnytystapa on sektio. Olin että no joo, kyllä mä vähän buranaa meinasin pyytää kun maha leikataan auki. Jää ensinnäkin repeämismitali saamatta, ja nössö-stigma on myös vääjäämättä tulossa, koska tosiäiti ei lääkitystä käytä. Vissiin missään tilanteessa.

"Sektio... Olikos se että sen jälkeen ei voi saada enää lapsia." No ei se ihan sitä tarkota. Riippuu miten innokas kirurgi on, että mitä kaikkee romua intoutuu samalla rupeamalla pakista poistamaan. Pittää varmuuden varalta vähän sermin takaa kurkkia ja tarkistaa että mitä kaikkee sieltä lapetaan ulos.

"Ai niin pieni kokoarvio vauvalla! Yritähän että se painais ainakin 3 kiloa syntyessään." Jep. Suositteletko hernekeitolla vai läskisoossilla tätä prosessia hoidettavaksi vai millä ois varmimmat tulokset?

Appiukko tempaisi odotetusti pohjat tässäkin hommassa. Se tiesi sanoa, että turha synnytystä on pelätä, se on heleppo homma. Hän tietää ku on ollu yhteensä kolomessa ja yhessä niistä hänellä koski iskiashermoon niin kovasti, että vähintään yhtä suurissa kivuissa oli kuin emäntäkii.

Näin meidän kesken, pitäisin yhtä luotettavina näitä tietoja kuin appiukolta saatavia siivousvinkkejä.


Operaatiota odotellessa on syytä pitää itsensä kiireisenä, ettei kerkee miettiä liiemmälti asioita. Ukot olivat yhtenä aamupäivänä tuulenkaatoja sahhoomassa ja arvelin että laitan taapelipaikat valamiiks. Ihan viitakkeella ja kassaralla raivasin vatukot, horsmat, heinät ja puut pois eestä ja olin hirveen tyytyväinen. Sitten ukot tuli pihhaan ja olivat että ee myö tuonne niitä taapeloijja kyllä. No, tulipahan otettua pienet lämpimät siinä rojektissa niin olin sitten valmis isän kaveriksi taapelointiin kun muut ukot hävisivät muihin hankkeisiin.

Teknologiset apuvälineet osoittautuivat korvaamattomiksi. Kouralla ku ottaa nipun ja heivaa ne navetanvinnille menevälle sillalle niin jo urakka joutuu. Paitsi että kouralla ei saanu työnnettyä niitä tarpeeks ylös ja ovikii lenti vahingossa maahan ku ei oikein traktorin kopista kunnolla näe mihin se nippu on oikein menossa. 


Sain komennon "olla riehumatta" mutta oli tuosta aika heleppo tarttua laudan alalaitaan kiinni ja parilla askeleella oli jo sahatavara mukavasti hollilla selkävaivaista isää varten. Ei tarvinnu sen kumarrella. Näin sitä yhteistyö on voimaa kun kaks erilailla liikuntarajoitteista pistää tapahtumaan.




Viimeisillään raskaana oleva on joutava kaikenlaiseen rahtihommaankin. Kävin hakemassa kirkonkylältä lämminvesivaraajan, salaojaputkea ja maalämpöpumpun. Olin varma että tuo laitos jos ei rämähä alas jossain kohtaa kotimatkaa niin jo on kumma.



Kun on paljon kampetta kyydissä, on syytä välttää tarpeettomia koukkailuja kirkonkylän sopukoissa. Isä oli mukana ja näki välttämättömäksi pistäytyä Lidlissä hakemassa purkillisen suolakurkkuja. Pulssi oli osapuilleen 180 jo valamiiks. No, kurkut saatiin ja vielä varaosaliikkeeltä isän autoon parit polttimot, mutta koko reissun tärkein asia eli kaivinkoneremonttiin tarvittavat rikat unohdettiin.




Sitten vielä pari sanaa sektioon valmistautumisesta. Useita ohjelappusia on päästy lukemaan. Leikkausta ennen on syytä syödä kevyesti. Vohvelit esimerkiksi ovat aika kevyitä.



KYSiltä laitettiin lypsyohjeetkin mukaan. Pitää ennakkoon tiristää maitoa jos sattuu irtoomaan, ja varastoida pieniin ruiskuihin jääkaappiin ja napata sairaalaan mukaan sitten kun aika koittaa. Eilen olikin ensimmäinen lypsyilta. Saunan jälkeen sanoin aviomiehelle, että nyt kourit mun ryntäitä ja sä nautit siitä.

Kyllä voin kertoa, että kannattaa valikoida puolisoksi entinen lomittaja. Siinä missä minä sain jonkun vaivaisen tipan tulemaan niin mies tiristi ihan varastoon asti maitoa. Saatiin vähimmäismäärä täyteen. Eipä aikaakaan kun pääsen tekemään anopille yllätyspannaria. Anoppi on läpi vuosien syöttänyt minulle salaa sieniä ja vaikka mitä mistä en erityisemmin tykkää jonkun pöperön seassa ja voitonriemuisena sitten murkinoinnin jälkeen tullut sanomaan että etpäs tiiä mitä just söit. Kohta niitetään mitä kylvetään.

Sitten virallinen raskauskuva, tästäpä sitä lähetään sitten laihduttamaan, mikä onkin iltapäivälehtien ja joidenkin tuttavien kommentoinnin perusteella olennaista ensimmäisinä kuukausina.



Sitten vaan ootellaan josko ne hormonit viimeinkin heräis. Oletan että oon sit ihan tälleen:






Meinas melekein unohtua! Meillä on raksalla nyt lämmöt. Näin se urakka joutuu.



25 kommenttia:

  1. Unohit yhen: Mut sektiostahan jää arpi!

    VastaaPoista
  2. Hyvin se männöö. Kahesti o meikäläinen halakastu ja sen jäläkeen kursittu kassaan. Viel ollaa elos. Viimesimmässä kaks tenavoo yhen hinnalla. Liäkär nappas sitte muutaki veihellä poikki. Ei tuu ennee mutukoita. Ihana helepotus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 2-in-1 -leikkaus, joka päivä oppii jotain uutta!

      Poista
  3. Oi saatana ku on komee massu sulla, aivan ihana!!!

    Tollassissa ja muissaki puuhommissa on kätevää pitää mukana pokaraa, sillä ylttää koukkimatta kauemmaskii.

    Mullahan on pokarassa metrinen varsi ja pikkusessa vaan 30cm. Kumpiki ite tehtyjä ni saa sellassen kun itte haluu.

    Ainii, Vaimon ohje kakaran kääntämiseen ihan viimosillaan. Hän hörppäs pullon (0.33cl) lonkeroa nukkumaan mennessään niin jo kakara teki puolivoltin ja tuli sitte pääkoppa eellä ulos.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Pokara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pokara on ihan ehoton vehje, mitenkä tuota ei oo ite älynny. Loputtomasti käyttökohteita. Pittää kirjottoo pukille.

      Poista
  4. Jos anoppi käyttää kahvimaitoa, niin suosittelen. ;)

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos! Lähetän sullekii pumpun kuka oletkaan: <3

      Poista
  6. Kun pääsis sitä anopin ilmettä sitten seuraamaan..! :D

    Onnea synnytykseen (ihan sama mitä kautta, kuhan lapsi tulee ulos).

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä! Ootapa vaan kun oot saanut sen ipanan ulkoistettua, niin sitten niitä ohjeita vasta alkaakin tippumaan :D . Onnea tulevaan!!!

    VastaaPoista
  8. Hekotiheh täällä, oot mainio : D Absolutely fabulous!
    Mulla toinen tuli keisarilla, oli tosi kipeä massu sen jälkeen, pyörtyä tupsahinkin sen kanssa. Mut naapurisängyssä oli kohtalotoveri jolla ei ollut ollenkaan kipee. Yksilöllistä niinku kaikki. Kaikesta seleviää.

    Sun profiili on tosi söpö!
    Sujuvaa hommaa ja kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  9. Haaah - olet kalkkiviivoilla. Selviät kyllä kaikesta - kas ne siellä hospitaalissa on työkseen hoitaneet tuhansia vastaavia juttuja. Rutiineita löytyy. Hengitä ja heittäydy! Kymmenet kädet ottavat sinut vastaan.

    Uusia päivityksiä odotellessa... lycka till!

    VastaaPoista
  10. Hah, toi appiukon kommentti!
    Minun edesmennyt isä (30-luvulla syntynyt pohjoiskarjalainen, toki ikäisekseen oli sangen sivistynyt ja kultturelli) kuittasi siskoni dramaattisen synnytyksen käden heilautuksella: "ainahan ne naiset on synnyttänneet". Mies, joka ei ollut mukana yhdessäkään neljän lapsensa synnytyksessä, kun ei "töiltään ehtinyt", luulisin :D...

    VastaaPoista
  11. Tsemppiä! Ite punnersin neljä ja puolikiloisen esikoisen alakautta ja juniori (yli nelikiloinen hänkin) yritti maailmaan naama edellä jolloin päädyttiin sektioon. Tohtisin väittää että toisesta synnytyksestä toivuin helpommin. Leikkausarpi parani nätisti ja mahtuu alushousuihin piiloon.

    VastaaPoista
  12. Mun oli kans nurinperin tulossa ulos ja leikattiin. Kaikki meni hyvin, paitti maidon nouseminen. Sitä sitten hormonihuuruissa itkettiin pari päivää 'metysmyönteisellä' osastolla, jossa ei annettu korviketta ja juniori laihtui ja itki. Ehkä tuo lypsämishomma etukäteen auttaa siihen, hyvä KYS!

    VastaaPoista
  13. Kaunis masu :)

    Mulla päätti keskimmäinen poika tulla takapuoli edellä ulos. Koska hän oli kakkosvauva, niin päätin pinnistää alakautta ja onneksi synnytyslääkäri arvioi koon alle 4-kiloiseksi (vaikka tyyppi ei sitten ollutkaan alle 4-kiloinen) niin ei tarvinnut mennä leikkuriin.

    Onnea matkaan, kyllä ne ulos tulevat aina jotenkin päin :)

    VastaaPoista
  14. Ihan mielenkiinnosta kysäsen, että eikö ne älynneet aikasemmin että mukula on väärinpäin? Ts. eikö ole yritetty kääntää vai eikö sellasia temppuja nykysin enää tehdäkään???

    Toinen omista mukuloista olisi halunnut olla loppuun asti perse alaspäin, mut ne perskules äitipolilla älysivät tämän ja kääntivät jepen oikein päin. Sit jännättiin kestääkö vai muljahtaako takasin lemppariasentoonsa. Pysyi se. Ois siinä ollut punkemista alakautta, 4,6 kiloinen mötkäle...

    VastaaPoista
  15. Sektiossa on puolensa mutta niin on myös normireittiä poikimisessa. Kokeile googlata Spinning babies, on hyväksi havaittu tekniikka vauvojen kääntämiseen. Ei ollenkaan niin hippiä kuin miltä vaikuttaa :) Lykkyä tykö loppumetreille, tämän jälkeen ei mikään ole enää entisensä...

    VastaaPoista
  16. Sää näytät upeelta sun tulevan tenavan kanssa tossa fotossa. Ai kun jännää nähdä millanen veijari sieltä tulee. Muulla ei oo väliä, kunhan ei oo tosikko.

    T. Turkulainen

    VastaaPoista
  17. Appiukkosi iskiaskipu-kommentista muistui mieleeni jostain kuultu loistava juttu synnytyskipuihin ja miehiin liittyen. Eli jos olet synnyttänyt niin palauta mieleesi ne pahimmat kivut, kun olet puskemassa tenavaa ulos - ja kas! Nyt tiedät miltä miehistä tuntuu, kun niillä on flunssa!:D :D
    Onnea matkaan sektioon, hyvin se menee! Ja pääasia on, että muksu pääsee turvallisesti maailmaan!
    T. -E-

    VastaaPoista