tiistai 11. lokakuuta 2016

Penska tulloo - olenko valmis

Lapsen tuloon valmistaudutaan mutta ei siihen kuitenkaan voi valmistautua. Osa porukasta laittaa kuulemma jo petivaatteetkin pinnasänkyyn kuukausi etukäteen valmiiksi ja todennäköisesti on jo nimiäis/ristiäismenutkin suunniteltuna. 



Meillä on tuotu pinnasänky palasina makuuhuoneen nurkkaan ja tarkoitus on se jossain vaiheessa ihan kasatakin. Patja on vanha. Homeriski kuulemma on kun vanhaa patjaa käyttää. Ei haissut pahalta, joten en ostanut uutta. Mitenkähän sitä ennen on hengissä kestetty.




Merkittävimpänä makkarin muutoksena siirsimme asekaapin toiseen huoneeseen, jotta pinnasänky mahtuu. Jälkikäteen vähän harmittaa tuo asekaapin poisvienti, ois tullu vähän erilaisia otoksia verrattuna sisustus- ja perheblogien vastaaviin.



Makuuhuonetta piristävät kummasti lattialle levitellyt kalsarit ja asekaapin siirtoprosessin jäljiltä lojumaan jääneet tarvikelaatikot. 


Vaatteisiin pitäisi kai panostaa - olla kaikenlaisia ihastuttavia asukokonaisuuksia valmiina ja vaatteet lajiteltu väreittäin tai jotain. Olen saanut lukuisia kassillisia käytettyjä vaatteita, osa poikien ja osa tyttöjen jäljiltä. Seuraavassa numerossa selviää puuttuuko jotain oleellista. 

Käytettyjä vaatteita vastaanottaessa tulee monenlaisia ylläreitä. Esimerkiksi tällainen mekko, jota en olisi kuvitellutkaan, että tarvitaan.




Moni tietää, että kun sisustusta muutetaan yhdessä huoneessa, leviää se pian toisiinkin huoneisiin. Samoin kävi meille. Salissa oli aiemmin sen kalusteiden lisäksi ranchille muuttamisen jälkeen entisen asuntomme olohuoneen kalusteet ja nostelin sinne odottelemaan myös ammeet, turvakaukalot ja sen semmoiset. Nyt sinne saatiin myös aviomiehen toimistokalusteet. Kerrassaan upeaa.




Synnytysjännitykseen auttaa parhaiten kaikenlaisen askareen kehittäminen niin ei kerkii miettiä. Aviomies kävi Saarenmaalla mehtuureissulla ja toi akkojen autolla kuormallisen kiviä. Näistä pitäisi tulla saunaan luonnonkiviseinä. Kivet pestiin painepesurilla ja odottavat nyt asiantuntevan muurausmiehen työpanosta. Kieltämättä näiden kuvien perusteella hieman huolestuttaa lopputuloksen eleganssi. No, tässä vaiheessa oon tuumaillu että kunhan jotain valmistuu.




Juuri pakkasten kynnyksellä on myös oiva aika hoitaa rästihommia, kuten piippujen purkaminen ja uusien muuraus. Lammasfarmaria oli nuohooja jo suorastaan uhkaillutkin. Löydettiin ranchilta hyvä läjä reikätiiltä ja arvioidusta kokonaismäärästä uupumaan jäänyt tiilimäärä lonittiin purkutiilipinkasta. On se vaan monesti hyvä kun ei mittään heitetä pois.





Ennen-kuva otettiin lähinnä muistoksi, että talossa on joskus ollut piiput katolla. Aina ei välttämättä erinäiset urakat ihan valmiiksi asti naisille riittävällä tahdilla ennätä.



Näköjään vierasta miestä ku käyttää hommissa, on tahti toisenlaista. Piiput oli purettu alta aikayksikön ja mittään ei ees hajonnu mitä ei ois tarvinnu hajota. ´




Lammasfarmarin kanssa haluttiin muurausvaiheessa kiivaasti avustaa ja lopulta löytyikin erinäisiä tapoja osallistua. Laitettiin muoviloota tikkaiden päähän, minä ojensin alhaalta pitkäraajaisena immeisenä tiiliä ja lammasfarmari otti vastaan ja laittoi lootaan. Hetken mietitytti miten mahtais käydä jos miltei paperinohut muoviloota ois antanut periksi, mutta ei antanut. Paitsi mitä nyt pohja irtos.




Kakkospäivänä päästiin jo työkaluinnovaatioita kehittelemään. Kun muurauslasta tippuu piipusta alas ja päätyy uunin perälle, tarvitaan harjanvarsi, metallihenkari ja rautalankaa. Ja ohtalamppu että näkköö onkia työkalua pois.



Ja kerran kun harjoittelee, niin toisella kerralla kun lasta taas tippuu on jo paljon kokemusta asiasta. Näin sitä kehitys kehittyy.





Ystävien tuki on tärkeää kun on huolta ja epävarmuutta. Pyrin yhden heistä luokse käymään, mutta sain pakit koska minusta ei ole lenkkiseuraa. Mutta onneksi sitten kun "viikon päästä synnytyksestä, ei millään pahalla, tajuat että pitää alkaa laihduttaa niin voidaan käydä lenkillä yhdessä". Minä olin arvellut ettei siinä kohtaa paljoo kerkee tuommoisia laihdutusasioita miettiä, on ihan monenlaista muuta tekemistä. Mutta näin sitä viisastuu. Lisäksi sain vinkin jostain uudesta Bailamama-jumpasta, jossa kiinteydytään ja harjoitetaan lantionpohjalihaksi saatteella "tää vois olla sulle sopiva". Tajusin että minua odottaa ylipainoisuus ja löysäpilluisuus. Miten siitä selviää, miten saan ystäväni takaisin?! Vastasin jumppaehdotukseen kuvalla.



Mutta ei se mittään, jos roppa katsotaan kohta täysin menetetyksi niin huumorintaju ja itsetunto ovat vielä kuitennii tallella.

Äitiyslomalla on aikaa perehtyä myös tuleviin kotivanhemman viihdykkeisiin. Tärkeimpänä pitäisin nettikirpputoreja. Ovat olleet antoisia. Hampaita nauratti tämä ilmoitus ja tiedustelu siihen liittyen.






Kyllä se tästä. Meidän tiimi on jollain lailla valmiina. Jospa ois terve ja oppis jossain vaiheessa tavoille, niin ois jo hyvä.


22 kommenttia:

  1. Onnea matkaan.
    Hyvä siitä tulloo, poikimisesta, perreenä elelystä ja kaikesta muustaen.
    Ps. Neuvo löysäpilluisuuteen. Työkaverin neuvo,kun kushätä on korvissa asti kuuluu seuraavasti: " Piätä, Piätä, tulloo piukka pillu.."
    Terveisin, Turun huarakonttori

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tuostahan sais uuden jumppakonseptin. 15 euron tuntihinnalla voin järjestää ohjattua ryhmäliikuntaa, joka aloitetaan nauttimalla 2 litraa nestettä ja sitten vaan ootellaan. Ja vessan ovi munalukolla kiinni.

      Poista
  2. Ihana ko jollain muullakin on tervejärkinen suhtautuminen toukan tuloon!! Kerkiää sitä vähemmälläki vouhkaamisella, sängyn kerkee koota ku laitokselta kotio pääsee. Nukkuu se kersa vallan kuitenki ni joutaa tehä rästihommat kuleksimasta. Eikä se mittää sänkyä alkuu ees tarvi, nukkuu siinä kuuluisassa pahvilootassa. Eikä se onnekseen tajua onko sisustus viimosen päälle taikka kalsareita lattialla. Oon ihan varma, että teiän räntsillä kasvatetaan kunnollinen veronmaksaja siitä toukasta vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkii ajattelin että ei se varmaan lähde lätkimään torpasta jos ei interiööri miellytä. Toimikoot nämä kuvat lohdutuksena niille muillekin, joilla ei oo kämpät suoraan sisustuslehdistä.

      Poista
    2. niin sitä meilläki kun esikoinen syntyi niin laitokselta tullessa ensitöikseen sai alkaa pyyhkiä kipsipölyä joka oli valloittanut koko kämpän isännän viimeistellessä seinäpintoja maalaamista varten ennen kuin esikoinen kotiutuu laitokselta ja keittiö oli puoliksi purettu. ja kun kuopus syntyi niin alkoi puolen talon remontti että asuttiin 50neliön tiloissa ja raksapauketta ja pörinää oli pitkän päivää. kun kuopus oli 10kk päästiin muuttaa takasi koko talon tiloihin, olihan pitkät 10kk asua ahtaasti kaiken rempsan keskellä vaan niin on ilosia kuvia siltäki ajalta lapsista että ei se kovin huonosti voinu mennä, vauvapöhnässä ite en muista kaikkea. sillonkin kun miehellä alko loppua usko työn loppuun saattamisen kanssa, minä juoksin portaita ees taas viemässä vintille työtavaraa ja paneelia ja lämpöroikkia ja mitälie kaikkea että isäntä sais inspistä ettei se sitä yksin tee vaan minä toimin taka alalla koko ajan tukena. ja niin se sai valamista aikaan. ja perheki on pysyny kasassa. siinä sitä sitten kun muksut nukku vintissä ja ite istuttiin alakerrassa kahtelemassa kuvia eletystä vuodesta sangen helpottuneina että olihan iso homma mutta tulipaha prkule tehtyä ja täsä me ollaan edelleen. seuraavaa remonttia pukkaa (muttei lasta,helepottas vaikka sen verran tätä kertaa ) että siihen aletaan jo henkisesti valmistautua. :)

      Poista
  3. Onnee matkaan! Henkissä siittä seleviää äitee, laps ja ehkä isäkin! Jalat maassa on hyvä ponnistaa etiäpäin ja mitä pienistä.

    VastaaPoista
  4. Siivousmotivaatio nousee siinä vaiheessa, kun teletappi lähtee omatoimisesti liikkeelle. Ehditte siis vielä puolisen vuotta meditoida asiaa.
    Onnea loppukoitokseen! Kyllä se kroppakin siitä korjautuu, jos ei vallan ala perseensä päällä vain istuksimaan.

    VastaaPoista
  5. Nuo lapseen kohistuvat jutut on koettu täälläkin. Liiat vaatteet laitettiin kiertoon (jo sillon 33v sitte!).
    Sen "löystyneen" pillun saa tiukaks jälleen kun tekee sitä jaloilta varpaille nousua. Niin että kyllä se siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tainnu muita vaivata enemmän nuo ulkonäköasiat kuin minua. Voin pysyä tarvittaessa täällä kylällä, täällä ei silleen arvostella.

      Poista
  6. Harmi kun ennätitte purkamaan tuon piipun. Olisin tarvinnu saunalle uuven, käytettykin olis kelevannu.

    VastaaPoista
  7. Hyvän toivotuksia! Tavallista järkevämmillä eväillä oot projektiin lähteny.



    VastaaPoista
  8. Onnea matkaan :)
    Mielenkiinnolla ootan että millanen Vuoden Mamma -blogi tästä vielä tulee.

    VastaaPoista
  9. Tää oli taas ihan parasta. Nauroin ääneen :-D (ja mulla ei edes ole lapsia...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahingonilo paras ilo. (Sanonta sopii myös lapsia vahingossa saaneille, muuten. Molempi parempi).

      Terv. Toinen lapseton.

      Poista
  10. Jännityksellä odottelen lopputulosta - ja todella niin kuin yllä todettiin, kun uusi tulokas alkaa liikkua, on pakko raivata tilaa :)

    VastaaPoista
  11. Minäpäs laitoin hyvissä ajoin tulevalle pienokaiselle ihanat flanelliset fantti-lakanat ja systeemit pinnasänkyyn. Kissa oli karvastanut ne lapsen syntymään mennessä melkein mustiksi, ja muutenkin se tykkäsi nukkua siellä, ja lapsi taas ei tykännyt, joten pinnasänkyä ei sitten purettukaan muutamaan vuoteen, koska siellä asui kissa. Toisen lapsen kohdalla olin jo kissaton ja laitoin hyvissä ajoin bambilakanat pinnasänkyyn. Esikoisen rotta söi ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kissa kahto että nyt viimeinnii tajusivat mitä oli vailla!

      Poista
    2. paras paikka ollut meidänkin kissoilla se pinnasänky. kyllä siellä lapsikin nykyään nukkuu.

      Poista