perjantai 9. joulukuuta 2016

Lunta tuppaan!

Lammasfarmari kutsui minut ja ipanan luokseen linnan juhlia toljottammaan. Ennen kyseisen etapin taittamiseen meni kymmenen minuuttia. Nyt on kaikki toisin. Operaatioon kuuluu ihan ensimmäiseksi jälkikasvun ruokkiminen tavoitteena pukemisen mahdollistaminen ilman suurhäiriötilannetta, auton lämpiämään laittaminen, hoitotarvikkeiden kerääminen, loogisiin paikkoihin ripoteltujen talvivarusteiden etsiminen, omien vaatteiden loniminen, lapsen pukeminen useisiin kerroksiin samalla kun tämä reklamoi keuhkonsa pihalle, puhelimen ottaminen käteen koko vierailun perumiseksi, uuden päättäväisyyden kerääminen ja pukemisen viimeistely, hien pyyhkiminen omalta otsalta, turvakaukalon konfiguraatioiden kanssa taistelu ja siihen liittyvä semiahdistunut puhelu aviomiehelle (sisältäen lievän angstin kun ukko ei osaa selittää missä se joku nappi on mitä pittää painaa), kiinni jäätyneiden auton takaovien riuhtominen, raksaukon haku apumieheksi repimään auton ovet auki, auton lasien raappaus ilman raappaa ja sitä seurannut mutkitteleva peruutussuoritus pihassa. Ja niin sitä lopulta pääsee matkaan levollisna mielin ilman minkäänlaista halua vetäytyä sikiöasentoon kämpän perukoille heijaamaan itseään rauhalliseksi peukku suussa.

Lammasfarmarin pihassa tiputin vielä aviomieheltä aikanaan saadun timanttikorvakorun illan pimeydessä hankeen pipoa parempaan positioon hieroessani. Ei muuta ku lapsi sisälle lammasfarmarille kuorittavaksi ja lampun kanssa korua etsimään auton kuppeelta. Ei löytynyt. Hetki jo mietittiin että kyllä se talven jälkeen löytyy mutta sitten tuli oivallus että koru kyllä polokeutuu ja uppoaa maahan kaheksankymmentä kertaa. Sitten tuli suuri oivallus. Lapiolla lunta korvoon auton kuppeelta ja lumet sisälle sulamaan. Ja sitten vaan otetaan korvon pohjalta koru pois ja maailma pelastuu. Jäin syöttämään mukulaa tupaan ja ohjeistin mistä kohtaa lumet on lapioitava. Eipä aikaakaan kun korvoa jo hilattiin pesuhuoneeseen.


Kotiin lähtiessäni sitten huomasin, että lumet oli lapioitu väärästä paikasta. Ajattelin että seuraavana päivänä voip kauhaista oikeasta kohdasta.

Havahduin yöllä myrskyn ääniin ja arvelin ettei ehkä oo farmarin pihassa jälkiä ennee. Että semmosta.

No, tämä listautuu muiden kesken jääneiden hankkeiden luetteloon. Olen nykyään kuin aviomieheni. Koko kämppä on täynnä keskeneräiseksi jääneitä puuhia. Kuten esimerkiksi:



Aiemmin penska vain söi ja nukkui. Pidin rankkana. Nyt päivät syödään ja valvotaan, eli sekalaisia kymmenen minuutin pätkiä on ohjelmapalveluiden järjestämisen ja telakkatyön välissä. Tilasin kantorepun. Valitsin Ylen vertailun testivoittajan, joka soveltuu käyttöön aina 3,5 kilosta alkaen. Otin paketin ihan kotiinkuljetuksella, jotta pääsen nopeammin tekemään kaikenlaista siten, että molemmat kädet on käytössä. Paketti tuli ja viiden hengen voimin tapahtuneen ihmettelyn jälkeen todettiin, että vauvan ois kyettävä spagaattiin jotta sen saisi kantoreppuun aseteltua. Karvas pettymys ja eiku jesarin kanssa palautuspakettia käärimään. Seuraava yritys on sitten varmaan kantoliina.

Eilen syöttömaratonin päätteeksi pääsin viimein itse syömään. Ukot olivat ensin kaikessa rauhassa saunoneet ja murkinoineet. Annoin ipanan aviomiehelle ja laitoin kolmen minuutin mikropuuron tulemaan. Olin syönyt sitä puoleen väliin kun aviomies jo kiikutti vauvan keittiöön ja tuumi, että pitäisköhän sitä syöttää. Reaktioni:






Noin tunnin päästä pyysin anteeksi. Mitä ihmettelen vieläkin. En yleensä anteeksi paljoo pyytele. Vissiin kannatti kun aviomies ilmoitti tänä aamuna, että tulee kotiin yöksi.

Niin. Sitten varsinaiseen asiaan eli linnan juhliin. Sanoisin että olivat pettymys tänä vuonna. Minä niin odotin jotain tällaista asuiloittelua:



Tähän oli tyytyminen:




Painovoima on niin ilkeä, että jopa Mikki Hiiri masentui vaikka tissille pääsi.



Goottinaiselle, joka totesi työttömille, että riittää kun katsoo metsään: Riittää kun katsoo peiliin.





Näin siinä käy kun jesari pääsee loppumaan.




Yhtään linja-auton penkkiä ei vahingoitettu tätä pukua tehtäessä. Ja ketään muuta kuin himokasta miestä ei konsultoitu tätä juhlaeleganssia suunniteltaessa.



Ovat vissiin luopuneet Fazerin Parhaat -karkkipussilinjastossa kultaisista sisäkääreistä.




Toimiiko se, että variksenpelätin pukeutuu varikseksi ja hengailee piknik-viltin kanssa?



Linnan juhlien jatkoista sen verran, että on näköjään saatu työttömät irtolaiset hommiin ainakin yhdeksi illaksi. Tässäkin rakkausromaanien kansia koristanut Fabio...


...on jatkanut viihdeuraansa laulajana:





ps. Sipilä-Yle -jupakkaan saatiin viimein lopullinen vahvistus. Missään ei kommentoitu pääministerin emännän hiustyyliä. Tämä jääköön raskauttavimmaksi todisteeksi median vaientamistoimista.


21 kommenttia:

  1. Oi sinulla on kyllä sanahallussa. <3 Varsinkkin viimeinen oivallus on loistava! Lapset on parhaita vastasyntyneenä ja aivan vauvoina. Mitä vanhemmiksi kasvavat sitä enemmän ovat vaativia ja "ärsyttäviä".

    VastaaPoista
  2. Kiitos hyvästä jutusta! Kantoreppu kuvaelmasta päättelin, että tilasit Manducan? Suosittelen lämpimästi Babybjörnin rintareppua, todella helppo käyttää ja ihan pienikin vauva menee mukavaan asentoon. Meillä on myös manduca enkä ole tajunnut mikä siinä on se juju, puol vuotias vauva ei ole tähän mennessä ollut sopivan kokoinen siihen, aina joku vartalonosa kummallisesti...
    http://www.babybjorn.fi/kantoreput/kantoreppu-original/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeiltiin meidän pipanaa kanssa puolivuotiaana manducaan ja hän vaan kiljui kauhusta siinä spagaattiasennossa, mutta sitten kun kasvoi sen verran että pelkkä haara-asento riitti, niin alkoi reppuilukin kelvata. Tosin siinä vaiheessa osasi jo seistä ja kävelläkin, joten siitä ei sitten enää ollut niin suurta hyötyä...

      Poista
    2. Babybjörillä suositellaan kannettavaksi kerralla enintään 15 minuuttia, rintareppu on epäergonominen sekä lapselle että aikuiselle. Manduca on ergonominen molemmille joten vahva suositus sille. Itse olen kantanut Manducassa alle kuukauden ikäisestä, mini nukahtaa siihen samantien. Fasenaamarista löytyy ryhmä Kantoliinat ja kantoreput -kysy ja keskustele, sieltä saa apua kantopulmiin sekä repuilla että liinoilla ja siellä on myös tietoa tuosta kantamisen ergonomiasta.

      Ja tuo lähtemisen hitaus... I feel you.. Valmistelut on aloitetettava joskus kolme tuntia ennen aijottua lähtöaikaa.. Huh huh.

      Poista
    3. Manduca oli kokeilussa ja ei kyllä vakuuttanut.

      Varmaan paalinaru paras tässäkii. Jos siitä virkkais pussin :D

      Poista
    4. Monesti se 15 minuuttia on kaikki mitä tarvitaan :) En tiedä virallisia juttuja ergonomiasta, mutta meillä ainoa kampe, johon aina rauhoittuu ja kantajana vasta nyt, kun poika on 8kg, alkaa painamaan hartioita. Mutta tälläkin viikolla oli kauppareissulla kätevä, kun poika oli jo väsynyt ja alkoi kirkumaan ostoskärryn vauvaistuimessa. Ei muuta kuin reppuun ja rauhoittui heti. Reppu on niin nopea käyttää, että selkä kipeänä olen laittanut vauvan siihen, kun pitää kantaa se yläkertaan, rappusten nousun ajaksi siis. Samaa ei voi sanoa liinoista, vaikka varmasti muuten ovatkin parempia kaikinpuolin. Eli edelleen lämmin suositus babybjörnille, tuolle arjen pelastajalle! Sen kanssa on käytetty koirat, haettu posti, ruokittu hevoset, ruokkinut itseni, käynyt vessassa.... ja kaikki vauvan kanssa :D

      Poista
    5. Manducassa on siellä sisällä se neppareilla kiinni laitettava lipare nimeltä vauvatuki, millä sen ihan pikkusenkin rääpäleen saa hyvään asentoon sinne sisälle.

      Poista
  3. No ei kyllä tullut naamakirjaa katellessa pieneen mieleen, että lumikuormaan tuon takia tupaan kannettiin. Ikävää tuo korun hukkuminen. Mutta hyvä idea korun löytämiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vieläkin ylpeä keksinnöstäni.

      Metallinpaljastin keksiikö lie noin pientä korua... Pitää kokeilla.

      Poista
    2. Ota toho ja sulata se piha niin kyllä koru löytyy.

      Poista
  4. Itsenäisyyspäivä meni töissä, mutta kiitos kuvista - nyt olen tasalla taas valtion asioista :) Ja kun aina pitää olla suosittelemassa ja neuvomassa, niin osta kaukaloon lämpöpussi. Minä löysin tämän ihmeen kuopuksen kohdalla ja auvoa himmensi vain muisto siitä, miten koitti saada esikoista edes jotenkin järkevästi paketoitua haalariin. Tai että olisi ehtinyt ajoissa minnekään... Googletappa Eisbärchen, vaikka onhan noita muitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla muuten varmaan on semmonen! Luulin että mahtuu vain vaunuihin.

      Poista
  5. Upeaa, että olet edelleen oma itsesi, vaikkei ehkä aina siltä tunnu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei aina siltä tunnu tosiaan mutta kyllä tää tästä!

      Poista
  6. Hahaa, loistavia noi sun linnajuhlien kommentit! Kiken mekko sai yllattaen jostain jopa positiivisia kommentteja, no ei kylla multa. Harmi kun en paassyt suorana katsomaan, kun olin kutsuttu paikallisen suurlahettilaan kokkareille. Se nyt ei ollut iltapukumeininkia mutta kylla siellakin nakyi aika kummallisia asuja. En kehdannut kuvata.

    VastaaPoista
  7. Tula on hyvä, sen vauvatuen kanssa. Lämmin suositus. Tästä voi kai olla montaa mieltä, mutta minusta lapsen kanssa oleminen vaan on helpottunut koko ajan kun se kasvaa. Nyt parivuotiaana siitä on jo työvoimaksi! Että sitä vaan että se oma elämä ei ole lopullisesti menetetty, se on vaan jäähyllä.

    VastaaPoista
  8. Jep, tulet huomaamaan että homma ei ainakaan helpotu.. Tuntuvat penteleet perivän vanhempiensa pìirteitä.. Kaukana siintävät nuo vauva-ajat, jolloin jälkikasvulleen saattoi kuvitella haluamansa tulevaisuuden. Esimakua tulevaisuudesta sain kun kaveri 5-vuotiaana sanoi voivansa "ihan hyvin mennä mopolla eskariin, kun matkaakaan ei ole kun 10 kilometriä"..Ja nyt 10-vuotiaana kertoi tietävänsä hyvän reitin, jota voi "turvallisesti" ajaa viritettyllä mopolla, kun poliisit ajavat sitä tietä vain kerran kuussa..Sydän kylmänä täällä odottelen kun autot alkavat kiinnostaa.. Nyt voit siis vielä rentoutua kun napero pysyy repussa��

    VastaaPoista
  9. Niin ja se jäi vielä sanomatta,että jaan täysin mielipiteesi ladyjen juhlapuvuista ja varsinkin P.Parkkosesta..

    VastaaPoista
  10. No voi perhana mitä menit sanomaan pääministerin rouvan hiuksista...kohta Sipilä sulkee tämän blogin. Oon kyllä tasan samaa mieltä noista hiuksista...noniin, siinä meni meikäläisenkin blogi...

    Rintareppu oli ihan ykkönen meilläkin. Se rinnalla marssittiin useita kierroksia ympäri kämppää mahdollisimman tarmokkaasti askeltaen, mitä tärisevämpi kyyti, sitä tyytyväisempi vauva. En muista minkä merkkinen oli...oli lainassa kaverilta.

    VastaaPoista
  11. Enään puoli vuotta ja pukemisrumpaa helpottaa muutama kesäpäivä. Keväällä kun piha on ns. kaljajäällä kannattaa vielä tiirailla josko jään sisällä killottaa kadonnut koru. Olen oman kihlasormukseni löytänyt mainitulla metodilla. Linnan juhlista on jo kerrottu ja kommentoitu kaikki oleellinen, siitä ei muuta.

    VastaaPoista