sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Mamma-angstia ja sormiruokailua

Olinkin jo kerennyt unohtaa miten hyvin alkoholi auttaa vastoinkäymisissä. Pääni oli paisunut paisumistaan vitutuksesta jo useamman viikon ajan. Toisista johtuvista syistä, minähän olen itse virheetön. Olin jo vähän kerennyt odotellakin Facebookilta reagointia kohdennettujen kaupallisten tiedotteiden sisältöön googlettuani mm. vauvavuosi + ero. Nyt sitä on alkanut tulemaan, koska tänä iltana ensimmäisenä seinälle lävähti genitaalialueen ihoärsytykseen tehoavan voiteen mainos. Seuraavaksi tuli juoksukoulumainos naisen sixpack-kuvan kera sekä läjä pikavippimainoksia. Eroamista yleensä väistämättä seuraa uudelleen pariutumisen tarve, mikä taas edellyttää ehdottomasti mm. kainalokarvojen säännöllistä ajamista sekä kiinteytymistä ja muuta työlästä, joten on parempi pysyä parisuhteessa. Kuka ihme tuommoiseen urakkaan jaksaa enää tällä iällä lähteä. Kun on jo kuitenkin rupsahtanut.

Kävin siis tänään kaapunnissa ottamassa seitinohuet hyvän ystäväni kanssa.



Käytännössä pöhnään riitti yksi siideri ja yksi valkkari, koska pelikuntoni on tälläkin saralla täysin mennyttä. Pystyin olemaan pienen hetken niin, ettei minun tarvinnut huolehtia kuin itsestäni ja nousuhumalastani. Eivät ne alkoholistit ehkä niin väärässä olekaan.

Mikä se on sitten niin pantaa kiristänyt? Kyllähän minä tiesin tähän leikkiin ryhtyessäni, että aika pitkälti näissä talkoissa yksin on. Mutta en sitä arvannut miten rasittavaa se välillä on. Kyllähän se välillä mielessä käy, millaista elämä olisi elää ihmisen kanssa, jonka työt loppuvat neljältä ja töitä tehdään vain viitenä päivänä viikossa. Sitä voitaisiin vaikka käydä yhdessä kyläilemässä ja kaupassa, tai muuta perverssiä, ja lisäksi minulla olisi päivässä säännöllisesti pari tuntia omaa aikaa, jota ei tarvitsisi käyttää kusiroiskeiden poistamiseen vessanpöntöstä tai pyykkien viikkaamiseen.

Kun haluaa tehdä jotain, ihan mitä tahansa, vaikka heiluttaa moppia, niin on erikseen pyydettävä joltain apua että asian pystyy tekemään. Jos tämän kokoisessa kämpässä lähtee hetkeksi toiseen siipeen, ipana kerkeää sillä välin työntää antennin silmään, vetää antiikkistereot lattialle kasettipesästä kiskoen, tukehtua Pirkka-lehteen ja tippua portaista.

No sitten on tämä syöminen. Homma luisti kaikin puolin ihan hyvin. Koska vauva-asiat menevät siten, että jos joku asia joko toimii tai sen kanssa on oppinut elämään, on kaiken aika muuttua. Alkoi sellainen ralli, että ensin ei kelvannut maito ihan sama mitä teki ja sitten kun se alkoi taas kelvata, kaikki lusikalla syötettävä eväs olikin yhtäkkiä saatanasta. Piti äkkiä alkaa jotain makaronilaatikkoja ja kuhavuokia tehtailemaan, jotta sormiruokailu onnistuu. Hommassa on pohjimmiltaan kyse vain siitä, millä elintarvikkeilla haluaa lattiansa päällystää.



Mutta onneksi välillä sattuu jotain piristävääkin. Ukot ovat kehitelleet uuden pefletin toiseen eteiseen, johon saunan jälkeen mennään vilvoittelemaan.



Kyllä tää tästä.





keskiviikko 30. elokuuta 2017

Vuoden siivoojan katselukirja perheen pienimmille

Lastenkirjat antavat maailmasta sellaisen kuvan, ettei pieni ihmistaimi tiedä mitä on oikeasti luvassa. Luulen, että tästä syystä vauvat ja lapset nauravat paljon. Muutaman kuukauden mittaisen katselukirjaopasuran tehneenä henkilönä suunnittelin uudenlaisen ja huomattavasti mielenkiintoisempia yksityiskohtia ja keskustelun aiheita sisältävän teoksen.

Seuraavassa esittelen teille Ennen ja jälkeen -otokset mallinarratiivien kera.



Oi, kuinka kauniita auringonkukkia!



Oi, kuinka kauniita mitäsvittujanämäon! Opetellaan yhdessä: boheemi. Sano perässä. Boheemi.








No siinäpä vasta on topakka portti.



Katsopas, lapseni. Tässä näet artesaaniaidan, joka on vahvistettu maailman parhaalla ja kestävimmällä materiaalilla eli paalinarulla.





Kaunis valkoinen talo, ja katso miten kaunis veranta siinä on.



Tämä tässä on luonnonystävän koti. Kun maahan pudonnutta ikkunaa ei korjaa ja laita takaisin paikalleen, vinnille saa oivan pesimistilan erilaisille linnuille ja miksei lepakoillekin.






Onpa iloisen näköinen kisu.



Tässä on kisu, joka ilmein ja elein kertoo mielipiteensä emäntien metallinpaljastusurakasta.






Tässäpä on tosi hyvännäköinen ja elinvoimainen koira!



Tämä tässä on pieni ihme. Koiraa on pistänyt ampiainen tai kyy ja hauva sai vakavan allergisen reaktion. Toista kanssani, allergisen reaktion. Ja koiralta lähti kaulasta kaikki karvat pois ja kaula turposi jalkapallon kokoiseksi. Ja se on vieläkin elossa!





Tämä on lato. Mitähän siellä on sisällä, olisiko vaikka kuivaa heinää.


Kuvassa on suuri opetus. Näin käy, kun ei huolla rakennuksia. 






Onpas iloinen veikko ja katso miten ihania vihanneksia hänellä on laatikossa. Ne ovat varmasti tosi hyviä.



No nyt on tomaattisato onnistunut yli odotusten. Kuvassa näkyy ihan uusi jalostettu lajike - aurajuustokirsikkatomaatti.




Mitäs sanotte, laitetaanko teidänkin lapsellenne Vuoden siivoojan maatalousrealismikuvakirja tulemaan?

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Norminpurkutalkoita ja anarkistiukkeja

Piäsin sitä minnäe vähän kartsalle. Hankittiin liput Lions Clubin järjestämiin sikajuhliin. Aina jos on sadan kilometrin sisällä kokonainen sika vartaassa, me olemme paikalla. Lammasfarmari a.k.a. Hassutäti a.k.a Hassis otti ipanan hoitoon. Sikafestareille lähtivät mukaan myös isäni, hänen göörlfrieeend (joka laittoi kalakeittoon kermaa, perkele) ja ystävämme. Matka kirkonkylälle sujui kirvesniemeläisittäin, koska takapenkki oli meitä matkalaisia täynnä ja sinne asti ulottuvia virvelivapoja "on turha ruveta yhen reissun takia rumppoomaan kyyvvistä pois".

Kun kirkonkylällä on vastaavia suurtapahtumia, syntyy tarve liikennejärjestelyille. Nämä jos mitkä ovat omiaan ärsyttämään meitä mualaisia, joiden syntymäoikeus on parkkeerata sinne minne sattuu huvittamaan. Kerroin että parkkeeraus on Vesileppiksellä ja on ihan kaapuntijunakuljetus tapahtumapaikalle. Ja kävelymatkaa on kuitenkin useampi sata metriä. Isän mielestä paras parkkipaikka on Liiterissä (Lidl) tien toisella puolella. Luulen, että jonkun muunkin mielestä oli. Viimein sain taivuteltua, että kun Leppävirralla on jumalauta kaapuntijuna, niin sen kyytiin kammetaan vaikka mikä ois.





Junan kyydistä avautuivat loistavat näkymät tasokkaan Sport & Spa Vesileppiksen välittömään läheisyyteen ilmestyneelle tulevan ala-asteen rakennustyömaalle. Entisen junapuiston alta on paljastunut niin paljon kalliota kuin alaa ylipäätänsä on. Koulun rakennuspaikka on herättänyt voimakasta kuohuntaa Leppävirralla sekä vanhempien että yritysmaailman toimesta. Eli siis käytännössä melkein kaikkien. Vanha ala-aste on vähän rauhallisemmalla tontilla ja nyt tämä uusi sijoituspaikka on herättänyt vitutusta monista syistä. Tähän on siis nousemassa ulkopaikkakuntalaisten toimesta rakennettava kivikoulu kun omassa kunnassa on puuelementtikouluja tekevä putiikki. Ja kivikoulu laitetaan hotellin viereen mikä karkottaa hotellin asiakkaat. Ja lapset jäävät auton alle koska lähellä on tämä hotelli ja lisäksi ruokakauppa. Ja kivikoulun oppilaat pääsevät harrastamaan liikuntaa hotellin yhteydessä olevissa monipuolisissa urheilutiloissa, jos asiakkailta ja leiriä pitäviltä urheiluseuroilta aikoja yli jää. Ja tälle rakennuspaikalle olisi voinut tulevaisuudessa tulla vaikka Ikea.




Jäisen junamatkan jälkeen saavuimme juhlapaikalle ja heti pääsimme selkkaukseen järjestysnaisen kanssa. Teltassa oli asiakaspaikkoja tämän verran...



...ja norminsäästötalkoot näyttäytyivät taas, kun tila oli jaettu kahteen osaan - niille, jotka halusivat hienostuneesti nauttia olutta tai viiniä sikansa kanssa ja niille, jotka eivät roteiinia tarvinneet juomaksi. Kävin ostamassa parit juomat ja olin kiikuttamassa niitä possunpaistopisteen läheisyydessä oleville valitsemillemme paikoille (lue: ruoka loppuu kesken, jos ei ole ensimmäisenä hakemassa), ja järjestysnainen pysäytti kulkuni. Tässä kohtaa seurueemme jakautui kahteen, koska isä ei suostunut paalupaikalta minnekään alkoholiongelmaisten sijoituspaikkaan siirtymään. Aviomieheni oli sitä mieltä, että kun kerta muillakin (kaksi arviolta lähempänä kasikymppistä miestä) oli alueella kaljoo, niin kyllä myökiin sinne mennään. Lähdöthän sieltä tuli. Vanhat papat eivät lotkauttaneet korviaan (vai kuulivatko lainkaan, en tiedä) järjestysnaisen lukuisille kehotuksille siirtyä juomineen anniskelualueen puolelle, ja tarvittiin lopulta kolme henkilöä, että saatiin tilanne rauhanomaisesti ratkaistua. Se tapahtui niin, että ukit tempaisivat kaljansa ykösellä alas ja välttyivät siirtymistarpeelta. Respekt ja silleen.

Sain sitten kunniatehtävän jäädä pitämään paikkoja, kun ukot olivat jo kaljansa kitanneet ja hyökkäsivät sikajonoon.




Sain miehekkään annoksen possua ja selätin sen ongelmitta. Hanskat kädessä piti istua kun oli niin saatanan kylymä. Ehtoollisjuomakaan ei tuonut lämpöä. Mutta olenkin pakana.



Oli tarkoitus, että olisimme odottaneet ainakin ultrajännittävän kaasugrillin arvonnan, mutta siinä heti syönnin perästä noin puoli kasin maissa muut olivat sitä mieltä, että tästä joutaa pihhaan. Kun on kylymä ja Kotalahden hanuristit olivat jo lopettaneet esityksensä ja joku jytäpänti esitti Jaakko Teppoa räppiversiona (perkele). 

No, johan myö kuudeksi sinne tietysti mentiin, että olihan siinä tullu kreisibailattua. Minunkin, joka on ollut juhlissa varmaan viimeksi alkuvuodesta 2016.

Laitoin lammasfarmarille viestin, että pidä penska hereillä, myö lähetään jo pois.

Kyllä kannatti.


tiistai 15. elokuuta 2017

Hyvin suunniteltu on puoliksi paskoteltu

Pitkäaikainen kotona oleskeleminen on luonut uusia ideoita, joiden ansiosta mielenterveyteni järkkymistä on jo ennätetty epäillä. Viimeisimpinä oireina mainittakoon pyrkimys päästä valituksi jo toiseen luottamustehtävään ja vahva aikomus lähteä ehdolle seuraavissa kunnallisvaaleissa. Minulla on nyt muutama vuosi aikaa keksiä mm. hyvä vaalislogan. Miten olisi vaikka: Kaikkia kuunnellen, harvoja hyödyttäen.

Kutistuneet ympyrät ovat saaneet miettimään töihin paluuta. Samanaikaisesti haluan olla kotona ja en halua olla kotona. Vain nainen pystyy tällaiseen. Huonon omatunnon ja muiden ällöttävien tunteiden kanssa painiessa apu on lähempänä kuin arvaakaan. Kela ilmoitti, että kuukausittaiset bruttotuloni ovat tästä eteenpäin 448 euroa ja muutama sentti päälle. Päätöksentekoprosessi suoraviivaistui sillä sekunnilla. Kela voisi tuotteistaa Magic 8 ball -tyyppisen tuotteen, jossa aina tulee vastaukseksi Mene töihin.

Normaalit ihmiset selvittävät ennen töihin palaamista hoitopaikka-asiat ja hankkiutuvat jonniinlaiseen jonoon asiaan liittyen. Toisenlaiset ihmiset sen sijaan päättävät, että paras paikka alkuvaiheessa lapselle on lammasfarmarin hoteissa. Jotta eläin-lapsi-skenaario olisi ajankäytöllisesti realistinen, on investoitava hoitorahat tuotanto-olosuhteiden kohentamiseen. Lammasfarmari kun on viehtynyt kaikkien työvaiheiden tekemiseen mahdollisimman vaikeasti ja hitaasti. Nyt hänelle suunniteltiin moternit tehotuotantotilat, joissa lampaat syöttävät likipitäen itse itsensä ja omatoimisesti ulkoillessaan näkyvät tuvan ikkunasta.

Homma on melkein valmis, koska suunnitelmasta on jo ainakin kolmas versio työstetty.



Vuoden siivoojan ehdotuksesta lähdettiin





Kyläkokouksen jälkeinen täydellisyyteen hiottu suunnitelma



Enää ei tarvitse kuin tuoda kaivinkone tontille, rakentaa kaksi uutta syöttöpöytää, tehdä uusia verkkoaitauksia, rakentaa pihattokatos, tyhjentää lantala ja asentaa vinssi suursäkkejä varten.

Kyllä minä välillä ihan tosissaan mietin, että mitenkä aina ajaudun tällaisiin talkoisiin.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Vauvaperhe lomailee

Kun on naimisissa yrittäjän kanssa, ainoa vaihtoehto lomalle pääsemiseksi on sopia vähintään kuukausi etukäteen yksi viikko, johon ei oteta mitään työhommia tai muitakaan muuttujia. Sitten kun se viikko tulee, todetaan, ettei töiden takia voi oikein lähteä vielä minnekään. Ja ollaan lähtövalmiudessa seuraavat kolme viikkoa, kunnes tulee kolmen ja puolen päivän mittainen vapaaksi järjesteltävissä oleva pätkä. Tästä lomasta kun viettää matkaa tehdessä suuntaansa kuusi tuntia, on virkistävä viihdepaketti kasassa.

Kortteerasimme ensimmäisen yön veljeni luona ja sitten seuraavat kaksi hotellissa. Edellytyksinä huonevalinnalle nykyisin ovat mikro, ruokapöytä ja parisänky, jonka voi työntää seinään kiinni. Hotellin arvosteluiden perusteella meille tulisi joko kodikas huone tai vaihtoehtoisesti kammari, jossa on outo haju. Saimme onneksi ensimmäisen. Tuli kodikas fiilis kun vessa reistaili, suihkusta tuli yllättäen tulikuumaa vettä ja sänky oli upottava.

Koska parhaaseen illastus- ja viihdeaikaan on jo siirryttävä iltapuuro- ja nukutustehtäviin, otin tuntumaa myös kaapunnin palveluihin ja tilasin Foodoran kautta sushia. Maksu lähti, tilaus vastaanotettiin ja vahvistettiin. Ja eipä aikaakaan kun tuli ilmoitus, ettei ravintola ennätäkään meille annosta valmistaa. Perkele.

Sain myös flunssan Tampereelta. Ja se tarttui sittemmin ipanaan ja viime yön vietin limaoksennuksia siivoillen ja rentouttavat kolmen tunnin unet alkoivat neljän aikaan aamuyöllä.

Niin ja sitten on syytä mainita jälleen kerran, että aviomies on luonteeltaan toiveikas ja positiivinen ihminen. Eli täydellinen vastakohtani. Illalla lähikaupassa käydessään hän osti aamupalatarvikkeiden lisäksi kondomeja.




Erityinen Ystävä on monistumassa elokuun lopussa ja kävimme lapsenhoitotarvikkeita hakemassa porukalla. Hänellä on suuri vimma saada kaikki sopimaan yhteen. Kaikkien tavaroiden pitää olla nättejä ja väreinä saa olla valkoinen, musta, hiekka tai kolmen vuoden välein vaihtuva tehosteväri. Kun olimme hyllyn äärellä ostamassa Nenä-Friidaa, hän kysyi sinisen niistimen nähdessään, että onko niitä eri värisiä. No, voin kertoa, että siinä vaiheessa kun sitä vekotinta tarvitaan, se saa olla vaikka päällystetty paskanruskealla vakosametilla, kunhan se on vaan olemassa.

Erityinen Ystävä kertoi myös miten aikoo ehdottomasti nukuttaa vauvan aina pinnasänkyyn.




Paluumatkalla pysähdyimme jossain Jyväskylän lähellä kahviossa ja design-myymälässä. Yläkerrassa oli taidenäyttely. Ennätin juuri paikalle, ennen kuin aviomies hyppäsi.




Rehtoria kerkesi olla jo ikävä. Tunne ei kestänyt kovin kauaa.



Loppuun ilmainen säästövinkki. Kun maalainen tukkajumala käy Tampere-talossa, häntä luullaan työmieheksi, ja kahvin saa alennettuun hintaan.




perjantai 14. heinäkuuta 2017

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän

Tällä kertaa tee-se-itse-projektivuorossa on härän kallon ja taljan työstäminen. Seuraa ohjeistus niille uusavuttomille, joilta homma ei luonnistu tuosta vaan.

Ensin tapetaan ja nyljetään härkä. Sitten ruho kuljetetaan hirviporukan liiterille roikkumaan viikoksi. Tai neljäksi päiväksi, koska kaikilla normaaleilla ihmisillä on lähtö perheen kanssa lomamatkalle. Pää ja talja tuodaan kotiin. Mielellään vaimon lava-autolla, koska edelliset verivalumajäljet on Suomen kesä jo kerennyt huuhtoa pois ja auto näyttää turhan siistiltä. Sopiva tulevan lattiataljan sekä vitriinikallon väliaikaissijoituspaikka on entinen lantala asuinrakennuksen välittömässä läheisyydessä.

Sisälmykset ja luut viedään kellariin talteen, koska siellä täysin käyttökelpoiset haaskatarpeet säilyvät hyvinä jatkokuljetusta ajatellen. Suositaan mansikkahillojen välitöntä läheisyyttä.

Sitten lähdetään Kalajoelle sähköasennuskeikalle ja unohdetaan sekä kallot, nahat että sisälmykset niille sijoilleen. Tämä on muuten varmin tapa saada helle viimein saapumaan. Ei mene aikaakaan, kun haju jo tuntuu ulko-ovella asti sopivassa tuulessa.





Nyt kun aloitettiin niin samaan syssyyn myös ilmainen kuljetusvinkki. Kun rahdataan vuokramökiltä pois vanhoja sänkyjä, patjoja ja petareita, on ihan akkojen vouhotusta ryhtyä niitä muutaman kilometrin ajomatkan takia sitomaan tai ainakaan pressulla peittämään pölisevän hiekan vuoksi.

Ei ole pitkäkään matka viimeisen ylämäen päältä käydä enimmät petarit kantamassa sisälle. Samalla tulloo kopisteltuakin.



Ei kahta iliman kolomatta. Ens kesälle matkailuidea. Kolin erämessut. Ovat siis samanlaiset kuin Kuopion erämessut, mutta sillä erolla, että Kuopiossa on näytteilleasettajia.



Ei mulla taas muuta.


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Sisustaminen on perseestä

Tilasin verkkokaupasta lastenhuonetta varten keltasävyisen räsymaton. Ajattelin että kerrankin jotain väriä. Ja että panostan ja ostan "vähän paremman maton" halppismattojen sijaan. On käsin tehty ja uniikki ja design ja kaikkea ihanaa.





Se oli virhe. Uniikki se varmasti on, sillä jos yrittäisi kutoa noin ruman maton, tuskin onnistuisi.



Matto näyttää epäilyttävästi siltä, että siihen on piilotettu intialaisten bussiraiskaajien rikoksentekoasut.

Nyt tämä oksennus pitää sitten vielä pakata ja palauttaa, ja kytätä että rahat tulevat tilille. Matto toimitettiin semmoisessa makkarankuoressa, että Slurren sanoin on helepompi laittaa tiikerille luistimet kuin saada matto takaisin samaan pakettiin.

Viddumäenjaksa. Kai se saatana taas on Ikealta ostettava, kuten rahvaan kuuluu.



tiistai 27. kesäkuuta 2017

Maalaisten harrastuksia ja Ikea-supistuksia

Kuka väitti ettei maalla ole tekemistä lapsiperheille! Laatuaikaa voi viettää leikkaamalla nurmea päältäajettavalla ruohonleikkurilla. Ilman kuulosuojaimia. Minusta kuulo on yliarvostettua. Isänikin pärjää ihan hyvin ilman.




Maalaisnaisilla on leikkaamattomia rehevöityneitä puskia myös ulkosalla, ja sieltä voi käydä napsimassa oksia, joista syntyy näyttävä asetelma eteiseen. Ukkojen kuulosuojaimet, pakit, vasarat, metsurointivarusteet ynnä muut täydentävät kokonaisuutta. Odottelen blogiyhteistyökutsua Peltorilta.



Tee asetelma huolettomasti. Liika miettiminen ja loputon asettelu näkyy kauas.



Ja kolmantena henkilökohtainen suosikkini eli Tori.fi:n ja FB-kirppisten uusien ilmoitusten seuraaminen. Todella hyvää tekemistä esimerkiksi silloin, kun estrogeenitasot ovat viturallaan ja kärsit nukahtamisongelmista.




Arvostan, että joku on valmis viemään euron kertakäyttölautaset Pohjois-Savosta pk-seudulle tai Jyväskylään. Eikä matkan varrellakaan olevat paikkakunnat ole poissuljettuja.





Tuotteiden hinnoittelu on hyvä osata. Kirppishinnoin myytäessä tavarasta pääsee nopeasti eroon. Pienet hiusmurtumat DVD-tallenteissa eivät ole haitta eikä mikään.





Juuri kun olin ahdistumassa siitä, että pihamme on retuperällä ja ajattelin että nyt pitää jotain keksiä, oli tämä ilmoitus kuin taivaan lahja. Mietin että tarjoaisinko 80 euroa.




Projektikohteet ovat myös ylen kiinnostavia. Kukapa ei viallisesta ruohonleikkurista maksaa haluaisi.



Sitten muihin aiheisiin.

Erityinen Ystävä on saamassa ensimmäisen lapsen elokuun loppupuolella. Hän on nauttinut raskaudesta ja instaillut sydämensä kyllyydestä. Tosin ei enää, kun hän alkoi olla oikeasti raskaana. Jostain syystä viimeisen kolmanneksen jatkuva kusella ravaaminen, turvotus, vatsaa puristavat housut ja supistelut eivät olekaan niin cool.

Olemme vähän keskustelleet myös siitä mitä on odotettavissa vauvan syntymän jälkeen. Sanoin että yllätyksenä kaikki tulee kuitenkin vaikka kuinka yrittää varautua ja kuvitella. Minähän pakkasin sairaalaan mukaan pokkarin, ripsiväriä, stringit ja normifarkut. Ei vittu oikeesti.

Paikallisessa vaateliikkeessä keskustelimme ikätoverimme kanssa vauva-asioista. Tuimme molemmat tätä totaaliyhäriä ja kerroimme, että asiat menevät varmasti ihan hyvin. Uskon, että sen perään ladellut kertomuksemme unettomuudesta, tissin pureskelusta, korvatulehduksista ja maidoton-munaton-viljaton -imetysdieetistä vakuuttivat hänet hankkeen järkevyydestä.

Lähdimme piipahtamaan Ikealla eli reissussa meni matkoineen se kahdeksan tuntia, koska rönsyilimme myös muihin liikkeisiin. Ikeaan viimein päästyämme jo mallihuonekerroksessa Erityisen Ystävän piti tämän tästä selvittää miten Ikean mööpelit kestävät nojailua. Pakotin hänet lopulta hetkeksi lepäilemään sänkyosastolle. Tai siis vuodeosastolle. Siinä se pötkötti ja odotteli että maha pehmenee. Minä taas ootan milloin se taas kovenee, mutta eipä ole näköpiirissä. 




Ai niin. Kerrankin hyviä uutisia. Löysin joku aika sitten kadottamani karkkipussin. 



Arkkupakastimesta. Puheet unettomuuden aiheuttamista aivojen konfiguraatiohäiriöistä ovat täysin tuulesta temmattuja.


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Näin vietetään laatuaikaa kumppanin kanssa

Ilmoitin aviomiehelle, että sinä vietät kanssamme kokonaisen päivän ja sinä nautit siitä. Oli määrä käydä kaapunnissa Satoa-ruokafestareilla, jossa eväspassin hankkinut voi käydä nauttimassa pienen ruoka-annoksen kymmenessä ravintolassa.

Nykyään ei voi lähteä liikkeelle silloin kun huvittaa. Pitää lähteä silloin kun kannattaa. Aviomiehen piti ensin korjata joku judenssi traktorista ja ajaa se omalle ranchilleen. Lähdin ipanan kanssa aamu-uniaikaan sähköttämään perästä. Perille päästyäni meinasin lentää perseelleni. Appiukko oli imuroimassa. Ei tietysti vapaaehtoisesti, mutta kuitenkin. Ilahtui syvästi kun tarjosimme syyn keskeyttää homma.

Alzheimer-epäilyt appiukon osalta ovat käyneet kiihkeinä. Tyyppi lähti Vilkkaan miehen luota haetun peräkärrin kanssa Jyväskylään hakemaan käytettyjä sänkyjä ja patjoja. Vilkkaan miehen emäntä lähti reilun tunnin päästä kotoaan ja ihmetteli, että miksi kärri oli jätetty melkein keskelle risteystä, johon heidän pihasta on matkaa arviolta sata metriä. Soitti appiukolle ja kysyi että miks se kärri piti tien tukkeeksi siihen jättää. Appiukko oli että perkele, eikö se kärri oo perässä, oon melekein Jyväskylässä jo.

No. Meillä oli siinä tosiaan tarkoitus heti lähteä kaapuntiin, mutta sitten siinä kävikin niin, että kannoin appiukon kanssa kaksi kasikymppistä sänkyä ex-mummon puolelle makuuhuoneeseen, juotiin kahvit, keskusteltiin pihamaalla olevan tuoksuvatukan kohtalosta ja lipputangon siirtosuunnitelmista, vaihdettiin päältäajettavaan ruohonleikkuriin terä toisinpäin (kukaan ei myönnä sitä väärinpäin asentaneensa), lähdettiin ajamaan ruoholeikkurilla, todettiin että rengas on tyhjä, nostettiin ruohonleikkuri taas pukille, irrotettiin rengas, täytettiin rengas ja kiinnitettiin rengas. Ja sitten kello olikin jo sen verran, että piti alkaa ipanaa syöttää, että jaksaa matkan kaapuntiin. Lisäksi ajettiin aviomiehen serkun kautta, piti käydä maksamassa joku juttu jota en enää muista ja jäädä tarinoimaan jonkun peräkärrissä olevan tuotteen ominaisuuksista, kunnes sanoin että nyt perkele aletaan joutua.

Motarilla puoli kahden aikaan ajaessa nälkä oli jo niin infernaalinen, että tunnelma alkoi roppaantumaan. Torin alla olevaan parkkikseen ajettaessa piti muistaa, että kuskin puolen sähköikkuna ei toimi, koska talvella se jotenkin jäätyi kiinni ja sitä nappia ei ois saanu painaa mutta minä painoin. Mulla oli ajatuksena, että ajan auton siten, että ovenraosta nappaan piletin, niin kuin joskus aiemminkin on tullut tehtyä. Aviomies halusi välttämättä, että ajan vähän eteenpäin, ja hän ottaa lipun takapenkiltä käsin. Siinä kävikin sitten niin, että sekään ikkuna ei auennut kuin puoliväliin asti.

Tämmöisen esileikin jälkeen olikin sitten odotukset korkealla ruoan suhteen. Kävimme helvetin hyvistä hampurilaisista tunnetussa Morton-konttiravintossa ensin. Siellä tarjottiin jumalauta porkkanakeittoa. Siitä jatkettiin nälissään Introon, jossa tarjottiin kurkkukeittoa. Ruokia esitellessä kerrottiin vegaanisuudesta ylpeänä. Ikään kuin se olisi jotenkin hyvä asia. Pitää kyllä vikkelästi suunnitella ja tuotteistaa sellainen hampurilainen, jossa ei ole mitään muuta kuin lihaa. Onneksi Isä Camillon ja Mustan Lampaan yhdistetty piste alkoi jo tarjota nelijalkaisista tehtyjä maistiaisia.

Mansikkamarenkia odotellessa joku piripää oli meidän edellämme jonossa. Pupillit ja ipanamme näkemisen ansiosta ilmoille kajahtanut ulina oli sellainen yhdistelmä, että nostin jo käteni valmiustilaan siltä varalta, että aikoo kajota kupeitteni hedelmään. Ymmärsi olla kajoamatta.

Puistossa olleen ravintolateltan vieressä oli roskataidepiste. 


Ja maailma pelastuu!


Appiukon pihamaalla ois näille paikallispicassoille oikea mekka. Siellä voisi tehdä mobilen esimerkiksi vanhasta telkkarista, jalkarahista ja rikkinäisestä muovituolista.

Kannatti käydä. Suosittelisin teillekin, mutta ne festarit loppu jo.

Peeäs. Olen aloittanut ehdollistamiskoulutuskokeilun. Kun aviomies viettää laatuaikaa kanssani, hän saa seksiä. Konseptia voi kehitellä eteenpäin. Esimerkiksi suihinotto joka kerta kun laittaa roskat roskikseen. Ehkä jossain vaiheessa lamppu syttyy, että ahaa! Näinkin kivaa voi olla kun oleskelee toisinaan samassa kiinteistössä vaimon kanssa ja käyttäytyy kuin aikuinen. Jos metodi osoittautuu toimivaksi, kirjoitan kirjan ja ryhdyn life coachiksi. Puhun menetelmästä täysille auditorioille ja tuotteistan verkkokurssikokonaisuuden. Minua siteerataan LinkedInissä enemmän kuin Steve Jobsia. Uuh. Taitelijanimeni tulee olemaan Blow Jobs.

Pee-peeäs. Minusta fyysinen läheisyys sopii erinomaisesti kiristyskeinoksi parisuhteessa.



torstai 15. kesäkuuta 2017

Vihaan ihmisiä

Kuten viimeistään nyt moni tietää, Martti Ahtisaaren järjestölle oli tehtailtu häneltä salassa rahankeräys. Kerrassaan upea someraivoaihe. Porukka on huolissaan siitä, että se perkele kuitennii ostaa itelleen kesämökin, kolibrin ja kultahampaat. "On ennestään jo rikas, ois antanu köyhille ne rahat, niinku esim. mulle, mutta eihän se raha löydä mun luokse kun oon varaton. Kyllä pitää verottajan puuttua tähän. Nobel-rahoillakin maksoi piru asuntolainansa eikä mulle antanu mitään. Ja mulla kalsaritkin hiertää aina persvakoa. Ja kierrätyskeskuksesta haettu nahkasohva on kesällä kuuma. Sekin on Martin vika."

Martti Ahtisaari ei tiennyt keräyskampanjasta mitään, koska ei käytä Facebookia. Viisas mies.

Pitäisin hyvänä uudistuksena, että sosiaalisesta mediasta poistettaisiin se sosiaalisuus. Jos haluaa jotain seinälleen kirjoittaa, voi tehdä sen omassa tuvassa. Sieltä voi kiinnostuneet käydä lukemassa ja tökkimässä peukulla tekstiä, jos siltä tuntuu. Ja veikkaan, ettei tunnu.

Ps. Anoppi oli säästänyt retron satukirjan ja sain sen. Jos minulla olisi taipumusta vainoharhaisuuteen, saattaisin reagoida.




torstai 8. kesäkuuta 2017

Unikoulua ja vaginatrendejä

Käytiin asioimassa alkavan atooppisen ihottuman merkeissä kaapunnin Mehiläisessä. Aviomies tykkäsi lastenlääkäristä, minä en. Sehän lähti jo menemään pieleen siinä kohtaa, kun ei olisi saanut avata lapsen vaippaa tutkimuspöydällä, ettei tule kusi alle. Siis vauvalla. Voidaanhan me tietysti yhdessä kuvitella miltä se ihottuma siellä vaipan alla näyttää ja arpoa sopivat lääkkeet.

Ravinnosta keskustelimme ja kerroin, että kiinteitä menee joskus ihan hyvin ja joskus hyvin vähän. Ja että päivän touhuilujen myötä yösyöminen on kiihtynyt. Lääkäri tuumi, että koska lapsi on kasvanut niin hyvin, äidillä on joko todella ravinnerikasta maitoa tai lapselle on vaan annettu rintaa usein. Minä tietysti tulkitsin tämän niin, että liian usein. En tiedä osaako tuon ikäinen vielä syödä huvin vuoksi. Ja koska kasvu on ollut niin hyvää, on saatava menemään kiinteitä ruokia enemmän. Eihän siinä, kyllä mullekin kelpais, että kaveri tempaisisi kaksi desiä iltapuuroa ja nukkuisi vaikka aamuviiteen.

Lääkäri suositteli unikoulua, jossa äiti hengailee muualla ja isä antaa pullosta vettä, kunnes 7 - 8 tuntia maidotonta jaksoa on kasassa. Tämän jälkeen kiinteää sapuskaa menee tosi hyvin päivällä ja kaikki voivat nauttia pitkien yöunien keskushermostollisista vaikutuksista. Täydellistä.

Paitsi, että kuuntelin viereisessä huoneessa sitä elämöintiä kahteen asti, kunnes isäntä tuli raportoimaan, että lapsella on aika kova nälkä.



Toivoisin että unikoululääkärit tulisivat itse kuuntelemaan älämölöä. Lisäisi uskottavuutta tuntuvasti.

Supervoimani on kärsivällisyys. Oletin että ensimmäisen unikouluyön jälkeen lapsi söisi villisian. Luineen. Eipä syöny. Söi vielä vähemmän kuin normaalisti. No, jatketaan vielä toinen yö ja sitten isäntä lähteekin stänt-uppiin ja jollekin ukkojen jonkun kauden käynnistämisbileisiin viikonlopuksi.

Isäntä oli unikouluyön jäljiltä ihan rikki. Pääsi liikkeelle lopulta vasta puoli kahdeltatoista. Nukkui aluksi aamupalatouhujen jälkeen sohvalla ja sitten ryömi sänkyyn. Ois hauska nähdä mitä tapahtuisi, jos ei olisi nukkunut neljää tuntia pidempään putkeen kolmeen kvartaaliin.

Sitten muihin aiheisiin.

Vanhempainvapaalla on tärkeää pysyä ajankohtaisasioista kartalla. Ystävällinen Yle on johtajuuskriisinsä jälkimainingeissa hoitanut tätä tehtävää kunniakkaasti. Tänään oli tasokas juttu vajazzlingista, jossa genitaalialuetta koristellaan helmin ja kristallein.



Ensimmäinen spontaani ajatukseni oli, että luojan kiitos en ole sinkku. 

Ja tältähän se näyttäisi kun joku ei-Jennifer-Love-Hewitt tempaisisi vähän bling-blingiä intiimiosastolle.



Parempi pysyä parisuhteessa, jos kerta markkinoilla vaatimukset ovat tätä luokkaa.


tiistai 30. toukokuuta 2017

Soijaa ja säkkituoleja

Kävin kirkonkylällä asioimassa. Perjantaina menen taas ökysyömään ja halusin hankkia uuden asukokonaisuuden juhlan kunniaksi ja osittain myös siitä syystä, että minulla ei ole mitään päällepantavaa, koska olen marittanut kaiken. On huono idea, että pessimisti ryhtyy marittamaan, koska eihän tällaiselle mikään iloa tuota.

Myyjä kokosi lajitelman erinäisiä retonkeja ja niitä sitten sovittelin ja mölysin samalla jälkikasvulle, jotta viihtyy. Valitsin Soijaa pukkaa -mallistosta eli Soyaconceptilta spandex-housut, löysän topin sekä ohuen neuloshurstin. Olin aidosti tyytyväinen ostoksestani. Pelkästään siitä ois jo voinut ennustaa, että vituiks tämäkin hanke menee.

Ajelimme lammasfarmarin kanssa pihhaan ja koska hän ei tajunnut pyytää, ehdotin itse, että voisin esitellä uutta luukkiani. Näin tehtiin.

Kun vedin kammarissa housuja jalkaan, mietin että mistäs lähtien taloudessa on ollut säkkituoli ja että mitä lammasfarmari oikein yhtäkkiä telekkuaa sellaisen kanssa.

Sitten tajusin, että se olenkin minä. Hyvä on lähteä tällä kahinalla kaapuntiin.




Kilautin myymälään. Kahina voi kuulemma lähteä kun housut on ekan kerran pesty. Se onkin viidenkympin kysymys, kannattaako kokeilla vai käykö nöyränä palauttamassa muotihiihtarit kauppaan. Niitä on kuulemma myyty paljon mutta koskaan kukaan ei ole valittanut tästä asiasta.




Säkkituolihousut, Soyaconcept, 49,90 e

Ounastelen, että sain viimeistään kanta-asiakasrekisteriin maininnan: asiakas on hullu.