perjantai 14. heinäkuuta 2017

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän

Tällä kertaa tee-se-itse-projektivuorossa on härän kallon ja taljan työstäminen. Seuraa ohjeistus niille uusavuttomille, joilta homma ei luonnistu tuosta vaan.

Ensin tapetaan ja nyljetään härkä. Sitten ruho kuljetetaan hirviporukan liiterille roikkumaan viikoksi. Tai neljäksi päiväksi, koska kaikilla normaaleilla ihmisillä on lähtö perheen kanssa lomamatkalle. Pää ja talja tuodaan kotiin. Mielellään vaimon lava-autolla, koska edelliset verivalumajäljet on Suomen kesä jo kerennyt huuhtoa pois ja auto näyttää turhan siistiltä. Sopiva tulevan lattiataljan sekä vitriinikallon väliaikaissijoituspaikka on entinen lantala asuinrakennuksen välittömässä läheisyydessä.

Sisälmykset ja luut viedään kellariin talteen, koska siellä täysin käyttökelpoiset haaskatarpeet säilyvät hyvinä jatkokuljetusta ajatellen. Suositaan mansikkahillojen välitöntä läheisyyttä.

Sitten lähdetään Kalajoelle sähköasennuskeikalle ja unohdetaan sekä kallot, nahat että sisälmykset niille sijoilleen. Tämä on muuten varmin tapa saada helle viimein saapumaan. Ei mene aikaakaan, kun haju jo tuntuu ulko-ovella asti sopivassa tuulessa.





Nyt kun aloitettiin niin samaan syssyyn myös ilmainen kuljetusvinkki. Kun rahdataan vuokramökiltä pois vanhoja sänkyjä, patjoja ja petareita, on ihan akkojen vouhotusta ryhtyä niitä muutaman kilometrin ajomatkan takia sitomaan tai ainakaan pressulla peittämään pölisevän hiekan vuoksi.

Ei ole pitkäkään matka viimeisen ylämäen päältä käydä enimmät petarit kantamassa sisälle. Samalla tulloo kopisteltuakin.



Ei kahta iliman kolomatta. Ens kesälle matkailuidea. Kolin erämessut. Ovat siis samanlaiset kuin Kuopion erämessut, mutta sillä erolla, että Kuopiossa on näytteilleasettajia.



Ei mulla taas muuta.


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Sisustaminen on perseestä

Tilasin verkkokaupasta lastenhuonetta varten keltasävyisen räsymaton. Ajattelin että kerrankin jotain väriä. Ja että panostan ja ostan "vähän paremman maton" halppismattojen sijaan. On käsin tehty ja uniikki ja design ja kaikkea ihanaa.





Se oli virhe. Uniikki se varmasti on, sillä jos yrittäisi kutoa noin ruman maton, tuskin onnistuisi.



Matto näyttää epäilyttävästi siltä, että siihen on piilotettu intialaisten bussiraiskaajien rikoksentekoasut.

Nyt tämä oksennus pitää sitten vielä pakata ja palauttaa, ja kytätä että rahat tulevat tilille. Matto toimitettiin semmoisessa makkarankuoressa, että Slurren sanoin on helepompi laittaa tiikerille luistimet kuin saada matto takaisin samaan pakettiin.

Viddumäenjaksa. Kai se saatana taas on Ikealta ostettava, kuten rahvaan kuuluu.



tiistai 27. kesäkuuta 2017

Maalaisten harrastuksia ja Ikea-supistuksia

Kuka väitti ettei maalla ole tekemistä lapsiperheille! Laatuaikaa voi viettää leikkaamalla nurmea päältäajettavalla ruohonleikkurilla. Ilman kuulosuojaimia. Minusta kuulo on yliarvostettua. Isänikin pärjää ihan hyvin ilman.




Maalaisnaisilla on leikkaamattomia rehevöityneitä puskia myös ulkosalla, ja sieltä voi käydä napsimassa oksia, joista syntyy näyttävä asetelma eteiseen. Ukkojen kuulosuojaimet, pakit, vasarat, metsurointivarusteet ynnä muut täydentävät kokonaisuutta. Odottelen blogiyhteistyökutsua Peltorilta.



Tee asetelma huolettomasti. Liika miettiminen ja loputon asettelu näkyy kauas.



Ja kolmantena henkilökohtainen suosikkini eli Tori.fi:n ja FB-kirppisten uusien ilmoitusten seuraaminen. Todella hyvää tekemistä esimerkiksi silloin, kun estrogeenitasot ovat viturallaan ja kärsit nukahtamisongelmista.




Arvostan, että joku on valmis viemään euron kertakäyttölautaset Pohjois-Savosta pk-seudulle tai Jyväskylään. Eikä matkan varrellakaan olevat paikkakunnat ole poissuljettuja.





Tuotteiden hinnoittelu on hyvä osata. Kirppishinnoin myytäessä tavarasta pääsee nopeasti eroon. Pienet hiusmurtumat DVD-tallenteissa eivät ole haitta eikä mikään.





Juuri kun olin ahdistumassa siitä, että pihamme on retuperällä ja ajattelin että nyt pitää jotain keksiä, oli tämä ilmoitus kuin taivaan lahja. Mietin että tarjoaisinko 80 euroa.




Projektikohteet ovat myös ylen kiinnostavia. Kukapa ei viallisesta ruohonleikkurista maksaa haluaisi.



Sitten muihin aiheisiin.

Erityinen Ystävä on saamassa ensimmäisen lapsen elokuun loppupuolella. Hän on nauttinut raskaudesta ja instaillut sydämensä kyllyydestä. Tosin ei enää, kun hän alkoi olla oikeasti raskaana. Jostain syystä viimeisen kolmanneksen jatkuva kusella ravaaminen, turvotus, vatsaa puristavat housut ja supistelut eivät olekaan niin cool.

Olemme vähän keskustelleet myös siitä mitä on odotettavissa vauvan syntymän jälkeen. Sanoin että yllätyksenä kaikki tulee kuitenkin vaikka kuinka yrittää varautua ja kuvitella. Minähän pakkasin sairaalaan mukaan pokkarin, ripsiväriä, stringit ja normifarkut. Ei vittu oikeesti.

Paikallisessa vaateliikkeessä keskustelimme ikätoverimme kanssa vauva-asioista. Tuimme molemmat tätä totaaliyhäriä ja kerroimme, että asiat menevät varmasti ihan hyvin. Uskon, että sen perään ladellut kertomuksemme unettomuudesta, tissin pureskelusta, korvatulehduksista ja maidoton-munaton-viljaton -imetysdieetistä vakuuttivat hänet hankkeen järkevyydestä.

Lähdimme piipahtamaan Ikealla eli reissussa meni matkoineen se kahdeksan tuntia, koska rönsyilimme myös muihin liikkeisiin. Ikeaan viimein päästyämme jo mallihuonekerroksessa Erityisen Ystävän piti tämän tästä selvittää miten Ikean mööpelit kestävät nojailua. Pakotin hänet lopulta hetkeksi lepäilemään sänkyosastolle. Tai siis vuodeosastolle. Siinä se pötkötti ja odotteli että maha pehmenee. Minä taas ootan milloin se taas kovenee, mutta eipä ole näköpiirissä. 




Ai niin. Kerrankin hyviä uutisia. Löysin joku aika sitten kadottamani karkkipussin. 



Arkkupakastimesta. Puheet unettomuuden aiheuttamista aivojen konfiguraatiohäiriöistä ovat täysin tuulesta temmattuja.


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Näin vietetään laatuaikaa kumppanin kanssa

Ilmoitin aviomiehelle, että sinä vietät kanssamme kokonaisen päivän ja sinä nautit siitä. Oli määrä käydä kaapunnissa Satoa-ruokafestareilla, jossa eväspassin hankkinut voi käydä nauttimassa pienen ruoka-annoksen kymmenessä ravintolassa.

Nykyään ei voi lähteä liikkeelle silloin kun huvittaa. Pitää lähteä silloin kun kannattaa. Aviomiehen piti ensin korjata joku judenssi traktorista ja ajaa se omalle ranchilleen. Lähdin ipanan kanssa aamu-uniaikaan sähköttämään perästä. Perille päästyäni meinasin lentää perseelleni. Appiukko oli imuroimassa. Ei tietysti vapaaehtoisesti, mutta kuitenkin. Ilahtui syvästi kun tarjosimme syyn keskeyttää homma.

Alzheimer-epäilyt appiukon osalta ovat käyneet kiihkeinä. Tyyppi lähti Vilkkaan miehen luota haetun peräkärrin kanssa Jyväskylään hakemaan käytettyjä sänkyjä ja patjoja. Vilkkaan miehen emäntä lähti reilun tunnin päästä kotoaan ja ihmetteli, että miksi kärri oli jätetty melkein keskelle risteystä, johon heidän pihasta on matkaa arviolta sata metriä. Soitti appiukolle ja kysyi että miks se kärri piti tien tukkeeksi siihen jättää. Appiukko oli että perkele, eikö se kärri oo perässä, oon melekein Jyväskylässä jo.

No. Meillä oli siinä tosiaan tarkoitus heti lähteä kaapuntiin, mutta sitten siinä kävikin niin, että kannoin appiukon kanssa kaksi kasikymppistä sänkyä ex-mummon puolelle makuuhuoneeseen, juotiin kahvit, keskusteltiin pihamaalla olevan tuoksuvatukan kohtalosta ja lipputangon siirtosuunnitelmista, vaihdettiin päältäajettavaan ruohonleikkuriin terä toisinpäin (kukaan ei myönnä sitä väärinpäin asentaneensa), lähdettiin ajamaan ruoholeikkurilla, todettiin että rengas on tyhjä, nostettiin ruohonleikkuri taas pukille, irrotettiin rengas, täytettiin rengas ja kiinnitettiin rengas. Ja sitten kello olikin jo sen verran, että piti alkaa ipanaa syöttää, että jaksaa matkan kaapuntiin. Lisäksi ajettiin aviomiehen serkun kautta, piti käydä maksamassa joku juttu jota en enää muista ja jäädä tarinoimaan jonkun peräkärrissä olevan tuotteen ominaisuuksista, kunnes sanoin että nyt perkele aletaan joutua.

Motarilla puoli kahden aikaan ajaessa nälkä oli jo niin infernaalinen, että tunnelma alkoi roppaantumaan. Torin alla olevaan parkkikseen ajettaessa piti muistaa, että kuskin puolen sähköikkuna ei toimi, koska talvella se jotenkin jäätyi kiinni ja sitä nappia ei ois saanu painaa mutta minä painoin. Mulla oli ajatuksena, että ajan auton siten, että ovenraosta nappaan piletin, niin kuin joskus aiemminkin on tullut tehtyä. Aviomies halusi välttämättä, että ajan vähän eteenpäin, ja hän ottaa lipun takapenkiltä käsin. Siinä kävikin sitten niin, että sekään ikkuna ei auennut kuin puoliväliin asti.

Tämmöisen esileikin jälkeen olikin sitten odotukset korkealla ruoan suhteen. Kävimme helvetin hyvistä hampurilaisista tunnetussa Morton-konttiravintossa ensin. Siellä tarjottiin jumalauta porkkanakeittoa. Siitä jatkettiin nälissään Introon, jossa tarjottiin kurkkukeittoa. Ruokia esitellessä kerrottiin vegaanisuudesta ylpeänä. Ikään kuin se olisi jotenkin hyvä asia. Pitää kyllä vikkelästi suunnitella ja tuotteistaa sellainen hampurilainen, jossa ei ole mitään muuta kuin lihaa. Onneksi Isä Camillon ja Mustan Lampaan yhdistetty piste alkoi jo tarjota nelijalkaisista tehtyjä maistiaisia.

Mansikkamarenkia odotellessa joku piripää oli meidän edellämme jonossa. Pupillit ja ipanamme näkemisen ansiosta ilmoille kajahtanut ulina oli sellainen yhdistelmä, että nostin jo käteni valmiustilaan siltä varalta, että aikoo kajota kupeitteni hedelmään. Ymmärsi olla kajoamatta.

Puistossa olleen ravintolateltan vieressä oli roskataidepiste. 


Ja maailma pelastuu!


Appiukon pihamaalla ois näille paikallispicassoille oikea mekka. Siellä voisi tehdä mobilen esimerkiksi vanhasta telkkarista, jalkarahista ja rikkinäisestä muovituolista.

Kannatti käydä. Suosittelisin teillekin, mutta ne festarit loppu jo.

Peeäs. Olen aloittanut ehdollistamiskoulutuskokeilun. Kun aviomies viettää laatuaikaa kanssani, hän saa seksiä. Konseptia voi kehitellä eteenpäin. Esimerkiksi suihinotto joka kerta kun laittaa roskat roskikseen. Ehkä jossain vaiheessa lamppu syttyy, että ahaa! Näinkin kivaa voi olla kun oleskelee toisinaan samassa kiinteistössä vaimon kanssa ja käyttäytyy kuin aikuinen. Jos metodi osoittautuu toimivaksi, kirjoitan kirjan ja ryhdyn life coachiksi. Puhun menetelmästä täysille auditorioille ja tuotteistan verkkokurssikokonaisuuden. Minua siteerataan LinkedInissä enemmän kuin Steve Jobsia. Uuh. Taitelijanimeni tulee olemaan Blow Jobs.

Pee-peeäs. Minusta fyysinen läheisyys sopii erinomaisesti kiristyskeinoksi parisuhteessa.



torstai 15. kesäkuuta 2017

Vihaan ihmisiä

Kuten viimeistään nyt moni tietää, Martti Ahtisaaren järjestölle oli tehtailtu häneltä salassa rahankeräys. Kerrassaan upea someraivoaihe. Porukka on huolissaan siitä, että se perkele kuitennii ostaa itelleen kesämökin, kolibrin ja kultahampaat. "On ennestään jo rikas, ois antanu köyhille ne rahat, niinku esim. mulle, mutta eihän se raha löydä mun luokse kun oon varaton. Kyllä pitää verottajan puuttua tähän. Nobel-rahoillakin maksoi piru asuntolainansa eikä mulle antanu mitään. Ja mulla kalsaritkin hiertää aina persvakoa. Ja kierrätyskeskuksesta haettu nahkasohva on kesällä kuuma. Sekin on Martin vika."

Martti Ahtisaari ei tiennyt keräyskampanjasta mitään, koska ei käytä Facebookia. Viisas mies.

Pitäisin hyvänä uudistuksena, että sosiaalisesta mediasta poistettaisiin se sosiaalisuus. Jos haluaa jotain seinälleen kirjoittaa, voi tehdä sen omassa tuvassa. Sieltä voi kiinnostuneet käydä lukemassa ja tökkimässä peukulla tekstiä, jos siltä tuntuu. Ja veikkaan, ettei tunnu.

Ps. Anoppi oli säästänyt retron satukirjan ja sain sen. Jos minulla olisi taipumusta vainoharhaisuuteen, saattaisin reagoida.




torstai 8. kesäkuuta 2017

Unikoulua ja vaginatrendejä

Käytiin asioimassa alkavan atooppisen ihottuman merkeissä kaapunnin Mehiläisessä. Aviomies tykkäsi lastenlääkäristä, minä en. Sehän lähti jo menemään pieleen siinä kohtaa, kun ei olisi saanut avata lapsen vaippaa tutkimuspöydällä, ettei tule kusi alle. Siis vauvalla. Voidaanhan me tietysti yhdessä kuvitella miltä se ihottuma siellä vaipan alla näyttää ja arpoa sopivat lääkkeet.

Ravinnosta keskustelimme ja kerroin, että kiinteitä menee joskus ihan hyvin ja joskus hyvin vähän. Ja että päivän touhuilujen myötä yösyöminen on kiihtynyt. Lääkäri tuumi, että koska lapsi on kasvanut niin hyvin, äidillä on joko todella ravinnerikasta maitoa tai lapselle on vaan annettu rintaa usein. Minä tietysti tulkitsin tämän niin, että liian usein. En tiedä osaako tuon ikäinen vielä syödä huvin vuoksi. Ja koska kasvu on ollut niin hyvää, on saatava menemään kiinteitä ruokia enemmän. Eihän siinä, kyllä mullekin kelpais, että kaveri tempaisisi kaksi desiä iltapuuroa ja nukkuisi vaikka aamuviiteen.

Lääkäri suositteli unikoulua, jossa äiti hengailee muualla ja isä antaa pullosta vettä, kunnes 7 - 8 tuntia maidotonta jaksoa on kasassa. Tämän jälkeen kiinteää sapuskaa menee tosi hyvin päivällä ja kaikki voivat nauttia pitkien yöunien keskushermostollisista vaikutuksista. Täydellistä.

Paitsi, että kuuntelin viereisessä huoneessa sitä elämöintiä kahteen asti, kunnes isäntä tuli raportoimaan, että lapsella on aika kova nälkä.



Toivoisin että unikoululääkärit tulisivat itse kuuntelemaan älämölöä. Lisäisi uskottavuutta tuntuvasti.

Supervoimani on kärsivällisyys. Oletin että ensimmäisen unikouluyön jälkeen lapsi söisi villisian. Luineen. Eipä syöny. Söi vielä vähemmän kuin normaalisti. No, jatketaan vielä toinen yö ja sitten isäntä lähteekin stänt-uppiin ja jollekin ukkojen jonkun kauden käynnistämisbileisiin viikonlopuksi.

Isäntä oli unikouluyön jäljiltä ihan rikki. Pääsi liikkeelle lopulta vasta puoli kahdeltatoista. Nukkui aluksi aamupalatouhujen jälkeen sohvalla ja sitten ryömi sänkyyn. Ois hauska nähdä mitä tapahtuisi, jos ei olisi nukkunut neljää tuntia pidempään putkeen kolmeen kvartaaliin.

Sitten muihin aiheisiin.

Vanhempainvapaalla on tärkeää pysyä ajankohtaisasioista kartalla. Ystävällinen Yle on johtajuuskriisinsä jälkimainingeissa hoitanut tätä tehtävää kunniakkaasti. Tänään oli tasokas juttu vajazzlingista, jossa genitaalialuetta koristellaan helmin ja kristallein.



Ensimmäinen spontaani ajatukseni oli, että luojan kiitos en ole sinkku. 

Ja tältähän se näyttäisi kun joku ei-Jennifer-Love-Hewitt tempaisisi vähän bling-blingiä intiimiosastolle.



Parempi pysyä parisuhteessa, jos kerta markkinoilla vaatimukset ovat tätä luokkaa.


tiistai 30. toukokuuta 2017

Soijaa ja säkkituoleja

Kävin kirkonkylällä asioimassa. Perjantaina menen taas ökysyömään ja halusin hankkia uuden asukokonaisuuden juhlan kunniaksi ja osittain myös siitä syystä, että minulla ei ole mitään päällepantavaa, koska olen marittanut kaiken. On huono idea, että pessimisti ryhtyy marittamaan, koska eihän tällaiselle mikään iloa tuota.

Myyjä kokosi lajitelman erinäisiä retonkeja ja niitä sitten sovittelin ja mölysin samalla jälkikasvulle, jotta viihtyy. Valitsin Soijaa pukkaa -mallistosta eli Soyaconceptilta spandex-housut, löysän topin sekä ohuen neuloshurstin. Olin aidosti tyytyväinen ostoksestani. Pelkästään siitä ois jo voinut ennustaa, että vituiks tämäkin hanke menee.

Ajelimme lammasfarmarin kanssa pihhaan ja koska hän ei tajunnut pyytää, ehdotin itse, että voisin esitellä uutta luukkiani. Näin tehtiin.

Kun vedin kammarissa housuja jalkaan, mietin että mistäs lähtien taloudessa on ollut säkkituoli ja että mitä lammasfarmari oikein yhtäkkiä telekkuaa sellaisen kanssa.

Sitten tajusin, että se olenkin minä. Hyvä on lähteä tällä kahinalla kaapuntiin.




Kilautin myymälään. Kahina voi kuulemma lähteä kun housut on ekan kerran pesty. Se onkin viidenkympin kysymys, kannattaako kokeilla vai käykö nöyränä palauttamassa muotihiihtarit kauppaan. Niitä on kuulemma myyty paljon mutta koskaan kukaan ei ole valittanut tästä asiasta.




Säkkituolihousut, Soyaconcept, 49,90 e

Ounastelen, että sain viimeistään kanta-asiakasrekisteriin maininnan: asiakas on hullu.


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Tuutulauluja

Yksi suosikkibloggaajistani, Pekka, on myös äskettäin lisääntynyt. Hän kirjoitti tuoreimmassa postauksessaan tuutulauluista. Tai tarkemmin niiden valikoiman ohuudesta. Hän ratkaisi asian laulamalla infantilleen mm. Johnny Käteistä.

Tästä inspiroituneena jaan Vuoden Siivoojan tuutulaulun, jota voitte vapaasti hyödyntää ipanoidenne ja lapsenipanoidenne kanssa. Toivottavasti arvostatte evankelisluterilaista sovitusta. Laitoin kerralla purkkiin koska olen myös äärettömän lahjakas laulaja.




Ei tällä erää muuta.


lauantai 27. toukokuuta 2017

Kirpparit ovat perseestä

Olimme lammasfarmarin kanssa varmoja, että vihdoinkin saamme romumme myytyä. Erittäin voimallisesti perseestä olevien nettikaupusteluyritysten jälkeen päätimme raahata romut Leppävirran Matkailukeskus Unnukan peräkonttikirppikselle.

Yle tarjoili juuri sopivasti vielä parhaat vinkit kirpparimyyjänä onnistumiseen.

video




Menekki tulisi olemaan taattu. Olimme valmiita taistoon.




Myyntiin menevien tavaroiden loniminen oli helppoa. Pistänette merkille mm. korujen upean esillepanon.




Varsinainen haaste oli tavaroiden saaminen autoon. Kun oman kiulun antaa aviomiehelle tukikohdaksi harvennushakkuu-urakoiden ajaksi, voitte uskoa, että kaikki mahdollinen roina kulkeutuu autoon ja sinne jää kuin paska junttilan tuvan seinään.


Ei ihan yllä ikkunoiden tasalle. 




Pakollinen viinapullo. Koskaan ei voi näillä seuduilla tietää milloin tulee esim. hirven kaatajaiset.


Koska olen järjestelmällinen ja suunnitelmallinen ihminen, halusin laittaa kaikki valmiiksi, jotta aamun aikainen lähtö sujuisi jouhevasti ja ilman ylimääräisiä muuttujia. Soitin aviomiehelle ja kerroin, että siirrän tavarat autosta aittaan. Vietyäni sinne yhden akkuporakoneen, totesin paremmaksi taktiikaksi vain mättää tavarat nurmikolle ja luottaa, että kaveri ne siitä jonnekin roudaa. Pelkästään tähän ja roskien erotteluun meni puoli tuntia.




Alkupalat.





Koskaan ei voi olla liikaa parkkikiekkoja. Vissiin ostettu sitä mukaa lisää, kun lava-auto on niellyt entisiä.




Löysin myös pientä välipalaa.




Väittävät, että ihminen on oppiva eläin. Paskapuhetta. Mitään emme ole oppineet Kuorman asianmukaisesta lastaamisesta ja sidonnasta



Sitten raportti varsinaisen tapahtuman annista. Ensimmäinen nyrkkisääntö on, että peräkonttikirppikselle on tärkeä tulla hyvissä ajoin. Näin voi varmistua, että saa paikan mahdollisimman läheltä matkailukeskuksen pääpaikkaa. Mallisuoritus kuvassa.






Ylen antamien ohjeiden mukaisesti sijoitimme vaatteet rekkiin. Rekin tosin vaihdoimme lammasfarmarin eteisnaulakkoon, johon survoimme hengareilla liikaa vaatteita ja pääsimme aitiopaikalta seuraamaan, kun tuulenpuuska heitti koko paskan asfalttiin. Ihmettelen ainoastaan sitä, ettei se kaatunut auton konepellille, vaan joku jumala jossain oli tämän kerran meidän puolellamme.

Vuodenaikaan sopivaa tavaraa edustivat mm. lampaantaljat, jouluiset purkit, Talviruokaa-kokkikirja ja enkelikoristeet. Iloinen olemuksemme ryvettyi noin 20 minuuttia kirppiksen alkamisesta, kun totesimme, ettei asiakkaita hirveästi ole liikenteessä. Ounastelen, että valmentaja Marjamäellä on enemmän Facebook-faneja. 

Aviomies oli lapsen ohjelmapalveluiden tuottajana. Ekan puolen tunnin aikana ukko oli käynyt jo ostamassa ipanalle muovisen Plaston mopon ja joku mies hyökkäsi heti perään kyselemään meiltä, että tulikos nää airot tänne, että joku mies kävi ostamassa ja sanoi, että vie lava-auton ja peräkärrin luokse oottamaan.



Peräkonttikirppiksen järjestäjä oli upeasti ajan hermolla, sillä samana päivänä järjestettiin Varkaudessa itse Huutokauppakeisarin toimesta tapahtuma ja Kuopiossa taas olivat käynnissä kaksipäiväiset torikauden avajaiset. Selvähän se, että Leppävirta vetää näistä kolmesta pisimmän korren.



Yksi pätevä neuvo Ylen videossa oli, että varkaiden varalta laitetaan esille vain yksi kenkä paristaan. Toivon, että olisi ollut edes varkaita liikkeellä, niin olisi ollut jännempää.





Kukapa ei esimerkiksi haluaisi näin tasokasta ovikoristetta?



Myyntitilanteet loivat uskoa ihmiskuntaan. Toivoin ostohousut jalassa liikkeellä olevia asiakkaita ja keskustelut olivat mm. tällaisia:

Asiakas: Paljon nää tiskirätit maksaa?



Minä: No heitäpä tarjous.
Asiakas: 50 senttiä yhteensä.
Minä: Sopiiko euro?
Asiakas: Emmäsitte.




Taidan tehdä silleen, että ens kerran ajan ihan vittuillessaan tavaroiden kanssa kirppikselle ja jokaiselle kyselijälle sanon, että siis ei nää myynnissä oo.



keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Mitä vittua mä just luin

Huomasin paikallislehdessä Risto-Pekan kirjoittaman tarinan äitiydestä. Tekstilajiksi oli merkitty pakina. Siitäkään huolimatta en ole varma, onko kyseessä ironia, vai onko kaveri pohjimmiltaan tosissaan. Sen verran siinä sekoittuvat täydelliseen sovinismiin hyvinkin aidon oloiset muistelot ja kuvaukset kirjoittajan omasta mummosta, äidistä ja tyttärestä.

"Olin ainoa poika sisarieni joukossa ja niinpä tiskit ja siivous olivat heidän puuhiaan. Minä toin puita uuniin, lämmitin saunaa ja sain tehdä miesten töitä. Niin minusta kasvoi mies."

"Tulevaa vaimoa riiatessa en ajatellut häntä äitinä. Oli ihan muuta mielessä. Mutta niinhän siinä siten kävi, että kohta istuin sairaalan synnytyssalin kiikkustuolissa, tupakoinnin kokonaan lopettaneena, kun hänestä tuli äiti. Ylpeydekseni hän laihtui kohta entiselleen."

Kaikille ristopekoille tiedoksi, että löysin aateekoosta ja intternetistä mahtavan lukuvinkin.






maanantai 15. toukokuuta 2017

Mulder-tarra, nyt se on täällä!

Suuren kysynnän vuoksi (2 henkilöä) saatavilla nyt ultrasuosittu A5-kokoinen Mulder-tarra staattisena versiona, hintaan 20 EUR kappale. 

Erittäin toimiva tarra avokonttoriympäristöön henkilölle, joka todistetusti osaa kaiken muita paremmin. Älä häpeile viestiä ylivertaisuudestasi!





Jään odottamaan nyt niitä tilauksia sitten. Niin.


perjantai 5. toukokuuta 2017

Terveisiä Vuoden valittajalta

Kun viettää aikaansa pääasiassa pihassa, alkaa jossain vaiheessa pantaa kiristää. Jotain äksöniä olisi saatava, että jaksaa. Yleensä tosin alkaa vituttaa vielä enemmän, kun saa maistaa miltä vapaus tuntuu. No, jos ihan tarkkoja ollaan, tämä tavoiteltu "oma aika" merkitsee esimerkiksi sitä, että yrität neljässä tunnissa keretä kaikki nämä: ajaa kaapuntiin, käydä kampaajalla, morjestamassa työkavereita, hakemassa ruokaostokset, etsiä pilkkitoukkia kahdesta paikasta ja keretä vielä ennen lossitaukoa kotia kohti.

Tällaisessa tilanteessa maailma alkaa pienetä pienenemistään ja mitättömät asiat alkavat ärsyttää enemmän kuin sisäänpäin kasvanut genitaalikarva. Näinä aikoina myös suvaitsevaisuus erinäisiä kasvatusvinkkejä kohtaan heikkenee. Milloin pidät lasta liikaa sylissä, milloin liikaa lattialla. Joskus alusta on liian kova ja joskus turhan pehmeä. Voit kokea epäonnistumisen tunnetta siitä, ettei puolen vuoden ikäinen vauva ole vielä oppinut vaipattomaksi ja selkeästi se on sun syy, jos lapsi vierastaa. Mikään normaali kehitysvaihehan se ei ole. Ja kermaa kun et anna kakusta, oot paska.

Ja minulta ei ole kenelläkään varttuneemmalla naispuolisella tuttavalla mitään muuta kysyttävää kuin että onko maito riittänyt.

Kun aloin osoittaa näitä alustavia hermoromahduksen merkkejä, ystävä ihan sattumalta (uskoo ken tahtoo) lähetti viestiä ja kysyi, että haluatko lähteä leffaan ja syömään. Todellakin. Tämä menestyksekäs ja ultratyylikäs varatoimitusjohtaja halusi mennä katsomaan kun geenimanipuloitu pesukarhu pelastaa galaksin kolmedeenä. Eihän siinä. Olin kyllä siinä tilassa, että olisin voinut lähteä vaikka Arttu Wiskarin konserttiin.

Lähtö oli perinteisesti stressivapaa. Odottelin autoa käyttööni ja katselin eteisessä erittäin vekkulisti piilotettuja roskapusseja, jotka eivät olleet sattuneet aviomiehen kyytiin. Viedessäni tämän pilkkireppuja eteisen komeroon nalkutettuani ensin kaksi kuukautta siitä, että ukon pitäisi ne sinne viedä, huomasin että joku neropatti oli ajan saatossa heittänyt komeroon roskapusseja. Kiitän viivästynyttä kevättä hajuhaittojen minimoinnista. Lähtiessä kun roskakassien yli kävelee, on täysin ymmärrettävää, että tulee just semmonen olo, että jotain kyllä nyt unohtuu.


Where's Waldo?


Vastoin kaikkia odotuksia pääsin liikkeelle ajallaan. Kesärenkailla oli hyvä lähteä kylän ek:ta ajamaan.



Erityisesti ilahdutti, että isäntä oli pitänyt lupauksensa ja siivonnut auton. 


Ei koskaan voi tietää milloin tarvitsee näppäimistöä tai rommia.




Kaverinkin oli mukava istuutua siistille etupenkille.




Ai niin. Semmoisia terveisiä muille koiranomistajille meidän perheen ukoilta, että "ihan turhoo on koiran tassuja ruveta millään pyyhkeillä hinkkoomaan, juoksuttaa lopuks vuan nurmikon kaatta ennenku ottaa sisälle.".

Tässä muutama kuva sängystäni, johon huomauttaisin että on matkaa n. 20 metriä ulko-ovelta. Voitte kuvitella.







Ps. Muistakeehan nyt tilata niitä tarroja, te jotka niin uhositte :D

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Sanoista tekoihin!

Nyt hyvät ystävät on se kohta, jossa muunnatte virinneen tarrainnostuksenne konkreettisiksi tilisiirroiksi! Alla valloittava mallisto hinta- ja mittatietoineen. Lisää valikoimaa tulee tarjolle kun olette ensin tehneet minusta niin äveriään, että minulla on varaa ryhtyä uudelleen viljelemään maata.

Tässä kohtaa huomauttaisin, että kaikille tilaajille tulee lähetyksen mukana ullllatuuus!




Seinätarra 1: Jos uskot itseesi, voit silti olla ihan paska
Koko: 1000 mm x 300 mm
Hinta: 29,00 EUR






Seinätarra 2: Olet tässä
Koko: 1000 mm x 140 mm
Hinta: 25,00 EUR






Seinätarra 3: Tämä on seinä
Koko: 1000 mm x 165 mm
Hinta: 25,00 EUR




Ovitarra: Tämä on ovi
Koko: 250 mm x 48 mm
Hinta: 15,00 EUR




Autotarra: Läksin liikenteeseen
Koko: 500 mm x 41 mm
Hinta: 25,00 EUR




Merkitsemistarra 1: Tämä on purkki
Koko: 100 mm x 40 mm
Hinta: 7,50 EUR


Merkitsemistarra 2: Tämä on laatikko
Koko: 100 mm x 40 mm
Hinta: 7,50 EUR

(Fontti sama kuin Tämä on purkki -tarrassa)




Näin tilaat:

1. Yliestimoi käytettävissä oleva varallisuutesi ja päätä ostaa lukuisia tarroja
2. Lähetä sähköpostia vuoden.siivooja@gmail.com ja jätä tilaustiedot:
- Tarrojen nimet ja tilattava määrä
- Ovi- ja seinätarroissa kerro haluatko staattisen tarran (uudelleen kiinnitettävä, teksti on läpinäkyvällä taustalla ja liimataan/irrotetaan yhtenä kokonaisuutena) vai perinteisen tarran (tarrat irtokirjaimia, mutta liimaus tehdään yhtenä kokonaisuutena "apuarkin" avulla)
- Merkitsemistarrat ovat irtokirjaimia, mutta liimaus tehdään yhtenä kokonaisuutena "apuarkin" avulla
- Autotarran saa perinteisenä tarrana valkoisella pohjalla (yksi liimattava tarra) tai irtokirjaintarrana
- Tilaajan nimi ja toimitusosoite
3. Hyväksyt, että lisään laskuun 5 euron postikulut. Postikulusta pääset kätevästi eroon tilaamalla yli viidelläkympillä.

Lähetän nöyrän kiitoksen, tilausvahvistuksen ja maksuohjeet paluupostissa. Koska en yleisesti ottaen luota ihmisiin, postitan tilauksen vasta kun se on maksettu. Koska olen poloinen pienasiakas, joudun odottamaan tarroja painosta noin kaksi viikkoa. Hulluja pidetään jännityksessä koko toimitusketjussa!



Peeäs. 

Lupasin samalla tahdikkaasti mainostaa painotaloa, joka tuotteet valmistaa. Tosiaan teen tilauksen 3N Making -firman kautta ja luotan aivan täysin heidän toimittamiensa tuotteiden suvereeniin laatuun ja olen erityisen vaikuttunut asiakaspalvelun ystävällisyydestä ja tiedusteluihin vastaamisen ällistyttävästä nopeudesta. 






Viisas ostaa 3N Makingilta!





Muista ostaa kaikki käyntikorteista jättipintoihin 3N Making -firman kautta! Niin Vuoden Siivoojakin tekee.