sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Liikuntaleikeistä ja oikeassa olemisen vaikeudesta

"Siellä teidän maalaismaisemissa on varmasti ihanaa tehdä vaunulenkki!"

Kyllä. Siinä kun auringon innoittamana lähtee piipahtamaan muutaman kilometrin päässä lammasfarmarin luona, ei heti arvaakaan miten vittumainen keikka siitä tuleekaan. Pohjois-Savossa on tunnetusti pelkästään ylämäkiä. Ja lisäisin että hyvin auratut tiet. Monessa kohtaa tiellä oli ennätetty lumentulon jälkeen liikkua ainoastaan mönkkärin, hevosen ja koiran toimesta. Veljeltä saaduissa cityrattaissa pienessäkin lumimäärässä työntäminen ja etenkin niitä loputtomia mäkiä pitkin nosti sykkeen lähemmäksi kahtasataa. Höyrysin rinteessä kuin hevonen. Onneksi ei ketään tullut vastaan. Läähätykseni piti penskankin hereillä. 



Puolessavälissä.



Vielä vähän.




Päätin jäädä korkeanpaikan leirille oleskelemaan pidemmäksi aikaa. Lopulta soitin raksaukon hakemaan meidät pois illalla. Kyllä nämä maisemat ovat kauneimmillaan kun niitä autosta käsin katsoo.

Aviomies aloitti toisella paikkakunnalla metsänharvennusurakan joulukuun alussa. Homman oli määrä kestää kaksi viikkoa. Laskekaa itse. Ellei jotain ihmeellistä ole, kaveri saapuu kotiin kymmenen, yhdentoista aikaan. Yhtenä aamuna venytteli omassa kammarissaan kun vein ipanan hetkeksi hänen hoteisiinsa, että pääsisin syömään. Kertoi miten hyvin oli nukkunut. Katsoin aviomiestä silmiin. Kysyi mitenkäs te nukuitte. Katsoin aviomiestä silmiin. Vaikeni. 

Tuli jostain syystä samalla mieleen joskus näkemäni rikosprofilointidokumentti, jossa kerrottiin, että jos löytyy naamaan puukotettu ihminen, kyseessä on mitä varmimmin intohimorikos, mikä kielii taas puolestaan siitä, että oma puoliso on asialla. 

Jos jatketaan vielä vähän tästä miehet vastaan naiset -asetelmasta. Siitä miten miehet eivät opi. Ystäväni lähetti kuvaviestin saatesanoilla "Kehotin syksyllä kaatamaan tämän".


Oli malttanut olla mainitsematta miehelleen asiasta. 

Uskoiko joku?! Tietysti oli maininnut asiasta. Ei ollut muistutus kuulemma miestä miellyttänyt. Mikä lie.

Se on niin rankkaa olla aina oikeassa ja tietää tasan tarkkaan miten asiat tulevat menemään. Toisaalta, on se varmasti miehillekin musertavaa olla aina väärässä.

Mutta. Jos puun olisi itse kaatanut, olisi se kuitenkin pamahtanut talon katolle. Se on vähän kuin aviomiehen sedän muutaman vuoden takainen keksintö tehdä mökkitontilla hankintahakkuu sen sijaan, että teettää harvennuksen yhtiöllä, jotta jää vähän jotain taskunpohjallekin. Niillä olikin hyvä maksaa Savon Voimalle vähän auki kaks tonnia, kun tuli kaadettua puu linjan päälle sillä seurauksella että se linja katkesi.


9 kommenttia:

  1. Sitä pieni ihminen miettii että miksikähän pilkkijöiden potkukelkoissa on jalaksissa sukset mutta äiti-ihmisille ei ole tarvikepakettia vaunujen tahi rattaiden tuunaamiseen.
    Kyllä niin itseäni harmitti aikanaan kun pääkallokelillä joutui ylämäkeen rattaissa lasta hoitopaikkaan lykkäämään.
    Potkukelkkavaunut tai rattaat olis kyllä hyvä keksintö. Kun tuunaat niin laita kuva :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmin keino saada uusi innovaatio vaunuihin on laittaa mies lykkimään niitä hetken aikaa. Palataanpa siis asiaan seuraavan lumisateen jälkeen.

      Poista
  2. http://htsuksee.fi/vaunusukset/

    Kokemusta ei ole, mutta myönnän katelleeni ensi talvea odotellen... Ja sanomattakin lienee selvää, että juu ei asuta taajamassa.

    VastaaPoista
  3. Ahhahhaa! Meillä tänä aamuna ukko kömpi toisesta päästä taloa ja totesi vieläkin unisena jotta taisi nukkuu hievahtamatta yheksän tuntia. En kyennyt sanomaan mitään. Eilenhän heräsimmä viideltä, kun perillistä ei enää väsyttänyt. Paitsi sit kasilta, kun maha oli täynnä puuroa.

    Tänään laittauduin juhliin ja näytin mielestäni suht ookoolta. Kuvat paljastivat järkyn totuuden silmäpussieni tilasta. Harkitsen huomaamatonta kauneusleikkausta tyyliin Keskis Vesa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihanaa kun ainoastaan mies taloudessa "nukkuu kuin vauva".

      Ei tässä ihan hehkein olo ole täälläkään. Kilot lähti aboutiarallaa heti mutta maha jäi :D

      Poista
  4. Mun aviomiehellä on uniapnea, joten kuorsaa kuin kuolintoreinen sarvikuono. Puukkoa naamaan -strategian asemesta olen oppinut ottamaan pitkillä kynsillä napakan otteen naamavärkistä, kuorsaus loppuu kuin seinään. Tänä aamulla se ihmetteli punaisia puolikuita poskissa. Sanoin että islamilainen punainen "risti" varmaan käynyt merkkaamassa lahjoitusten toivosta.

    On se kumma miten siinä kolmen maissa aamulla voi muuten aika rauhallinen ihminen kehittää verestävien silmien raivon.

    T: Ei nuku vaimo meilläkään, vaikka ei edes ole lapsia talossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt repesin :D :D "aamulla se ihmetteli punaisia puolikuita poskissa"

      Tästä ei vaan pääse yli.

      Poista
  5. Kyllä vaunusukset on jo keksitty ja jopa leivottu ihan myyntituote: https://www.lastenturva.fi/tuote/axso-sukset-lastenvaunuihin-rattaisiin-pari/7300009035755/

    VastaaPoista
  6. Voi teidän kanssanne.Ilo irti vastuksista naama irvessä. Huumorintajua
    riittä.Tarkoitan blogin pitäjää ja kommentoijia.Pitäkäähän hauskaa.Hyvät jutut.

    VastaaPoista