maanantai 9. tammikuuta 2017

Paras vauvakirja

Sain kaksi vauvakirjaa, toisen kunnalta ja toisen pakanakummeilta. Vauvakirja on se, jota täytetään ensin pari kuukautta ja sitten "äiti on vähän väsynyt".

Kulta-aika lapsuuden -versio ei tunnista ateisteja eikä mainstreamista poikkeavia perhekokoonpanoja. Kirja tarjoaa arvokasta vertailutietoa lapsen kehityksestä, koska mikään ei ole yhtä tärkeää kuin saada oma rikupetteri tai jormaorvokki oppimaan uusi temppu nopeammin kuin toisten lapset. Tulee helvetin hyvä mieli kun voi vetää pohjat jossain. Kun muut lapset itkevät ensikyyneleensä 2 - 3 kuukauden kohdalla, meillä aloitettin jo kuukauden iässä.



Tatun ja Patun vauvakirja on varsin nykyaikainen ja esimerkiksi ottaa huomioon myös ne hipit, jotka eivät rokota lapsiaan. Samoin lapsista hieman oudolla tavalla kiinnostuneita palvelee sivu, johon piirretään käden ja jalan lisäksi myös pepun kuva.



Pohdin vauvakirja-asiaa ja tulin siihen tulokseen, että niitä pitäisi jokaista ipanaa kohden olla aina kaksi samanlaista. Se mihin kuvataan miten halusit asioiden menneen ja se toinen mihin kirjoitetaan miten ne asiat oikeasti meni. Ensimmäinen painos annetaan lahjaksi kun lapsi vielä ajattelee, että vanhemmat ovat joka suhteessa järkeviä ihmisiä ja jälkimmäinen versio puolestaan jos ja kun oma lapsi intoutuu kaikesta huolimatta tasokasta sukua edelleen aikanaan jatkamaan.

Koska en yleisesti ottaen ole tyytyväinen ikinä mihinkään ja tekisin kaiken paljon paremmin, ehdotan kehiteltäväksi aivan uutta Rehellistä suomalaista vauvakirjaa. Sen voisi täyttää esimerkiksi näin:



Äiti repesi synnytyksessä niin pahasti, että istui uimarenkaalla ekat kaksi viikkoa ja isi muutti toiseen huoneeseen, eikä enää samaan makuuhuoneeseen koskaan palannutkaan.




...kuten suvussasi periytyvä susiruma nimi Heikki, josta äiti tuumasi, että yli kuolleen ruumiini ja näin asiasta päästiin nopsaan yhteisymmärrykseen.

Anoppi ehdotti: Unelma Sirpa-Leena.



Ehkä kuitenkin vielä parempi olisi tehdä useita eri malleja, kuten:

Totaaliyhäri-versio:
Vanhempasi tiedot:
Äidin tiedot: Marketta Järvinen
Isän tiedot: [x] En voi antaa tarkkoja yksityiskohtia

Mitä vanhempasi ajattelivat, kun kuulivat tulostasi ensimmäisen kerran: Isi oli, että otapa abortti vähän äkkiä, en halua kuulla tästä asiasta tai sinusta enää ikinä mitään.


Perheviljelmäversio:
Sinusta sanottua: Isomummo sanoi, että etpä poikaa sitten osannut tehdä.


Sinisilmäversio:
Isin hauskin satu: Sitten kun vauva syntyy, vietän paljon aikaa kotona.



Voisiko joku kuvittaja ottaa yhteyttä niin ryhdytään toimeen!


11 kommenttia:

  1. "Isäsi odotti sinua innokkaasti, dobermannia tai ponia. Kaksi viikkoa yli lasketun ajan syntyi perheen perintöPRINSSI, siis sinä, poikani. Kävelet yhä kahdella jalalla ja alat jo kaljuuntuakin.."

    VastaaPoista
  2. Nohmen est ohmen eli nimi on enne. Meilläpäin on runsas sukukunta Saukkoja. Joo - sukunimi on Saukko. Ja silti jotkut pöljät ovat antaneet lapselleen etunimen Anu. Ei vois pahempaa lahjaa lapselle nimiäisissä antaa...

    Yksi tuttu on Anu ja sukunimi alkaa S:llä. Hän kärsii vuorolistojen äärellä omasta rivistään, joka alkaa AnuS. Jep jep...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en minäkään ymmärrä tuota Anu Saukko-nimiyhdistelmää.
      Aikaisemmin minulla oli Soneran liittymä, ja siitä annettiin käyttäjätunnus, johon laitettiin sukunimen neljä ensimmäistä kirjainta ja etunimen kaksi ensimmääistä kirjainta ja minulla ei ollut hätää sen suhteen, ja siskoni oli kans Soneran käyttäjä ja hänen kohdalla repesin: kyyrpa.

      Poista
    2. Niin vois sitä lapsilleen kostaa muullakin tavalla. Ei varmaan pysty puhelimitse asioimaankaan joka kerta kun luullaan pilapuheluksi, vois ainakin kuvitella.

      Kyyrpa :D

      Poista
  3. Jotenkin sen unenpuutteen ja jatkuvan epävarmuuden, epätietoisuuden ja yleisen kaaoksen keskellä ei ollut vauvakirjojen täyttely ihan päällimmäisenä todo-listalla, mutta onneksi tuli otettua kuvia tolokuttomasti.

    Tosin tässä sinun tappauksessa tuo sanan säilä on siinä määrin terässään, että suosittelen kyllä tekemään sen oman kirjan. Ostasin heti nivaskan jaettavaksi sikiäville sukulaisille ja kylänmiehille.

    Toen perrään jos sinä semmoista opusta oisit rustaamassa, niin oiskoon kuvitustyylistä mittään ajatusta? Minä mahtasin tietää yhen tekijän.

    VastaaPoista
  4. Meillä listattiin lapsen puhumaan opetellessa kaikki hauskat sanat ja jutut. Eli yleensä ne älyttömimmät. Niitä vieläkin välillä muistellaan ja tarkastetaan että miten se silloin sanoi. Esim makaroni oli lapsen sanoin lakaleka. Vieläkin meillä keitellään lakalekaa eikä makaronia. Kätsy kirja merkitä muistiin just silloin kun asia on vielä jotenkin muistissa. Myöhemmin unen puutteen takia unohtuu.
    Terv. Ansku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo ne varmaan parhaita onkin ja harmittavimpia jos pääsee unohtumaan. Ehkä siinä kohtaa myös pahin unenpuute ois takanapäin. Ainakin se mahdollisuus luo toivoa tällä hetkellä :D

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  5. Eiköhän sitä uutta kirjaa voisi ajatella, koska tuo Kulta-aika lapsuuden-kirja oli jo ainakin 50-luvulla olemassa. Tuskinpa on muuttunut pätkääkään alkuperäisestä.

    VastaaPoista
  6. Ei mitään paineita vauvakirjoista. Nokkelat kersat (kuten minä) täyttävät ne sitten itse ala-aste iässä, heti kun oppivat kirjoittamaan. Kulta-aika lapsuuden oli sen minunkin opus.

    VastaaPoista