maanantai 27. helmikuuta 2017

Vaatemaritusta ja nettikirppisangstia

Marituksessa ensimmäinen etappi on (omien) vaatteiden karsiminen. Homma aloitetaan ottamalla hengari tai muu koukullinen vempain käyttöön, jotta hienostuneen lastulevyvaatekaapin lattialta uskaltaa kaivaa esille sinne sedimentoituneet tavarat.


"Emme ole yksin."





Hämähäkinseitistä päätellen on muutama vuosi vierähtänyt siitä,
kun viimeksi olen yrittänyt olla seksikäs.



Vaatekaapista löytyi yllättäviä asioita. Aviomies kiljahti riemusta, kun kaapin perukoilta löytyi hänen sulkapallomailansa (en ole koskaan nähnyt hänen pelaavan sulkapalloa ja aloimme seurustella vuonna 1999). Pankin räjäyttivät lopullisesti sangalliset korvatulpat. 


"Sanka-earit! Siistiä!"


Näiden sopiva säilytyspaikka onkin näköjään pianon päällä, alustana läjä Aku Ankkoja. 


Nyt ymmärrän, miksi omat tavarat on syytä käydä läpi muun perheen näkemättä. Sieltä voi löytyä heidänkin romujaan.

Koin mielihyvää käytyäni vaatteet läpi. Koska elämässä kaikki riemu on lyhytaikaista, välittömästi iskikin ahdistus siitä, että miten näistä pääsee eroon.


Häkkisänky kerrankin käytössä.


Nettikirppiksiä on tullut muutaman kerran käytettyä. Jos niiden tuottama ärsytysenergia saataisiin talteen, sillä pystyttäisiin lämmittämään kevyesti yksi keskikokoinen kaupunki.



Jos saat jotain myytyä, on hirveä säätäminen kamojen toimittamisen ja/tai noudon kanssa. Tässä ihan äskettäin pari kirjaa sain toimitettua ostajalle ensin odottamalla, että joku meillä kävisi kirkolla. Eipä käynyt. Sain lopulta laitettua kirjat appiukon mukana kirkolle ja hän kävi viemässä ne Rautiaan Vilkkaalle miehelle noutajaa odottamaan. Ohje oli vaatia hakijalta kymppi sekä vittuilla vähän päälle. Teki työtä käskettyä. Noutaja kertoi näyttäneensä heterommalta kuin koskaan värikkään pallokuvioidun paperikassin kanssa rautakaupasta lähtiessään.

Sitten tulikin illalla Vilkkaalta mieheltä viesti, että kymppisi on jo ryypätty paikallisessa jääveistostapahtumassa.





Viime viikolla ostin peilin. Pyysin isää noutamaan sen kaapunnista samalla kun käy muuta siellä asioimassa. Sovin noutoajaksi kello kolme tai sen jälkeen. Isä soitti klo 13 että ei täällä kukaan tuu ovelle. Sanoin että jos kävisit yrittämässä uudelleen parin tunnin päästä. Peilissä oli tietysti kehyksen kulma paskana, mitä myyjä ei tohtinut ilmoituksessaan kertoa. Perus. Teki mieli aloittaa internetissä vihapuhe.

Kirpputorien säännöt vituttavat myös. Jopa enemmän kuin se, että Dumle Mix -pussissa on aina Dark-makua 80 % ja niitä hyviä 20 %.



Kenen hanuria kaivelee esimerkiksi, että laittaako yhteen ilmoitukseen useamman myytävän asian vai haluaako pyytää tarjouksia tuotteestaan.




Nettikirppis-YP:n powertrippi.


Voisin perustaa sivuston, jossa on seuraavat säännöt ja niiden noudattamatta jättämisen seurauksena tulee ryhmästä poisto sekä panettelevan kasvotatuoinnin ei-vapaaehtoinen ottaminen.

- Tuote on kuvattava albiinohirven kanssa
- Hinnan on oltava alkuluku
- Nouto tehtävä potkukelkalla. Myös kesällä.



Lammasfarmarin kanssa ideoitiin kotikirppistapahtuma. Laitetaan myytävät esille tupaan, ilmoitellaan laajasti ja varaudutaan yleisöryntäykseen tekemällä 100 litraa mehua ja järjestämällä makkaranpaistoa ja poniajelua. Lisäksi voisi olla kasvomaalausta ja ongintaa, ja pakollinen Oriflame-esittely. Sitten katsotaan kun se ainoa tulija kysyy tietä jonnekin muualle, käy vessassa ja poistuu.


P.S. Saatiin Lammasfarmarin kanssa omat veroilmoituksemme tehtyä. Prosessissa meni pari päivää ja yksi hammas. Lammasfarmari innostuksissaan nielaisi sen.

P.P.S. Tavaroiden järjestyksessä pitämisessä on nykyään uudenlaisia panoksia. Ukko oli eilen tulossa Saksan reissulta pihhaan ja soitti nopeasti. Asia oli tämä: Hei voitko kahtoo löytyykö sitä Dymo-tarratulostinta mistään. Jos löytyy, tuun kotiin.

Ei löytynyt.


23 kommenttia:

  1. Siellähän on maritus lähtenyt sujunaan oikein urakalla :D Itse myyn ylimääräistä vaatetta ja roinaa (ne, jotka ei kelpaa ystäville) tori.fi:ssä, koska siellä ei juuri harrasteta fb-kirppiksien kaltaista analyysiä myytävistä tuotteista. Tai ainakaan minä en ole joutunut sellaisen uhriksi.
    Järjestämäni kotikirppis sujui lähes kuvaamasi kaltaisena, lukuunottamatta poniajelua. En suosittele ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä tsekata miten tori.fi toimii. Kiitos vinkistä!

      Poista
    2. Tori.fi... Olet ostanut tavaran joskus tonnilla, laitat sen myyntiin 100 eurolla. Ensimmäinen tiedustelija: "myytkö vitosella?"

      Saat sovittua ostajan kanssa hinnasta, joka alkaa olemaan jo ilmaisen ja naurettavan rajamailla (ks. edellinen esimerkki). Käytettyjen autojen kauppiaan näköinen hyypiö kysyy siinä keittiössäsi seistessään, että eikö vielä puolet lähtisi hinnasta? Oma ajatus tonnin seteli -ilmeen kanssa oli lähinnä että jos nyt lähdet, miten kauas ehdit siinä ajassa, kun löydän pesäpallomailan.

      Helvetin ison kalusteen ilmoituksessa lukee "vain nouto". Ostaja kysyy sovitun kaupan jälkeen: "Ei ole autoa, asun kerrostalossa. Voitko toimittaa?". En.

      Kaupat sovitaan ja olet järjestänyt aikaa, että saat luovutettua tavaran. Soitat ostajalle puolen tunnin päästä tapaamisajasta - epäilet eksymistä - hän vastaa tekstiviestillä, että ostikin tavaran muualta jo eilen.

      jne. Varauksella suosittelen, muutama ihan hyväkin myynti tullut tehtyä. Kaikennäköistä näppäimistönkuluttajaa silti tullut vastaan.

      Poista
  2. Mä vein viikonloppuparkkiskirppikselle viime toukokuussa. Sain muutaman myytyä, mutta parin tunnin jälkeen päätin antaa kaikki ilmaiseksi kun ei enää jaksanut. Sanoin kaikille, että saa ottaa tai jos haluaa, voi antaa muutaman euron. Näin sainkin yllättävän monta euroa tavaroista ja vaatteista. Loput vein texvexiin. Kuulemma aikuisten vaatteet eivät oikein mene kaupaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoista se on. Laitoin ei-niin-hienot vaatekeräykseen, mutta pitää hillota noita parempia ja yrittää kaupustella eri foorumeissa. Paras olisi joku kirppistapahtuma niin vois tehdä tinkaamisen ja lonimisen siinä hetkessä ilman säätöä.

      Poista
  3. Tänään postiluukusta kolahtanut Pirkka nosti marittamisen mun mielestä taas ihan omalle tasolleen. Tai ehkä sitä on ollut jo muissakin lehdissä, mutta kun en lue niitä. Tämän selasin.
    Siinä ei kirjoitettu KonMarista, vaan sen suomalaisesta versiosta; tavaroiden järjestelemisestä, siivoamisesta jne. Heitä roskiin, järjestä blaa blaa (älä kierrätä, koska jokuhan voi hyötyä siitä, se oli luettavissa rivien välistä, vaikken koko juttua lukenutkaan).
    Ne kaksi aukeamaa kun oli silmäillyt läpi päästiinkin itse asiaan: OSTA OSTA OSTA OSTA! Lisää kivaa rojua ja roinaa kotiin, ilman tätä kippoa ja tyynynpäällistä ja villavilttiä ET VAAN VOI elää, koska lopputalvi ja kevät on kylmiä ja pitkiä ja ja ja ja....

    Että jatka vaan marittamista, niin voit hyvällä omalla tunnolla lähteä ostoksille, koska sä TARVIT :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi inhoan ostoksilla olemista ja vielä lisäksi rajoittaa tuo ipana :D Netistä ostelu on perseestä kun aina tulee pettymys ja joutuu palauttamaan ainakin osan.

      Poista
  4. Mä oon niin laiska etten viitti ees alkaa mitään kirpparihommaa tekeen, saati ajatteleen. Helpoimmin tavaravuoresta pääsee kippaamalla ne kierrätykseen tai muuhun esim punainen ruksi, kontti, fida, uff...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Je, en noita ihan parhaita kehtaa laittaa tuolviisiin mänemään.

      Poista
  5. Yritin yhden kerran myydä tavaroita kirpputorilla, sen jälkeen viisastuin ja vien ne suoraan SPR:n kirpputorille.
    Minäkin tein veroilmoituksen. Sitten maksoin Alvit ja taimikoiden raivaus- ja harvennusmaksut. Seuraavaksi soitin Metsänhoitoyhdistyksen miehelle löytyisikö jostain Asta-myrskyltä ja ötököiltä säilyneitä puita, edes jotenkuten myyntikelpoisia. En rikastunut viimevuonnakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se osoite aika noppeesti mehtärahoille löytyy :D Laikutus, taimet, istutus, heinintä, raivaus... Ja myyrätuhojen takia nelinkertainen istutus samalle kuviolle. Huoh. Ja piäomavero ja alvit toki pois ihan ekana.

      Poista
  6. No jos tuo pikkumusta lähtee myyntiin niin tahdon sen, kiitos! ��

    -Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtee myyntiin. On Tiger of Swedenin, koko 38 mutta vastaa 36.

      Poista
    2. Mitä hintaa oot aatellu?

      -Jenni

      Poista
    3. Mä en oikein osaa heittää tuohon mitään :)

      -Jenni

      Poista
    4. Mitä oot aatellu, että jos kirppikselle viet pyytäväsi? :)

      -Jenni

      Poista
    5. Tästähän puuttuu enää yv av kysynmieheltä ja saako hihhattomasta hihan mitan. Oikea vastaus olisi Jenni ollut heti että tarjoan 8 e..

      Poista
    6. Ajattelin olla kohtelias enkä vetää mitään törkeän alhaisia tarjouksia loukaten noinkin kalliin vaatteen omistavaa bloggaajaa :D Mutta hei jospa mä tarjoan sitten 30 euroa :)

      -Jenni

      Poista
    7. Käypi. Se kolttu on tutulla sovituksessa, tsekkaan tilanteen.

      Poista
    8. Halusi sen ostaa ja tarjosi enemmän. Sold to highest bidder!

      Poista
  7. Jos kaipaa siivousvinkkejä/-neuvoja/inspistä tmv. kannattaa lukea Rachel Hoffmanin kirja Unfuck Your Habitat. On meinaan siivous kirja oikeille ihmisille.

    VastaaPoista
  8. Sun mielenterveys on tärkeämpi kuin miesväen kymmenet lippikset tai muut kamat joita ei ole käytetty vuosiin. Tai häiritsee esteettistä silmää. Heitä surutta roskiin / kierrätykseen (ainakin kulahtaneimmat) ja vie työkalut ulkorakennuksiin. Maritin muutossa avomiehen tavaroita varmaan 10 jätesäkillistä erinäisiin poistokohteisiin, kysymättä lupia. Ei puolisokaan (sukua laiskahamsteri) ole perään kysellyt. Ja jos kyselee joku päivä, sanon, että ostan uuden ja hienomman tilalle.

    VastaaPoista