lauantai 22. huhtikuuta 2017

Seinätarroilla ilmettä sisustukseen

Rakennuksen pintamateriaalivalinnat ja sisustusratkaisut suositellaan yleisesti tehtäväksi syvässä univelassa. Näin varmistat, että sisustus yllättää sinut kerta toisensa jälkeen. 

Aloin etsiä ipanan huoneeseen pituusmittatarraa. En ole mieleistä vielä löytänyt. Samalla on tullut selailtua kaikenlaisten seinätarraputiikkien tarjontaa. Oksennusta on välillä luiskahtanut hihaan. Tässä muutamia mietteitä.




Tilastokeskuksen siviilisäädyn muutostilaston perusteella kehottaisin harkitsemaan tätä ostosta.





Kaikki mukaan veikkaamaan! Kuka kompastuu ja mihin?





Muistisairaiden liiton suosittelema.






Appiukolle versio: Vedä vessa.





Varteenotettava lahjaidea narkolepsiaperheeseen.





Esim. kun vessapaperi on loppu ja tajuat, että sinulla on sormi.





Jos uskot itseesi, voit silti olla ihan paska.




Ihmisläheisyyteni on kätkössä peruskallion alla.
Vatsalihakseni ovat kätkössä läskini alla.







Tarran nimi on pyykkipäivä. Maailma tosiaan on erilainen kaksimielisen silmin.





Makuuhuonemallistosta.





Aloittaisinko oman pessimistitarramalliston? Olisiko ostajia?


perjantai 14. huhtikuuta 2017

Tahistimia ja toukkia

Aloitin hommat eräässä luottamustehtävässä. Valtaosa porukasta ryhmässä on iäkkäämpiä miehiä. Aloituskokouksessa kesti alle minuutin ennen ensimmäistä kaksimielistä vitsiä. Kysyin kolmelta mieheltä, että onko heidän pöydässään paikka vapaana. Kyllähän se oli. Kävin hakemassa kupin teetä ja naurun remakka oli jo käynnissä. Yksi isännistä tuumasi, että ei ennee tässä iässä nouse ku nätin tytön näkköö.

Olin että:

Sitten se jatkoi, että niin ku mulla on tämä tahistin niin ei syke nouse. Hyvä kasku. Eivätpä taida kaverit tietää kenenkä kanssa ovat tekemisissä.





Olen tässä odotellut ikitalven päättymistä. Ei keleissä sinänsä mitään vikaa ole, mutta erinäiset lieveilmiöt ärsyttävät enemmän kuin kuka- ja ketä-sanojen sekoittaminen.

Aviomies lähti aamulla mehtähommiin ja koira jäi tupaan yksin, koska olin samaan aikaan syöttämässä ipanaa.


Pahoitti mielensä.

Koiratarha muistuttaa tällä hetkellä akvaariota, siellä lilluu noin kaksikymmentä senttiä vettä. Tämä siitä syystä, että tarhan pohjalla olevaan monttuun ei olla vieläkään saatu mätettyä hiekkaa. Heti kun akvaario kuivahtaa, narahtaa tarhan ovi aika sukkelaan. Tai sitten istutan sinne karppeja.

Ja don't get me started about ukkojen pilkkiharrastus. Varusteet ripotellaan milloin minnekin. Kestosuosikkina on tuoda kalapöntöt ja pilkkireppu vessaan. Pikantti tuoksu, sanoisin.



Mutta aina on täysin mahdollista olla vieläkin ärsyttävämpi! Olin aloittamassa tiskaushommat ja nostelin altaan pohjalta ruokailuvälineet ynnä muut pois. Katsoin, että mitäs jutskia tuolla altaan pohjalla oikein lilluu. 





Mikäpä sen mukavampaa kuin huuhdella surviaisen toukkia pois altaasta ja sieltä aiemmin pois nostamistani paistinlastoista ja haarukoista. Odottelen Henkel Norden Oy:ltä joulumuistamista tänä vuonna vuoden ahkerimman Tolu-käyttäjän tittelin ansiosta.


Ja sitten nämä tiet. Odottelen vielä jokakeväisiä rummunsulatustalkoita. Sitä ennen vedetään jontkasta pois kaikkia kansalaisia aina sisustussuunnittelijoista posteljooneihin.




Kerrankin kun sanomalehti ois tullut ennen kahta iltapäivällä.



Vauvamaailmassa on siirrytty maistelemaan kiinteitä ruokia. Se on hyvä, koska äidissä ei mitään kiinteää enää olekaan. Ipana ei ole kummemmin näistä herkuista innostunut. Syytän pakkausta.


Käsi sydämellä, kummanko valitsisit?



Loppuun virallinen pääsiäistervehdys.