perjantai 5. toukokuuta 2017

Terveisiä Vuoden valittajalta

Kun viettää aikaansa pääasiassa pihassa, alkaa jossain vaiheessa pantaa kiristää. Jotain äksöniä olisi saatava, että jaksaa. Yleensä tosin alkaa vituttaa vielä enemmän, kun saa maistaa miltä vapaus tuntuu. No, jos ihan tarkkoja ollaan, tämä tavoiteltu "oma aika" merkitsee esimerkiksi sitä, että yrität neljässä tunnissa keretä kaikki nämä: ajaa kaapuntiin, käydä kampaajalla, morjestamassa työkavereita, hakemassa ruokaostokset, etsiä pilkkitoukkia kahdesta paikasta ja keretä vielä ennen lossitaukoa kotia kohti.

Tällaisessa tilanteessa maailma alkaa pienetä pienenemistään ja mitättömät asiat alkavat ärsyttää enemmän kuin sisäänpäin kasvanut genitaalikarva. Näinä aikoina myös suvaitsevaisuus erinäisiä kasvatusvinkkejä kohtaan heikkenee. Milloin pidät lasta liikaa sylissä, milloin liikaa lattialla. Joskus alusta on liian kova ja joskus turhan pehmeä. Voit kokea epäonnistumisen tunnetta siitä, ettei puolen vuoden ikäinen vauva ole vielä oppinut vaipattomaksi ja selkeästi se on sun syy, jos lapsi vierastaa. Mikään normaali kehitysvaihehan se ei ole. Ja kermaa kun et anna kakusta, oot paska.

Ja minulta ei ole kenelläkään varttuneemmalla naispuolisella tuttavalla mitään muuta kysyttävää kuin että onko maito riittänyt.

Kun aloin osoittaa näitä alustavia hermoromahduksen merkkejä, ystävä ihan sattumalta (uskoo ken tahtoo) lähetti viestiä ja kysyi, että haluatko lähteä leffaan ja syömään. Todellakin. Tämä menestyksekäs ja ultratyylikäs varatoimitusjohtaja halusi mennä katsomaan kun geenimanipuloitu pesukarhu pelastaa galaksin kolmedeenä. Eihän siinä. Olin kyllä siinä tilassa, että olisin voinut lähteä vaikka Arttu Wiskarin konserttiin.

Lähtö oli perinteisesti stressivapaa. Odottelin autoa käyttööni ja katselin eteisessä erittäin vekkulisti piilotettuja roskapusseja, jotka eivät olleet sattuneet aviomiehen kyytiin. Viedessäni tämän pilkkireppuja eteisen komeroon nalkutettuani ensin kaksi kuukautta siitä, että ukon pitäisi ne sinne viedä, huomasin että joku neropatti oli ajan saatossa heittänyt komeroon roskapusseja. Kiitän viivästynyttä kevättä hajuhaittojen minimoinnista. Lähtiessä kun roskakassien yli kävelee, on täysin ymmärrettävää, että tulee just semmonen olo, että jotain kyllä nyt unohtuu.


Where's Waldo?


Vastoin kaikkia odotuksia pääsin liikkeelle ajallaan. Kesärenkailla oli hyvä lähteä kylän ek:ta ajamaan.



Erityisesti ilahdutti, että isäntä oli pitänyt lupauksensa ja siivonnut auton. 


Ei koskaan voi tietää milloin tarvitsee näppäimistöä tai rommia.




Kaverinkin oli mukava istuutua siistille etupenkille.




Ai niin. Semmoisia terveisiä muille koiranomistajille meidän perheen ukoilta, että "ihan turhoo on koiran tassuja ruveta millään pyyhkeillä hinkkoomaan, juoksuttaa lopuks vuan nurmikon kaatta ennenku ottaa sisälle.".

Tässä muutama kuva sängystäni, johon huomauttaisin että on matkaa n. 20 metriä ulko-ovelta. Voitte kuvitella.







Ps. Muistakeehan nyt tilata niitä tarroja, te jotka niin uhositte :D

40 kommenttia:

  1. En oo kyllä ihan varma, että kiristääkö turhaan. Vai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tässä kaikenlaista :D Nämä sotkujutut on ollu kuvioissa ihan alusta alkaen. Ei ole siisteys aviomiehen puolen suvun vahvuuksia.

      Poista
  2. Kannattasko harkita uudelleen yhteiseloa moisen mieslapsen kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sitä joskus tullu harkittua heikolla hetkellä, mutta tämä tiimi ei luovuta xD Tietysti, minähän olen itse täydellinen.

      Poista
  3. Jotennii kuvia katellessa tuli sellanen ajatus, että ei se rommipullo ihan turha kapistus ehkä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ymmärrän alkoholisoitumista yhä vaan paremmin.

      Poista
  4. Mä olisin murhannut sun miehen jo.

    VastaaPoista
  5. Tässä kaiken kattava jaxuhali.
    (Jonka keksijän voisi ampua maata kiertävälle rajalle.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uu kiitti. Tunsin hetken lämpöä kylmässä sydämessäni.

      Poista
  6. Alan epäillä olevani sun mies. Vaikka olen nainen! Kai. :o

    VastaaPoista
  7. Ensin rommi, sitten näppäimistö. Sitten omantunnon mukaan niitä muita.

    VastaaPoista
  8. Arttu Wiskari? Tuolla diagnoosilla irtoaa kyllä lekurilta jo aika vahvat tropit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis kyllä saada vahvinta mitä talosta löytyy.

      Poista
  9. Meillä on koiran lisäks kissoja. Ne tuo puoli pihaa mukanaan tullessaan sisälle ja aamulla voi sitten kaivurilla tyhjentää sängyn hiekasta ja muusta ryönästä. :D Niin ja eteinen täyttyy päivän mittaan jyrsijöiden ja lintujen raadoista, joita tuodaan ihmisille ruuaksi. ;DDD

    VastaaPoista
  10. Onko sun mies täysi-ikäinen?

    VastaaPoista
  11. Mä luultavimmin olisin tempaissut pihalla auton ovet auki ja paiskonut kaiken ryönän mahdollisimman laajalle aluelle. Ehkä olisin kruunannut sanottavani vielä kantamalla nuo roskapussit eteisestä ja paiskonut levälleen pihalle. Ja päästänyt miehen sisälle vasta kun kaikki on siivottu pihalta. Ottakoon vaikka rommia lämmikkeeksi siihen asti.

    Vain Siperia opettaa. Nähty on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sitten omassa kodissa aloitan tuommoisen hillumisen. Nyt ei kehtoo ku oma isä näkköö.

      Poista
  12. Oliko sulla siellä valikoimissa "Kasva aikuiseksi ja siivoa jälkesi" -tarraa? Sille olisi käyttöä siellä teidän makuuhuoneen jalkopään puoleisella seinällä, jotta miehesi näkisi sen aina ensimmäiseksi herättyään. Vai olisiko tatuointi otsaan peilikuvakirjoituksena tehokkaampi?
    Voimia sisko, voimia.


    Nimim. Nyt ei naurattanut, vaan huolestutti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valuvika on tuossa suvussa. Ei siihen mikkään auta.

      Poista
  13. Ihmettelin jo aiemmin miksi et nakkaa tuollaista suomalaista perusmiestä pihalle ja huolestuin, kun teit sen kanssa vielä vauvan.

    Ei tämä kyllä enää naurata millään komediatasolla. Tuollaisia mieslapsia on Suomi pullollaan ja naiset niitä vaan kattelee ja kuvittelee satunnaisen rähjäämisen auttavan. Kun ei auttanut aikoinaan äidinkään mäkätys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin aiheuttaa tunteita lukijakunnassakin. Voishan noita hyviä asioita elämässä luetella ja kirjoittaa niistä tapahtumista, mutta sinä(kään) et ehkä lukisi tätä plokia enää xD

      Poista
    2. Toi on kyllä totta, noita sateenkaarihattarapilvessä asuvia blogittaria on riittämiin, ei niitä jaksa. :D

      Poista
  14. ..makuuhuoneen jakopään puoleiselle seinälle... luin tuosta aiemmasta..

    Hurjaahan tuo on kattella, mutta ite samantyylisestä maalaismualimasta otosin olevana tiiän että ei se ukko yhtään vähempää sua rakasta vaikka noin käyttäytyy. Ne on vaan vähä hitaita.
    Te ootte mainio toisiaan täydentävä pari. Jos oikeesti tulee ongelmaa, olet niin fiksu että osaat toimia.
    Hyvää kesärengaskeliä toivottaa
    joppe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on mualla toisenlaista tosiaan tämä elämä.

      Poista
  15. Ottamatta mitenkään kantaa miehesi siivouskäsitykseen, tiedän tunteen tuosta "omasta ajasta"...

    Itsehän loisin kotiäitinä monta (pitkää) vuotta ja sen harvan kerran kun karkasin kylille, lähtö oli aina näyttävä :D Asuttiin sen verran kaakana porukoista, että lapsenhoitoapua ei ollut muuta kuin silloin kun liian paljon töitä tekevä mies sattui olemaan kotosalla, eli siis ei todellakaan usein.

    Erään kerran lähdin ihan isolle kirkolle serkkutytön kanssa leffaan. Lapset olivat 4 ja 2 v. Tällä 4-vuotiaalla jantterilla oli sitten joku ihme takertumisvaihe ja kaiken muun lähtöhässäkän päätteeksi poika juoksi ihan pihalle asti huutamaan että "äiti älä jätä minuaaaaa!!!" Jep jep, naapureille huvitusta siinä, huoh :/

    PS. Ihan parhaita kommentteja tuoreelle äidille on kyllä nuo "pitääkö sitä nyt koko ajan syöttää/pitää sylissä"... No ei, annetaan huutaa ja olla nälissään vaan!

    VastaaPoista
  16. Ai kauheeta.. nyt ei kyllä naurata. Mutta jos jokin on lukiessa vahvistunut niin uskon entistä enemmän päätöksen vapaaehtoisesta lapsettomuudesta olevan oikea (minulle).

    VastaaPoista
  17. Ei se toinen ääripääkään ole kiva puolisona. Kun joka paikassa pitää olla niin siistiä ja steriiliä, tuottaa suunnatonta ahdistusta. Välimalli voisi olla kiva. :) Mitä tietysti itse olen.

    VastaaPoista
  18. Mä olen kyllä ihan "in lööv" tähän sun blogiin, vaikka sisustustarrakauppias olenkin...😂 Nuo sun realistiset arkielämän jutut sarkasmilla ryyditettynä ja vieläpä taitavan kirjoittajan tuottamana on ihan parasta viihdettä aamukahvihetkiin!😁Kahvit tirsuu välillä nenästä... Niitä unelmahattarablogeja on ihan riittämiin! Jatka samaa mallia vaan! Ei kai kukaan oikeasti usko, että sun elämä on pelkkää tuota...😨

    VastaaPoista
  19. Olipas riemastuttava postaus :-) Kiitos!

    VastaaPoista
  20. Pahastutko jos tunnustan saaneeni iloa elämäni siitä, etä jonkun mies on vielä kelvottomampi sika kuin omani? Vai hetkinen, pitääkö tässä huolestua? Onkohan kyseessä etenevä tila?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vakavinta että kaikesta huolimatta rakastaa xD

      Poista