sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Näin vietetään laatuaikaa kumppanin kanssa

Ilmoitin aviomiehelle, että sinä vietät kanssamme kokonaisen päivän ja sinä nautit siitä. Oli määrä käydä kaapunnissa Satoa-ruokafestareilla, jossa eväspassin hankkinut voi käydä nauttimassa pienen ruoka-annoksen kymmenessä ravintolassa.

Nykyään ei voi lähteä liikkeelle silloin kun huvittaa. Pitää lähteä silloin kun kannattaa. Aviomiehen piti ensin korjata joku judenssi traktorista ja ajaa se omalle ranchilleen. Lähdin ipanan kanssa aamu-uniaikaan sähköttämään perästä. Perille päästyäni meinasin lentää perseelleni. Appiukko oli imuroimassa. Ei tietysti vapaaehtoisesti, mutta kuitenkin. Ilahtui syvästi kun tarjosimme syyn keskeyttää homma.

Alzheimer-epäilyt appiukon osalta ovat käyneet kiihkeinä. Tyyppi lähti Vilkkaan miehen luota haetun peräkärrin kanssa Jyväskylään hakemaan käytettyjä sänkyjä ja patjoja. Vilkkaan miehen emäntä lähti reilun tunnin päästä kotoaan ja ihmetteli, että miksi kärri oli jätetty melkein keskelle risteystä, johon heidän pihasta on matkaa arviolta sata metriä. Soitti appiukolle ja kysyi että miks se kärri piti tien tukkeeksi siihen jättää. Appiukko oli että perkele, eikö se kärri oo perässä, oon melekein Jyväskylässä jo.

No. Meillä oli siinä tosiaan tarkoitus heti lähteä kaapuntiin, mutta sitten siinä kävikin niin, että kannoin appiukon kanssa kaksi kasikymppistä sänkyä ex-mummon puolelle makuuhuoneeseen, juotiin kahvit, keskusteltiin pihamaalla olevan tuoksuvatukan kohtalosta ja lipputangon siirtosuunnitelmista, vaihdettiin päältäajettavaan ruohonleikkuriin terä toisinpäin (kukaan ei myönnä sitä väärinpäin asentaneensa), lähdettiin ajamaan ruoholeikkurilla, todettiin että rengas on tyhjä, nostettiin ruohonleikkuri taas pukille, irrotettiin rengas, täytettiin rengas ja kiinnitettiin rengas. Ja sitten kello olikin jo sen verran, että piti alkaa ipanaa syöttää, että jaksaa matkan kaapuntiin. Lisäksi ajettiin aviomiehen serkun kautta, piti käydä maksamassa joku juttu jota en enää muista ja jäädä tarinoimaan jonkun peräkärrissä olevan tuotteen ominaisuuksista, kunnes sanoin että nyt perkele aletaan joutua.

Motarilla puoli kahden aikaan ajaessa nälkä oli jo niin infernaalinen, että tunnelma alkoi roppaantumaan. Torin alla olevaan parkkikseen ajettaessa piti muistaa, että kuskin puolen sähköikkuna ei toimi, koska talvella se jotenkin jäätyi kiinni ja sitä nappia ei ois saanu painaa mutta minä painoin. Mulla oli ajatuksena, että ajan auton siten, että ovenraosta nappaan piletin, niin kuin joskus aiemminkin on tullut tehtyä. Aviomies halusi välttämättä, että ajan vähän eteenpäin, ja hän ottaa lipun takapenkiltä käsin. Siinä kävikin sitten niin, että sekään ikkuna ei auennut kuin puoliväliin asti.

Tämmöisen esileikin jälkeen olikin sitten odotukset korkealla ruoan suhteen. Kävimme helvetin hyvistä hampurilaisista tunnetussa Morton-konttiravintossa ensin. Siellä tarjottiin jumalauta porkkanakeittoa. Siitä jatkettiin nälissään Introon, jossa tarjottiin kurkkukeittoa. Ruokia esitellessä kerrottiin vegaanisuudesta ylpeänä. Ikään kuin se olisi jotenkin hyvä asia. Pitää kyllä vikkelästi suunnitella ja tuotteistaa sellainen hampurilainen, jossa ei ole mitään muuta kuin lihaa. Onneksi Isä Camillon ja Mustan Lampaan yhdistetty piste alkoi jo tarjota nelijalkaisista tehtyjä maistiaisia.

Mansikkamarenkia odotellessa joku piripää oli meidän edellämme jonossa. Pupillit ja ipanamme näkemisen ansiosta ilmoille kajahtanut ulina oli sellainen yhdistelmä, että nostin jo käteni valmiustilaan siltä varalta, että aikoo kajota kupeitteni hedelmään. Ymmärsi olla kajoamatta.

Puistossa olleen ravintolateltan vieressä oli roskataidepiste. 


Ja maailma pelastuu!


Appiukon pihamaalla ois näille paikallispicassoille oikea mekka. Siellä voisi tehdä mobilen esimerkiksi vanhasta telkkarista, jalkarahista ja rikkinäisestä muovituolista.

Kannatti käydä. Suosittelisin teillekin, mutta ne festarit loppu jo.

Peeäs. Olen aloittanut ehdollistamiskoulutuskokeilun. Kun aviomies viettää laatuaikaa kanssani, hän saa seksiä. Konseptia voi kehitellä eteenpäin. Esimerkiksi suihinotto joka kerta kun laittaa roskat roskikseen. Ehkä jossain vaiheessa lamppu syttyy, että ahaa! Näinkin kivaa voi olla kun oleskelee toisinaan samassa kiinteistössä vaimon kanssa ja käyttäytyy kuin aikuinen. Jos metodi osoittautuu toimivaksi, kirjoitan kirjan ja ryhdyn life coachiksi. Puhun menetelmästä täysille auditorioille ja tuotteistan verkkokurssikokonaisuuden. Minua siteerataan LinkedInissä enemmän kuin Steve Jobsia. Uuh. Taitelijanimeni tulee olemaan Blow Jobs.

Pee-peeäs. Minusta fyysinen läheisyys sopii erinomaisesti kiristyskeinoksi parisuhteessa.



torstai 15. kesäkuuta 2017

Vihaan ihmisiä

Kuten viimeistään nyt moni tietää, Martti Ahtisaaren järjestölle oli tehtailtu häneltä salassa rahankeräys. Kerrassaan upea someraivoaihe. Porukka on huolissaan siitä, että se perkele kuitennii ostaa itelleen kesämökin, kolibrin ja kultahampaat. "On ennestään jo rikas, ois antanu köyhille ne rahat, niinku esim. mulle, mutta eihän se raha löydä mun luokse kun oon varaton. Kyllä pitää verottajan puuttua tähän. Nobel-rahoillakin maksoi piru asuntolainansa eikä mulle antanu mitään. Ja mulla kalsaritkin hiertää aina persvakoa. Ja kierrätyskeskuksesta haettu nahkasohva on kesällä kuuma. Sekin on Martin vika."

Martti Ahtisaari ei tiennyt keräyskampanjasta mitään, koska ei käytä Facebookia. Viisas mies.

Pitäisin hyvänä uudistuksena, että sosiaalisesta mediasta poistettaisiin se sosiaalisuus. Jos haluaa jotain seinälleen kirjoittaa, voi tehdä sen omassa tuvassa. Sieltä voi kiinnostuneet käydä lukemassa ja tökkimässä peukulla tekstiä, jos siltä tuntuu. Ja veikkaan, ettei tunnu.

Ps. Anoppi oli säästänyt retron satukirjan ja sain sen. Jos minulla olisi taipumusta vainoharhaisuuteen, saattaisin reagoida.




torstai 8. kesäkuuta 2017

Unikoulua ja vaginatrendejä

Käytiin asioimassa alkavan atooppisen ihottuman merkeissä kaapunnin Mehiläisessä. Aviomies tykkäsi lastenlääkäristä, minä en. Sehän lähti jo menemään pieleen siinä kohtaa, kun ei olisi saanut avata lapsen vaippaa tutkimuspöydällä, ettei tule kusi alle. Siis vauvalla. Voidaanhan me tietysti yhdessä kuvitella miltä se ihottuma siellä vaipan alla näyttää ja arpoa sopivat lääkkeet.

Ravinnosta keskustelimme ja kerroin, että kiinteitä menee joskus ihan hyvin ja joskus hyvin vähän. Ja että päivän touhuilujen myötä yösyöminen on kiihtynyt. Lääkäri tuumi, että koska lapsi on kasvanut niin hyvin, äidillä on joko todella ravinnerikasta maitoa tai lapselle on vaan annettu rintaa usein. Minä tietysti tulkitsin tämän niin, että liian usein. En tiedä osaako tuon ikäinen vielä syödä huvin vuoksi. Ja koska kasvu on ollut niin hyvää, on saatava menemään kiinteitä ruokia enemmän. Eihän siinä, kyllä mullekin kelpais, että kaveri tempaisisi kaksi desiä iltapuuroa ja nukkuisi vaikka aamuviiteen.

Lääkäri suositteli unikoulua, jossa äiti hengailee muualla ja isä antaa pullosta vettä, kunnes 7 - 8 tuntia maidotonta jaksoa on kasassa. Tämän jälkeen kiinteää sapuskaa menee tosi hyvin päivällä ja kaikki voivat nauttia pitkien yöunien keskushermostollisista vaikutuksista. Täydellistä.

Paitsi, että kuuntelin viereisessä huoneessa sitä elämöintiä kahteen asti, kunnes isäntä tuli raportoimaan, että lapsella on aika kova nälkä.



Toivoisin että unikoululääkärit tulisivat itse kuuntelemaan älämölöä. Lisäisi uskottavuutta tuntuvasti.

Supervoimani on kärsivällisyys. Oletin että ensimmäisen unikouluyön jälkeen lapsi söisi villisian. Luineen. Eipä syöny. Söi vielä vähemmän kuin normaalisti. No, jatketaan vielä toinen yö ja sitten isäntä lähteekin stänt-uppiin ja jollekin ukkojen jonkun kauden käynnistämisbileisiin viikonlopuksi.

Isäntä oli unikouluyön jäljiltä ihan rikki. Pääsi liikkeelle lopulta vasta puoli kahdeltatoista. Nukkui aluksi aamupalatouhujen jälkeen sohvalla ja sitten ryömi sänkyyn. Ois hauska nähdä mitä tapahtuisi, jos ei olisi nukkunut neljää tuntia pidempään putkeen kolmeen kvartaaliin.

Sitten muihin aiheisiin.

Vanhempainvapaalla on tärkeää pysyä ajankohtaisasioista kartalla. Ystävällinen Yle on johtajuuskriisinsä jälkimainingeissa hoitanut tätä tehtävää kunniakkaasti. Tänään oli tasokas juttu vajazzlingista, jossa genitaalialuetta koristellaan helmin ja kristallein.



Ensimmäinen spontaani ajatukseni oli, että luojan kiitos en ole sinkku. 

Ja tältähän se näyttäisi kun joku ei-Jennifer-Love-Hewitt tempaisisi vähän bling-blingiä intiimiosastolle.



Parempi pysyä parisuhteessa, jos kerta markkinoilla vaatimukset ovat tätä luokkaa.