keskiviikko 30. elokuuta 2017

Vuoden siivoojan katselukirja perheen pienimmille

Lastenkirjat antavat maailmasta sellaisen kuvan, ettei pieni ihmistaimi tiedä mitä on oikeasti luvassa. Luulen, että tästä syystä vauvat ja lapset nauravat paljon. Muutaman kuukauden mittaisen katselukirjaopasuran tehneenä henkilönä suunnittelin uudenlaisen ja huomattavasti mielenkiintoisempia yksityiskohtia ja keskustelun aiheita sisältävän teoksen.

Seuraavassa esittelen teille Ennen ja jälkeen -otokset mallinarratiivien kera.



Oi, kuinka kauniita auringonkukkia!



Oi, kuinka kauniita mitäsvittujanämäon! Opetellaan yhdessä: boheemi. Sano perässä. Boheemi.








No siinäpä vasta on topakka portti.



Katsopas, lapseni. Tässä näet artesaaniaidan, joka on vahvistettu maailman parhaalla ja kestävimmällä materiaalilla eli paalinarulla.





Kaunis valkoinen talo, ja katso miten kaunis veranta siinä on.



Tämä tässä on luonnonystävän koti. Kun maahan pudonnutta ikkunaa ei korjaa ja laita takaisin paikalleen, vinnille saa oivan pesimistilan erilaisille linnuille ja miksei lepakoillekin.






Onpa iloisen näköinen kisu.



Tässä on kisu, joka ilmein ja elein kertoo mielipiteensä emäntien metallinpaljastusurakasta.






Tässäpä on tosi hyvännäköinen ja elinvoimainen koira!



Tämä tässä on pieni ihme. Koiraa on pistänyt ampiainen tai kyy ja hauva sai vakavan allergisen reaktion. Toista kanssani, allergisen reaktion. Ja koiralta lähti kaulasta kaikki karvat pois ja kaula turposi jalkapallon kokoiseksi. Ja se on vieläkin elossa!





Tämä on lato. Mitähän siellä on sisällä, olisiko vaikka kuivaa heinää.


Kuvassa on suuri opetus. Näin käy, kun ei huolla rakennuksia. 






Onpas iloinen veikko ja katso miten ihania vihanneksia hänellä on laatikossa. Ne ovat varmasti tosi hyviä.



No nyt on tomaattisato onnistunut yli odotusten. Kuvassa näkyy ihan uusi jalostettu lajike - aurajuustokirsikkatomaatti.




Mitäs sanotte, laitetaanko teidänkin lapsellenne Vuoden siivoojan maatalousrealismikuvakirja tulemaan?

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Norminpurkutalkoita ja anarkistiukkeja

Piäsin sitä minnäe vähän kartsalle. Hankittiin liput Lions Clubin järjestämiin sikajuhliin. Aina jos on sadan kilometrin sisällä kokonainen sika vartaassa, me olemme paikalla. Lammasfarmari a.k.a. Hassutäti a.k.a Hassis otti ipanan hoitoon. Sikafestareille lähtivät mukaan myös isäni, hänen göörlfrieeend (joka laittoi kalakeittoon kermaa, perkele) ja ystävämme. Matka kirkonkylälle sujui kirvesniemeläisittäin, koska takapenkki oli meitä matkalaisia täynnä ja sinne asti ulottuvia virvelivapoja "on turha ruveta yhen reissun takia rumppoomaan kyyvvistä pois".

Kun kirkonkylällä on vastaavia suurtapahtumia, syntyy tarve liikennejärjestelyille. Nämä jos mitkä ovat omiaan ärsyttämään meitä mualaisia, joiden syntymäoikeus on parkkeerata sinne minne sattuu huvittamaan. Kerroin että parkkeeraus on Vesileppiksellä ja on ihan kaapuntijunakuljetus tapahtumapaikalle. Ja kävelymatkaa on kuitenkin useampi sata metriä. Isän mielestä paras parkkipaikka on Liiterissä (Lidl) tien toisella puolella. Luulen, että jonkun muunkin mielestä oli. Viimein sain taivuteltua, että kun Leppävirralla on jumalauta kaapuntijuna, niin sen kyytiin kammetaan vaikka mikä ois.





Junan kyydistä avautuivat loistavat näkymät tasokkaan Sport & Spa Vesileppiksen välittömään läheisyyteen ilmestyneelle tulevan ala-asteen rakennustyömaalle. Entisen junapuiston alta on paljastunut niin paljon kalliota kuin alaa ylipäätänsä on. Koulun rakennuspaikka on herättänyt voimakasta kuohuntaa Leppävirralla sekä vanhempien että yritysmaailman toimesta. Eli siis käytännössä melkein kaikkien. Vanha ala-aste on vähän rauhallisemmalla tontilla ja nyt tämä uusi sijoituspaikka on herättänyt vitutusta monista syistä. Tähän on siis nousemassa ulkopaikkakuntalaisten toimesta rakennettava kivikoulu kun omassa kunnassa on puuelementtikouluja tekevä putiikki. Ja kivikoulu laitetaan hotellin viereen mikä karkottaa hotellin asiakkaat. Ja lapset jäävät auton alle koska lähellä on tämä hotelli ja lisäksi ruokakauppa. Ja kivikoulun oppilaat pääsevät harrastamaan liikuntaa hotellin yhteydessä olevissa monipuolisissa urheilutiloissa, jos asiakkailta ja leiriä pitäviltä urheiluseuroilta aikoja yli jää. Ja tälle rakennuspaikalle olisi voinut tulevaisuudessa tulla vaikka Ikea.




Jäisen junamatkan jälkeen saavuimme juhlapaikalle ja heti pääsimme selkkaukseen järjestysnaisen kanssa. Teltassa oli asiakaspaikkoja tämän verran...



...ja norminsäästötalkoot näyttäytyivät taas, kun tila oli jaettu kahteen osaan - niille, jotka halusivat hienostuneesti nauttia olutta tai viiniä sikansa kanssa ja niille, jotka eivät roteiinia tarvinneet juomaksi. Kävin ostamassa parit juomat ja olin kiikuttamassa niitä possunpaistopisteen läheisyydessä oleville valitsemillemme paikoille (lue: ruoka loppuu kesken, jos ei ole ensimmäisenä hakemassa), ja järjestysnainen pysäytti kulkuni. Tässä kohtaa seurueemme jakautui kahteen, koska isä ei suostunut paalupaikalta minnekään alkoholiongelmaisten sijoituspaikkaan siirtymään. Aviomieheni oli sitä mieltä, että kun kerta muillakin (kaksi arviolta lähempänä kasikymppistä miestä) oli alueella kaljoo, niin kyllä myökiin sinne mennään. Lähdöthän sieltä tuli. Vanhat papat eivät lotkauttaneet korviaan (vai kuulivatko lainkaan, en tiedä) järjestysnaisen lukuisille kehotuksille siirtyä juomineen anniskelualueen puolelle, ja tarvittiin lopulta kolme henkilöä, että saatiin tilanne rauhanomaisesti ratkaistua. Se tapahtui niin, että ukit tempaisivat kaljansa ykösellä alas ja välttyivät siirtymistarpeelta. Respekt ja silleen.

Sain sitten kunniatehtävän jäädä pitämään paikkoja, kun ukot olivat jo kaljansa kitanneet ja hyökkäsivät sikajonoon.




Sain miehekkään annoksen possua ja selätin sen ongelmitta. Hanskat kädessä piti istua kun oli niin saatanan kylymä. Ehtoollisjuomakaan ei tuonut lämpöä. Mutta olenkin pakana.



Oli tarkoitus, että olisimme odottaneet ainakin ultrajännittävän kaasugrillin arvonnan, mutta siinä heti syönnin perästä noin puoli kasin maissa muut olivat sitä mieltä, että tästä joutaa pihhaan. Kun on kylymä ja Kotalahden hanuristit olivat jo lopettaneet esityksensä ja joku jytäpänti esitti Jaakko Teppoa räppiversiona (perkele). 

No, johan myö kuudeksi sinne tietysti mentiin, että olihan siinä tullu kreisibailattua. Minunkin, joka on ollut juhlissa varmaan viimeksi alkuvuodesta 2016.

Laitoin lammasfarmarille viestin, että pidä penska hereillä, myö lähetään jo pois.

Kyllä kannatti.


tiistai 15. elokuuta 2017

Hyvin suunniteltu on puoliksi paskoteltu

Pitkäaikainen kotona oleskeleminen on luonut uusia ideoita, joiden ansiosta mielenterveyteni järkkymistä on jo ennätetty epäillä. Viimeisimpinä oireina mainittakoon pyrkimys päästä valituksi jo toiseen luottamustehtävään ja vahva aikomus lähteä ehdolle seuraavissa kunnallisvaaleissa. Minulla on nyt muutama vuosi aikaa keksiä mm. hyvä vaalislogan. Miten olisi vaikka: Kaikkia kuunnellen, harvoja hyödyttäen.

Kutistuneet ympyrät ovat saaneet miettimään töihin paluuta. Samanaikaisesti haluan olla kotona ja en halua olla kotona. Vain nainen pystyy tällaiseen. Huonon omatunnon ja muiden ällöttävien tunteiden kanssa painiessa apu on lähempänä kuin arvaakaan. Kela ilmoitti, että kuukausittaiset bruttotuloni ovat tästä eteenpäin 448 euroa ja muutama sentti päälle. Päätöksentekoprosessi suoraviivaistui sillä sekunnilla. Kela voisi tuotteistaa Magic 8 ball -tyyppisen tuotteen, jossa aina tulee vastaukseksi Mene töihin.

Normaalit ihmiset selvittävät ennen töihin palaamista hoitopaikka-asiat ja hankkiutuvat jonniinlaiseen jonoon asiaan liittyen. Toisenlaiset ihmiset sen sijaan päättävät, että paras paikka alkuvaiheessa lapselle on lammasfarmarin hoteissa. Jotta eläin-lapsi-skenaario olisi ajankäytöllisesti realistinen, on investoitava hoitorahat tuotanto-olosuhteiden kohentamiseen. Lammasfarmari kun on viehtynyt kaikkien työvaiheiden tekemiseen mahdollisimman vaikeasti ja hitaasti. Nyt hänelle suunniteltiin moternit tehotuotantotilat, joissa lampaat syöttävät likipitäen itse itsensä ja omatoimisesti ulkoillessaan näkyvät tuvan ikkunasta.

Homma on melkein valmis, koska suunnitelmasta on jo ainakin kolmas versio työstetty.



Vuoden siivoojan ehdotuksesta lähdettiin





Kyläkokouksen jälkeinen täydellisyyteen hiottu suunnitelma



Enää ei tarvitse kuin tuoda kaivinkone tontille, rakentaa kaksi uutta syöttöpöytää, tehdä uusia verkkoaitauksia, rakentaa pihattokatos, tyhjentää lantala ja asentaa vinssi suursäkkejä varten.

Kyllä minä välillä ihan tosissaan mietin, että mitenkä aina ajaudun tällaisiin talkoisiin.