sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Mamma-angstia ja sormiruokailua

Olinkin jo kerennyt unohtaa miten hyvin alkoholi auttaa vastoinkäymisissä. Pääni oli paisunut paisumistaan vitutuksesta jo useamman viikon ajan. Toisista johtuvista syistä, minähän olen itse virheetön. Olin jo vähän kerennyt odotellakin Facebookilta reagointia kohdennettujen kaupallisten tiedotteiden sisältöön googlettuani mm. vauvavuosi + ero. Nyt sitä on alkanut tulemaan, koska tänä iltana ensimmäisenä seinälle lävähti genitaalialueen ihoärsytykseen tehoavan voiteen mainos. Seuraavaksi tuli juoksukoulumainos naisen sixpack-kuvan kera sekä läjä pikavippimainoksia. Eroamista yleensä väistämättä seuraa uudelleen pariutumisen tarve, mikä taas edellyttää ehdottomasti mm. kainalokarvojen säännöllistä ajamista sekä kiinteytymistä ja muuta työlästä, joten on parempi pysyä parisuhteessa. Kuka ihme tuommoiseen urakkaan jaksaa enää tällä iällä lähteä. Kun on jo kuitenkin rupsahtanut.

Kävin siis tänään kaapunnissa ottamassa seitinohuet hyvän ystäväni kanssa.



Käytännössä pöhnään riitti yksi siideri ja yksi valkkari, koska pelikuntoni on tälläkin saralla täysin mennyttä. Pystyin olemaan pienen hetken niin, ettei minun tarvinnut huolehtia kuin itsestäni ja nousuhumalastani. Eivät ne alkoholistit ehkä niin väärässä olekaan.

Mikä se on sitten niin pantaa kiristänyt? Kyllähän minä tiesin tähän leikkiin ryhtyessäni, että aika pitkälti näissä talkoissa yksin on. Mutta en sitä arvannut miten rasittavaa se välillä on. Kyllähän se välillä mielessä käy, millaista elämä olisi elää ihmisen kanssa, jonka työt loppuvat neljältä ja töitä tehdään vain viitenä päivänä viikossa. Sitä voitaisiin vaikka käydä yhdessä kyläilemässä ja kaupassa, tai muuta perverssiä, ja lisäksi minulla olisi päivässä säännöllisesti pari tuntia omaa aikaa, jota ei tarvitsisi käyttää kusiroiskeiden poistamiseen vessanpöntöstä tai pyykkien viikkaamiseen.

Kun haluaa tehdä jotain, ihan mitä tahansa, vaikka heiluttaa moppia, niin on erikseen pyydettävä joltain apua että asian pystyy tekemään. Jos tämän kokoisessa kämpässä lähtee hetkeksi toiseen siipeen, ipana kerkeää sillä välin työntää antennin silmään, vetää antiikkistereot lattialle kasettipesästä kiskoen, tukehtua Pirkka-lehteen ja tippua portaista.

No sitten on tämä syöminen. Homma luisti kaikin puolin ihan hyvin. Koska vauva-asiat menevät siten, että jos joku asia joko toimii tai sen kanssa on oppinut elämään, on kaiken aika muuttua. Alkoi sellainen ralli, että ensin ei kelvannut maito ihan sama mitä teki ja sitten kun se alkoi taas kelvata, kaikki lusikalla syötettävä eväs olikin yhtäkkiä saatanasta. Piti äkkiä alkaa jotain makaronilaatikkoja ja kuhavuokia tehtailemaan, jotta sormiruokailu onnistuu. Hommassa on pohjimmiltaan kyse vain siitä, millä elintarvikkeilla haluaa lattiansa päällystää.



Mutta onneksi välillä sattuu jotain piristävääkin. Ukot ovat kehitelleet uuden pefletin toiseen eteiseen, johon saunan jälkeen mennään vilvoittelemaan.



Kyllä tää tästä.