sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Vauvaperheen nukkumisjärjestelyt

Ennen lapsen syntymää oletuksena oli, että nukumme vierekkäin, vauva on omassa punkassaan ja untakin saadaan.


Todellisuudessa isi nukkui vähän, äiti ei ollenkaan ja vauvaa piti puljata viereen ja pinnikseen lukemattomia kertoja yön aikana. Helvetin rentouttavaa. Ei ollut sellaista ääntä tai melkein-ääntä kämpässä, ettei se hereille havahduttanut.


Pahimmassa koomassa tuli kerran jätettyä syötön jälkeen vauva viereen. Siitä se ajatus sitten lähti.



Ja mies samalla. Yh-petiin siirtyminen lyhytaikaisesta perhepetikokeilusta tapahtui aika sukkelaan. Näihin aikoihin aloin saada joitakin tunteja nukuttua putkeenkin. Isimies aamuisin omasta kammarista ylös kammetessaan venytteli ja kehui miten hyvin tuli nukuttua ja äitihenkilö muisteli taas kerran rikosprofilointisarjaa, jonka mukaan naamaan puukotus kielii intohimomurhasta ja kohdistaa epäilyt välittömästi puolisoon.



Vajaan kolmen kuukauden kohdalla vauva kykeni pienistä mitoista huolimatta valtaamaan käytännössä koko sängyn ja huitoi ja potki läpi yön. Ei enää nukuttanut.



Seuraavaksi tuli ahaaelämys pinniksen toisen laidan poistamisesta, mikä yhdistettynä vauvan pidempiin yöuniin ja äidin kovaa vauhtia kehittyviin riipputisseihin toisi perheen uudelleen yhteen.



Siinä kävi yhden yön kokeilun jälkeen näin.


Oppaisiin ja artikkeleihin soisi korjattavan nukkumisjärjestelyt-käsitteen sanalla järjestelyt.


perjantai 17. maaliskuuta 2017

Ärsyttävimmät Facebook-päivitykset

Nykyiselle aivokapasiteetilleni sopivaksi havaittu luottojulkaisu Ilta-Sanomat osasi kertoa mitkä ovat ärsyttävimpiä Facebook-päivityksiä. Täytän useimpien kriteerit heittämällä. Piti ihan tarkistaa aikajanalta mitä on tullut somessa jaettua.



Salikuvat

Kyllä! Pakko oli ottaa lihastenpullisteluirvistyskuva kun oli malli-ilmeet sopivasti salin seinällä.


"Tutkimusten mukaan" 80 prosenttia naisista miettii joka päivä, onko heidän kehonsa tarpeeksi hyvä. Vastaus on ei, eli turhan miettimisen voi lopettaa oitis.

Tiedustelin aviomieheltäni miten vartaloni on muuttunut äitiyden myötä, asteikolla 1 - 10. Dialogi:

Aviomies: 1.
Minä: Mikä on muuttunut?
Aviomies: Olet pyöristynyt.
Minä: Mistä?
Aviomies: Mahasta.

Tottahan se puhhuu, mitä siitä verkkareitaan repimään. Mietin kyllä tuossa hetki sitten, että miten pakkini ei ole kiinteytynyt vaikka olen tehnyt yhteensä viisi vatsalihasliikettä sitten jälkitarkastuksen.



Parisuhdepäivitykset

Tästä mieheni tekemästä makkaraeiffelistä otin kuvan Pariisin matkan alla.


Suorastaan huutaa parisuhteemme tilan epätoivoisuutta.



Oman nokkeluuden korostaminen

Mitä vikaa on esimerkiksi onnenpyöräinnovaation jakamisessa? Rosvosektoriin laitetaan paskimmat viinat.






Samoin pidän erikoislaatuisista otsikoista.


Julma nainen.




Varakkuuden korostaminen

Ah, parhautta.

Ohitin tuon Hiacella, aikamme suurautolla.




Mulla on mehtää.




Käyn usein hienoilla keikoilla.


Töiden luettelu

Mielipuuhaani.


Kodin pienet kunnostustyöt luonnistuvat tuosta vaan.





Elämme ekologisesti.




Muatallooshommat ovat hallussa.





Rohkenen paljastaa mikä minua eniten ärsyttää. Kun suljettuun ryhmään päässyt henkilö kiittää ryhmään pääsemisestä. Elekee kiitelkö.


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Kumppanin kanssa puhuminen - virhe!

Ei hemmetti. Keskustelimme aviomiehen kanssa eilen. Muustakin kuin raksan materiaalitilauksista. Ei olisi kannattanut. Tuumasi että eikös sitä leikkikaveri pitäis ipanalle tehdä.



Olenkin aina ollut sitä mieltä, että keskustelu parisuhteessa on yliarvostettua.

Nähdäkseni yksi ikätoveri arviolta 20 km säteellä riittää. On aivan ihmeellistä, että samalta kylältä löytyy pari kuukautta vanhempi vauva. Kävimme tutustumisreissulla. Vierailu meni odotetusti, näin pienet eivät juurikaan osoittaneet kiinnostusta toisiaan kohtaan ja ruikin äidinmaitoa vahingossa heidän verhoihinsa. Eivät ole olleet yhteydessä sen visiitin jälkeen.

Sosiaalisten taitojen lisäksi vauva-aika on verottanut merkittävästi ajotaitoja. Vetäisin ojaan peltoaukealla kun en muuta keksinyt. Virallinen selitys on, että en erottanut tietä, koska oli tuiskuttanut niin paljon. Hevostilallinen ja kunnallisvaaliehdokas kävi vetämässä minut pois jontkasta. Ei ottanut mitään rahaa ja sanoi että kannattaa antaa tuon hinauslenkin olla puskurissa kiinni.

Saattaa olla, että ääneni tänä keväänä menee hänelle.



Lammasfarmari on lomittajan tarpeessa leikkauksen takia. Luonnollisesti pienyrittäjänä hän ei ole oikeutettu minkäänlaisiin lomituspalveluihin, vaikka olisi käsi polovesta poikki. Suunnittelimme, että muuttaisin ipanan kanssa siihen vähäksi aikaa asumaan ja lammasfarmari tarjoaisi ohjelmapalveluita sillä välin kun käyn navetalla.

Viimeaikaisten keskustelujen perusteella ei välttämättä ollenkaan hassumpi idea nukkua yönsä jossain muualla.


keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Mä oon tuija

Joo. Lähden seuraavan kerran kylään, kun ipana on päässyt rippikoulusta. Paitsi että, eihän se ole menossa riparille, koska olemme pakanoita. Huh. Ei tarvii siis niinkään aikaisin lähteä minnekään. Kasvatan täällä kainalokarvojani ja lastani ihan kaikessa rauhassa. Elämänkoulun saa käydä ja eläinpuistoreissujen sijaan voimme huvituksena viritellä hiirenloukkuja ja soittaa kanteletta tuvassa.



Eipä ole koskaan tuntunut matka kirkolle yhtä pitkältä kuin eilen. Siinä on jotain erityistä kun yrittää pysyä jäisellä tiellä vesisateessa laulaen "ja meillä kaikilla oli niin mukavaa" ja pohtien mikä lasta niin huudattaa siellä turvakaukalossa takapenkillä. Luonnollisesti ei ole koskaan aiemmin huutokonserttia pitänyt, silloin on hyvä aloittaa, kun lähdetään pidemmälle matkalle kahdestaan. Vianmääritys on kohtuullisen vaikeaa kuskin paikalta käsin. Ei siinä auttanut kuin pari kertaa vetää levikkeelle ja purkaa kuljetus, rauhoittaa ja jatkaa matkaa. Ja pohtia, että jos kääntyisi uskoon ja olisi katuvainen, loppuisiko suurhäiriötilanne takapenkillä.

Sitten oli luonnollisesti vielä pari muuttujaa. Appiukko oli käynyt pudottamassa Teboilille säkillisen jotain varaosia ja nekin piti vielä käydä noukkimassa kyytiin. Aviomies erehtyi soittamaan matkalla ja muistuttamaan niiden hakemisesta. Keskustelimme hetken niistä perkeleen osista ja tulipa voimallisesti tiedusteltua, että käynkö vielä samalla reissulla Lidlistä ostamassa maustekurkkuja.



Ei tarvinnut käydä.

Muutenkin tarvittaisiin kohta Dr. Philiä näihin talkoisiin. Kyllähän minä tiesin, että nussakat maatila- ja muut lainat eivät katoa minnekään lapsen saannin myötä, mutta nyt kyllä kelepais semmoinen tahti, että oltaisiin vaikka yksi päivä viikossa yhdessä. Siis koko päivä. Oltaisiin niin kuin kaapuntilaiset perheyksiköt. Pukeuduttaisiin samanlaisiin tuulipukuihin ja viikonloppuna käytäisiin kaupassa, siistittäisiin nurkat ja ehkä ulkoiltaisiin tai jotain muuta perverssiä.

Tällä hetkellä se ns. oma aika on sitä, että kun pieni vapauden hetki koittaa, pitää tunkea helevetin kyytiä joku mikropuuroannos mahaan ja yrittää järjestellä pyykkivuoret. Hohdokasta.



Älä välitä sotkusta!


Minusta on hyvää vauhtia tulossa ns. marttyyriäiti. Sitten kun joskus on se joku hetki aikaa olla yhdessä, oon tämmönen tuija:


Innostaa varmasti olla kotona pidempään.


Internetissä viisaat kehottavat sopimaan asioista ennen lapsentekoon ryhtymistä.


Pitäisi olla eri neuvojat yrittäjille.