Kylän hirviporukka ja seurueen lähimmäiset kokoontuvat nykyään harvoin yhteen illanvieton merkeissä.
Nyt tiedän miksi.
Tein lauantaina toimistopäivän ja tulin pihhaan iltayhdeksän maissa. Kinkerit olivat jo kovassa vauhdissa, tupa täynnä porukkaa. Tunnelma oli mitä loistavin. Saapumiseni huomioitiin spontaanein riemunkiljahduksin. Esiintyi myös halauksia. Minulle oli jemmattu hirven sisäfilepihvejä iltamurkinaksi. Järven toisella puolella oli sauna lämpiämässä ja karaokemaja odottamassa. Täydellistä. Mikä voisikaan mennä vikaan?
Koska koolla oli metsämiehiä aina seuran johtajasta lähtien, päätin nostaa esille erään hyvin merkittävän ja minua niin pitkään vaivanneen asian. Siitä että hirvipeijaiset on monen vuoden ajan pidetty sunnuntaina. Sunnuntaina!
Pidin maljapuheen ja kerroin että nyt on kuulkaa sellainen juttu, että tästä lähtien hirvipeijaiset pidetään täällä meillä, ne pidetään lauantaina ja keitonsyönnin päälle ryypätään porukalla. Väki repesi raikuviin suosionosoituksiin ja sain illan mittaan siinä vaiheessa vielä viestintään kykeneviltä kehuja siitä miten upea avaus oli tullut tehtyä.
Bravo! Encore!
Hetki ilmoituksen jälkeen alkoi tapahtua. Viski, konjakki, jallu, viini ja kalja olivat kolahtaneet nuppeihin niin että osaa vähän oksetti ja kaatuilutti. Ja oviaukotkaan eivät enää olleet yhtä leveitä kuin juhliin saavuttaessa. Lopputulos olisi jo pitänyt arvata siitä, että iäkkäät miehet tunnustivat ääneen rakkautensa joitain perheenjäseniänsä kohtaan. Täällä päin kun ei tunteista puhuta.
Puoleen yöhön mennessä tupa oli miltei tyhjentynyt juhlijoista noutajien ja "noutajien" ilmestyttyä.
Taulut vinossa ja Tolua pöydässä.
Sovin nuoren pariskunnan kanssa että mennään heidän mökilleen karaokemutteriin laulamaan ja oltiin aika varmoja että siellä on muitakin. Ratkaisevalla hetkellä ukot alkoivat kuitenkin hyytyä. Kikkomania luultiin punaviiniksi ja sitä rataa. Ja tästä päästiinkin sitten sujuvasti seuraavaan ohjelmanumeroon eli oksennuksen putsaamiseen tuvan lattialta. Lopulta karaokeillalle kävi sillä tavalla että kävin viemässä nuoret kotiinsa ja miespuolisen heistä jouduin nostamaan autosta ulos ja raahaamaan sisälle.
Meidän mökissä oksentelu loppui siinä puoli viiden aikaan aamulla.
Kyllä voi taas levänneenä lähteä hommiin.
Sitä huomaa aikuistuneensa kun tajuaa, että viinan juominen on a) helvetin kallista b) tyhmää c) ilman viinanlutrausta Itä- ja Pohjois-Suomen henkirikostilastot olisivat siistiä katsottavaa.
VastaaPoistaJuu. Aikuistuu ja tajuaa kyllä, mutta...silti ei usko :D Tylsäksi menisi jos kaikki vaan siemailis sivistyneesti punkkua!
VastaaPoistaMun aikuiselämän suurin oivallus oli se hetki, kun tajusin että hei, mullahan on bileissä ihan erinomaisen hauskaa vaikken joisi pisaraakaan. Siinä kohtaa olin jo pitkään rajoittanut juomista kohtuulliseksi, koska a) bileet menee omalta kohdalta pilalle, jos ne viettää vessassa oksentaen ja b) inhoan krapulaa sitäkin enemmän. Se vain hämmästyttää, miksi meni niin kauan ennen kuin tajusin tämän.
VastaaPoistaOlin eilen yksissä 80-vuotisbileissä, jossa syötiin sivistyneesti ja hyvin ihan laaturavintelissa. Viinaa kannettiin pöytiin kursailematta. Lopputulos oli nippu hyvin humalaisia mummoja ja pahiten kaatuneet noukittiin ambulanssiin ja vietiin paikattavaksi. Ravintolahenkilökunta siivosi veriroiskeet, minä vain ensihoidin ennen ammattilaisten saapumista.
VastaaPoistaVain viisikymppisenä teininä katsoin silmät suurina "kokeneempien" juhlintaa. Muistenen oppineeni jo 30 vuotta sitten, ettei viina lopu juomalla. Edes ilmainen viina. Ja että krapula on viheliäinen kokemus, sitä pitää välttää viimeiseen asti. Reseptikin on helppo: juo vettä.
Ahhah !!!! Miten Kikkoman oli eksynyt pöytään viinaksien sekaan, sitä en pysty edes kuvittelemaan, mutta ihan hyvä meno päällä, jos sen pullon sotkee punkkuun !!! Haha!!!
VastaaPoistaMeillä nuoruusaikoina kaveri sekoitti Camparia jogurttiin, jonka löysi jääkaapistani. Voin vakuuttaa, että oli hankala juotava.
VastaaPoistaKaveri oli vaan aikaansa edellä, antioksidanttismoothien teki eli käytännössä siis terveysjuomaksi muuttui se Campari.
PoistaLoppuillan herkkubooli jäi ilmeisesti nauttimatta? Meilläpäin sellainen on perinne, että kun taksi (baariin lähtiessä) on soitettu, kaadetaan kaikki jäljelläolevat viinakset ja blandikset kulhoon jonka sitten epätoivoisimmat/humalaisimmat tyhjentävät viidessä minuutissa. Yleensä meillä on jäänyt enemmän viinaa ja siideriä kuin mitään muuta, joten boolin koostumus on usein ollut 50% tiukkaa, 20% sidua ja loput tyyliin cokista, appelsiinimehua ja Mehukattia. Näyttää kuralle ja maistuu paskalle. Mutta loppunut aina ennen taksin saapumista, tai ainakin vähän jälkeen.
VastaaPoistaJa mikä kiero sielu on alkujaan keksinyt, että sunnuntaina pittää peijaisia juhlia? Päivi Räsänen?!
Mielenkiintoisista juomasekoituksista ovelin oli naapurin isännällä, joka sekoitti kossua mansikkahillon sekaan. Ukko särpi hilloa lusikalla eikä emäntä huomannut, että viinaahan siinä "juotiin".
VastaaPoista"Yhen kerran ku mie join viinaa..." Noin alkoi yhden entisen työkaverin useimmat jutut. Yhen kerran ku mie join viinaa (siis mie, ei hää) työpaikan saunaillassa ja olin jo tekemässä lähtöä kotiin, katselin kun eräs heppu yritti tuhannen päissään ährätä viinipulloa auki korkkiruuvilla. Mietin pitäisikö kaverille kertoa, että pullossa on kierrekorkki. Nää, en jaksanut. Sitten mietin, että pitäisikö kertoa, että pullo on alkoholitonta viiniä. En jaksanut kertoa sitäkään. Lähdin kotiin.
VastaaPoista