Tinder-raportti

Meninhän minä lopulta sinne. Kaveri oli sitä mieltä, että eihän siellä tarvitse tehdä mitään, voi vaan ottaa katalogin selailuna. Helvetin hyvä myyntipuhe.

Tarjonnan voi tiivistää seuraavasti:

1. White Power -tyypit, joilla tank topit ja ketjut ja tatskat, ja jotka kuitenkin päättävät katu-uskottavuutta korostaakseen ottaa itsestään kuvan lastenhuoneessa

2. Aleksi36:t. Ei tarvinne selittää enempää.

3. Kyyneltatuoidut miehet

Mikään ei herätä naisen kiinnostusta kuin kyyneltatuointi silmäkulmassa. "Voisin jakaa arkeni <murhaajan nimi tähän> kanssa". Not.

4. Lukutaidottomat 

Kun nainen ilmoittaa, että ei ole kiinnostunut mistään yhden illan säädöistä, se on kuin käskisi kaikki reissupanoa hakevat miehet, seksiseuraa etsivät pariskunnat ja muut hassuttelijat painamaan sitä pumppusymbolia. Nyt tiedän minäkin mitä Tinderin "nyt on ruuhka-aika" -ilmoitus oikeasti tarkoittaa.

Olen toisaalta kehittynyt merkittävästi. Pystyn jo parin viikon harjoittelulla tunnistamaan vaivattomasti ja vikkelästi mm. kokaiinin käyttäjät ja valeprofiilit. Valeprofiili = liian hyvännäköinen kuvapankkitason mies lähettää sydämen.

Ei yllättäen keskustelu jatkunut.

Jo parissa viikossa voi masentua ja menettää elämänhalunsa täysin. Ilmoitin ystävilleni, että vetäydyn periferiaan odottamaan noutajaa. Joko romanttista tai lopullista.

Eräänä iltana alkoi jo vähän tunnelma kohota kun olin varma, että nyt se romanttinen noutaja olikin tuossa. Mutta ei.

Sellaista. Matka jatkuu, pysykää mukana.

Järkeviä festivaaleja

Järkevät ja hauskat asiat harvemmin tapahtuvat samassa yhteydessä. Syyskuun sinkkuviikonloppuja onkin vedetty varsin hauskoissa ja vähäjärkisissä tunnelmissa. 

Ensimmäisenä viikonloppuna kuskasin polttopuita omalle torpalle. Sähkön hinta on sen verran rapsakka, että minuakin jo kiinnostaa puuta poltella maalämmön ohella. Kaveri tuli kylään sillä ajatuksella, että käydään hakemassa pari sankollista suppilovahveroita varmoilta paikoilta ja lopputuloksena oli muutama kantarelli ja pari kuivahtanutta suppista. Kaveri oli asiantuntevasti arvioinut mitä kannattaisi tuoda tuliaiseksi. Kukkapuskan sijaan hän toi Jallu Kaski -putelin.

Lapsi teki ystävällisesti minulle työhuoneen puolelle rentoutusaseman. 

Pääsinkin sitten naapurin kanssa rentoutumaan oikein urakalla sen jälkeen kun ipana oli lähtenyt viettämään viikonloppua isänsä kanssa.

Illanvietto alkoi dramaattisesti kun saimme puhelimitse ilmoituksen, että joku oli ajanut lepikkoon minun tielläni ja kuljettaja oli karannut metsään. Selvitimme toiselta naapurilta onko poliisit mahdollisesti soitettu. Ei sillä, että ulosajon takia olisi pitänyt, vaan sillä, että saatiin tietää voimmeko me ajaa kylän karaokepisteelle enää sinä iltana. Ja kyllä me onneksi voimme.

Karaokeisäntä Piiparinen oli jo sammuneena kun pääsimme laulufestivaaleja virittelemään. Läpsimme isännän hereille ja pidimme seuraa hänen ystävälleen. Laulu raikoi ja Kaski tyhjeni. Seuraavana yllätysohjelmanumerona oli kuorma-autotaksin ilmaantuminen pihaan. Pääsimme tekemään ilahduttavan kotiseutumatkailukiertueen, johon liittyi upeita drinkkejä (vodkaa vedellä lantrattuna) sekä taidonnäytteitä (sänkipellolla rinkiä ajaminen). Onneksi minä ymmärsin kolmen maissa pyytää tätä taksia heittämään minut pihaan. Osa jatkoi kuuteen, osa sunnuntain.

Eilen olivat paljon odotetut miesten bileet. Kävi lopulta niin, että miesten bileissä oli hyvin vähän miehiä ja erityisen paljon terveydenhoitoalan naisia. Saatiin onneksi hyvät jenkat otettua sekä karaokessakin porukkaa ällistytettyä. Jossain kohta tuli fiilis, että valitussa baarissa oli vähän turhan nuorta porukkaa ja vaihdoin paikkaa. Siellä minut yllättäen ja pyytämättä adoptoi entinen kuljetusfirman tj ja nykyinen vastasyntyneiden teho-osaston hoitaja. Hän otti pyyteettömästi elämäntehtäväkseen etsiä minulle miehen. Ja olisi kuulemma minut kyselemättä vienyt itse kotiin, jos olisin ollut lesbo. 

Katsottiin tehohoitolesbon kanssa yksi mies, joka vaikutti potentiaaliselta tanssiin pyydettäväksi. Pyysin ja sain pakit. Pariutumiskonsulttini oli sitä mieltä että ehkä se oli vaan homo. Kuinka ollakaan, puarjhuoneelta löytyi toissaviikonlopun rekkataksikuskihahmo ja sillä porukalla sitten loppuilta vietettiin. Keskusteltiin tienhoidosta, yritystoiminnasta ja ylistettiin kauneuttani. Rekkataksihahmo olisi ollut yllättäen hirveän kiinnostunut minusta, mutta kieltäydyin kaikista sutinoista ja ehdotin että voisin tehdä hänelle elämäntilanne-nelikentän joskus niin saataisiin hänenkin kuviot selkiytettyä. Tunnusti olevansa vähän aadehoodee ja "vähän" on mielestäni vahvaa asian aliarviointia.

Piirsin nelikentän valmiiksi, jos joskus vielä tämän hahmon kanssa kohtaamme. Aloitan selventämällä mikä ON nelikenttä ja sitten edetään analyysivaiheeseen.

He, tässä sinullekin pyhäpäivän mietintätehtävä! Sijoita yksityis- ja työelämäsi asioita nelikenttään. Jos esimerkiksi työelämässä jokin asia ei enää tuota iloa, eikä sillä ole juuri minkäänlaista potentiaalia (kasvu, eurot, kannattavuus...), asian poistamista tai delegoimista on hyvä harkita. Ja jos vaikkapa parisuhde tuottaa suurta iloa ja siinä on kaikenlaista potentiaalia jatkonkin kannalta ajatellen, on tämäkin tärkeä havainto. Jääkö riittävästi tilaa näille asioille, jos elämässä pyörii paljon ilotonta ja potentiaalivapaata huttua.

Kokeile, tiedä mitä oivallat!

Juhlakiertue siirtyy lokakuussa Iisalmeen. Seuratkaa ilmoittelua!

Baari-iltoja ja hormonien eritystä

Baarissa käyminen sinkkuna on nyt aloiteltu ja eipä ole kummoista raportoitavaa. Näytän viettävän iltaa samoilla laduilla kuin aiemminkin: tuttujen kanssa höpöttäessä, siideriä lipittäessä ja karaokessa kiljuessa. Tämä tuntuu ihan hyvältä. Tanssiminen on kivaa, mutta minkäänlainen parijenkka ei kiinnosta. 

Vai onko ongelma tarjonnassa?

Olen projekti-ihmisenä projektoinut syyskaudelle monenlaista tekemistä. Syyskuussa selvitellään Kuopion tilannetta ja lokakuussa Iisalmen. Outokummun yleiskuvasta tiedustelin MiesYstävältä, mutta hän ei paikkakuntaa suositellut. No, eiköhän se oo pieni paikkakunta täynnä jos yksi Tolkun Mies sinne on jo eksynyt.

Tutustuin (huipputieteelliseen) artikkeliin pariutumiseen vaikuttavista hormoneista. Siihen mikä yksilöön vetoaa ja mitä hän etsii, vaikuttaa se, mikä neljästä hormonista on yksilöllä itsellään valta-asemassa.

1) Dopamiinityyppi

Nämä yksilöt hakevat seikkailua, ovat impulsiivisia ja uteliaita ja ovat lisäksi optimistisia ja luovia. Dopamiinityypit etsivät toisia dopamiinityyppejä, koska heihin vetoaa samankaltaisuus ja heillä on halu jakaa kokemuksia toisen kanssa.

2) Serotoniinityyppi

Tämä tyyppi puolestaan on konservatiivisempi, uskollisempi, viehtyneempi järjestykseen ja perhekeskeisempi. Korkean serotoniinin omaavat henkilöt eivät tule Dopamiinityypin kanssa toimeen, koska boheemi elämäntapa ärsyttää. Turvallisuus ja tarkkuusraha-asioissa viehättävät.

3) Testosteronityyppi ja estrogeenityyppi - pyhä yhteys, joka on ehkä tuhoon tuomittu

Henkilö on analyyttisempi, rohkeampi ja kilpailuhenkisempi. Tämä tyyppi vetää puoleensa toista korkean estrogeenipitoisuuden omaava henkilöä, sukupuolesta riippumatta.

Nainen jolla testosteroni on hallitsevampi, suosii miehissä persoonallisuuspiirteitä, jotka kertovat estrogeenistä: korkeampi hoivavietti, tunteellisuus, empaattisuus, heikko kilpailuvietti.

Henkilöt joilla taas estrogeeni on hallitsevampi, kokevat vetoa niihin, joilla testosteroni hallitsee.

Ehdottaisin hormonitestausta hiihtolajien lisäksi myös pariutumisskeneen. Varmastikin olen tylsähkö serotoniinityyppi. mutta parempi olla tylsä serotoniinityyppi kuin teeskennellä dopamiinityyppiä. 

Riippumatta siitä missä määrin mitäkin hormonia tosiasiallisesti eritän, tällä hetkellä kaikki seuraavat skenaariot tuntuvat erroreilta. 

1. Treffit (järjestetyt)

2. Treffit (itse järjestetyt)

3. Tinderiin rekisteröityminen

4. Valoon rekisteröityminen (no oon pakana joten ei kai se ois mulle ollutkaan)

5. Minä koskemassa ketään

6. Kukaan koskemassa minua

MOT: parempi lasketella menemään samoilla asetuksilla. Katellaan mieshommia "syssymmällä".

Ps. Voin tehdä poikkeuksen, jos joku tasokas tulee asioikseen kotoa hakemaan. Käsitykseni mukaan tällaista ei juurikaan tapahdu.

Komentaja Tissi

Ipana keksi minulle upean lempinimen. Minulta kysytään jatkuvasti joko olen Tinderissä tai milloin aion tehdä sinne profiilin.

Edistyneemmät ovat kertoneet, että Tinderissä kuuluu käyttää myös reippaasti emojeja - voi esimerkiksi kätevästi ilmoittaa lasten lukumäärän, harrastukset jne. tuhlaamatta kirjaimia. Kokeillaanpas! Kertokaa mitä mieltä olette.

Komentaja Tissi

Olen 40-vuotias loppusijoituspaikassaan asuva eskari-ikäisen lapsen äiti. 

🏠

👩‍👧

🌲

💼

🍽️

🧶

✍️

Kun erosin, ensiajatuksena oli ottaa kosijoita vastaan kerran vuodessa audienssityyppisesti, mutta koska ymmärsin olevani tavallinen ihminen, olen nyt täällä selvittämässä, onko täällä muita tavallisia ihmisiä. (Mutta ei liian tavallisia.)

Olen konsultti ja metsätalousyrittäjä. Pärjään yksin asioissa enkä etsi itselleni minkäänlaista pelastajaa. Joskin myönnän reilusti, että välillä saa viiskymppistä vuolla kuin pärekoneella, että saa kaikki mahdolliset asiat hoidettua. Mutta ne hoituvat. Asun omassa talossa ja en muuta täältä koskaan minnekään: pyörätuolin mentävät rampit ja leveät ovetkin ovat valmiina seniorivaihetta varten.

Pidän rankasta huumorista ja meemeistä. Nautin hyvästä ruoasta, toisten valmistamana. Koska omaa aikaa ei liiemmälti ole aiemmassa elämänvaiheessa ollut, olen hämmentynyt uudesta vapaa-aikaulottuvuudesta ja olen vähän neuvoton mitä sillä kaikella kannattaisi tehdä. Matkustaminen, arkkitehtuuri ja kulttuuri kiinnostavat. Rannalla makoilu ei yhtään.

Sinä siellä saat mielellään olla henkilö, joka tekee asioita eikä vain puhu niiden tekemisestä. Osaat puhua suoraan ja välillä maltat hetken miettiä sen sijaan, että vain tohotat menemään. Sisällät jäämiä empatiasta ja tunnetaidoista. Teet töitä ja pärjäät omillasi. Ja jos sinulla on 5-6 kuuden kuution imevä kusikärri, se olisi iso plussa.

Ps. Komentaja Tissi on lapseni keksimä nimi. Jätän vastuun kuulijalle.

Edit! Asiantuntijat kiirehtivät kertomaan, että maksimimerkkimäärä on 400. Tässä uusi yritys:

40v loppusijoituspaikassa asuva 5v tytön äiti.

🏠👩‍👧🌲💼🍽️🧶✍️

Kun erosin, ajattelin ottaa kosijoita vastaan audienssityyppisesti, mutta koska ymmärsin olevani tavallinen ihminen, olen selvittämässä, onko täällä muita tavallisia ihmisiä.

Olen konsultti ja metsätalousyrittäjä.

Vaatimusmäärittely:

Pärjäät omillasi

Sisällät jäämiä empatiasta ja tunnetaidoista

Olet hauska

5-6 m3 imevä kusikärri iso plussa!

Uusi normaali

Varasin parittomat viikonloput lapsiviikonlopuiksi. Helppo muistisääntö!

Parillisille viikonlopuille onkin painetta keksiä tekemistä, ettei mene kotitaloustöiksi ja tukka limassa netflixin kahteluksi koko syksy. Miesten seura romanttisessa mielessä ei kiinnosta, mutta miesten seura seuramiesmerkeissä kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti. Olisi äärettömän virkistävää kuunnella kaikenlaisia höhöhöö-juttuja ja juoda viinaa sen sijaan, että käy lenkkeilemässä ja juttelemassa tunteista.

Miesten järjestämissä juhlissa on useita hyviä puolia ja miehet jakaantuvat kahteen koulukuntaan.

Annan esimerkit.

1) Sivistynyt ja erityisen vieraanvarainen miestyyppi (todennäköisesti Pohjois-Karjalan sukulinjaa)

Oli koronakevät 2020. Meillä oli aika tiukat tilanteet töissä ja kerättiin töitä niin perkeleesti, kun pelotti, että kaikki sulaa alta. Lisäksi oli työnantajaroolissa toimimisessa kuolematason verenpainetta aiheuttavaa stressiä. Verkostoon ja yhteistyökumppaniksi oli siunaantunut aiemmin yksi miellyttävä konsulttijamppa, joka oli juuri aloittanut yrittäjänä. Hänelle saatiin junailtua mukava toimeksianto (mikä tietysti koronassa suli), mutta siitäkin huolimatta ja ehkä siitä johtuen hän sitten keksi pitää minulle ja yhtiökumppanilleni kesäjuhlat. Hän oli valmistanut kolmen ruokalajin aterian. Vieläkin muistan sen kimchi-burgerin ja kuolaa erittyy. Hän tarjoili eväiden kanssa oikein mukavia juomia. Erityisen mukava juoma oli pohjoiskarjalalainen artesaanijuoma eli pontikka. Loppuillasta konsulttijamppa oli laittanut kauniisti isoja kynttilöitä olkkarin puolelle lattialle, niinku tunnelmaa luomaan. Tunnelmaa saatiin lisää kun huomattiin, että torkkupeitto oli syttynyt palamaan. Kovat jenkat saatiin pontikan voimalla aikaan ja toista konsulttia nukkumattikin nouti ja antoi pienen välikuoleman. Minua vaan nauratti.

Sovittiin juuri konsulttijampan kanssa uudet syysjuhlat. Ja hän laittoi kutsun Outlookiin kuten ammattilainen. Muistutin, että kynttilöitä ei tosiaan kannata viritellä. Ne on sitten sivistyneemmälle seuralle ne.

2) IT-alan mies

Olin ajautunut viettämään ikkunanpesuviikonloppuja ja keskustelin tilanteesta erään alan miehen kanssa. Hän oli joutunut joskus samaan tilanteeseen, oli pessyt viikonloppuna terassin laseja. Hänen ystävänsä oli tehnyt nopean intervention ja hakenut hänet baariin. Minusta tuo on juuri sellaista konkreettista apua, jota eronnut ihminen tarvitsee. Ehdotin että josko hänen crew voisi adoptoida minut ja jatkaa tätä arvokasta interventiotyötä. 

Siitä innostuneena sovittiin syyskuulle rapujuhlat. Oli aluksi puhe että olisi yksi rapu tarjolla. Sitten täsmennettiin, että pakastekatkarapupussi on hyvä tarjottava. Sitten älyttiin, että sehän menis kossussa niinku jääpalan asemesta. Edelleen oivallettiin, että jos tavattais vaan baarissa illalla niin ei tarviis ees sitä katkarapupussia.

Helppoa ja vaivatonta.

Muutama muukin miesjuhlaidea on vetämässä. Tästä tulee mahtava syksy.

Omat tuparitkin aion pitää. On aika pitää tuparit ku olen monta vuotta tässä asunut. Ootan vaan, että sisustusprojektit valmistuu. Ahistaa vaan se tarjoiltavien miettiminen. Tällä hetkellä lenkkimakkarakeitto vahvana suosikkina. Sellaisella menulla myös osallistujalista karsiutuu automaattisesti suosiollisella tavalla.

Voimaantuminen

Se tuli yllättäen, kun olin lämmittämässä nakkikeittoa. Voimaantuminen. Nytkö jo? Kauanko tämä kestää? Olenko varmasti tuntemassa jotain positiivista? Näkikö kukaan?

Olen täysin varma, että tästä (ehkä ohimenevästä mutta nautittavasta) hetkestä on kiittäminen ystäviä. Olen niin paljon veto-, työntö-, noste- ja raahausapua saanut, että en pysty edes ymmärtämään.

Ystävät ovat pakottaneet ja/tai auttaneet tekemään kaikenlaista. On käyty Urho Kekkosen synnyinkodissa, pitsalla Pielavedellä, syömässä suolatonta ruokaa Jyväskylässä, asiakkaan projektiryhmän kesäbileissä jne jne. 

Parhaita työntöapusuorituksia on ollut työhuoneen laiton kickstart: otettiin mittoja ja illalla kaveri laittoi whatsappilla mitä tuotteita mun pitäisi tilata. Ja minähän tilasin. Matto oli liian kallis ja sanoin sitten kaverille, että etsitään ensin pari viikkoa toista mattoa ja sitten minä tilaan sen maton mitä sinä alun perin ehdotit.

Ipana aloittaa eskarin syksyllä ja sen vuoksi tulen varmasti työskentelemään jonkin verran kotikonttorilta. Ja polttoaineen hinta on vitullinen: löytyi se maalaistenkin huviajeluraja viimein keväällä tästä maailmasta. Kauan se kesti. Toisaalta nyt on diesel jälleen niin hulvattoman halpaa (2,1 e/l), että alkoi taas se ajelu.

Ja sitten taas asiaan. Nyt on kuulkaa ihan tosiaankin sillä tavalla, että saan ihan ikioman työhuoneen. Työhuonehan on ollut kämpässä tähän saakkakin, mutta en ole sitä pystynyt käyttämään, koska se on ollut täynnä exän työjuttuja, ylisuuria tulostus-skannaus-what-have-we -koneita ja arkkupakastimia (yksi rikkoontunut, yksi ehjä). Olen sitten työskennellyt joko keittiön pöydän ääressä tai yleisesti ergonomisesti erittäin arveluttavassa suunnikasasennossa pehmeässä nojatuolissa. Nyt on tulossa sellainen konsultoinnin arkkikammari että ei ole toista näillä kylillä. Heti voin nostaa hintoja 20 %. Jos otan ring lightin vielä työpöydän viereen, nostan suoraan 30 %.

Minulla on ollut suunnitelmissa keilaradan rakentaminen käyttöullakolle. Ehkä toteutan senkin. Saisi vähän sykettä tällekin kylälle. Ei olisi Piiparisen karaokemaja ainoa vetonaula.

Ps. Tiedän että vuoristorata jatkuu ja paskojakin aikoja on edessä. Olen umpirealisti. Mutta, antakaa minun nauttia parista päivästä hei.

Sielunhoitoa

Kun tuntui, että swot-analyysit jne. eivät enää auttaneet ja kaikenlaisia muuttujia oli ilmaantunut, päätin hankkia itselleni yksilömanaajan. Terapeutilla käyminen on tabu ja ajattelin lohduttaa, että jos näinkin fiksu ja upea ihminen kuin minä käy manaajalla, sinäkin voit käydä! Ja jopa puhua siitä.

Manaajapalveluihin kohdistuu tietysti isoja odotuksia. 45 minuutissa pitäisi saada demonit karkotettua ja kevyempi mieli. Eihän se ihan niin toki mene, mutta saapahan jollekin objektiiviselle kuonafiltterille tilittää tuntojaan ja epäloogisia ajatuksiaan. Ja ymmärtää niiden epäloogisuus. 

Demon begone!

Kyllä minä mielellään maksan 100 euroa per kerta siitä, että ammattiauttaja sanoo että olen hyvä äiti ja huomauttaa, että yritän mahdollisesti suorittaa eroa(kin) liian täydellisesti. Että ei oo pakko olla jeesus.

Kerran aiemmin olen terapeuttitunnin ottanut. Se oli silloin kun isä kuoli. En ole ikinä niin hyvää Vapaudu vankilasta -korttia saanut kuin sillä käynnillä (tähän liittyy piiiitkä tarina ja vaikea äitisuhde). Suosittelen kaikille. Voi vain olla vaikeaa löytää itselleen sopiva tyyppi. Minullehan ei kelpaa mikään tunteista kyselevä vihkoon ympyröitä ja viivoja piirtelevä tuppisuu. Minulle toimii se, että on keskustelua ja hyviä havaintoja. Ja ehdotuksia. Vaikka ne ehdotukset olisivatkin perseestä, mutta edes yritystä on. En minä saatana siitä maksa, että minun pitää kaikki itse keksiä. Joutuu terapeuttikin vähän rehkimään taksansa eteen.

Kuilun pohjalla kun käväisee, niin onhan se ihan fakta homma, että kaikenlainen puuha, ystävien tapaaminen jne. ovat juuri niitä oikeita asioita. Eiväthän ne tietenkään kärsimystä vie pois eivätkä ne tekemiset auta olemaan läsnä, mutta toisaalta, onpahan edes pieniä hetkiä kun ei käperry omaan kurjuuteensa. Rationaaliselle ihmiselle nimittäin kaikkein vaikeinta on, kun pää on täynnä epäloogisia ja typeriä ajatuksia eli vittu tunteita! 

Olen toivonut että olisi joku Feelings-B-Gone™ -pilleri, jonka voisi nielaista. Mutta ei. On myös houkutellut 6 kk mittainen suunniteltu kooma, jonka jälkeen heräisin normaalina ihmisenä. Mutta ei. 

Eli kärsittävä on. Toisaalta, parempi mädäntyä nyt kunnolla ja kerralla. Siis sen sijaan että pakenee tattimetsään, päihteiden ilahduttavaan maailmaan tai muihin typeriin toimiin ihan vaan sen takia, että ei pysty olemaan yksin tai ei kestä omia ajatuksiaan. 

Ehkä ne on vaan kohdattava, ja mieluummin nyt mädännyn kuin romahdan joskus uudelleen ja vielä isommin. Varmaan olisi entisten taakkojen lisäksi kannettavana kaikki hölmöilyt mitä olisi ryhtynyt tekemään hätäpäissään. Tätä en halua.

Olen kyllä ikävästi yllättynyt tunteiden määrästä. Vähempikin riittäisi.

Koska loogisella tasolla tämä ero on oikein hyvä juttu. Tunteet vain toimitetaan eri paketissa.

Ensimmäinen viikonloppu yksin

Sieltä se kauan pelätty viikonloppu sitten saapui. Minähän en lapsestani erossa ole ollut, personal best on ollut 2 yötä putkeen työreissun takia.

Kuten arvata saattaa, ipanan saattelu autoon avasi kyynelkanavat oven kiinni laittamisen jälkeen. Se on semmosta ja varmaan tulee olemaan vielä pitkään.

Minähän olen suurella työllä lapsen kanssa murtanut pohjoissavolaista tunteista puhumattomuuden kaavaa. Lapsen kanssa olemme sanoittaneet tunteitamme jo pitkään. Kaverilta saatu tunnetaulukko (osoita naamaa mikä kertoo parhaiten omasta tunteesta) on ollut tosi hyvä väline. Kun saa osoitettua asiaan kuuluvaa emojia A4:sta, loppu on kuin laskettelisi vaan.

Suoraan puhumista suosittelen kaikille. The truth shall set you free.

Mutta joo, takaisin ekaan viikonloppuun. Minullahan ei ole tullut mitään tarvetta älyttömiin reaktiivisiin ja tunteidenpakoilutarkoituksissa tehtyihin tempauksiin. Siispä kävin tekemässä anopille Citymarketilla ruokaostokset. Olen kuullut että ero avaa uusia ovia ja mahdollisuuksia. En ehkä ole koskaan käynyt yhdeksän jälkeen automarketilla ruokaostoksia tekemässä. Kyllä tietäjät tiesivät tämänkin.

Hirveän paljon vimmaa tuntuu olevan ihmisillä siinä että tässä pitäisi välittömästi alkaa jotain kumppania etsiä. Minkä ihmeen takia? Ukrainalaispakolaisäitikin, jota olen kevään mittaan auttanut, koki tärkeäksi ilmoittaa Whatsappilla, että tarvitsen vikkelästi seksielämän. Ilmeisesti pitäisi toimia niin, että vaikka aviovuodelakanat ovat tuskin jäähtyneet, äkkiä vaan urku auki ja tatinpoimintaan - ei saatana ainakaan tarvii käsitellä mitään asioita tai oppia olemaan yksin. "Ei kyntömies vakoa valitse". Minä en olekaan mitä tahansa kyntömiestä vailla. Minua auttaisi merkittävästi penetraatiota enemmän kaikenlainen konkreettinen apu ja myötätunto.

Olen kuunnellut paljon tässä hetkessä paljon puhuttelevaa Disturbedin Sound of silencea. Lapsi tuli vilkaisemaan videota ja totesi että älä sinä äiti tuota miestä ainakaan kosi.

Mä lupaan.

Reaktioita

Vahvistaakseni itsetuntoani ja mielikuvaa kykeneväisyydestäni, aion listata teille kaikki asiat jotka olen saanut kaikesta huolimatta järjestettyä tai muutoin aikaan.

1. Varautuminen talveen

Asensin rumpuputken sulatusletkut. Selvitin ja otin yhteyttä putiikkiin, joka pystyisi vaihtamaan ranchin vesiputken tulemaan talolle suoraan kaivosta (ja eristettynä) sen sijaan että vesi edelleen menee navetan kautta n. 70 vuotta vanhaa rautaputkea pitkin. Selvittelin talven linkousurakoitsijalta pientä palvelutason laajennusta, että pääsen vähemmällä kolailulla koska ei vittu aina vaan jaksa.

2. Yleinen touhukkuus

Heti kun päätös erosta oli tehty, ostin itselleni Makitan akkusarjan ja laturin sekä painelin Kuopioon ja tilasin vääränmittaisia räystäskouruja koska mittaaminen on lahjattomille.

3. Vittu mä ketään tarvii

Yritin ajaa päältäajettavalla ruohonleikkurilla ranchin nurmikot, mutta saatanan leikkuupöytä telekkusi ja en saanut terää pyörimään, koska vipu oli jumissa. Itkin pihamaalla kuin nainen. Sitten löysin itsestäni väkivaltavaihteen ja onnistuin. Opin myös samalla, että kovassa tuulessa ei kannata olla tuulen alla kun kaataa bensaa tankkiin.

Mätin saunapuut pannuhuoneeseen ja pinosin 15 mottia halkoja ranchilla. Ei ole ranchin liiterin takaseinää nähty sitten 90-luvun, sen verran anoppi polttaa puuta talven aikana. Anoppi siis asuu ranchilla, koska hoitovirhe ja liian myöhään havaittu syöpä ja isä kuoli ja iso talo oli sen seurauksena tyhjänä ja anopille heitetystä vitsistä tuli niinku totta.

4. Itsetunnon huoltaminen

Olen tilannut ystäviltä röyhkeästi ja suoraan kirjallisessa muodossa toimitettuja kehuja. Täytän pienen vitriinin viinilasien sijaan (Plan A) palautteilla (Plan B), ja vierailen palautealttarin luona niin monta kertaa kuin tarvii.

5. SWOT-analyysi

Kuin kunnon konsultti tein tulevaisuudestani SWOT-analyysin. Se kyllä järjen tasolla paljasti heti ettei minulla mitään hätää ole. Mutta jo pari päivää myöhemmin unettomana yönä kerkesin diagnosoida itselleni limaisen kurkun takia keuhkosyövän, keuhkoahtaumataudin ja astman.

Ei muuta ku matka jatkuu!

Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia

No niin. 

Jos on radiohiljaisuutta ihmetelty vauva.fi:ssä ja suomi24:ssä niin onhan tässä kaikenlaisia muuttujia ollut. Nyt pääsette seuraamaan ihan uutta blogivaihetta, sinkkublogia. Tätä on foorumeilla ihan joskus haluttukin ja suorastaan vaadittukin, joten joskus saa mitä toivoo, saatana.

Ja tässä vaiheessa jo voin huomauttaa, että jos odotat kuumia eroottisia tarinoita tai muuta seksuaalisesti latautunutta, turha toivo. Tässä sukelletaan tuoreeltaan eronneen keski-ikäisen neuroottiseen sielunmaisemaan ja eroprosessiin. Ja lisähuomautuksena, että tekstejä on kirjoiteltu matkan varrella eivätkä ne kuvaa julkaisuhetken fiilistä suurellakaan todennäköisyydellä. Että en siis ota näistäkään kirjoitteluista mitään vastuuta.

Lähestytäänpä asiaa konsulttityyliin eli googlaamalla joku omaan tarkoitukseen sopiva pätevän oloinen kuva ja selittämällä kaikenlaista sen varjolla.

Olen vellonut ja vellova kaikenlaisissa typerissä ajatuksissa, koska tulevaisuutta on vaikea kuvitella. Valikoin tähän kirjoitukseen yleisimpiä mieleen pälkähtäviä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Arvioikaa itse mikä niistä on todennäköisin.

1. Hullu kissanainen

Löydän itseni mordorin talvesta lumen saartamana 18 kissan kanssa.

Sitten yösydämenä rauhoitun ja ajattelen, että jos niitä onkin vain seitsemän.

2. Metsäprinsessa

Kuin lasten sadussa (olikohan joku hullujussi tms.) järjestän kerran vuodessa audienssin ja otan kosiskelijoita vastaan testaten heidän huumorintajuaan ja oikeidentöidentaitojaan. Kotikylän toiseksi seksikkäin naissinkku lienee vetonaula matkojenkin takaa.

3. Forever alone

Olen kymmenen vuotta yksin ja muodostan merkityksellisen keskustelu- ja hyötysuhteen Satisfyer Pro 2:n kanssa. Ostan Hiacen ja ryhdyn kapinetta suositelleen ystäväni kanssa kiertämään Pohjois-Savon syrjäseutuja ja puhumaan yksinäisille naisille Satisfyerin ihmeestä.

Hän vannotti että kapine on heti tilattava. En tilannut.

4. Tuho

Aiheutan huolimattomuuttani ja tietämättömyyttäni kiinteistöissäni tuhoa, vakuutus ei korvaa, joudun konkurssiin ja sen siunaamana pääsen kirkonkylälle kerrostaloon.

5. Renki

Löydän kiertävän rengin ja jaan hänet alueen muiden renkiä tarvitsevien henkilöiden kanssa. Kellään mitään kokoaikaista renkiä ole varaa pitää näinä aikoina, mutta osa-aikarenki olisi tarpeen. Loppuis se päältäajettavan ruohonleikkurin päällä itkeminen ku on taas joku saatanan ongelma.

6. Myöhempien Aikojen Sinkkujen Jeesuksen Kristuksen Kirkko

Joo se on aikamoinen kirkko varmasti joku puoliso löytää. Sitten joskus. Olen aina sanonut että jos ikinä joutuisi etsimään itselleen uutta puolisoa niin projekti pitäisi aloittaa kulmahiomakoneella, raivaussahalla ja dremelillä. Hirveä urakka tämmöistä vakiintuneen parisuhteen muovaamaa kehoa alkaa johonkin esittelykuntoon laitella. Äh, niin kammottava ajatus että hylkään sen jopa aamuyön tunteina. Jos ei kelepoo niin antaa saatana olla.

Jos joskus tällainen seurustelusuhdetilaisuus a) osuisi kohdalle ja b) kiinnostaisi yhtään, onneksi olen älynnyt jo vuonna 2014 tehdä tällaisen kätevän arviointitaulukon valmiiksi. Ja hei, ehkä melkein mitä vaan, kunhan ei selännuolijaa tarvii kohdata.

Heitäpä joku seitsemäs vaihtoehtoinen tulevaisuus. Ois kiva ahdistua yöllä jollain täysin tuoreella tavalla!

Vuoden Siivoojan politiikka-analyysi

Samalla kun koronamaailmassa #nytriittää, ajattelin laittaa puolueiden kustannuksella vähän ranttaliksi. 

Joku politiikkaenergiapiikki on tarttunut, lie ohimenevää, mutta olen kuunnellut Yle Areenasta Ruben Stillerin ja Ben Zyskowiczin kiihkeän keskustelun suomettumisesta sekä samasta sarjasta Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen laitoksen johtajan, Markku Jokisipilän, analyysia perussuomalaisten noususta ja mediasuhteista.

Ennen kuin aamuajelut menevät yhtään sairaammiksi audio-ohjelmistoltaan, pakko saada ulos koneistosta poliittisperäiset purkaukset.

Jokainen puolue, jonka olemassaolon muistin on tässä mukana. Aakkosissa <3

Keskusta

Supermenestyjä vaaleissa, joissa helsinkiläiset eivät pääse äänestämään. Upea keksintö, tarjolla Vuoden Innovaatio -palkinnon saajaksi.

Ilo on vilpitöntä.

Kokoomus

Aluevaalieissa lanseerattu Ilman tervettä järkeä -slogan oli niin samaistuttava, että äänivyöryhän siinä oli väistämättömänä tuloksena. Arvostan suoruutta.

Perussuomalaiset

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio selitteli huonoa vaalimenestystä näin Ylen jutussa: "...ilmeinen merkitys on sillä, että perussuomalaisille sosiaali- ja terveyspalvelut eivät ole keskeinen aihe samaan tapaan kuin maahanmuutto, EU ja ilmastonmuutos." 

Eli kannattajat eivät ole sosiaali- ja terveyspalveluita vastaan, joten ei ole tarvetta käyttää ääntään toistaiseksi muutoin kuin tankkausautomaatilla kiroilemalla.

SDP

Arvostan vaalikuvassa sitä, että kädet eivät ole toisten taskuissa. Tämän voisi lainaraha-o-maticin äärellä muistaa ihan arjessakin.

Siniset

Sininen tulevaisuus ei ole turvallinen:

Suomen Kristillisdemokraatit

Meneillään olevien (turpa)käräjien innoittamana on syntynyt modernisoitu sanonta Pohjois-Savon perukoilla. "Lukee kuin Räsänen raamattua".

Vasemmistoliitto

Äänestystuloksen perusteella voitaneen todeta, että onneksi muutkin ovat tämän hoksanneet:

Vihreät

Vihreiden puoluesihteeri Veli Liikanen totesi, että koronapandemia vaikutti äänestysaktiivisuuteen. Tuli kommentista elävästi mieleen satasen karsinnat kauan sitten, jossa itkuinen pikajuoksija antoi erästä karsiutumisen syyksi vastatuulen. Lie tuuli puhaltanut vain tämän ainoan kilpailijan kaistalle. Ei muiden tahtia näyttänyt vastustavan.

Peeäs. Jatkakaa vain Helsingissä kivihiilellä lämmittämistä. Teitä lohduttanee, ettei meitä puilla lämmittäviä juntteja ei enää paljoa ole jäljellä. Maltatte vain odotella pari vuosikymmentä vielä niin ilmasto kyllä pelastuu, kun suuri joukko maalaisia potkaisee tyhjää ja tämä holtiton elämäntapa uusiutuvien luonnonvarojen käytön merkeissä päättyy.

No niin!

Terve. Tulin takaisin.

En lähde ihan ens alkuun tilittämään mitä kaikkea on tapahtunut aikavälillä 1/2019 - 1/2022. Palataan kuviin ja tunnelmiin "parempana aikana". 

Ihan tämmöisellä asialla lähdin teitä tavoittelemaan (jos joku tätä blogia enää lukee ja mitään notifikaatioita uusista postauksista edes saa), että minua on vähän hymyilyttänyt nuo koronalevelit ja hokasin miten ne saa kätevästi kytkettyä työkontekstiin.

Samat luokittelut osuvat aika hienosti kaikenlaisiin projekteihin, joista moni teistä on varmasti matkansa varrella eri rooleissa "nauttinut" ja tulee nauttimaan. (Se on muuten mahtavaa miten jokainen uusi projekti tulee olemaan ihan erilainen ja parempi kuin kaikki muut ja sitten samasta kusesta taas kerran itsemme löydämme lillumasta.)

Nyt ne lupaamani luokittelut.

Perustaso

• Avautumisten ilmaantuvuus on alhainen
• Ajoittain esiintyvät vitutusketjut ovat hallittavissa

Kiihtymisvaihe

• Vauhti alkaa kiihtyä
• Erilaisten ihmettelyjen ja valitusten ja mielensäpahoittamisten ilmaantuvuus on perustasoa korkeampi
• Merkittävää pällien leviämistä ei vielä projektiryhmän ulkopuolella juuri havaita
• Esiintyy joukkoturhaantumista
• Yli 2/3 ongelmien lähteistä on selvitettävissä ja turhaantumisketjut katkaistavissa

Leviämisvaihe

• Vauhti kiihtyy edelleen
• Pällit leviävät alueellisesti tai laajemmin
• Ahdistuksen lievitys vaikeutuu
• Tilannetietoisuus heikkenee
• Selittely voimistuu
• Paniikin hillintään tarvittavien resurssien määrä kasvaa
• Statusselvitysten määrän ennustetaan kääntyvän voimakkaaseen kasvuun

Ja loppuun pakolliset roustausmeemit.

Voin kertoa mitä kolmen vuoden aikana EI ole tapahtunut. Kirjoitusteni taso on ennallaan. Ajatusmaailmani on yhtä keskenkasvuinen kuin ennenkin. Minua naurattaa yhtä hölmöt asiat kuin aina ennenkin. Enkä ole ammatillisesti yhtään parempi. Ainoastaan meemikirjastoni on karttunut. Niistä lisää myöhemmin.