Päätettiin ukon kanssa keväällä, että ei muuten tänä vuonna meillä kuivaa heinää tehdä. Ihan sen takia, että talkooporukkaa on niin hankala saada. Monet on töissä. Yhä useammat pelkkiä vellihousuja.
Koska olen niin hyvä ihminen, lupauduin lähtemään naapurin heinäntekotalkoisiin. Miellyttävät 33 astetta varjossa takasivat asiaankuuluvat epäinhimilliset työskentelyolosuhteet. Ihan tuli edellinen kesä mieleen kun toisen heinäntekopäivän iltana meinasin yrjötä pelkästä rasituksesta.
Kävin aamulla asioimassa paikallisessa palvelevassa Rautiassa ja ostin pränikät työhanskat. Oli muuten kalliit, melkein yhdeksän euroa yksistä hanskoista.
Talkoot alkoivat pohjoissavolaisittain varsin odotetusti. Paikalla oli tilan isännän lisäksi vain minä ja hänen arviolta 12-vuotias poikansa. Isäntä työnsi heinäpaalia peltoon kuin eno venneestä ja kissa kuumalta katolta, ja minä hikoilin varjossa pelkästä hengittämisestä. Avomies hyökkäsi paikalle traktorin ja peräkärryn kera tuntia myöhemmin. Päästiin töihin. Oltiin tarjottu paalirataa lainaksi mutta eipä kelvannu isännälle. Onhan se mukavampaa nostella veri suussa 1200 paalia pellolta kyytiin käsipelissä sen sijaan, että ne nousisivat paalattaessa automaattisesti kärriin järjesteltäväksi.
Isäntä ja avomies viskelivät paaleja kärriin ja pikkujaska oli ratissa. Isännältä sain kehuja: "näättää ihan siltä että out joskus ennennii tehny kuormia". No totta helvetissä oon tehnyt. Harmi vaan, että yhtään kevyemmäksi työ ei kokemuksen myötä ole muuttunut. Sanoisin, että aika ammattimaisesti koottu kuorma on kuvassa. Pyöröpaalien päälle piti hypätä, että uskalsin tulla alas.
Muutaman tunnin päästä saatiin ne varsinaiset talkoolaiset mukaan jamboreehen. Loppuvaiheessa pellolle hyökkäsi mönkijällä kaksi yläkeholtaan paljasta nuorta miestä. Olivat kevyessä maistissa ajelleet ympäri kyliä heinätalkoiden perässä. Auttoivat meitä viimeisessä kuormassa ja karauttivat matkoihinsa, kun havaitsivat että työt loppuu. Just oikea meininki.
Viime kesänä omiin heinätalkoisiin hankitut huippumuodikkaat lenkkarit palvelivat hyvin tänäkin vuonna. Olivat halvimmat mitä paikallisesta urheilutarvikeliikkeestä löytyi. Sain vielä leppävirtalaisalennuksen.
Onneksi on tämäkin rimpuilu ohi.
Koska olen niin hyvä ihminen, lupauduin lähtemään naapurin heinäntekotalkoisiin. Miellyttävät 33 astetta varjossa takasivat asiaankuuluvat epäinhimilliset työskentelyolosuhteet. Ihan tuli edellinen kesä mieleen kun toisen heinäntekopäivän iltana meinasin yrjötä pelkästä rasituksesta.
Kävin aamulla asioimassa paikallisessa palvelevassa Rautiassa ja ostin pränikät työhanskat. Oli muuten kalliit, melkein yhdeksän euroa yksistä hanskoista.
Talkoot alkoivat pohjoissavolaisittain varsin odotetusti. Paikalla oli tilan isännän lisäksi vain minä ja hänen arviolta 12-vuotias poikansa. Isäntä työnsi heinäpaalia peltoon kuin eno venneestä ja kissa kuumalta katolta, ja minä hikoilin varjossa pelkästä hengittämisestä. Avomies hyökkäsi paikalle traktorin ja peräkärryn kera tuntia myöhemmin. Päästiin töihin. Oltiin tarjottu paalirataa lainaksi mutta eipä kelvannu isännälle. Onhan se mukavampaa nostella veri suussa 1200 paalia pellolta kyytiin käsipelissä sen sijaan, että ne nousisivat paalattaessa automaattisesti kärriin järjesteltäväksi.
Isäntä ja avomies viskelivät paaleja kärriin ja pikkujaska oli ratissa. Isännältä sain kehuja: "näättää ihan siltä että out joskus ennennii tehny kuormia". No totta helvetissä oon tehnyt. Harmi vaan, että yhtään kevyemmäksi työ ei kokemuksen myötä ole muuttunut. Sanoisin, että aika ammattimaisesti koottu kuorma on kuvassa. Pyöröpaalien päälle piti hypätä, että uskalsin tulla alas.
Muutaman tunnin päästä saatiin ne varsinaiset talkoolaiset mukaan jamboreehen. Loppuvaiheessa pellolle hyökkäsi mönkijällä kaksi yläkeholtaan paljasta nuorta miestä. Olivat kevyessä maistissa ajelleet ympäri kyliä heinätalkoiden perässä. Auttoivat meitä viimeisessä kuormassa ja karauttivat matkoihinsa, kun havaitsivat että työt loppuu. Just oikea meininki.
Urakka loppui kahdeksan maissa ja aseet luovutettiin talon isännälle.
Ultratyylikkäässä lippalakissani näkyvät valkeat viivat ovat kuivuneita hikirajoja. Pthyi.
Viime kesänä omiin heinätalkoisiin hankitut huippumuodikkaat lenkkarit palvelivat hyvin tänäkin vuonna. Olivat halvimmat mitä paikallisesta urheilutarvikeliikkeestä löytyi. Sain vielä leppävirtalaisalennuksen.
Onneksi on tämäkin rimpuilu ohi.