Näin hyvä ihminen viettää viikonloppunsa

Nöyryys ja häpeä ajaa ajoittain tuotteliaisiin tekoihin. Lauantaiaamuna isä oli nikkaroimassa ylimääräistä polttopuukatosta, koska tuli vissiin taas vaihteeksi kilkuteltua sen verran halkoja ettei ne mahdu kaikki liiteriin. Menin sitten kaveriksi koska olisi ollut väärin katsella tv-ohjelmia tällaisen projektin ollessa meneillään ulkosalla.

Kontribuutioni urakkaan oli lopulta varsin vähäinen. Muutaman kerran pääsin käyttämään sahaa, mutta muutoin osani oli ojennella erinäistä työkaluja, noutaa niitä lisää ja kannatella peltejä.

 Vielä on moneen urakkaan peltejä riihellä jäljellä.

Lisäksi kelpasin vielä rälläköintihommassa pitelemään peltiä kun ihan viimeisiä senttejä piti saada leikattua.

Kyllä kelepoo talven tuloa odotella tämänkin asian osalta.

Pääsin myös abstraktin ja usein tuloksettoman aateekoo- ja intternettihomman vastapainoksi maalaamaan ystävän uuden kämpän pesuhuoneen kattoa. Hän oli kovin murheissaan panelikatosta ja omituisen väriset tehostelaatatkin masensivat. Ensimmäiselle teimme tässä vaiheessa jotain.

Kun maalausurakkaan ryhtyy ilman ukkoja, saa hyvän lopputuloksen aikaan. Miehillä ei ainakaan näillä seuduilla riitä kärsivällisyys asianmukaisiin valmistelu- ja suojaustoimenpiteisiin. On kätevämpää jättää suojaamatta seinänpielet, lattiat ynnä muut ja sitten tuskailla roiskeiden kanssa. Henkilökohtainen suosikkini on lautalattian petsaus lastalla siten, ettei lattialaatoituksia suojata ollenkaan ja sitten valkoista lakkaa on tummalla laattapinnalla.

Ennen-kuva. Huomatkaa huolelliset teippaukset katonrajassa.

Tilanne ensimmäisen kerroksen jälkeen.

Maalin kuivuminen kestää 2 tuntia.

Ja toisen kerroksen jälkeen. Unohtuneet oven listatkin tuil maalattua tässä vaiheessa. Kaikkea sitä huomaa ja oivaltaa siideripäissään.

Sunnuntaipäivän ratoksi kuskasin avomiestä peltohommiin. Oli ajanut edellisenä iltana ruiskuvehkeet minun ranchille valmiiksi ja piti päästä omalle ranchilleen kylvöhommiin. Avomiehen sisko pyysi minut kaveriksi kasvimaan suoja-aidan asentamiseen, koska Vilkas mies oli a) krapulassa ja b) käsivaivainen.

Hajonneen kasvihuoneen tilalle on tulossa uusi kasvihuone. Ehkä muutaman vuoden sisällä, ounastelimme, koska urakka vaatii Vilkkaan miehen ja appiukkoni yhteistoimintaa. Naiivien luonteidemme siivittäminä kaivoimme turpeet ja muun hötön pois pinnasta, jotta on kovempi pinta johon uusi ansari on asennettavissa. 

Verkkoaidan asentaminen oli aivan hanurista. Tiivistettynä homma menee niin, että rullalle vedetty verkkoaita vieritetään ensin pionipenkin päälle, saadaan se niin pahalle kierteelle että pyydetään Vilkas mies apuun, kartoitetaan rautakangella kivien esiintyvyys kasvimaalla ja ihmetellään miksi verkko jää lötkölleen parhaasta yrityksestä huolimatta.

Mutta joo. Ei ainakaan koirat pääse revittelemään kasvulaatikoihin tänä kesänä. Ainoa huono puoli rakennelmassa on se, että juhannus on kohta ja jonkun pahaa-aavistamattoman suuntavaistonsa ja toimintakykynsä hävittäneen vieraan (tai Vilkkaan miehen) saattaa löytää aamulla kasvulaatikosta nukkumasta.

Kun koluaa enimmän osan viikonlopustaan muiden immeisten talkoissa, voikin sitten illankähmässä huolehtia omista asioistaan, kuten imuroinnista ja lattioiden pesemisestä.

Hienokseltaan väsyneenä arvostaa sitä, että pääsee todistamaan väitteensä todeksi. Olikohan kaksi viikkoa sitten kun ulisin ukkojen sormenjäljistä ja hinkkasin jäljet pois ovista ja saunalta. 

Lepuuttakaapas silmiänne tässä.

 Ei ole pitkä ihmisen ilo.

Übermensch

Erityinen ystäväni on ostanut asunnon ja hän on parhaillaan muuttamassa. Hän on perin merkillinen olento. Kaverilla on aina kämppä tiptop, hän lankeaa miltei mihin tahansa jota saa sarjoina ja asiassa kuin asiassa hän varmistaa että kaikki sopii yhteen. Ei ole toista henkilöä joka voi loputtomiin miettiä esimerkiksi avaimenperän sävyä.

Voin kertoa teille, että jos on huono päivä ja elämä tuntuu kaaokselta, ja haluaa hakeutua johonkin meditoimaan, Erityisen ystävän kämppä on oikea paikka. Siellä kaikki on järjestyksessä ja yhtäkkiä tuntuu että asiat voivat selvitä. Arvostan henkilöä, joka pystyy jopa käyttämään jääkaappimagneetteja tyylikkäästi.

Tänään pääsin todistamaan jotain minkä en tiennyt olevan mahdollista. Myös muuttaa voi tyylillä. Minä kerron teille.

Kaikki on pakattu huolellisesti ja laatikkojen sisältö on merkattu selkeästi. Samaan paikkaan menevä irtain on ryhmitelty osastoihin asunnossa. Ja korostaisin että muuttolaatikot menevät siis kiinni.

Lasitavaroita varten hän on erikseen käynyt hankkimassa Ikealta lasien kuljettamiseen suunnitellut pahvitelineet. Ihastuttavaa. Kun tein ensimmäisen kuorman, takapenkkini näytti paremmalta kuin kämppäni yleensä.

Pahvilaatikotkaan ei ole kuulkaa lähikaupan hedelmälaatikoita vaan selvästi erikseen hankittuja.
Ja katsokaa mikä käsiala.

Kaikki vaatteet on lajiteltu materiaaleittain ja ryhmittäin. Ja jälleen kerran merkattu mitä mikäkin pussi sisältää. 

Valaisinten ruuveille hänellä oli erikseen varattuna pikkuruisia minigrip-pusseja. Siinä kohtaa alkoi minulla jo kärsivällisyys mennä ja tempaisin maalarinteipillä ruuvit valaisimiin kiinni. Olis ollut minigrippien kanssa jo niin täydellistä että oisin oksentanut.

Kun on kyseessä näinkin järjestelmällinen ihminen on kaikkein erikoisinta, että tyyppi stressaa ihan kaikesta. Tavaroista oli pakattu valmiiksi 95 prosenttia. Vähintään. Silti tämä ei riittänyt: "Tuli syyllisyys kun tämmöiseen sekasotkuun sinut kaveriksi pyydän". Mitvit? Kyllä on semmoisissakin muutoissa käyty piipahtamassa, joissa joutuu aloittamaan pakkaamisella. Tämä jos mikä oli luksusmuutto.

Muita varsin loogisia stressinaiheita olivat esimerkiksi kenkävalinnat. Hän on vielä huomisen töissä ja sitten jää vapaille. On raskas päätös valita kengät, jotka laittaa perjantaina töihin. Entäs jos ottaa väärät ja harmittaa aamulla kun ne kengät jotka olisi kuitenkin halunnut ovatkin uudella asunnolla?!

Vähemmästäkin tulee huuliherpes.

Rakas Erityinen ystäväni, tiedän että kuuraat tällä hetkellä vanhan kämppäsi kylppäriä, virheettömän siistiksi tottakai. Ja vähän itkettää kun väsyttää niin. Jos luet tätä, muista että olet hyvä ihminen ja tähän aikaan on lupa ottaa iisimmin.

Palkkioksi (olemattoman pienestä) muuttoavusta on luvassa bileet. Excellent...



Kaiken tämän ihanuuden päälle Sipilän Juha oli aloittanut tien päällystämisen meidän nurkilla (eli noin 30 km päässä kotoa).

Oli niin onnistunut päivä, että huomenna menee varmasti kaikki pieleen.

Taukojumppa

Saatiin taukojumppaohjeet. Vaikuttaa ihan pätevältä. Jos olet stressittömässä työssä.

Todellisuudessa taukojumppa tulee ihan luonnostaan. Teinpä siis oman versioni tästä. 

Kyllä ihminen on viisas

Kaverin kanssa huomattiin Halpa-Hallissa tammikuussa alennuskinkkuja ja ostettiin sellainen pahan päivän varalle tai suuren juhlan kunniaksi. Mikä onkaan parempi kesäkinkun syöntiajankohta kuin Euroviisufinaali-ilta. Ja mikä onkaan suurempi stressi kuin se, että tuleeko lihaköntti kypsennettyä oikein.

Onneksi on äitejä, joilta saa paistomittareita lainaan ja hyviä ohjeita prosessiin. Muistikapasiteetin vajeita ei kuitenkaan korvaa mitkään neuvot. Paljonhan ne paistopusseja käyttää. Toinen vaihtoehto on kääriä kinkku folioon ja toivoa parasta.

Tilannekuva: Sisälämpötilan välitarkastus.

En ole koskaan ollut kuorruttamassa kinkkua, sillä aina on ollut niin kiire syömään ettei kukaan ole joutanut säätämään yhtään mitään ylimääräistä. Jumalaton stressi ja huoli saatiin sinapilla valelustakin ja korppujauhottamisesta. Onkohan sinappia sopiva määrä, entäs korppujauhoja, mikähän lämpötilan pitää olla, entäs jos korppujauho palaa. Jos meinaat paistaa tästä inspiroituneena kinkun, voin todeta vaan että: on sopiva määrä, on hyvä lämpötila ja ei se jauho pala. 

Tein juhlan kunniaksi myös joulutorttuja ja ostin lossin kioskilta perunalastuja. Tykkään kaupoista jotka eivät anna vaihtoehtoja. Kun tarjolla on yhtä lajia sipsejä, ei ole valinnan vaikeutta.

Kun olimme ahtaneet navat täyteen kinkkua, perunasalaattia ja joulutorttuja, oli aika nauttia Euroviisuista. Sikäli niissä oli enää mitään nautittavaa Pertti Kurikan Nimipäivien jäädessä finaalin ulkopuolelle. Ankeita balladeja muutaman ankean balladin välissä.

Malja PKN:n pistämättömille lyriikoille, jotka olisivat ansainneet finaalipaikan. Mutta olihan näissäkin toki nauttimista:

Äiti sydämeni taas särjettiin

Sano sille naiselle etten enempää kestä niin

Nyt aion tuskani purkaa tanssiin

Ennen kuin häippäisen

Teille Tel Avivin esittelen

---

Heräsin aamukuudelta

silmäni olivat kiinni

mutta olin muuten hereillä

Luulin olevinani univaiheessa syvässä

pukeuduin mahdollisimman hiljaa

pelästyin kun avaimeni kilisivät ovella

kun pääsin ulos hymyilin koiralle

Tuloksen ratkettua kävin noutamassa Erityisen ystäväni kaapunnin yökerhosta ja ajoimme Leppävirran Streptokokille hakemaan hänelle pitsaa. Sain uusia miesfaneja kun mainitsin että en aio ostaa lättyä, koska olen juuri syönyt joulukinkkua. "Tykkään lihasta mutta sinä se vasta varmasti tykkäätkin." Ja minä puolestani tykkään hyvistä ihmistuntijoista.


Sunnuntaina oli aika palata nöyrään arkeen. Kävin tökkimässä aukolle entisten taimien sekaan muutaman avomieheltä ylimääräiseksi jääneen lehtikuusen taimen.

Horsmat ja vatukko olivat taas hilluneet pikkukuusten pään menoksi. Kirjaimellisesti.

Kyllä kun muistelee avomiehen ranchin naapurin täydellistä taimikkoa, jossa ei kasva kuin nimeksi heinää, kateus valtaa mielen. Minun taimikossani saa viidakkoveitsen kanssa edetä.

Ennätin tehdä hommia noin puoli tuntia ja alkoi yllättäen sataa. Pienen kirjanpitoiloittelun jälkeen otin yhteyttä kylän lammasfarmariin ja tiedustelin että joko pässit pääsee pihalle. Ihastuttava naisimmeinen kertoi olevansa parhaillaan pystyttämässä lampaille katosta. Yksin tietenkin. Ajoinpa sitten kaveriksi.

Pienen jeesusteippi- ja niplariaskartelun jälkeen saatiin katos pystytettyä. Lampailla on sitten ihan huvimaja tänä kesänä. Ehdottelin että josko tehtäis ihan puutavarasta ja pellistä katos. Mutta odotellaan nyt ensin ihan rauhassa että nykyinen lentää taivaan tuuliin.

Lampaiden kesälaitumille pääseminen ei ole niin ilahduttava elämys kuin lehmien vastaava. Mielikuvissa prosessi voi olla sellainen, että lampaat riemuissaan kirmaavat ulos ja osuvat suoraan aitauksen sisälle. Todellisuudessa elukat eivät halua navetasta yhtään minnekään ja niitä joutuu työntämään, kiskomaan, kantamaan ja houkuttelemaan ja sitten kun ne saa aitaukseen, yksi menee ja nuolaisee lankaa, saa kohtauksen ja syöksyy aidasta läpi.

Autettuani naapuriani ja saavutettuani hyvän ihmisen statuksen, päätin lähteä kotiin saunomaan. Pannuhuoneeseen mentyäni huomasin että kattilanlämmityspuuhani eivät olleet menneet ihan putkeen. Olin unohtanut laittaa kierron päälle ja vesi oli sitten kiehunut ja sitä oli vuotanut pannuhuoneen lattialle.

Kyllä ihminen on viisas.

Kuinka maalataan sokkeli

Avomiehen veli kutsui tekstiviestitse sokkelinmaalaustalkoisiin, kutsu kävi ihan hyvissä ajoin eli useampi viikko sitten. Hyväksyttäväksi poissaolon syyksi kävi ainoastaan lääketieteellisesti todettu kooma. 

Yllättävän monella sellainen oli.

Onnistunut urakka edellyttää suunnitelmallisuutta. Rakennuksen seinustat on hyvä putsata etukäteen ylimääräisestä roinasta ja kausitarvikkeista. Tai sitten kamppeet voi jättää niille sijoilleen ja antaa talkooväen siirtää niitä noin metrin verran, jotta pääsevät putsaamaan maalattavat pinnat irtoroskasta ja pölystä. Katuharja toimii hyvänä apuvälineenä, ja yleensä suositaan yhtä katuharjaa kuutta talkoolaista kohden ja mielellään harjanvarren on hyvä olla katkaistu malli.

Pihalaatoitukset ja rappuset itsevarmat talkoolaiset jättävät reilusti vaan suojaamatta. Mutta sitten on tällaisia arkajalkoja niin kuin Vuoden siivooja, joka lähtee hakemaan avomiehen siskon luota pressuja.

Tiedusteltaessa lisää suojamateriaalia tuli vinkki, että autotallista voi "käydä nappaamassa suojapahvia".

Avomiehen suvun maalaus- ja remonttitoimiin kuuluu olennaisena osana myös esteettömän työskentelyalueen varmistaminen. Mikään ei virkistä mieltä niin paljon kuin neuvotella esim. appiukon kanssa, häiritseekö olennaisesti työhuoneen maalaamista telalla se, että huoneen keskellä on iso atk-pöytä ja sen ympärille jää tilaa osapuilleen metri suuntaansa.

Koska omput yleensä tippuvat puun juureen, avomiehen veljen kanssa käytiin tiukka vääntö ilmalämpöpumpun siirtämisestä seinustasta sivuun.

Kun laitosta siirtää kymmenen senttiä irti seinästä, se on kuulemma riittävä määrä. Ei tiedä Juha Sipilä mitään vaikeista neuvotteluista. Sitkeällä yrittämisellä lopputulos on kolminkertainen ja maalaaja mahtuu melkein työskentelemään välikköön. Herra voisi joskus olla ystävällinen ja tunkeutua itse näihin soppeihin maalaamaan.

Avomiehen suvussa ei mihinkään käytetä niin paljon aikaa, kuin vähällä pääsemiseen. Mutta ei ole ongelmaa, johon Vuoden siivooja ei toimivaa ratkaisua löydä.

Sitten pari mainintaa maalausvälineistöstä. Sokkeli tyypillisesti kiertää talon ympäri ja ei ole välttämättä ihan kätevintä, että on vain yksi maalipönttö käytettävissä. Onneksi avomiehen suvussa on voimakasta keräilyviettiä ja avomiehen  siskon autotallista löytyi talipallosankoja ynnä muita. Vain enimpien pölyjen karistelu ja urakka joutuu.

Maalia kannattaa varata liian vähän. Jos yhdeksän litraa asiantutijan silmin ei riitä maalaamaan koko kiertoa edes yhteen kertaan kokonaan, on toimiva ratkaisu laittaa talon emäntä kirkonkylälle hakemaan sitä lisää. Kolme litraa. Onneksi Vilkkaalla miehellä oli työpäivä ja häneltä tilattiin sitten vielä yhdeksän litraa lisää. Kahden lisämaalierän avulla saatiin sokkeli juuri ja juuri kahteen kertaan maalattua. Olin taas niin oikeassa.

Talkoissa tehtävät valikoituvat henkilöiden fyysisten ja henkisten ominaisuuksien perusteella optimaalisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Tässä poppoon toiseksi pisin henkilö on ahdistettuna terassirappujen alle...

...ja samaan aikaan porukan arviolta 152-senttinen vahvistus yrittää yltää jakkaran kera ikkunoiden yläpuolelle pensselillään.

Talon emäntää voi ylenpalttisesti kiitellä tarjoiluista ja muonituksesta. Lauantaille tilattu hyvä keli vaihtui pohjoistuuleen, muutaman asteen lämpöön ja ajoittaisiin pikkukuuroihin. Siideristä kieltäydyin kylmettymissyihin vedoten, mutta rohkenin kysymään löytyykö talosta minttukaakaon tarpeet. Ja löytyihän ne.

Ukot olivat hommanneet tontille nosturin. Sen avulla räystäslaitojen maalaus sujui hienosti. Myös puuttuvat yläikkunan somistelaudoitukset saatiin viimein paikoilleen. Vaaratilanteita ei vastoin kaikkia odotuksia syntynyt tai ne jäivät vaan huomaamatta.

. 

Nosturi on myös oiva apuväline pissahädän iskiessä, siitä vaan ajelee nurmikon puolelle ruikkimaan.

Onneksi näitäkään talkoita ei ole joka vuosi.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Käytiin ottamassa maanäytteitä. Valmistauduin työhön tapojeni mukaan järjestelmällisesti. Päätin näytteenottojärjestyksen etukäteen, kirjasin lohkot ruutupaperille ja viereen laitoin näytenumeron siltä varalta että tulee muistihäiriöitä reissun aikana. Numeroin tussilla lootat valmiiksi, ettei tarvii tolskata pellolla.

Pyysin  serkulta mönkijän lainaan, ettei tule urheiluvammoja.

Isän askartelema paskartelema näytteenottokairakin löytyi tallista. Ei tarvinnu edes etsiä.

Näytteenotto sujui hienosti. Ilma suosi. Ei jääty mönkkärilläkään kuin melkein yhelle riisipellolle kiinni.

Oli niin hyvä pössis, että käytiin lammas-naapurinkin maanäytteet samalla ottamassa porukalla. Saatiin kahvit ja pullaa.

Onnistuneen päivän luomalla uholla ja voittamattomuuden tunteella varustettuna rupesin vielä puutarhahommiinkin. Penkereen kiveys oli kadonnut vuosien saatossa ja tartti tehrä jotain.

Turpeen irrottelun aikana alkoikin jo tulla ensioireita tuurin ehtymisestä. Ymmärsin löytäneeni kusiaispesän siinä vaiheessa kun kämmentä ja käsivartta poltteli paikasta jos toisestakin. 

Kun olin siinä hillunut aikani ja urakka oli kutakuinkin voiton puolella, ukot tulivat norkoilemaan viereen. Avomies kysyi että minkäs takia tuossa on tuommoinen korkeampi kohta. Isä siihen että siellä on öljysäiliö. Sitten totesivat, että tuosta pitäis ottaa parikymmentä senttiä maata pois ja tasata. Ja että vois vesiputkihommiakin siinä kohtaa säätää uusiksi. Tuntui hyvältä tietää että miljöön kaunistusyritys oli täysin turha.

Toisaalta, tuo maanmuokkaustyö saattaa ootella tekijäänsä vuoden jos toisenkin, joten en lopulta ollut asiasta erityisen huolissaan.

Näytteiden pakkaamisen yhteydessä hyvä onni palasi. Löytyi täydellisen kokoinen pahvilaatikko vinnistä ja Maaseudun Tulevaisuutta oli lehtilaatikossa enemmän kuin tarpeeksi.

Pakkaamisen jälkeen tuli ihan ääneen kehuttua, että tulipa helvetin napakka paketti. Ja että ihan muistin näytetilauslapunkin laittaa sisälle.

Eipä ois kannattanu henkseleitä paukutella. Siivotessani pöytää tein havainnon, että kirjekuoressa oli myös kymmenen prosentin alennuskuponki. Toisaalta, on ihan hyvä säilyttää kuponki ensi kertaan. Onpahan sitten valmiina.

Seuraavaksi eipä muuta kuin paketti postiin ja odottamaan logistiikkakeskukselta puhelua, jossa kerrotaan että minun maanäytepakettini päälle on pudonnut hihnalta painavampi paketti ja maanäytelähetykseni on räjähtänyt tuhannen pillun päreiksi ja on otettava näytteet uudestaan.

Nimimerkillä Kokemusta on.

Ps. Tämän päivän yhteydessä olisi ollut tosi näppärää tehdä itsearviointipohjainen peltomaan laatutesti. Tämä on yksi aivan uusista ympäristösitoumuksen vaatimuksista. Henkilökohtainen suosikkini. Siinä pitää käydä lapiolla tonkimassa peltoja ja arvioida silmämääräisesti maa-aineksen laatua, kuohkeutta ja tarkkailla onko matoja. Muuten ihan hyvä, mutta kun ei ole vieläkään Mavin sivuilla mitään tietoa siitä, millainen lomake on täytettävä ja mitä kaikkea matojen lisäksi on osattava silmämääräisesti arvioida. Kytätäänpä sitten muutaman viikon välein onko ohjeistusta tullut ja sitten viimein kun on lanketti tulostettavissa, otan ja kierrän pellot uudestaan. Jos laatutestilomake tulee olemaan vähänkään samankaltainen kuin yksi netistä löytämäni pohja, tulee kuulkaa olemaan hauskaa täyttäessä.

On tarkkailtava imeytyykö sadevesi maahan alle kahdessa vuorokaudessa vai jääkö pellolle lätäköitä. Pitää kovan sateen jälkeen käydä kurkkimassa onko maan pintarakenne kestävää, vai liettyykö se sateella ja kuorettuu kuivuessaan. On myös oltava passissa ja vakoiltava onko pellon yllä paljon lintuja etsimässä syötävää vai ei. Ja ne lierot. Onko maassa lieroja vai ei. Kyllä molempien tilojen hallinnassa olevalta yhteensä noin sadan hehtaarin peltoalalta aika näppärästi saadaan kattavat pöytäkirjat tuotettua. Eikä mee ees pitkään.