Tatuointeja ja päätöksiä

Vietimme vappuaattoa avomiehen serkun luona. Meidän lisäksemme mukana oli Vilkas mies emäntänsä kera. Lapsellisten lapset olivat anopilla hoidossa. Kun kolme- ja nelikymppiset viettävät kreisiä bailuiltaa ilman penskoja, on nimittäin roisketta! Eli toisin sanoen syödään, saunotaan ja pelataan Trivial pursuitia ja osa porukasta alkaa haukotella jo iltaysin aikaan. Pursuitin pelaaminen ilman avomiehen isoveljeä on toisaalta ihanaa ja toisaalta tylsää. Kaveri aina teeskentelee, että tietää vastauksen joka kysymykseen, vaikkei ole haisuakaan. Pohtii ja miettii ja vääntelehtii, kunnes porukka alkaa hermostua. Kun oikea vastaus kerrotaan, reaktiona on "tsssss!" -tyyppinen äännähdys ja nyrkkiin puristetun käden heilautus sen merkiksi, että ihan oli kielenpäällä miksi 12-tahkoista monikuutiota kutsutaan.


Illan emäntä oli varannut tasokkaan karaoketallenteenkin mutta ei laulettu. Ei varmasti kutsu meitä enää ikinä kylään.

Vilkas mies oli sentään sen verran tinassa, että halusi itselleen tatuoinnin. Emäntä kun on monitaitoinen ja hallitsee tatskahommatkin. Saatiin suostuteltua, että tehdään pari luonnosta mustekynällä. Vilkkaan miehen sydämenvalittu näytti sen verran vakavalta, että arveltiin näin olevan parempi. Ja kohta kaveri sammuikin, joten asiasta ei tarvinnut edes vääntää.

Illan emännän luonnos.

Vuoden siivoojan ehdotus.

Mitäpä tykkäätte? Oisko vielä parempia ideoita?

Sitten asiasta villasukkaan. Ollaan oltu ilkamoinnin ohella myös isojen päätösten äärellä. Maanviljelyssä olemme hyvänä vuonna päässeet kutakuinkin omilleen. Nyt uuden vuoteen 2020 asti tehdyn tukiratkaisun myötä kasvinviljelytilan tuet laskevat meilläpäin noin 30 prosenttia ja sen myötä maanviljelys menee ainakin meidän kokoluokassa maksun puolelle. EU-tukijärjestelmää uudistetaan ja ajatuksena on, että toiminta muuttuu enemmän markkinaohjautuvaksi. Sinänsä ihan hyvä setti, mutta siinä on se pieni logiikkavirhe että markkinahinnat ovat surkeat eivätkä ota parantuakseen. Laitettiin sitten kylvövehkeet, traktori ja puimuri myyntiin, koska ei kestä perse tätä touhua. Tälle kesälle laitetaan niin paljon kesannolle kuin säännökset sallii, urakoinnilla hoidetaan loput. Sitten laitetaan pellot vuokralle jos löytyy joku innokas viljelemään. Mikäli tilanteet tästä jostain taianomaisesta syystä paranisivat, voidaan tietysti aina investoida uudelleen romuihin ja jatkaa viljelyä. Mutta ei tästä ilosta viitsi tonnitolkulla maksaa. Nyt pyörii haudoissa aika monta polvea, tätä tilaa on kuitenkin omin voimin viljelty parisataa vuotta. Mutta kun ei kannata, niin ei kannata.