Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Käytiin ottamassa maanäytteitä. Valmistauduin työhön tapojeni mukaan järjestelmällisesti. Päätin näytteenottojärjestyksen etukäteen, kirjasin lohkot ruutupaperille ja viereen laitoin näytenumeron siltä varalta että tulee muistihäiriöitä reissun aikana. Numeroin tussilla lootat valmiiksi, ettei tarvii tolskata pellolla.

Pyysin  serkulta mönkijän lainaan, ettei tule urheiluvammoja.

Isän askartelema paskartelema näytteenottokairakin löytyi tallista. Ei tarvinnu edes etsiä.

Näytteenotto sujui hienosti. Ilma suosi. Ei jääty mönkkärilläkään kuin melkein yhelle riisipellolle kiinni.

Oli niin hyvä pössis, että käytiin lammas-naapurinkin maanäytteet samalla ottamassa porukalla. Saatiin kahvit ja pullaa.

Onnistuneen päivän luomalla uholla ja voittamattomuuden tunteella varustettuna rupesin vielä puutarhahommiinkin. Penkereen kiveys oli kadonnut vuosien saatossa ja tartti tehrä jotain.

Turpeen irrottelun aikana alkoikin jo tulla ensioireita tuurin ehtymisestä. Ymmärsin löytäneeni kusiaispesän siinä vaiheessa kun kämmentä ja käsivartta poltteli paikasta jos toisestakin. 

Kun olin siinä hillunut aikani ja urakka oli kutakuinkin voiton puolella, ukot tulivat norkoilemaan viereen. Avomies kysyi että minkäs takia tuossa on tuommoinen korkeampi kohta. Isä siihen että siellä on öljysäiliö. Sitten totesivat, että tuosta pitäis ottaa parikymmentä senttiä maata pois ja tasata. Ja että vois vesiputkihommiakin siinä kohtaa säätää uusiksi. Tuntui hyvältä tietää että miljöön kaunistusyritys oli täysin turha.

Toisaalta, tuo maanmuokkaustyö saattaa ootella tekijäänsä vuoden jos toisenkin, joten en lopulta ollut asiasta erityisen huolissaan.

Näytteiden pakkaamisen yhteydessä hyvä onni palasi. Löytyi täydellisen kokoinen pahvilaatikko vinnistä ja Maaseudun Tulevaisuutta oli lehtilaatikossa enemmän kuin tarpeeksi.

Pakkaamisen jälkeen tuli ihan ääneen kehuttua, että tulipa helvetin napakka paketti. Ja että ihan muistin näytetilauslapunkin laittaa sisälle.

Eipä ois kannattanu henkseleitä paukutella. Siivotessani pöytää tein havainnon, että kirjekuoressa oli myös kymmenen prosentin alennuskuponki. Toisaalta, on ihan hyvä säilyttää kuponki ensi kertaan. Onpahan sitten valmiina.

Seuraavaksi eipä muuta kuin paketti postiin ja odottamaan logistiikkakeskukselta puhelua, jossa kerrotaan että minun maanäytepakettini päälle on pudonnut hihnalta painavampi paketti ja maanäytelähetykseni on räjähtänyt tuhannen pillun päreiksi ja on otettava näytteet uudestaan.

Nimimerkillä Kokemusta on.

Ps. Tämän päivän yhteydessä olisi ollut tosi näppärää tehdä itsearviointipohjainen peltomaan laatutesti. Tämä on yksi aivan uusista ympäristösitoumuksen vaatimuksista. Henkilökohtainen suosikkini. Siinä pitää käydä lapiolla tonkimassa peltoja ja arvioida silmämääräisesti maa-aineksen laatua, kuohkeutta ja tarkkailla onko matoja. Muuten ihan hyvä, mutta kun ei ole vieläkään Mavin sivuilla mitään tietoa siitä, millainen lomake on täytettävä ja mitä kaikkea matojen lisäksi on osattava silmämääräisesti arvioida. Kytätäänpä sitten muutaman viikon välein onko ohjeistusta tullut ja sitten viimein kun on lanketti tulostettavissa, otan ja kierrän pellot uudestaan. Jos laatutestilomake tulee olemaan vähänkään samankaltainen kuin yksi netistä löytämäni pohja, tulee kuulkaa olemaan hauskaa täyttäessä.

On tarkkailtava imeytyykö sadevesi maahan alle kahdessa vuorokaudessa vai jääkö pellolle lätäköitä. Pitää kovan sateen jälkeen käydä kurkkimassa onko maan pintarakenne kestävää, vai liettyykö se sateella ja kuorettuu kuivuessaan. On myös oltava passissa ja vakoiltava onko pellon yllä paljon lintuja etsimässä syötävää vai ei. Ja ne lierot. Onko maassa lieroja vai ei. Kyllä molempien tilojen hallinnassa olevalta yhteensä noin sadan hehtaarin peltoalalta aika näppärästi saadaan kattavat pöytäkirjat tuotettua. Eikä mee ees pitkään.