maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kaason täytyy tehdä mitä kaason täytyy tehdä

Ystäväni ilmoitti, että häntä on pyydetty kaasoksi ja että minun pitäisi kertoa mitä odottaa tehtävältä. Tiivistin että ensin on kivaa ja suunnitellaan täydellisen suuruudenhulluuden vallitessa kaikenlaista ja paskotaan sateenkaaria. Sitten kaikki muuttuukin ilman mitään ennakkovaroitusta yhdeksi helvetiksi ja tätä jatkuu niin kauan kunnes viimein koko prosessi purkautuu juhlien päätyttyä lohduttomaan stressiperäiseen öiseen itkukohtaukseen.

Ystäväni totesi, että "kai tästä pitäis olla jotenkin innoissaan". Kyllä. Pitäisi. Ystävältä alkoi heti pulputa luovia ideoita - Spartacus-aiheiset häät olisivat varsin näyttävät ja toisivat säästöjä vaatebudjetissa kun vaatekoodina olisi mahdollisimman paljas yläruumis. Toimiva konsepti. Annan hänen kehitellä ajatusta pidemmälle. Tämä tyyppi sopisi hyvin johonkin Yllätyshäät-formaattiin. Olis nimittäin yllätys.

Mutta joo. Palataanhan asiaan. Olen ollut kerran kaasona. Homma meni suunnilleen niin, että lokakuussa tuli keksintö, että naimisiin mennään maistraatissa ja kaason tehtävään kuuluu tässä tilanteessa vain todistajana toimiminen ja toisten onnesta iloitseminen.


Huraa. Helppo homma!


Sitten marraskuussa tulee pieni päivitys suunnitelmaan. Siviilivihkimisen sijaan pidetäänkin kirkkohäät. Sadalle hengelle. Tammikuussa.



Hääformaatin hyvissä ajoin etukäteen tapahtuvan kiinnittämisen lisäksi seuraa muita vinkkejä.

On syytä ommella itse organzasta (tai mitä se nyt oli) semmoisia putkiloita, jotka sitten asetellaan satunnaisen huolimattomasti mutta samalla ajattoman tyylikkäästi juhlapöydille. Tällaiset projektit saattavat osoittautua odotettua suuritöisemmiksi ja herättää jonkinmoista paniikkia hääviikolla. Öisin on hyvää aikaa laulattaa singeriä. Ja sitten ne sötökset näyttää pöydässä ihan paskalta.

Hääkarkit ja pussukat niihin tulee tehdä itse. Ei kukaan nyt mitään ABC:n sydänmarmeladeja käytä. Rahvasta. Häämakeisprosessi menee niin että häiden aatonaattoyönä ommellaan kädet verellä pussukoita ja todetaan, ettei niistä nyt ihan niin hienoja tullutkaan. Sitten seuraavana päivänä tehdään itse suklaakonvehteja. Huomataan, että tulikin ostettua pienten alumiinifoliosta tehtyjen makeisvuokien sijaan mansetteja. Sitten laitetaan sulhanen hakemaan kaupasta elintarvikekelpoisempia versioita. Kun saadaan suklaat tehtyä ja konvehdit jäähdyteltyä, ne laitetaan odottamaan hääjuhlaa. Aamulla konvehdit pussitetaan, solmitaan silkkinauha pussin suulle, pujotetaan värssy nauhaan ja lopuksi tehdään kauniihko rusetti. Konvehdit annetaan sulhaselle joka ottaa ne mukaansa hääpaikalle. Sulhanen unohtaa konvehdit autoon ja ne jäätyvät. Sulhanen ajaa voimasanojen saattelemana ABC:lle ostamaan sydänmarmeladeja. Sitten avataan rusetti, otetaan rakkausruno talteen, avataan solmu, otetaan jäätynyt konvehti pois, laitetaan sydänmarmeladi pussiin, tehdään solmu, pujotetaan runolappu paikoilleen ja tehdään rusetti.



Hääaamuna käydään kampaajalla ja siirrytään hotelliin pukeutumaan ennen valokuvaamolla tehtävää pitstopia. Retonki vedetään niskaan ja juuri ennen lähtöä laitetaan korut. Jotka ovat kotona. Samassa paikassa vihkisormusten kanssa. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan bestmania. Muutoin siitä ei mitään hyötyä olekaan.

Varsinaista vihkimistilaisuutta ei toinna harjoitella sen kummemmin. Sakastissa voi heittää papin läsnäollessa vähän läppää. Vakavilla naamoin morsian voi aloittaa että en ole ihan varma enää tästä ja katsoa miten pappi reagoi. Kun on kaasona ensikertalainen, ei kaasolla ole hajuakaan morsiamen astuessa kirkkoon missä helvetin vaiheessa kukkapuska pitää ottaa morsiamelta ja missä vaiheessa antaa takaisin. Luontevaa, luontevaa.

Valokuvaushommat voi delegoida täsmällisimmälle lähipiirin henkilölle, tässä tapauksessa avomiehelleni. Hän ajoittaa kerrankin valmistautumisensa siten, että on valmis puolta tuntia ennen kuin juhla alkaa ja ryhtyy juhlatamineissa katsomaan televisiovastaanottimen tarjontaa kun kello näyttää puoli kaksi. Sitten arviolta 40 minuutin kuluttua kun kello on edelleenkin puoli kaksi, on syytä hätkähtää.



Harva asia miellyttää yhtä paljon kuin vanhan puukirkon pääoven narahdus ja muutama kaikuva askel kesken vihkimisen. Paljon ne vihkitilaisuuksia muistelee. Mitään kuvia pölyttymään piirongin päälle tarvita.

Kaikesta huolimatta tai tästä johtuen olemme edelleen ystäviä morsiamen kanssa.


Suosittelen kaason hommia kaikille naisille.



perjantai 27. kesäkuuta 2014

Ovatko kainalosi liian tummat tai onko sinulla muita vakavia länsimaalaisia ongelmia?

Nyt-liitteessä kerrottiin että nyt on syytä huolestua kainaloista. Dove on tuonut markkinoille yövoiteen, joka tasoittaa kainaloiden väriä. Eihän siinä, loogista. Johan sitä on persereiän ympäryksiäkin värjätty, joten olen itse asiassa aika yllättynyt, että kainalosavotta alkaa vasta nyt. Vielä kun joku kauneuskirurgi keksisi miksi on syytä alkaa leikelläkin niitä, koska häpyhuulet ynnä muut irvotukset alkaa olla jo praktiikoilla koluttu. Uutta saksittavaa ja imuroitavaa pitää löytää! En muuten tiedä, että voiko naisella ylipäätänsä olla niin vastenmielisen näköinen alapää, että mies keskeyttäisi aktin siihen paikkaan. Raportoikaa jos olette kuulleet näin joskus käyneen.

Mutta joo. Kesälomarahat ovat tulleet varmaan useimpien tileille. Tässä pari vinkkiä.


Miehille! Tissileikkaus 1600 e. Mikä ero entiseen!



Kaksarileikkaus vain tonnin! En tiedä onko sopivasti varjostava hiusmalli kuulunut hintaan.



Ratkaisevasti paremmannäköinen pylly 2000 - 3000 euroa.




Muutama satanen tiskiin ja huulet voivat näyttää näinkin hyvälle. (Varmuuden varalta, vasemmalla Ennen-kuva ja oikealla Jälkeen-kuva).


Loppuun vielä houkutteleva kesätarjous.


Helsinki pride. Kyllä tällainen maalaisylpeys tulee paljon halvemmaksi.


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kesällä kaikki on mahdollista

J. Karjalainen on erinomainen laulumies. Mä voin -biisi on yksi parhaimmista. Tein siitä oman version.





Kaikki mukaan!




Siivota huoneen, siivota toisen,
siivota kolmannen mä voin
Pestä wc:n, pestä saunan,
pestä ikkunat mä voin
Mennä autoon, lava-autoon,
aikaisin aamulla mä voin
Ottaa käteen mökin avaimen,
siivota sielläkin mä voin

Mä voin tehdä mitä vaan mitä haluan
Mä saan mitä haluan
Mä voin
Mä voin tehdä mitä vaan mitä haluan
Mä saan mitä haluan
Mä voin

Kävellä taimikossa ja raivata
lepikkopuskia voin
Ostaa terän, ostaa viilan,
mitä tarvitsen mä voin
Nousta vinttiin, mättää paaleja
Purkaa taapelin mä voin
Kipaista aittaan tehdä pienen
Inventaarion mä voin

Mä voin tehdä mitä vaan mitä haluan
Mä saan mitä haluan
Mä voin
Mä voin tehdä mitä vaan mitä haluan
Mä saan mitä haluan
Mä voin

Maalata kaapin, maalata uksen,
maalata seiniä mä voin
Pinosta mättää kuivia halkoja
Pari iltaa mä voin
Antaa avun kaverin urakkaan
Talkoissa pyörähtää mä voin
Sanoa irti itseni irti
Unissaan tästä mä voin

Mä voin tehdä mitä vaan mitä haluan
Mä saan mitä haluan
Mä voin
Mä voin tehdä mitä vaan mitä haluan
Mä saan mitä haluan
Mä voin

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kuinka sain Kyösti Kallion hyväksynnän

Päätin pidennetyn viikonlopun kunniaksi käyttää sunnuntain, yllätys yllätys, siivoushommiin. Talousrakennuksen perusputsauksen jälkeen kaipasin lisää haasteita. Päätinpä tehdä aittaan pienen inventaarion.



Kyösti on pelotellut minua lapsesta lähtien. Minne tahansa aitassa siirtyy, silmät seuraavat perässä. Yhtä tuomitsevina. Kyösti tietää.




Näille patjoille ei tee mieli kellahtaa. Hiiret olivat kusseet, paskoneet ja nakertaneet ne huonoon kuntoon. Eiku ens kesän kokkoa rakentamaan.



Erittäin tärkeitä kylpytakkeja ja kukkapenkin reunusaitoja.



Muovikukkia, rikkinäisiä kukka-astioita, ruosteisia nauloja, edesmenneen teltan tukikaaria ja kaikennäköistä jännää. Ja helvetisti hiirenpaskaa. 



Erittäin tärkeitä asiakirjoja, veljen nikkaroima hylly ajalta jolloin mittanauhoja ja vatupasseja ei pidetty ala-asteen puutöissä tärkeinä apuvälineinä, lukemattomia rullaverhoja aina 60-luvulta vuosituhannen taitteeseen.



Pikasilmäyksen jälkeen pyysin isää ajamaan traktorin peräkärrin pihaan.



Löytyihän tuota kaikenlaista soossia inventaarion tuloksena. Hyvin palaa makkara  ens kesänä.



Koska toisen roska on tunnetusti toisen aarre, päätin muutaman artikkelin kohdalla kysäistä vanhoista tavaroista pitävältä ystävältä, olisiko käyttöä vai laitetaanko kokkoon. Ja löytyi käyttöä.


Isän kansakoulussa nikkaroima penkki ei herättänyt meissä kummassakaan suurempia tunteita. No, mikäpä herättäisi. Tämä päätynee mökin porstualle kukka-asetelman alustaksi, ounastelen.



Heinäseipäätkin kelpaavat erinäisiin projekteihin ystävälleni.




Jopa pihasaunaan aikanaan nikkaroitu penkki lähtee kotiinkuljetukseen.


Mutta joo. Nyt on taas aitassa lääniä. Ei passaa muuten avomiehelle kertoa tästä. Siinä suvussa on tasan yksi supervoima. Tyhjien paikkojen täyttäminen piripintaan kaikenlaisella kamppeella.






(Joo joo, pitää vielä imuroida. Kunhan löydän jatkoroikan.)




Näin kun on tehty kristillistä pyyteetöntä työtä, muuttui ilme Kyöstin naamalla pehmeämmäksi, hyväksyväksi. Katsokaa vaikka itse! 




Jos en ihan väärin nähnyt, taisi nyökätäkin minulle.


lauantai 21. kesäkuuta 2014

Jätehuoltoa ja kuningasideoita

Juhannuksen tärkeyttä maatalouden jätehuollossa ei voi liiaksi korostaa. Omalla ranchilla putsattiin navetanvinttiä irtoheinistä, laudanpätkistä ja muista. Kokkoon saattoi päätyä jotain polttohävityksellisesti epäilyttävääkin.


Jos joku mullifarmari tai lammastarhuri tarvii toissavuotista kuivaa heinää, voi hihkaista. Hakupalkalla.



Pohjoissavolainen huippuinnovaatio. Navetanvintille vievälle sillalle kun asettaa vaneriluiskan, irtoheinä soljuu kätevästi kärriin eikä lentele ympäriinsä.


Avomiehen ranchilla kokkoon oli niinikään kannettu kaikenlaista jännää. Se toimii alueen muuttajien tarpeettomaksi käyneiden huonekalujen kierrätyspisteenä sekä kissanrepimien nojatuolien hävitysalueena. Vaikka tänä vuonna kokossa ei puolikasta navettaa ollutkaan, oli silti aikamoinen kasa materiaa saatu jo puolessa vuodessa kokoon. Edellinen jätehuoltovalkea poltettiin uutena vuotena.



Eikä ole edelleenkään perhejuhla eikä mikään, jos ei kaljanjuonnin ohessa pieniä tekemättä jääneitä askareita ryhdytä hoitamaan. 




Tällä kertaa arvovene oli määrä siirtää vesille.




Edelleen tässä suvussa tavaroiden, ajoneuvojen yms. oikeaoppinen säilytys on voimissaan. Venettä oli huuhdellut sadevesi kerran jos toisenkin. Suomen kesä kasvattaa veneen painoa yllättävissä määrin.




Paatissa on useita näppäriä säilytyslokeroita. Kuvassa näkyvästä lootasta, vesirajan välittömästä läheisyydestä, löytyi varatulppia. Kätevästi käsillä kun tarve koittaa.




Pohjoissavolainen veneilykausi kestää niin pitkään, että jääraappa kuuluu perusvarustukseen.



Tilannekuva. Puhelin vähän heilahti kun näytti siltä että traktori kaatuu kyljelleen.



Mutta eihän tuo ollut lähelläkään, perämoottori otti maahan sopivasti ja Vilkas mies vielä saatiin renkaalle painoksi.



Tilannekomiikkaa.



On hyvä että on kavereita, jotka auttavat.



Kokko oli taas näyttävä. Paljon erilaisia materiaaleja, joiden palohöyryissä kärventää pari Hiillosta.



Juhannusyössä voi tapahtua maagisia asioita. Kuten se, että avomiehen isoveli tekee jotain yhteishyödyllistä ihan vapaaehtoisesti, käskemättä. Eikä edes yritä delegoida kenellekään. Toisaalta makkarakeppien työstössä oli myös oma lehmä ojassa.



Kylän pisimmillä makkarakepeillä pääsee aloittelemaan paistohommat hyvissä ajoin.





Vilkkaan miehen makkaranpaistomenetelmä. Ei revitä ressiä tässäkään hommassa.



Vinkki! Runkopatja jättää jälkeensä kätevän grillausritilän.




Myöhäisillassa syntyvät parhaimmat ideat. Kuten ajatus kipaista poseeraamaan kokon seassa olevalle kivelle. Kuvaussessio oli erittäin lyhyt.



Tämmöistä tällä kertaa. Kotimatkalla suoritin vielä tiepalvelutehtävän. Lähinaapurin auto oli hylännyt tienposkeen kotimatkalla Konnuslahden juhannuskekkereistä. Heitettiin kuljettaja hakemaan toimivaa menopeliä, mutta sen verran amatöörejä oltiin, ettei meillä ollut jättää olutta tai muita asianmukaisia virvokkeita odottamaan jääneille.

Ensi vuonna taas.


sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kylätoimikunnan aarteita

Ranchille tuli kylätoimikunnan taloustavaroita säilytettäväksi. Koska maatiloilta löytyy yleensä mukavasti erinäisiä säilytyspaikkoja ja ihmiset tietää sen, meidän navetanvintille oli jo aiemmin päätyneet kylätoimikunnan pöydät ja tuolit. Ei siinä mittään, siellähän nuo mahtuu olemaan. Ei tule tähän torppaan enää kuivaa heinää, koska nykyajan immeisistä ei ole klo 16:00 jälkeiselle ajalle ulottuvia työpäiviä tekemään pelkällä ruokapalkalla, puhtaasta auttamisen ilosta.

Kalusteiden kuskauksen taustalla oli ilmeisesti naapurikylän koulun myyminen paikalliselle metsästysseuralle kylätoimikunnan jäädessä nuolemaan näppejään. Jotain polemiikkia prosessista oli paikallislehdessä. No mutta joo, eiköhän meille pari kippoa ja kuppiakin saadaan lisäksi johonkin nurkkaan mahtumaan.




Ensivilkaisun perusteella osasin jo odottaa, että aikamoisia kalleuksia löytyy. Kuten graalin malja.





Ei oo ehkä näistä ihan hetkeen kahvia hörpätty MC koppakuoriaisten esiintymistiheydestä päätellen.




Ajanmukaisia joulu(?)liinoja. Leimaantunut termari, se voi tehdä vain enää yhtä asiaa. Surullista.



Tästä pussista vaan karistelemaan syksyllä hirvikeittoon vähän makua.


 

Ikkunapaperia. Never heard.



Lihakunnan laatikoiden muuta antia. Okei, hehkulamput poltellaan pois. Äitienpäiväkukkia olen ehkä itse ollut askartelemassa 80- ja 90-luvun taitteessa. Monitoimikoneesta puuttuu monia osia. Keiton jäljiltä (toivottavasti) olevia kertakäyttöaterimia. Rutistuneita lautasliinoja. Irrallaan pyöriviä teepusseja. 90-luvulla expiroituneita, avattuja maustepusseja. Kärpäsiä ja koppakuoriaisia.




Löytyi muutama ehjäkin astia. Näillä itse asiassa nykyajan kylätoimikunnan bileet saa järjestettyäkin, koska kaikki asuu kirkonkylällä tai kaupungissa.



Lonimisesta selvinneet tavarat viedään vintille. Josta ne joskus 30 vuoden kuluttua varmaan poistetaan. Jos silloinkaan. Taidan jättää arkeologeille ihmeteltäviksi.