lauantai 27. heinäkuuta 2013

Miten laitetaan lautta järveen


Appiukko oli nuottakalastusryhmänsä kanssa saanut valmiiksi uuden lautan. Uutta päätettiin ryhtyä tekemään kun yhden ukon jalka oli sutkahtanut vanhasta läpi. Perjantai-illan ohjelmassa oli siirtää lautta metsäkärrin kyydissä rantaan. Urakasta appiukko ilmoitti avomiehelleni noin klo 17:00 tilanteessa, jossa lautan oli pakko olla järvessä viimeistään klo 19:00.

Siinä vaiheessa kun traktoriin oli saatu virtaa, oli kello 18:00. Paineet olivat kouriintuntuvat.

Ideaalitilanteessa prosessi menee niin, että lautta nostetaan helposti ja vaivattomasti kyytiin. Ja kukaan ei huuda kenellekään. Ja kukaan ei ole valmiudessa hätäpuhelutarpeen varalta.

 
Vaihe1: Ketjut paikallaan. Avomies: "Pitäiskö tuo perämoottori nostaa ylös ettei ryyki maahan." Appiukko: "Ei tarvii."
 
 
Vaihe2: Appiukko nostamassa perämoottoria ylös sen jälkeen kun se ryykki maahan lauttaa siirrettäessä.
 
 
Vaihe3: Kuvassa työturvallisuutta parhaimmillaan. Odotin koko ajan milloin ketjut pamahtavat poikki ja kaksi ukkoa jää lautan alle. (Nostin hätäpuheluvalmiuteni tasolle 3, asteikolla 1 - 5)
 
 
Vaihe4: Ketjut alkavat luisua kourassa lautan kääntöyrityksen yhteydessä. Lautta vääntyili niin että arvelin sen katkeavan lopputuloksena. Voimasanat halkoivat tyyntä kesäiltaa. Totesin että kuvaaminen olisi liian provosoivaa tuossa tilanteessa ja keskeytin toimeni hetkeksi.
 
 
Vaihe5: Ketjun uudelleenasemointi. Appiukon visio oli että avomieheni kiipeää lautan päälle ja laittaa ketjut takaisin kouraan. Lautta ei ollut kiinnitetty mitenkään kärriin. Avomies oli sitä mieltä, ettei lautan päälle nouse missään tapauksessa niissä olosuhteissa. Appiukko oli eri mieltä - hyvin se kestää paikallaan. Kun avomies sanoi että et sitten heiluta sitä kouraa, appiukko heilutti kouraa. Kun avomies käskytti mihin suuntaan kouraa pitää siirtää, appiukko heilutti sitä toiseen suuntaan. (Nostin hätäpuheluvalmiuteni tasolle 4,99; asteikolla 1 - 5)


Kuvasarjasta puuttuu viimeinen vaihe, jossa pätkä lankkua on laitettu pystyyn maahan "tukemaan" lauttaa (kts. kuvassa oleva nuoli).  Kuormaliinojen käyttö oli siis edelleen tarpeetonta. En ottanut kuvaa, koska olin ihan varma että jään leskeksi. Tai mikä avopuolison kuoltua minusta nyt tulisikaan.


Tässä kohtaa avomies kieltäytyi jatkamasta hommaa ja poistuimme ranchilta sora ropisten.

Ei ole tähän mennessä tullut tietoa että joku olisi loukkaantunut pahoin tai kuollut, joten oletan että appiukko kalakavereineen sai lopulta lautan hilluttua järveen. En uskaltanut lähteä ranchille tänään. Vittuperkelesaatanaa esiintyi sen verran illalla etten tiedä millainen ätmös tilalla vallitsee. Katellaan tilannetta uudelleen syssymmällä.



 

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Linkolan Pentti - tolokun mies


Menin eilen linja-autolla Kuopioon nauttimaan illallista Jennijeen kanssa. Kulkuvälineen etuosassa oli aikakauslehtiä matkustajien viihdykkeeksi. Oli pakko ottaa Apu, koska muina vaihtoehtoina oli kauneuslehtiä. En halunnut tuntea itseäni groteskin näköiseksi sinä iltana.

Löysin niin mainion haastattelun, että piti ihan varastaa koko lehti. Pentti Linkola, tuo aito mielensäpahoittaja, lasketteli niin hienoja viisauksia että on listattava ne tähän.

"Ystävyys - ei sitä mikään selitä. Useimmista ihmisistä tykkää hetken, toisista pitempään."

"Itse joisin mielelläni, mutta minulla on alkoholiongelma. Väkeviä en saa alas millään, ja olutkin jää vasemmanpuoleiseen poskeen."

"Sekatyömiehet ovat hävinneet, ja miehen malli haetaan jostain kauppakorkeakoulusta. Kuka sellaista kaipaa tai tarvitsee."

"Mökkiläiset lepäävät rannalla veneidensä tavoin, jolleivät satu heittämään tikkaa. Ja moottoriveneet! Suomessa voisi kiertää ulkosaaristonkin soutaen, ei täällä moottoreita tarvita."

"Itseä mietitään ihan liikaa kaiken maailman terapioissakin, vaikka oman itsen ulkopuolella on niin paljon mielenkiintoisempia asioita."

"En tykkää aikaisista aamuista ja illalla en näe mitään. Huonolla tuulella olen silloinkin, kun tuulee. En laske tuulipäiviä elämäksi ollenkaan. Tuuli on luonnon suurin virhe."




Pitkää ikää ja nopeaa lähtöä toivon Pentille. Hieno mies.
 

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Jalat suolaan ja kallo kattilaan


Metsästys on hieno laji. Erityisen mukavaksi harrastukseksi sen tekee järjestyksen ihmisen näkökulmasta suuri määrä varusteita.

Tavaroiden on hyvä olla aina helposti saatavilla. Esimerkiksi näin heinäkuussa saatat äkillisesti huomata tarvitsevasi nahkarukkasta. Yhtä. Reppuihin on kätevä jättää eväät seuraavaa retkeä varten. Puoli vuotta huoneenlämmössä säilytetyssä grillimakkarassa on pikantti tuoksu.

 
Tosimetsästäjä lataa itse omat panoksensa. Näin voi epäonnistua vielä yhdellä tasolla lisää. Myös näiden tarvikkeiden on hyvä olla jatkuvasti esillä ja käyttövalmiina. Viime latauskerrasta lienee aikaa ainakin puolitoista vuotta, mutta ei voi koskaan tietää milloin inspiraatio taas iskee.
 
 
Metsästäjät suosivat usein harrastukseen ja saaliisiin liittyviä muistoesineitä, kuten sorkkamukeja. Myös kuolleita eläimiä tai niiden osia on mukava säilöä. Meidän asunnossamme on kaksi kappaletta pöllön jalkoja. Muistan kun näin ne ensimmäisen kerran. Menin yhteiseen vaatehuone-varastoomme  hakemaan teippilaatikosta teippiä. Tässä kohtaa huomauttaisin, että teippien sijoittaminen kannelliseen laatikkoon oli minun ideani. Varmaan tämän arvasittekin, koska on varsin loogista ja järjestelmällistä, että erilaiset teipit on koottu yhteen paikkaan. Niin mitä olinkaan sanomassa. Ai niin. Kurotin ottamaan laatikkoa hyllyltä ja sivusilmällä näin työpöydällä lasikulhon. Siinä törrötti suolassa kaksi pöllön jalkaa. En edes yllättynyt asiasta. Kuvassa valmiit jalat, suolan jäljet näkyvät vielä kulhossa muistutuksena prosessista. Noista voisi tehdä vaikka kaulakorun. Tai sitten siihen kovasti suunniteltuun supikoiraviittaan voisi tehdä käheät olkakoristeet. Mahdollisuudet ovat rajattomat.

 



Loppuun vinkki! Kauniin valkean kallon saa keittämällä ensin sitä muutaman tunnin ja sorkkimalla enimmät liharökäleet pois. Tämän jälkeen kattila on laitettava keittiön ikkunan alla olevalle hätäuloskäyntiaskelmalle. Kolmeksi vuodeksi. Kärpäset ja muut ötökät naplaavat kaiken lopun lihan pois kallosta, jättäen jälkeensä upean kirjahyllykelpoisen kallon.


 
 
 

Teoriassa.
 
ps. Murheellinen uutinen kaikille sorkkamukien ystäville. Niitä valmistanut saarenmaalainen mies on kuollut ja poika ei halunnut jatkaa niiden valmistamista. Nykyajan nuoret.
 

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kreisi kaupunkiloma


Puhuttiin kaverin kanssa kesäloman alussa, että voitaisiin käydä jollain kaupunkilomalla kahdestaan. Vaikka Prahassa nelisen päivää. Käytiin sitten päiväseltään Mikkelissä.

Ensin vierailimme kartanossa, jossa kaikki oli ilahduttavasti tuotteistettu. Hankin avaimenperän, lampaasta ja siasta tehtyä makkaraa, makeisia, teetä ja ehkä varmaan jotain muutakin tosi tärkeää ja välttämätöntä, jota en nyt muista. Oluttakin tarttui mukaan, vaikken itse sitä juokaan.

Ylihinnoiteltu avaimenperä, silikonia.

 Olut. Totuus.


Kartanon miljöö oli viehättävä. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen saniteettitilojen katosta roikkunut Tummeli-pullo. Moneen käyttötarpeeseen varmaan.



Kartanokeikan jälkeen harrastettiin keskustassa kaikkea rahanmenoon ja ähkyyn johtanutta toimintaa. Paluumatkalla ajettiin Visulahden ohi. Kaveri kysyi että tiedänkö mitä siellä oikein on. Sanoin että en tarkalleen ottaen tiedä, mennään katsomaan. Kohtuuhintaisia makkaraperunoita tiesin paikasta saatavan jo entuudestaan ja muistelin joskus kauan sitten nähneeni siellä karting-autoja, joita onnekkaat lapset pääsivät ajamaan. Minä en ollut yksi niistä onnekkaista lapsista.

Aikuiseen makuun tarjolla olisi ollut aktiviteettia benji-hypyistä lähtien. Tässä elämän hetkessä päätettiin elää vaarallisesti ja ostaa 7 euron liput vahakabinettiin. Kyllä kannatti.

 
 The walking dead. Sibelius edition.

  "Hei Aleksis Kivi, millanen päivä sulla on huomenna? - Normipäivä."

If they mated: Vladimir Putin & Mika Häkkinen

 Kirvesniemen Maikki. Terveen värinen iho ja aivan ihastuttava toppapuku.

 Jari Sillanpää vai Roger Moore?
 
Visulahdessa on myös rock- ja populaarimusiikkitapahtuma. Vuoden 2010 julisteen saa kätevästi uudistettua vetämällä viimeisen numeron yli spray-maalilla. Niin houkuttelevalta kuin mainos näyttääkin, taidan valita Kuopio Rockin.
 
 
 
 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Maailman paras tyttöystävä


Pitkälahden ABC-liikennemyymälän parkkipaikalla tuli havaittua, että joku oli lähtenyt tyttöystävänsä kanssa kesälomamatkalle.




 

Eivät varmaan riitele koskaan. Ja akka ei liho kesällä yhtään. Eikä lipitä kaikkea punaviiniä.

Kyllä on toisilla paremmin. 
 

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Crocseja, colaa ja cocktaileja - reissussa lapsiperheen kanssa


Lähdettiin lomamatkalle Saarenmaalle lapsiperheen kanssa. Toisena kesänä peräkkäin. Mitään ei ole siis opittu.

Tetriksessä tässä ois kahden palikan paikka.
Matkustusmukavuus oli taattu kun lähdimme matkaan yhdellä henkilöautolla. Säästettiin. Minä jouduin tietysti istumaan takapenkillä. Keskellä. Oikealla puolella oli pikkujaska turvapenkissään terävillä kyynärpäillä ja crocseilla aseistettuna. Käskin olla potkimatta minua kengillä koska housut menee likaisiksi. Pikkujaska katsoi farkkujani ja totesi, että nuohan on vanhat. Olinpa hölömö. Vasemmalla puolella taas istui avomies, joka halusi varmistaa mukavuutensa istumalla mahdollisimman leveästi. Viileää ilmaa saatiin takapenkille keskikonsolin tuulettimen kautta. Puhallus osui vain jalkoväliini. Mikäs siinä.
Majapaikkanamme oli tuttavaperheen kautta varattu mökki. Tai tarkemmin muutama vuosi sitten osittain EU-rahoilla valmistunut maatilan pihapiirissä oleva talo. Saapumispäivänä tuuli etelästä. Kävi nopeasti selväksi, että tilalla oli sikoja. Vaikuttava haju. Pikkujaska meinasi oksentaa.
 
Biojäteastiamme.
Kun ollaan matkalla jo valmiiksi ylienergisen lapsen kanssa, mitä on hyvä olla tarjolla loputtomia määriä? Sokeria. Pikkujaska nautti noin litran verran kasvisuutejuomaa. Vuorokaudessa. Puolet juomista se sai nieltyä ja toiset puolet aina jollain tavalla kaadettua minun päälleni. Kyseessä on siis Vilkkaan miehen poika. I rest my case, lepuutan salkkuani.
 
Pommit ladattu.
 
 
Täysosuma paikallisen tuttavaperheen luona järjestetyssä grilli-illassa. Pakollinen Vana Tallinn + kirkas viina -cocktail kädessä ja jalkoväli märkänä tein hetkeä myöhemmin saapuneisiin vieraisiin vaikutuksen.
  
Ette varmaan uskoisi, mutta tämäkään reissu ei mennyt ilman että piti avomiehen sukulaisten kiinteistöjä puhdistaa. Hankkivat vuosi tai kaksi sitten Saarenmaalta tontin. Huipputontin. Siellä on pikkumökki ja romahtanut navetta. Appiukko lähtee seuraavalla viikolla lomalle myös samoille seuduille ja vie mahdollisesti alkavaa rakennushanketta varten mökkiin jääkaapin. Siivous on edelleen naisten hommaa. Harja ja rikkakihveli ei appiukon kädessä kestä.

Lyhyen lakaisun jälkeistä saldoa. Yummy.

 
Mökkitielle jäätiin tietysti kiinni ja vartin telkkuamisen jälkeen saatiin auto irti. Toisella reissulla ymmärrettiin jättää auto edemmäksi. Mökille pääsy vaati trimmerin, koska tontti oli täynnä koiranputkea. Huipputontti. Kolmannella reissulla puhkesi jo rengas. Ei siitä sen enempää.
 
Oikeaoppinen tapa trimmerin kuljettamiseen. "Otappa tuosta kiinni ja kato ettei piäse hipasemmaan kattoo. Niin ja hihkaskee jos alakaa bensa haista."
 
 
Matkalla huipputontille. Huomatkaa elegantit itsetehdyt metsästyshousut. Tekemisen meininki.
 
Taustalla romahtanut navetta. "Siihen vois tehdä ihanan kesäkeittiön." Jep.
 
Mökissä oli poreamme.  Se poltteli pikkujaskaa ihan hirveästi. Ukot kävivät ensin saunassa ja sitten laittoivat ammeen täyttymään poikaa varten. Suuttimista irronneet kärpäset ja veden houkutteleva väri saivat pikkujaskan huolestumaan. Sanoi menevänsä lillumaan vain jos saa käyttää uimahousuja. Porealtaan vetoisuus on n. 400 litraa. Kuumaa vettä oli arviolta saman verran. Pikkujaska sai porekylpynsä ja ukot kokeilivat suihkukopista höyrytoimintoja ja muita vastaavia. Avomiehen sisko kerkesi saunan puolelle ennen kuin tuli havainto ettei lämmintä vettä enää ollut. Peseytyi kylmällä vedellä. Minulta jäi saunat saunomatta ja suihkut suihkuttamatta.
 
Tyhjenevä poreamme ja talon viimeiset lämpimät vedet.
 
 Diskovalot ja höyryhanikat.
 
Kävin jonkun ajan kuluttua vessassa. Tulin pois ja pikkujaskan vanhemmat nauroivat vedessäsilmin pöydän ääressä. En kuullut itse, mutta pikkujaska oli huutanut minulle että "Kokkeilitko vettä?" Hyvää se tarkoitti mutta tuon vois ottaa kyllä jo vittuiluna.
Saattaapi olla ettei ens kesänä olla reissussa "lasten ehdoilla".
 
 

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Yllätysarvonnan tulokset - onnekkaat (?) selvillä!


Arvontaan osallistui noin 150 oletettavasti hyväuskoista lukijaa. Hieno määrä. Lähes kaikki pääsivät nenänkaivuulla kahteen arpaan. Mielivaltaisesti päätin seuraavat henkilöt lisäarvan saajiksi:
Saara: Kaivoi nenää lukiessaan arvonnan sääntöjä
annepuh huh: Otattanut itsestään ylinopeussakkokuvan kaivaessaan nenää
mehtäemäntä: Henkilö jonka synnytys käynnistyi tätä blogia lukiessa
nenäkaivuri: Antoi vinkin jolla pääsee eroon tuijottavista miehistä (sormi nenään, loppuu tuijotus)
Oma tila ja ajatuksia: Henkilö jolla on kaikki virtsatut positiiviset raskaustestit tallessa. Kuulunee siis avomieheni sukuun.
Heidi: Uskollisuudesta
 
Jo tässä vaiheessa huomautan, että lisäarvoista ei ollut heille mitään hyötyä.
 
Arvonnan virallisena valvojana toimi Rehtori, tuttavallisemmin "Rehtori ei!", "Irti!" tai "Perkele!".
 
 
 
Pääpalkinto: Onneksi olkoon Hippo!
Löysin ääsmarketista hienon kyltin. Ajattelin että monella ei ole varmaan omaa vajaa. Siitä se ajatus sitten lähti. Nyt kyltti kelpaisi kenelle tahansa lukijalle vaikka etuoveen. Jäi harmittamaan kun en ostanut itselleni.
 
 
 
1. lohdutuspalkinto: Onneksi olkoon Aino!
Pierukone. Saatiin toimimaan niin että työnnettiin sormi purkkiin. Eli ei toiminut kuten kuvaohjeessa väitettiin. Muista! Älä syö tuotetta.
 
 
 
2. lohdutuspalkinto: Onneksi olkoon Emma K!
Laskuvarjomies. Aika laimea tuote verrattuna edellisiin. Pahoittelut.
 
 
 
3. lohdutuspalkinto: Onneksi olkoon Susanna!
Kaksi sammakkoritsaa. Vitsaukseksi lähimmäisille.
 
 
 
Kaikille palkinnon saajille lähtee vielä ihastuttavat Terveisiä Oravikoskelta -postikortit. Kurre-lähikaupan myyjä katsoi minua hyvin oudosti kun olin tekemässä kyseistä hankintaa. Tiedusteli epäuskoisena että tarvitsetko postimerkkejä. Olin että en. Varmasti viimeksi nuo kortit ovat käyneet kaupaksi 10 vuotta sitten.
Voittajat! Lähettäkää yhteystietonne vuoden.siivooja@gmail.com niin laitan palkinnot postiin. Lähden lomamatkalle (tästä varmasti lisää seuraavassa numerossa) joten postitus menee ensi viikkoon.
Vielä kerran onnea voittajille. Kateellisille hyvät kesänjatkot.