Appiukko oli nuottakalastusryhmänsä kanssa saanut valmiiksi uuden lautan. Uutta päätettiin ryhtyä tekemään kun yhden ukon jalka oli sutkahtanut vanhasta läpi. Perjantai-illan ohjelmassa oli siirtää lautta metsäkärrin kyydissä rantaan. Urakasta appiukko ilmoitti avomiehelleni noin klo 17:00 tilanteessa, jossa lautan oli pakko olla järvessä viimeistään klo 19:00.
Siinä vaiheessa kun traktoriin oli saatu virtaa, oli kello 18:00. Paineet olivat kouriintuntuvat.
Ideaalitilanteessa prosessi menee niin, että lautta nostetaan helposti ja vaivattomasti kyytiin. Ja kukaan ei huuda kenellekään. Ja kukaan ei ole valmiudessa hätäpuhelutarpeen varalta.
Kuvasarjasta puuttuu viimeinen vaihe, jossa pätkä lankkua on laitettu pystyyn maahan "tukemaan" lauttaa (kts. kuvassa oleva nuoli). Kuormaliinojen käyttö oli siis edelleen tarpeetonta. En ottanut kuvaa, koska olin ihan varma että jään leskeksi. Tai mikä avopuolison kuoltua minusta nyt tulisikaan.
Tässä kohtaa avomies kieltäytyi jatkamasta hommaa ja poistuimme ranchilta sora ropisten.
Ei ole tähän mennessä tullut tietoa että joku olisi loukkaantunut pahoin tai kuollut, joten oletan että appiukko kalakavereineen sai lopulta lautan hilluttua järveen. En uskaltanut lähteä ranchille tänään. Vittuperkelesaatanaa esiintyi sen verran illalla etten tiedä millainen ätmös tilalla vallitsee. Katellaan tilannetta uudelleen syssymmällä.
Siinä vaiheessa kun traktoriin oli saatu virtaa, oli kello 18:00. Paineet olivat kouriintuntuvat.
Ideaalitilanteessa prosessi menee niin, että lautta nostetaan helposti ja vaivattomasti kyytiin. Ja kukaan ei huuda kenellekään. Ja kukaan ei ole valmiudessa hätäpuhelutarpeen varalta.
Vaihe1: Ketjut paikallaan. Avomies: "Pitäiskö tuo perämoottori nostaa ylös ettei ryyki maahan." Appiukko: "Ei tarvii."
Vaihe2: Appiukko nostamassa perämoottoria ylös sen jälkeen kun se ryykki maahan lauttaa siirrettäessä.
Vaihe3: Kuvassa työturvallisuutta parhaimmillaan. Odotin koko ajan milloin ketjut pamahtavat poikki ja kaksi ukkoa jää lautan alle. (Nostin hätäpuheluvalmiuteni tasolle 3, asteikolla 1 - 5)
Vaihe4: Ketjut alkavat luisua kourassa lautan kääntöyrityksen yhteydessä. Lautta vääntyili niin että arvelin sen katkeavan lopputuloksena. Voimasanat halkoivat tyyntä kesäiltaa. Totesin että kuvaaminen olisi liian provosoivaa tuossa tilanteessa ja keskeytin toimeni hetkeksi.
Vaihe5: Ketjun uudelleenasemointi. Appiukon visio oli että avomieheni kiipeää lautan päälle ja laittaa ketjut takaisin kouraan. Lautta ei ollut kiinnitetty mitenkään kärriin. Avomies oli sitä mieltä, ettei lautan päälle nouse missään tapauksessa niissä olosuhteissa. Appiukko oli eri mieltä - hyvin se kestää paikallaan. Kun avomies sanoi että et sitten heiluta sitä kouraa, appiukko heilutti kouraa. Kun avomies käskytti mihin suuntaan kouraa pitää siirtää, appiukko heilutti sitä toiseen suuntaan. (Nostin hätäpuheluvalmiuteni tasolle 4,99; asteikolla 1 - 5)
Kuvasarjasta puuttuu viimeinen vaihe, jossa pätkä lankkua on laitettu pystyyn maahan "tukemaan" lauttaa (kts. kuvassa oleva nuoli). Kuormaliinojen käyttö oli siis edelleen tarpeetonta. En ottanut kuvaa, koska olin ihan varma että jään leskeksi. Tai mikä avopuolison kuoltua minusta nyt tulisikaan.
Tässä kohtaa avomies kieltäytyi jatkamasta hommaa ja poistuimme ranchilta sora ropisten.
Ei ole tähän mennessä tullut tietoa että joku olisi loukkaantunut pahoin tai kuollut, joten oletan että appiukko kalakavereineen sai lopulta lautan hilluttua järveen. En uskaltanut lähteä ranchille tänään. Vittuperkelesaatanaa esiintyi sen verran illalla etten tiedä millainen ätmös tilalla vallitsee. Katellaan tilannetta uudelleen syssymmällä.