Jalat suolaan ja kallo kattilaan

Metsästys on hieno laji. Erityisen mukavaksi harrastukseksi sen tekee järjestyksen ihmisen näkökulmasta suuri määrä varusteita.

Tavaroiden on hyvä olla aina helposti saatavilla. Esimerkiksi näin heinäkuussa saatat äkillisesti huomata tarvitsevasi nahkarukkasta. Yhtä. Reppuihin on kätevä jättää eväät seuraavaa retkeä varten. Puoli vuotta huoneenlämmössä säilytetyssä grillimakkarassa on pikantti tuoksu.

 

Tosimetsästäjä lataa itse omat panoksensa. Näin voi epäonnistua vielä yhdellä tasolla lisää. Myös näiden tarvikkeiden on hyvä olla jatkuvasti esillä ja käyttövalmiina. Viime latauskerrasta lienee aikaa ainakin puolitoista vuotta, mutta ei voi koskaan tietää milloin inspiraatio taas iskee.

 

 

Metsästäjät suosivat usein harrastukseen ja saaliisiin liittyviä muistoesineitä, kuten sorkkamukeja. Myös kuolleita eläimiä tai niiden osia on mukava säilöä. Meidän asunnossamme on kaksi kappaletta pöllön jalkoja. Muistan kun näin ne ensimmäisen kerran. Menin yhteiseen vaatehuone-varastoomme  hakemaan teippilaatikosta teippiä. Tässä kohtaa huomauttaisin, että teippien sijoittaminen kannelliseen laatikkoon oli minun ideani. Varmaan tämän arvasittekin, koska on varsin loogista ja järjestelmällistä, että erilaiset teipit on koottu yhteen paikkaan. Niin mitä olinkaan sanomassa. Ai niin. Kurotin ottamaan laatikkoa hyllyltä ja sivusilmällä näin työpöydällä lasikulhon. Siinä törrötti suolassa kaksi pöllön jalkaa. En edes yllättynyt asiasta. Kuvassa valmiit jalat, suolan jäljet näkyvät vielä kulhossa muistutuksena prosessista. Noista voisi tehdä vaikka kaulakorun. Tai sitten siihen kovasti suunniteltuun supikoiraviittaan voisi tehdä käheät olkakoristeet. Mahdollisuudet ovat rajattomat.

 

Loppuun vinkki! Kauniin valkean kallon saa keittämällä ensin sitä muutaman tunnin ja sorkkimalla enimmät liharökäleet pois. Tämän jälkeen kattila on laitettava keittiön ikkunan alla olevalle hätäuloskäyntiaskelmalle. Kolmeksi vuodeksi. Kärpäset ja muut ötökät naplaavat kaiken lopun lihan pois kallosta, jättäen jälkeensä upean kirjahyllykelpoisen kallon.

 

 

 

Teoriassa.

 

ps. Murheellinen uutinen kaikille sorkkamukien ystäville. Niitä valmistanut saarenmaalainen mies on kuollut ja poika ei halunnut jatkaa niiden valmistamista. Nykyajan nuoret.