keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Mainetta ja kunniaa tarjolla

Joku tai jotkut ystävälliset ovat äänestäneet blogini ehdolle Inspiration Blog Awards -kilpailuun. En nyt ihan päässyt selville siitä, miten blogini ketään inspiroi, mutta ehkä minun ei tarvitse tietääkään.

Täällä voi äänestää tätä ja/tai muita blogeja:

tiistai 29. lokakuuta 2013

Sinne lähti Hiace

Nyt on High-Ace kaupattu ja suru on syvä. Auto meni myyntiin klo 13:13 ja klo 13:14 soi puhelin ja se oli menoa sitten. Toivottavasti meni hyvään kotiin. Vannotin vielä ovella, että pidäthän huolta. Tämä Hiace ei mene Afrikkaan vaan jää ihan omaan käyttöön. Joku roti sentään, hikihän sille tulis kuumilla mailla.

Pientä tyhjentämistä oli autossa. Kaksi runkkaria, patja, petari, sähköasennustarvikkeita, kierrätykseen menossa olevaa paperia, lapio, punatulkku, työkaluja, lapanen, vaatekasseja yy-äm-äs, yy-äm-äs.

 
It's an end of a fucking era! Ja varmasti on ihan paska se seuraava auto. Lava-auto. Hmph. Veikkaan, ettei siihen saa uusittua kaikkia  iskareita alle 140 eurolla. Niin.
 
 

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kuinka vaihdetaan talvirenkaat


Viikonlopun yhtenä projektina oli talvirenkaiden vaihto Hiaceen. Tästä yritin vihjailla jo ennen ensilumien tuloa, mutta turhaan. Tällä välillä auto oli kanissa autotallissa, koska eihän sitä uskaltanut ranchille ajaa ja toinen auto oli niin täynnä paskaa, ettei sinne saanut renkaita mahtumaan. Köryyteltiin sitten lumien aikaan tällä toisella autolla, kunnes se otti ja hajosi. Luonnollisena jatkumona oli avomiehen isoveljen auton lainaan ottaminen. Lumet sulivat pois ja sen myötä lähdettiin siirtämään Hiacea ranchille. Jouduimme vain yhdessä risteyksessä vaaratilanteeseen asfaltin jääpeitteisyyden vuoksi.
 
Kun on autoremontin aika, homma aloitellaan tyypillisesti aina hallin siivoamisella, jotta ajoneuvo edes mahtuu sisälle. Renkaitahan ei siis voi vaihtaa muutoin kuin nosturilla.
 
Avomiehen ranchilla käy aikamoinen liuta lähisukulaisia hoitamassa tai hoidattamassa autojaan kuntoon. Appiukon, avomiehen ja sukulaisten jäljiltä pihamaille ja halliin jää jotain ylimääräistä. Sitten kun halliin ei enää pääse sisälle, alkaa toisten syyttely. Jotenkin mystisesti sotkua syntyy, vaikka kukaan ei ole varmuudella jättänyt tavaroita lojumaan tai roskia pyörimään. Samoin työkaluja häviää jatkuvasti, vaikka kaikki ovat aina ne paikalleen käytön jälkeen palauttaneet. Ranchilla asuvalla isomummolla on muistisairaus, joten varmaan hän on syypää.

 
 
 
Vuoden siivooja kun olen, jouduin luonnollisesti putsaustalkoisiin, vaikka autojen korjaaminen ei lukuisten erityisosaamieni joukkoon kuulukaan. Olenhan virallisissa asiakirjoissakin "maatilan osallinen", joten näillä mennään. Koska minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mikä on tarpeellista metallitavaraa ja mikä ei, työnjako tehtiin niin että avomies osoitti ja minä kannoin tavaroita metalliromukasaan hallin toiselle puolelle. Slummityyliin laitoimme myös tynnyrin tulille. Vain paperipussiin verhoiltu kossupullo puuttui. Ja kynsikkäät.
 
 
Siivotessa voi tehdä löytöjä, kuten esimerkiksi drinkkitarpeet.
 
 
Jätteiden lajittelun ja yleisen järjestelyn ohessa olisi voinut hetkeksi istahtaa viihtyisään Taukomuna-merkkiseen taukotupaan. Jostain syystä jäi tauot pitämättä.
 
 
Oravikosken Sherlockina äkkäsin heti, että Hiacen talvirenkaat eivät ole ehkä viettäneet välikauttaan rengasvarastolla vaan jossain ihan muualla. Tavaroiden asianmukainen varastointi ja käyttökunnosta huolehtiminen on näillä seuduilla aikoja sitten lopetettu kannattamattomana toimintana.
 
 
Kun hallia oli parituntinen siivottu, saatiin Hiace ajettua viimein sisään. Siinä vaiheessa tuli havainto, että talvirenkaissa oli aivan liian vähän nastoja. Että eihän ne katsastuksesta läpi mene.
 
Looginen lopputulos renkaanvaihtoprojektille oli tietenkin se, ettei renkaita vaihdettu. Taidan vaihtaa koko auton niin pääsee helpommalla.
 
 
 
 

Kilpailu ratkennut!

Kilpailuun saatiin niin paljon noloja paljastuksia, että finaaliin ylsi lopulta 16 tarinaa. Asiantuntijaraati ei pystynyt parhaalla tahdollakaan asettamaan niitä järjestykseen, joten vedettiinpä arvalla.



Saunavalosarjan voittaja: Bee Rappu jonka rakastelukokemus ei mennyt kuin Strömsössä

Pinkin peili-käsilaukkupidike -setin voittaja: zenstation, joka luuli keittiötä WC:ksi ja hänet yllätettiin virtsaamassa laatikostoon

Turkoosin peili-käsilaukkupidike -setin voittaja: kakka-aivo, joka yritti tehdä vaikutusta poikaystävän vanhempiin pissaamalla ja kakkimalla vierashuoneen oven eteen ja näyttäytymällä tämän lisäksi vielä alasti keittiössä

Vapaavalintaisen puhelimen tai tabletin voittaja: jumpsuit-Huttunen, joka onnistui saamaan häpykarvansa haalaripuvun väliin niin tiukkaan, että hänen oli matkattava ystävänsä luokse pinteestä vapautettavaksi (puhelin/tabletti ja Vuoden ystävä -palkinto kuuluisi oikeastaan kyseiselle ystävälle, joka tarttui ensin saksien sijaan kameraan)


Kiitos kaikille osallistumisesta! Palkintoja olisi pitänyt olla paljon enemmän - liian moni huipputarina jäi pakettia vaille.



perjantai 25. lokakuuta 2013

Will you marry me?

Ihmiset lataavat kosinnalle monesti ihan hirveitä odotuksia. Ei ihme, että moni mies ei uskalla edes kosia, koska puitteet saattavat osoittautua hirveäksi pettymykseksi. Jos ei älyä viedä daamiaan (amerikkalaisen) kerrostalon katolle, jossa on valaistus, tekopuu, viulunsoittaja, kynttilöitä, viiniä ja ruokaa, on ihan juntti. Aiemmin sai pelätä pelkästään että kelpaako sormus. Ja sitä ennen että suostuuko toinen ees ylipäätänsä.

Minä meinasin yllättäen pilata oman kihlautumistilanteeni. Oltiin lomareissulla ja kammettu itsemme yhteen näyttävään puistoon nautiskelemaan miljööstä. Ukko näytti niin vaivaantuneelta ja kiemurteli siihen malliin, että olisin kohta kysynyt, että paskattaako sitä. Sitten kun se oli painumassa kosimisasentoon, meinasin kysyä että mitänää oikein könyät siinä, ihmiset kahtoo!

Kosinta tuli ihan täytenä shokkina. Oltiin kuitenkin oltu vasta kymmenen vuotta yhdessä siinä vaiheessa. Ihme hätäilyä. En kyynelehtinyt ja huutanut "Yes, oh yes!" (suomen kielellä ei voi suostua kosintaan). Tuijotin vaan lähinnä sanattomana ja laitoin liian ison sormuksen etusormeeni, ettei se vaan tippuis. Puhekykyni palautui noin kahden tunnin kuluttua.

Minusta Vilkkaalla miehellä oli paras taktiikka kosimiseen. Hän hoiti homman yhtenä koti-iltana toteamalla, että ”no männäänkö sitä myökii sitten naemisiin?”.

Minusta just hyvä kosinta. Suosittelen kaikille. Ei tarvii Barcelonaan asti matkustaa vaivaantumaan.


tiistai 22. lokakuuta 2013

Huikea kilpailu blogin 1-vuotissyntymäpäivän kunniaksi

Aivan yllättäen ja pyytämättä eräs yritys tarjoutui antamaan minulle valikoimistaan vapaavalintaisen matkapuhelimen tai tabletin! Tämä käsittämätön onnenpotku sattui varsin hyvään saumaan, sillä a) blogini juhlii 1-vuotista taivaltaan ja b) minä en halua enää yhtään lisää minkäänlaista teknologiaa asuntooni. Minulla on jo tarpeeksi ongelmia.



Ilokseni myös ilmoitan, että paikallinen ja palveleva rautakauppa lahjoitti minulle muutaman tuotteen, jotka pääsevät myös mukaan kilpailuun. Huomauttaisin, että kyseiset palkinnot ovat paljon parempia kuin tuommoiset aateekoo-ja-intternetti -läyhäkkeet.

Palkinnot parhausjärjestyksessä:

1. Saunavalosetti, kotimainen
2. Peili ja käsilaukkupidike (väri: pinkki, tyyli: bling bling)
3. Peili ja käsilaukkupidike (väri: turkoosi, tyyli: bling bling)
4. Vapaavalintainen matkapuhelin tai tabletti yrityksen valikoimista

Megakilpailuun pääset mukaan seuraavasti:

1. Kirjoita tähän kirjoitukseen kommentiksi noloin tilanne, johon olet joutunut
2. Jätä kommentti joko Blogger-tunnuksellasi (otan yhteyttä blogisi kautta) tai ilmoita sähköpostiosoitteesi

(Nimimerkkimallissa saattaisi olla useampi samalla nimellä kisassa mukana ja olisipa ikävää, jos peiliä ja käsilaukkupidikettä tavoittelisi lopulta kahdeksan erillistä Jormaa. Mutta eiköhän näistä järjestelyistä huolimatta tämäkin kisa saada vielä jotenkin sekaisin ja ryssittyä.)

Arvovaltainen raati kokoontuu arvioimaan vastauksia ja valitsemaan parhaat noloudet su 27.10.2013, joten pistähän tohinaksi.






perjantai 18. lokakuuta 2013

Mä oon, niinku, Twitterissä

No niin. Nyt minä olen ilmeisesti onnistuneesti perustanut Twitter-tilin. Olen kai hip 'n cool nyt.

Käsittääkseni tämän palvelun hyöty on se, että voin #myrkyttää #päiviänne #myös #lyhyillä #infopläjäyksillä. En kyllä ymmärrä mitään noista risuaidoista. Pahoittelut jo etukäteen.



keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Romunhoitohuone

Kodinhoitohuoneessa on varmaan normaalisti lähinnä pyykkiä ja liinavaatteita. Avomiehen suvussa taas kodinhoitohuone täytetään uskomattomalla paskalla.

 
Huipputärkeä kattila. "Jos ei ois viime jouluna ollut tätä kattilaa, olisi jäänyt vedet lämmittämättä ja ruoat laittamatta puuhellalla." Itsehän lähtisin tässä kohtaa hotelliin tai Leppävirran Streptokokille ruokailemaan.



 
Arvonukke 60-luvulta. Pää on eri matkassa. Oletettavasti rikkinäiset keittiöveitset on aseteltu näyttävästi torson yhteyteen. Tilataidetta, vapise Kiasma!
 
 
 
 
Ettepä ikinä arvaa mitä nämä on. No, minäpä kerron. Ukkoni tiluksilla on mätänevä lato. Avomiehen sisko haluaa ladon puuliiteriksi tontilleen. Ladon osien merkintään tarvittavat laput (V 7 = Vasen 7) ovat valmiina sitä varten jos joskus 2020-luvulla tuo lato on vielä pystyssä ja sitä vihdoin innostutaan siirtämään.
 
 
 

"Voiskohan tän koriste-esineen antaa jollekin pienelle tytölle lahjaksi?" "Ei."
 
 
 
 
 
Perheen tytär on 18-vuotias. Työnjäljestä päätellen tätä lankaleijaa ei ole ehkä tehnyt ihan viime aikoina. Mutta ei, ei voi luopua. Jos tämän tekeleen heittää roskiin, ei rakasta lastaan.
 
 
 

Kännykkäkotelo. Voi hyvä vittu.
 
 
 
 
Älypeli vai seksiväline?
 
 
 
Ei tullut ihan selväksi, onko tämä perunankuorintahanska vai säilötäänkö näitä tulevia kesähäitä varten.


 
 
Tämän kokemuksen perusteella kodinhoitohuoneet pitää kieltää lailla.
 
Alkoi meidän kuntopyörä vaikuttaa aika miedolta tähän settiin verrattuna.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Lihaa, lihaa!

On kuulemma trendikästä viettää lihatonta lokakuuta. Ei meillä. Appiukon hirviporukassa on jahti lähtenyt ennätyksellisen hyvin käyntiin - kahtena päivänä muutaman tunnin sisään pyörähti yhteensä kuusi hirveä nurin. Appiukko oli tänään paloittelemassa syksyn ensisaalista ja koska lihaa tuli talouteen viidenneshirven verran, piti paikalle hälyttää apuvoimia.



Sisäelimiä ei Hannibal-tyyliin päästy käpistelemään, harmi. Minun isäni aina päivittelee että "on se vuan ihme ku ee poojjille kelepoo sisäelimet, hyvvee ruokoo viskelöövät vuan mänemään ja suap olla aena niitä onkimassa talteen, perkele". Mikäpä muu lämmittää yhtä mukavasti pimenevinä talvi-iltoina kuin kunnon haggispata.
 
Kuvassa olevasta paistista appiukko oli erityisen ylpeä. Pirkka-olutta laitettiin mittakaavaksi, jotta tyhmempikin ymmärtää millaisesta kimpaleesta on kyse. "He, otahan tuosta kuva niin piäsöövät katteelliset ihmettelemään." Ja minähän otin.
 
 
Minulla oli varsin vastuullinen pakkaus- ja teippaustehtävä. Tämä on oikeastaan vaativin ja keskeisin vaihe koko hirvenmehtuuprosessissa. Jos tämän vaiheen mokaa, on isänpäivä pilalla ja mielet pahoitettu.
 
 
Vilkas mies pakotettiin myös talkoisiin. "Kun ite jaahaa, niin kuulkee tietää mittee pussissa on." -motto hieman alkoi epäilyttää.
 
 
Koirienkin malja oli ylitsevuotavainen.
 
 
Rehtori sai yhden luun ja tuhosi sen arviolta kolmessa minuutissa. Koska luut ja rötäleet syödään aina olohuoneen karvalankamatolla, levitin sankarin oman viltin maton päälle.
 
 
 Siinäpähän nukkuu sitten. Ripaskaa odotellessa.
 
 


lauantai 12. lokakuuta 2013

Olen jo nähnyt pyramidin kerran, kiitos vaan

Olin vähän aikaa sitten hyvin epätavallisilla kutsuilla. Minun piti mennä ystäväni luokse paria tuntia ennen muita vieraita kuulemaan tärkeää asiaa, josta ei voinut puhua etukäteen. No minähän menin. Ensin ilahduin kun pöydällä oli kuusi pulloa. Kysyin innossani, että ovatko nämä alkoholikutsut. Eivät olleet. Pulloissa oli kahvin maustamiseen käytettäviä makusiirappeja. Pettymys oli kauhea.

Ensin minulle tarjoiltiin kahvikoneella tehtyä kahvia. Vaikka en juo kahvia. Kysyin että mikä tää juttu oikein on. Kukaan ei kertonut. Minun piti istua pöytään lipsimään juomaani ja kuuntelemaan mitä asiaa porukalla oli.

Minulle alettiin esitellä Zinzino-nimistä putiikkia, jonka kumppanin ylivertaisia kahveja käytetään jossain Euroopan hoveista, Michelin-tähden ravintoloissa ja vaikka missä. Eikä siinä vielä kaikki! Tuotteena on myös öljy, joka palauttaa Omega-tasapainon oikealle tasolle vain 120 päivässä. Ja verinäytteet analysoidaan St. Olavin yliopistollisessa sairaalassa Norjassa!

 

Hyvin nopeasti päästiin läpikäymään taulukkoa, jossa esiteltiin huikeita tienaamismahdollisuuksia sekä puhelin- ja autoetuja. Kahvin kotimyynnillä 3000 e / kk tai jopa 12 000 e / kk. Fantastinen tilaisuus! Huikeat tulot ja musta työsuhdebemari alle. Sama irtisanoutua heti.

Tässä kuvia suomalaisista menestyjistä, jotka ovat "saavuttaneet vähintään Director-tason".




Joo morjens. Pitäkää satojen eurojen kahvikoneenne ja kytkykauppanne. Ystäväni sanoi pyytäneensä minua kuuntelemaan, koska tiesi että minulta saa suoran mielipiteen. Sanoin hänelle, että näin on ja nostapa nyt kytkintä tästä hommasta kun vielä voit. Jos haluan katsella pyramideja, lähden uudelleen Egyptiin.

Eroaminen osoittautuikin astetta hankalammaksi. Hänelle soitteli kolme ihmistä toistuvasti ja nämä yrittivät saada pysymään mukana toiminnassa. Sopimuksen purkamiseksi piti soittaa Ruotsiin. Suomalainenkin numero oli mutta varoiteltiin että "se on paljon kalliimpi".

Ehkä olen typerä. Mahdollisesti missasin elämäni tilaisuuden ja paskottelin myös ystäväni tulevaisuuden.



perjantai 11. lokakuuta 2013

Kuinka tavoitat kohderyhmäsi

Uutissyötteeseeni napsahti Facebookissa vaatemainos. Tosin kerkesin jo hetken kuulla, että oli kyse vähän toisenlaisesta mainoksesta.





Myyntivaltteina photoshop-vyötärö ja ilmapallotissit.

Classy. Minne voi lähettää kaikki rahani?





keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kuinka käsitellään asiakaspalautetta

Kirjoittelin joku aika sitten internetissä eräästä asiakaspalvelukokemuksestani. Tarinaani oli päätynyt lukemaan minua palvellut asiakaspalveluhenkilö. Hän oli tunnistanut tapauksen vaikka paikkakuntaa, myymälää tai henkilöitä ei ollut mainittu. Hän oli sydämistynyt palautteestani niin, että oli katsonut parhaaksi vaihtoehdoksi etsiä minun yhteystietoni, tarkistaa missä yrityksessä työskentelen ja ottaa sinne yhteyttä. Hän halusi hyvää hyvyyttään tuoda työnantajani tietoon huolensa käyttäytymisestäni sosiaalisessa mediassa. Hänen mielestään olin asioidessani edustanut työnantajaani sen perusteella, että toimitin huoltoon käyttämäni leasing-laitteen.

Yhteydenotto käsiteltiin meillä asianmukaisesti ja sovittiin, että olen yhteydessä kyseiseen henkilöön, koska kyse on tosiaan yksityisasiastani. Soitto- ja yhteydenottopyynnöistä huolimatta en saanut yhteyttä myyjään. Olisin pahoitellut hänen kokemaansa mielipahaa mutta olisin seisonut kertomukseni takana - saamani asiakaspalvelu oli kehnoa.




Nähdäkseni tilanteessa oli väärinkäytetty yrityksen asiakastietorekisteriä ja mahdollisesti samalla rikottu henkilötietolakia. Halusin selvittää asian ensisijaisesti myyjän kanssa, mutta koska tuo väylä ei edennyt, jouduin ottamaan ylemmäs yhteyttä. Lopulta juttukaverikseni tuli ihan firman juristi.

Sain selvityksen vajaan viikon kuluttua prosessin alkamisesta. Juristin toimittaman selvityksen mukaan myyjä oli vakuuttanut, että hän muisti nimeni kolmen viikon takaisen tapaamisemme perusteella ja oli etsinyt yhteystietoni internetistä.

Taustatiedoiksi prosessin kulku:

Viikko 1, ensimmäinen käynti ja palautteen julkaisu internetissä seuraavana päivänä. Asiointikaverina kyseinen myyjä.

Viikko 3, toinen käynti. 15 - 30 min sisällä toisesta käynnistäni tapahtui tämä yhteydenotto työnantajaani. Asiointikaverina toinen henkilö, mutta kyseinen myyjä avusti huoltoon toimittamani tuotteen etsimisessä ja hän löysi paketin, jonka päällä olivat yhteystietoni. (En kertonut tätä jälkimmäistä kohtaa juristille, vaan kysyin että haluaisivatko vielä yrittää vastaamista uudelleen vai lukitsevatko ensimmäisen vastauksen. Katsotaan puhuvatko totta tällä kertaa, ehkä näkevät tämän kirjoituksen ja se vaikuttaa lopputulokseen.)


Otetaanpa tämän tiimoilta pieni jäsentenvälinen äänestys.

Väite 1: Myyjä ei hyödyntänyt millään tavalla yrityksen asiakastietoja. Hän vain muisti minut ensimmäiseltä kerralta (eli päätti odottaa 3 viikkoa palautteensa antamiseen). On täysi sattuma, että hän otti yhteyttä työnantajaani 15 - 30 min toisen käyntini jälkeen.

Totta vai tarua? Kusta vai paskaa?

Väite 2: Asiakastietojani ei ole väärinkäytetty, koska niitä ei ole erikseen haettu asiakastietorekisteristä.

Totta vai tarua? Kusta vai paskaa?




Jos asiassa olisi heti myönnetty tapahtunut ja olisi jätetty valehtelu väliin, asia olisi jäänyt siihen eikä olisi ollut mitään syytä postata tätä kirjoitusta.

The truth would have set you free!



ps. Juristi piti kirjoitustani hauskana ja viihdyttävänä.




tiistai 8. lokakuuta 2013

Jääkaappitunnustus

Ihastuttava Täti-ihminen oli jättänyt minulle haasteen, jossa esitellään rehellisesti ja rättiä etukäteen heiluttamatta oman jääkaapin sisältö.

Harmitellen totean, että kaapissa ei ollut tällä kertaa sisäelimiä. Valo on palanut jääkaapista ehkä vuonna 2009. Oma hommansa vaihtaa.

Yleisnäkymä kuvin:




Ennakkohuomiot: meillä on ihan helvetisti hilloa ja sinappia. Tiedän hilloista vain kahden osalta varmuudella mitä purkit sisältävät ja minä vuonna ne on valmistettu. Antoisin löytö oli muuten tyhjä kattila.

1. Lääkeaineet: Silmägeeli. En ole varma onko ihmiselle vai koiralle, ja milloin on ylipäätänsä tätä tarvittu. Silmävesi, varmuudella koiran. Expiroitunut.

2. Mausteet/kastikkeet: Kaksi mäkkärin ketsuppipussia, expiroituneita. Sika-sinappia. Ketsuppia. Sweet-chili-kastiketta. Sinappia. Balsamicokastiketta. Ketsuppia. Salaattikastiketta, expiroitunut. Kanafondia. Paprika-salaattikastiketta. Soijaa. Karpalokastiketta. Paholaisen kastiketta. Saarenmaalaista sinappia kesän reissulta. Chilisinappia. Punasipulihilloketta. Valkosipulista salaattikastiketta. Toinen, myöskin avattu, purkki chilisinappia. Savukastiketta. Tacokastiketta. Quacamolea, homeessa.

3. Mehut: Omenamehua tältä vuodelta, kaverin äitin tekemää. Sinertävää mysteerimehua, mahdollisesti mustikkamehua. Sitruunamehua. Mysteerimehua.

4. Maitotuotteet: Kaksi litran jogurttipönikkää. Kolme kreikkalaista jogurttia. Kaksi maitopurkkia. Mansikkajogurttipurkki. Kermaviiliä. Fetaa. Juustoa.

5. Hillot: Puolukkahilloa, tältä vuodelta. Isän tekemää. Mysteerihillo, sisältö ja vuosikerta tuntematon. Kaupan mansikkahillo, expiroitunut. Vadelmahilloa, epäilyttävän vanhaa. Omenahilloa, ehkä omatekoista (arvio: 2008). Viikunahillo, homeessa. Puolukkahilloa, ehkä. Omenahilloa, vuosikerta tuntematon. Mansikkahilloa, oletettavasti tältä vuodelta. Kolme purkkia anopin "Etpä muuten tiiä mitä just söit" -tyyppisiä sekoituksia, jotka jää aina syömättä. Ja vielä yksi mysteerihillo.

6. Virvoitusjuomat: Kaksi karpalosiideriä, joita en tule koskaan nauttimaan. Yksi omenasiideri, Alkon valikoimaa. Kuusi olutta (Sandells).

7. Rasvat: Rypsiöljyä. Oivariinia. Beceliä.

8. Lihat: Metukkapakkaus. Gotleria. Paketti jauhelihaa.

9. Rehut: Punasipulia ja valkosipulia.

10. Muut: Kurkkusalaattia. Tortillalättyjä. Kattila, tyhjä.


Laitoin kaikki tuotteet takaisin jääkaappiin. Joku olisi ehkä epäselvät putsannut pois.

Sisällöstä voisi joku päätellä, että meillä satunnaisesti saatetaan tehdä ruokaa, mutta enimmäiseen ollaan valmistuneita erilaisten kastikkeiden ja höysteiden muodossa siihen, että ruokalistalla saattaisi olla jotain muutakin kuin jogurttia ja voileipää.


Ja loppuun reklamaatio. Voisiko joku jossain olla niin ihana, että alkaisi tehdä quacamolea ja tacokastikkeita vähän pienemmissä purkeissa. Niistä jää yli aina vähintään 80 % kahden hengen tortillakestien jäljiltä.



Maailma pelastuu!

Ai niin, meinas tärkein unohtua. Välitän haasteen suosikkiblogini pitäjälle Trickylle.



maanantai 7. lokakuuta 2013

Keltaiset hampaat - hyvät hampaat

Tänään lähti hammasraudat. Tilalle tuli kolmeksi viikoksi ihanasti hankaavat kiskot. Ja puhumaan pitää taas opetella uudelleen. Etukäteen minua pelotti brakettien irrotus. Kaksi yksittäistä brakettia oli aiemmin napattu pois, koska ne piti asemoida uudelleen. Itkuhan siinä tuli, molemmilla kerroilla. Tuntui kuin hammas lähtisi irti ilman puudutusta.

Nyt jälkikäteen ajateltuna brakettien poisto 28-kertaisena ei ollut yhtään mitään. Valkaisu se vasta onkin saatanasta. Lievä vihlonta tai kuumotuksen tunne oli kyllä aikamoinen understatement. Valkaisu tehtiin kolmessa 20 minuutin erässä. Ensimmäisen aikana kirjoittelin vihkoon lääkärilleni kysymyksen: "Yhtä hammasta vihloo, kuulunee asiaan?". Naiivia. Niin naiivia. Toisen erän aikana toivoin, että olisin voinut vikkelästi palata takaisin ensimmäiseen. Viimeisen erän aikana halusin jo luopua hampaistani.



Yksityisellä puolella hoito maksaa, mutta erityiskohteluakin saa, jos vaan uskaltaa sitä kysyä. Minä pyysin, että kolme tuntia kestävän session aikana kuunneltaisiin ACDC:tä. Huomauttaisin tässä kohtaa, että joku älykkäämpi olisi pyytänyt tehokkaampaa esilääkitystä.

Minä sanon teille yhden asian. Olipa hampaat miten keltaiset tahansa, ne eivät ole niin keltaiset että tämmöiseen kidutukseen kannattaisi ryhtyä. Olipahan ensimmäinen ja viimeinen valkaisu.



sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Johan pomppas

Sain eilen kuulla päässeeni mukaan Hesarin Suomen paras blogi -kilpailuun. Olen vaikuttunut siitä, miten valveutunutta ja tarkkanäköistä porukkaa tässä maassa asuu.


Koska kilpailussa on tärkeintä voitto, mietin jo miten ottaisin uutisen vastaan. Päädyin kahteen vaihtoehtoiseen skenaarioon. Havainnollistan kuvin.





Ehdokkuuden kunniaksi ja pyhäpäivän ratoksi lyhyt ja täysin asiaan liittymätön dialogi eiliseltä.

Paikka: Kirkko
Tilanne: Veljeni alle vuoden ikäinen tyttö haluaa itsepintaisesti selailla virsikirjaa.

Veli: "Höpsö, ei se ole satukirja."
Tädin mies kääntyy seuraavalta penkkiriviltä ja toteaa: "Miten sen nyt ottaa".

Tilannekomiikkaa parhaimmillaan.

Samalla paljastan omasta mielestäni Suomen kovimman blogin: Meille vai teille?. Nauttikaa.