tiistai 5. kesäkuuta 2018

Lapsimatkailun ABC

Olemme kovasti suunnittelemassa kesälomamatkaa Ähtäriin, koska pandat. Asiasta on puhuttu kaveripariskunnan kanssa kerran eli naiset muistavat tämän keskustelun ja miehet eivät. Naisten logiikalla on pyrittävä tekemään sesonkiaikaan kohdistuvat majoitusvaraukset mielellään kuukautta ennen matkaa. Sitten on erikseen tämä miesten logiikka.

Olen kesälomaa varten vähän harjoitellut ja järjestänyt lapselle erilaisia ohjelmapalveluita lähialueella. Kävimme kaapunnissa kivassa puistossa, jossa oli penskoille jos jonkinlaista aktiviteettia: liukumäkeä, kiipeilytelinettä, keinua ja lukuisia muita, joita en tarkemmin ajatellen edes osaa nimetä. Ipanan mielestä hienointa oli, että leikkialueen vieressä oli pieniä kiviä. Samoin hittejä olivat viemärikaivon kannet sekä muutamat urheilukentän vieressä olevat betoniporsaat. Pitänee vaihtaa pandareissu virkistävään piipahdukseen Leppävirran K-Rauta Malisen takapihalla.



Uuh! Kiviä.

Koska hyvää vanhemmuutta on voimakas tarve todistella, vierailimme myös uudistuneessa Kuopion eläinpuistossa. Lapsimatkailuamatööri voisi äkkiä kuvitella, että alpakat, miniatyyrihevoset (vai mitä ne oli), kalkkunat, riikinkukot ja muut olisivat mielenkiintoisia. Mutta ei. Eläinpuistossa on ideana se, että maksetaan sisäänpääsymaksu ja sitten kerätään pari tuntia samoja rikkaruohoja kuin kotonakin.

Lampaat sentään kiinnostivat. Niistä yksi päätti tutkia onko pienen ihmisen kädestä ravinnoksi. Tämä julman näköinen lammas repi ipanan kädestä liki aitaukseen saakka. Ärsytti kun pitää keskeyttää kuvaaminen ja instailu.


Look mama! No hand.



Koska lapsuudesta eivät (onneksi) muista niin vanhemmat kuin lapsikaan mitään, on tärkeä taltoida yhteisiä iloisia tervehenkisiä reissuja kuvien muodossa. Sitten voi vanhempana kiikkustuolissa muistella, että teinpä minäkin ees jotain joskus oikein ja ei voi ainakaan minusta johtua, että lapsesta tuli sosiaalidemokraatti.




Matkailun ohella olen päässyt tutustumaan lapsen sairasteluun oikein urakalla. Olemme nyt vaihtaneet ipanan hoitopaikkaa ja siinä menikin kolme päivää kun ensimmäinen sairastuminen iski. Nokka on tursunnut räkää siitä lähtien ja tilanne eskaloitui sunnuntaina kuume-ripuli-enkylläsyöenkäjuoyhtäänmitäänmitätarjotaan-tautiin. Mutta nyt tällaisetkin talkoot läpikäyneenä voin antaa pienen vinkin. Jos lapsi ei syö mitään lautaselta tai pöydän ääressä, heitä kaurahiutaleita ja pähkinöitä lattialle. Kyllä nimittäin maistuu.

Tasa-arvoinen arki on kyllä mahtava asia. On ihana että saan tässä sohvalla harrastaa luovaa kirjoitustoimintaa, katsoa keihäänheittoa ja kuunnella toisella korvalla, kun lapsi huutaa kun lampaan syömä isimiehen yrittäessä nukuttaa häntä. Meillä nämä kuviot menevät silleen, että isäntä hoitaa lapseen liittyviä arkitoimia itseohjautuvasti osapuilleen viisi kertaa sadasta. Ja kohta se varmaan haluaa jotain palkintoseksiä kun tulee takaisin olohuoneeseen. 



Mama Lisa.