Helvetin hyvin menee

Eilen oli perjantai 13. päivä. Se alkoi ennen sian peraisua heräämiseen Erittäin Tärkeää Tarjousesittelymatkaa varten. Sitten puoli viiden aikaan tulikin tehtyä havainto, että ei tarvii tällä kiululla lähteä ajelemaan lentokenttää kohti: 

Otin aviomiehen ranchin onnenpyöräauton alle ja pääsin kohteeseen. Ajoissa.

Tämä oli sellainen kuorrutus kakkuun, jota on hartaudella leivottu jo kuukausia. Aateekoossa ja intternetissä on niin kiirettä, että toisen kvartaalin loppuun mennessä viimeistään lienee jo naama sulanut, sisäelimet mädäntyneet, hiukset hierottu irti ohimoilta ja saatu aivoverenvuoto.

Yksi asia sai jaksamaan tämän viikon (joskin nyt tuli tässä kohtaa mieleen, että sunnuntaina on viimeisteltävä jälleen yksi tarjous). Se oli nimittäin kaverilta saatu odotettu kutsu yhdistettyyn kinkunpaisto- ja Euroviisuvalvojaisiin. Tämän kolahtaessa postiin tunsin ilmeisesti onnea. Ainakin joku kaukainen muisto tuli mieleen, vähän sellainen tiedättekö tuoksumuiston oloinen - että jostain tuoksusta tulee mieleen kaukaisesti joku ihana lapsuuden kesä -tyyppinen tilanne.

Tästä hurmioituneena tein valmiiksi iltaa varten bingolomakkeen. Jännittää ihan helvetisti tuleeko bingo.

Edes tämän illan aion olla rentoutunut ja rauhallinen. Jatkosta en lupaa mitään.

Munkkiresepti ja pohjapiirustuksia

Vappu oli mitä mainioin eli kohtuu tylsä, ei tarvinnut rymytä missään ja saattoi tehdä mitä huvitti. Ja mikään hyödyllinen ei paljoo huvittanu.

Pääsin tekemään munkkeja ekan kerran evöör, lammasfarmarin kanssa tietennii. Se aina jaksaa touhua kaikenlaista perinnejuttua. Kyllä meilläkin kotona joskus munkkeja paisteltiin, mutta lasten oli syytä pysyä siitä hommasta kaukana, ettei käryä paikat ja nahkat. No, parempi opetella myöhään kuin ei milloinkaan.

Munkinpaisto meneekin sujuvasti siten, että annetaan ensin yleiskoneen tehdä taikina. Alustetaan taikinasta liian kovaa ja hyödynnetään auringonvaloa, kissojen ruumiinlämpöä ja vesihaudetta, että saadaan taikinapallot kohoamaan.

Vampyyrikisu, helppo pöydältä poistettava!

Seuraavaksi sulatetaan miedolla lämmöllä kookosrasva kattilassa. Sitten vaihdetaan kattila pienempään, koska ilmeisesti öljyä pitäisi olla kattilassa muutama sentti kahden sentin sijaan, jotta munkit mahtuvat kiehumaan.

Kun rasva on sulanut, etsitään paistolämpömittaria, jota ei kiinteistöstä löydy. Ajetaan hakemaan paistolämpömittari kotoa.

Rasvan tulee olla 170 - 185 -asteista. Käytetään ensimmäiseen munkkiin alempaa lämpötilaa, jolloin saadaan mukavasti kookosrasvalla kyllästetty koemunkki. Jos on ummetusta, niin suosittelen.

Sovitaan, että ei sokeroida läheskään kaikkia munkkeja, koska litran taikinasta tulee niin paljon. Unohdetaan tämä ja sokeroidaan kaikki.

Pino #1.

Maistellaan munkkeja ja todetaan, että vaikka eivät ole raakoja ovat silti jostain syystä taikinaisen makuisia. Syödään muutama lisää jotta asiaan saadaan varmuus. Toivotaan kovin, että jäähtyessään munkeista tulee parempia.

Isä antoi munkeille täydet kymmenen pistettä. Minä luotan tähän arvioon, koska isä on kuitenkii antanut rakentavaa palautetta meidän ruisleivistä pariin otteeseen.

Valtavan energiapiikin ansiosta jaksoimme hakea tänään pehkuja ja kauraa. Ja vieläpä kaikki paimenkoiran talven aikana syömät luutkin kerättiin yhteen ja ajettiin ne mehtään.

Tuotiin myö sille uusia luita tilalle, tyrmistys muuttui iloon.

Iltakahvilla tuli suunniteltua navetan järjestyskin uusiksi. Kuvassä näkyy, kuten varmaan huomaattekin, uusi pässilä, toimivampi käytäväratkaisu, lampolan laajennusosa ja paikka pyöröpaaleille.

Se on vaan toteutusta vaille valamis sitten. Onpahan kesäksi jottain ettei käy ihan tylsäks.