tiistai 24. syyskuuta 2013

Rehtori on varas

Hyökkäsin töistä tänään kirkonkylälle asioimaan. Ensin kävin hakemassa varaosaliikkeestä Hiacen iskarit ja ostinpa samalla öljynsuodattimenkin kun kerta osasin. Ruokaostosten jälkeen kurvasin vielä kukka- ja hautausliikkeelle hoitamaan tilauksen.

Olin kolme minuuttia myymälässä. Sinä aikana koira oli murtautunut solmittuun muovipussiin ja repinyt ruisleipäpakkauksen auki.


Komensin. Koira suuttui.


 
Kun leipäpussiin murtaudutaan, on käytäntönä pureskella reunat 80 prosentista leivistä sen sijaan että söisi kokonaan yhden.

 
Laitoin Rehtorin katsomaan itseään peilistä. Hyökkäsi lopulta peilin kimppuun ja piti sekin takavarikoida. Kyseessä on siis sivupeili autotallin ovenpieleen paskaksi ajamani tilalle. On odottanut asennusta joitakin viikkoja.
 
 
Kotona vielä ilokseni huomasin, että kaveri oli kerennyt myös yhteen jogurttipurkkiin.
 
 
Ruokavarkauteen kuuluu oleellisena osana se, että kun emäntä siistii leivistä puremakohdat pois, pitää kytätä vieressä josko tippuis makupaloja.

 
 

Aika mulukku piski.

 

lauantai 21. syyskuuta 2013

Shut up and take my money!


Kävin keksintömessuilla Viitasaarella. Vaisto sanoi, ettei tulisi olemaan hukkareissu. Kokosin tähän parhaat innovaatiot.


Polttopuun kuljetus-o-matic
 
 
Puolukankeräyskengät
 
 
Nupit kaakkoon!
 
 
"Hajut imevä vc pytty" ja kissanvessa. Taisi tämä keksijä vaan valitettavasti olla vähän myöhässä.
 
 
Suomustuskone. Kala kouruun, klipsillä kiinni ja eiku painepesurilla ajamaan suomut irti.
 
.
Saunalentokone, jolla ei voi lentää. Eli sauna. 
 
 
Erä- ja retkimaja. Kokoontaitettava. Viehättävillä pitsiverhoilla.
 
 
Piilotettava liesi. Pitää ensi tilassa hommata tällainen toimistolle pöytälaatikkoon. Ja pekonia.
 
 
Kerrassaan mahtava tapahtuma. Suosittelen!
 
 

perjantai 20. syyskuuta 2013

Heinäsirkkoja ja etanoita - normaali perjantai-ilta


Avomiehen siskon luona on lisko. Tarkoituksella. Sille syötetään kahdeksan heinäsirkkaa joka kuukausi. Kerralla. Elävältä. Sirkoilta pitää irrottaa toinen jalka, jotta ne pystyvät liikkumaan mutta eivät kykene hyppäämään terraariosta ulos. Mielipuolista touhua.


Satuin saapumaan kylään juuri parahiksi ruokailupäivänä. Avomiehen sisko oli hakenut satsin heinäsirkkoja. Muuten meni hyvin, mutta ne eivät olleet heinäsirkkoja. Minun ja Vilkkaan miehen veikkaus oli, että pussissa oli kaskaita. Sen verran jytäkkä konsertti oli talossa. Tämmöisiä paketteja ihan vapaaehtoisesti tuodaan kotiin. Edelleen, mielipuolista touhua.


Kun kaapuntiin kerran lähdetään, pitää samalla reissulla hoitaa muitakin asioita kuten ajoneuvon katsastus. Katsastusmies oli katsonut pitkään kun avomiehen sisko totesi, että jos kuulet outoja ääniä niin se johtuu siitä, että autossa on heinäsirkkoja. Luulen, että leima tuli huomautuksitta ihan siitä syystä, että akka nostaisi russakoineen kytkintä mahdollisimman äkkiä. 

Seuraava ohjelmanumero oli, loogisesti, etana-ansojen viritys. Kirsikkapuun lehdissä olevat valkoiset jäljet ovat kuulemma etanan tekemiä. Kyseessä oli hortonomiystävän tekemä varma diagnoosi. Jota vahvasti epäilen.


Etana-ansan tekemiseen tarvitaan keskiolutta ja lasipurkkeja.

 
Vilkkaalle miehelle tuli kiire lipsiä kaljaa kitusiinsa, ettei jäisi ilman.
 
 
Saalistusta varten kirsikkapuun juurelle kaivetaan purkin mentävä kuoppa ja purkki on asetettava niin, että sen reunus on juuri nurmikon tasolla. Kuten kuvassa. Paitsi, että nurmikon tilalla on multaa ja purkki torottaa sentin verran liian korkealla.



Henkilökohtainen veikkaukseni on, että joko avomiehen siskon koirat ovat tänä iltana humalassa tai ansalta löytyy aamukoitteessa joku kyläläinen.


tiistai 17. syyskuuta 2013

Pitäkää tunkkinne

Olipa mahtava päivä.

Pääsin aloittamaan kolmen jälkeen työt, jotka minun piti aivan välttämättä saada tämän päivän nimissä tehtyä. Olin kotona puoli ysin jälkeen. Aloitin siivoamalla koiran kuset sohvasta. Sitten otin jääkaapista hirven munuaisen puolikkaan, valutin veret lavuaariin, joka ei vetänyt ja paloittelin sisäelimen koiralle. Laitoin veriset kipot ja kupit astianpesukoneeseen. Erottelin astianpesukoneesta puhtaat ja likaiset astiat.

Söin koiran kusen hajussa ruisleipää. Juustokin oli saatana loppu. Vastasin työviestiin, jossa pyydettiin tärkeää raporttia huomiseksi. Olihan kuitenkin vielä vuorokautta jäljellä. Koira alkoi ajaa paskaa vieressä. Munuaispierua.




Hyvää yötä kaikille.


maanantai 16. syyskuuta 2013

Usko lujaan Toyota-laatuun on koetuksella

Hiacesta on mennyt iskunvaimentimet. Mitä helvettiä? Vasta reilu 330 000 km ajettu auto.

Tämä nakertaa luottoani Toyota-laatuun. Ainakin prosenttiyksiköllä.




Puheluni paikalliseen palvelevaan varaosaliikkeeseen sujui huomattavasti paremmin verrattuna muutaman viikon takaiseen sivupeilin tilaukseen. Tällä kertaa muistin rekisterinumeron välittömästi ja iskunvaimentimien hankkimiseen ei liittynyt hämmentäviä valintatilanteita. Tiesittekö, että sivupeilejä voi olla sekä manuaalisia että sähköllä toimivia.

Käytin asioinnin aikana ammattilaistermiä "koko kierto". Jos en olisi käyttänyt tätä sanaa, iskunvaimentimien hinta olisi varmasti ollut tuplat. Nyt ne olivat yhteensä vain 169 euroa.



Halpaa kuin saippua. Avomiehen autossa veloitus olisi ollut varmaan 400 e per iskari. Taas yksi hyvä vasta-argumentti lisää kun ukko yrittää seuraavan kerran saada minut vaihtamaan autoa.

Kysyin myyjältä että tarvitseeko hän minulta vielä jotain muita tietoja tilaukseen liittyen. Ajattelin että yhteystiedot nyt ainakin. Mies oli hetken hiljaa. Tuumasi että "No en kyllä ihan usko, että tämmöiseen on kukaan tilaamassa iskareita ihan lähipäivinä, joten kyllä ne täällä sinua odottaa."

Yrittiköhän vihjailla jotain.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kuinka tuunata mänty

Avomiehen siskon pihasta syvästi inspiroituneena tarjoilen tämän blogin ensimmäisen ja ehkä viimeisen puutarhavinkin.

Pihamäntyä voi kätevästi tuuhentaa ampumalla sen latvustoa haulikolla. Useana vuotena peräkkäin.


Lopputulosta voitte kaikki arvioida ihan itse.

Pitäisköhän alkaa toiminimellä ilmoitella paikallislehdessä männyntuuhennuspalvelua. Kerran kun kirkonkylällä kävis hommissa, ei tarviis enää sen kummemmin mainostaa - jäis nimi mieleen.




lauantai 14. syyskuuta 2013

Tuulastuksen perusteet

Minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä tuulastamaan. Isä kävi kyllä kavereineen aikanaan tuulastamassa, mutta lapsilla ei ollut niihin talkoisiin asiaa. Nyt ymmärrän miksi.

Tuulastus on syysyön pimeydessä veneestä käsin tapahtuvaa kalastusta, jossa yritetään saada iskettyä atrain matalikossa oleskeleviin kaloihin. Mielellään isoihin. Hommassa käytetään veneen nokkaan kiinnitettävää tuulastusvaloa.

Vaihtoehtoisesti valaisu voidaan hoitaa huippuinnovaation avulla. Leijonan luola, täältä tullaan!

 
Koska yöllä on jo kylmä, pitää vetää päälle toppavarustetta. Lisäksi on nautittava alkoholia ja jätettävä pelastusliivit pihaan.
 
 
 
Veneen on hyvä olla kiikkeränpuoleinen. Kumpparit kannattaa olla jalassa, koska kiihkeässä kalastusinnossa sitä saattaa hyökätä veneen sivulle ja unohtaa, että ranta syvenee äkkiä.
 
 
Valopään tehtävänä on torottaa veneen keulassa ja iskeä atraimella kalaan. Ja olla putoamatta veneestä.
 
 
Kokemattomampi valopää saattaa toimia niin, että hän alkaa huutaa kovaan ääneen, kun kala on näkyvissä. Mielellään samalla kalaa osoittaen ja venettä keikuttaen. Ensikertalaisen on myös hyvä unohtaa koko atrain, jonka seurauksena takana olijan pitää iskeä kalaan kiinni.
 
 

Valopää kerää puoleensa huomattavia määriä yökkösiä ja muita rotsikoita. Ennen maailmanvalloitusta pitää kypärään lisätä kyllä visiiri. Valopää saattaa houkutella puoleensa myös virolaissyntyisiä kalastajia. Vieraat on tapana pyytää tässä yhteydessä saunomaan.
 
Kuten huippu-urheilussa yleensäkin, tankkaamisessa saattaa tulla ongelmia. Äkillisiä hyytymisiä saattaa esiintyä. Tuulastaja voi käpertyä sohvalle tai jäädä odottamaan aamua ruokapöydän tuolille.
 
 
 
Lämpimästi suosittelen tätä tervehenkistä harrastustoimintaa kaikille.
 
 
 

torstai 12. syyskuuta 2013

Kaikki paskaks ja uusi esimies kehiin

Luulin, että asiakaspalvelunumeroon soittaminen on vittumaista. Myymälässä asiointi se vasta onkin.

Kävin eilen melkein palvelevassa Elisa-liikkeessä. Myymälässä ei ollut muita asiakkaita. Sain puhelimen toimitettua huoltojonoon ja varapuhelimen käyttööni. Homma vaikutti menneen ihan putkeen. Hyökkäsin semityytyväisenä lounaalle ja huomasin vasta siinä yhteydessä, että sim-kortilta ei ollutkaan siirtynyt mitään yhteystietoja varapuhelimeen.

En tiedä vaadinko liikoja asiakaspalvelulta, mutta olisiko myyjä voinut varmistaa kanssani tämän asian. Etenkin kun olin ainoa asiakas sillä hetkellä.



Eikun takaisin Elisalle. Sinne olikin kehittynyt ihan posketon jono ja ainoastaan yksi asiakaspalvelija oli käytettävissä. Minua flegmaattisesti palvellut nuori mies oli ilmeisesti lounastamassa. Tai häneltä oltiin mittaamassa pulssia. Yritysasiakaskopissa istui yksi myyjä, asiakkaan kanssa tosin, joten hän sai synninpäästön.

Vartin odottelun kohdalla joku mummeli tuli liikkeeseen, katseli hetken ympärilleen ja meni myymälän takahuoneeseen. Myyjät vähän katselivat mutta eivät reagoineet mitenkään. Hetken kuluttua mummo tuli huoneesta pois ja meni matkoihinsa. Yritysasiakaskopin myyjä sai asiakkaansa hyvästeltyä ja näytti hyvin kiireiseltä. Hyppi tulostimelle ja takaisin. Meitä oli jonossa siinä kohtaa neljä ihmistä ja edelleen oli se sama asiakas palveltavana kuin alussakin. Ajattelin että ehkäpä yritysmyyjällä on jotain tärkeää edelliseen asiakkaaseen liittyvää tehtävää, esimerkiksi sopimuspaperien käsittelyä. Kissanvitut. Tulosti takahuoneen ovea varten pääsy kielletty -lapun. Minä katsoin myyjää vaativasti silmiin. Ei tehonnut, luikki takaisin koppiinsa näppäilemään nettiä käsi poskella. Oisko liikaa vaadittu, että edes kääntäisit näyttöäsi niin, että voimme kuvitella sinun tekevän jotain tärkeää.

Noin puolen tunnin jonotuksen kohdalla uusi mummo tuli liikkeeseen. Tällä kertaa ihan asioimaan eikä eksymään. Istui viereeni. Oli selvästi tuskastuneen oloinen ja alkoi hetken kuluttua avautua, että eikö täällä oikeasti ole muita kuin tuo yksi henkilö palvelemassa. Sanoin että ei näytä olevan. Mummo  oli hetken hiljaa. Sitten jatkoi että mitenkähän nuo reagoisi, jos hän alkaisi viskellä puhelimia telineestä maahan. Saisiko sitten palvelua. Sanoin, että kaikki paskaks vaan. Aloita sinä, minä otan kuvia.



Ei aloittanut. Petyin.

Kolmen vartin odottelun kohdalla ja parkkisakkouhan realisoitua hyökkäsin netissä edelleen surffailevan käteensä nojailevan yritysasiakasmyyjän luokse ja pyysin palvelua. Täysin odottamattomasti mies nosti perseensä penkistä ja haki takahuoneesta minua aiemmin palvelleen flegmaattisen myyjän. No lopputulos oli se, että kontakteja ei saanut siirrettyä Nokian puhelimesta Nokian puhelimeen, koska niissä sattui olemaan eri käyttöjärjestelmät. Turha reissu.





Suosittelen Elisalle suuren maailman tyyliin tehtäviä Secret Customer tai Pomo piilossa -tyyppisiä lähestymisiä, voisi olla ihan avartavaa. 

Ja tuo mummo pitäisi palkata myymälän esimieheksi ensi tilassa. Laittaisi nuoret miehet ruotuun.


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Älyhoipuhelin

Mitä tämmösillä lumikoilla tekee. Ei kestä ees lattiaan viskata.




Kosketusnäyttö kyllä toimii, pystyin kuvaustilannetta varten valitsemaan juuri tilanteeseen passelin valokuvan albumista.

Aateekoon ja internetin mukaan korjausarvio on 195 euroa. Puolet puhelimen hinnasta. Ei mittää järkee. 

Mitähän työnantaja tuumii, kun mulla on ollut tämä uusi puhelin ehkä kolme viikkoa. Varmaan silittää päätä vastakarvaan.



sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ettepä usko mitä meidän autosta löytyi


Olen raportoinut aiemmin kallokattiloista ja pöllönjalkamaljoista eli elämästä metsästystä harrastavan henkilön kanssa.

Ajelin viikonloppuna avomiehen autolla. Käsijarrun alapuolelta löytyi ketun hampaita.


Kyllä. Ketun hampaita. Ai mistäkö tiedän? No kysyin tietysti. Keskustelu ei johtanut tämän pidemmälle, avomieheni ei nähnyt tarpeelliseksi selvittää minkälaisen prosessin seurauksena purukalustoa oli penkkien väliin päätynyt. Eli on ilmeisesti ihan tavanomaista, että autossa on hampaita.

Mutta olenkin tunnetusti aika rajoittunut henkilö.

Pistin myös merkille hammastikun muovikääreen. Varmaan samaiselta ketulta jäänyt.

Notre Damen ikkunanmaalaajat


Avomiehen sisko piti eilen ikkunanmaalaustalkoot. Hän kutsui sinne useita henkilöitä, mutta vain muutama tuli. Ja pelkästään naisia. Mikä ei ole siis mitenkään huono asia, sillä akkaporukallahan yleensä saadaan asioita aikaan sen sijaan, että asettaudutaan mukavasti lipsimään olutta ja unohdutaan tarinoimaan. Joutavat ukot pysykööt kotonaan.

Vilkas mies oli kerran kesässä esiintyvässä mielenhäiriössä tehnyt jotain poikkeuksellista. Eli oikeasti tehnyt jotain, mitä emäntä oli pyytänyt. Nimittäin kasvulaatikoiden aihiot.



Ne toimivat mahtavina työtasoina, joskaan eivä tarjonneet optimaalista ergonomista kokemusta. Muutaman tunnin urakoinnin jälkeen porukka alkoi muistuttaa kourallista Notre Damen kellonsoittajia.



Ukkoihin jouduttiin harmittavasti turvautumaan talkoissa kahteen otteeseen. Ensinnäkin piti selvittää miten ikkunaruudut saadaan nostettua pois. No se oli helppo homma. Toisekseen piti käyttää appiukon luona yksi ruutu pienessä höyläystyössä.

 
 
Erillisen ohjelmanumeron järjesti kukas muukaan kuin Vilkas mies. Hän käväisi laitehuoneessa ja havaitsi pienen vuodon. Kiristysyrityksen lopputuloksena oli suuri vuoto. Saatiin avomiehen isovelikin nostettua perseeltään, hän on nimittäin putkimies. Jos ei olisi paikallisvahvistuksia ollut, olisi pitänyt soittaa Joken taksi paikalle ja hyökätä kirkonkylälle asioimaan LVI-liikkeeseen. Taksikyyti sen takia, että ikkunankarmit toimivat tosi kätevinä baaritiskeinä. 




En tiedä olivatko liitokset sellaisia kunnan työntekijöiden  "Varmistetaan että meillä on töitä" -mallilla tehtyjä, koska yhteensä kolme kertaa rusahti seuraava kohta sen jälkeen kun edeltävä vika oli korjattu. No tämä show tietysti tarkoitti sitä, että taloon ei saatu vettä. Kuvassa wc:n huuhtelu maalaistyyliin.



Muutoinhan avomiehen isoveli osallistui talkoisiin siten, että toi käsivaivaisen emäntänsä hionta- ja maalaustöihin ja meni itse kotiin tekemään "toimistohommia" eli sataprosenttisen varmasti vaan komentosillalle tuijottamaan telkkaria. Vesiepisodin seurauksena ukko saatiin talkoopaikalle, mutta heti tilanteen lauettua kaveri asettautui talkootalon komentosillalle lukemaan laatulehteä ja nauttimaan olutta. Kyllähän nyt työntekoa katselisi päivät pitkät! 


Noin yhdeksän tunnin urakoinnin ja muutaman nautitun siiderin kohdalla alkoi huumori kukkia. Joku pervo kouri talkoolaisten takamuksia. En voi antaa tarkkoja yksityiskohtia.



Lopuksi grillattiin ja saunottiin ja vielä illan ratoksi pelattiin Trivial Pursuitia, tuota ilahduttavaa ja perinteistä seurapeliä joka saa takuulla hermot kireäksi. Humalaisten Pursuitin säännöt tiivistettynä: a) liikuta toisen joukkueen pelimerkkiä laudalla b) heitä noppaa toisen vuorolla c) jää miettimään muutamaksi minuutiksi vastausta, jota et varmasti tiedä d) vastaa kysymykseen toisen vastausvuorolla ja e) joukkuepelissä huolehtikaa siitä, että annatte kysymykseen yhtä monta eri vastausta kuin on joukkueessa jäseniä.


 
 
Toivottavasti joku keksii ensi viikonlopuksikin jotain kehittävää tekemistä. Tai jospa itse panostaisi asiaan - meillähän on mökeiltä ulkohuussit tyhjentämättä!
 
 
 

lauantai 7. syyskuuta 2013

Greyn anatomia tiivistettynä

Greyn anatomia on yksi suosikkiohjelmistani. Vähän on kyllä se touhu alkanut tuotantokausien myötä ihmetyttää.

Ensinnäkin. Tyypit ei koskaan opi laittamaan ovea lukkoon, jos harrastavat seksiä työpaikalla. Puhutaan kuitenkin korkeasti koulutetuista ihmisistä. Päivystyshuoneen nimeksi voisi vaihtaa panohuoneen ja ottaa käyttöön ihan oikean päivystyshuoneen, jonne voisi mennä nukkumaan kaikki ne, jotka aikovat oikeasti nukkua.

Seattle Grace Hospitalin henkilökunta yrittää kaikin keinoin piilotella seksisuhteita työkaverien kanssa. Yksi hyvä tapa on nussia esimiehen kanssa autossa. Joka on parkkeerattu talon eteen, jossa kaikki kollegat ovat istumassa iltaa.

 
 
Huippumodernissa sairaalassa on välineissäkin vähän toivomisen varaa. McDreamy keksi alkaa ruiskuttaa jotain viruksia aivokasvaimiin siinä toivossa että kasvaimet pienenisivät tai mielellään katoaisivat kokonaan. Muuta teknistä tapaa tämän operaation tekemiseen ei luonnollisesti ollut kuin se, että McDreamyllä oli oma ruisku ja tyttökaverilla oma ja niiden piti saada ruiskutettua viruslientä potilaan aivoihin tismalleen samaa vauhtia. Joku näppärä ois voinut ihan tarkkaan annostelevan laitteenkin tähän kehitellä, mutta ei.

Lientä meni aivoihin ihan eri tahtiin ja paniikkihan siinä meinasi iskeä. Tällaisessa tilanteessa lääkärien on alettava tuijottaa toisiaan silmiin ruiskujen sijaan ja kippaskappas, kuin taikaiskusta ruiskut tyhjenivät prikulleen yhtä aikaa.

Potilas muistaakseni myöhemmin kuoli, mutta tärkeämpää oli tuo romanttinen ruiskutuskokemus.

Jokaisella tuotantokaudella tapahtuu keskimäärin yksi vakava selkkaus, jonka seurauksena henkilö erotetaan. Milloin kyse on turhan rakkaaksi käyneen potilaan hoidon paskottelusta, milloin tieteellisen tutkimuksen pilaamisesta ja sattuuhan niissä talkoissa hoitovirheitäkin. Aina jollain konstilla nämä epävakaat tyypit saadaan takaisin hommiin.



Jotta ohjelmassa ei pelkästään keskityttäisi selvittelemään ihmissuhdeasioita, keskimäärin kolmen jakson välein Seattlessa tapahtuu juna-, lautta-, ambulanssi- tai lento-onnettomuus tai vaihtoehtoisesti on hirmumyrskyjä, äkillisiä maanvajoamia tai koulu/työpaikka-ampumisia.



Kyllä kehottaisin muuttamaan tuommoiselta paikkakunnalta nopeasti pois.


Tällä hetkellä lähinnä toivoisin, että Seattle Grace Hospitaliin saataisiin sijoitettua Walking Deadin neljäs tuotantokausi. Siinä ei hyvä pilalle menis.