sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kymmenen tähden talkoot

Minulla on metsää rehevillä mailla. Niin rehevillä, että metsänhoitoyhdistyksen ukko on joka kerta puhelimessa että "on rehevöö, on rehevöö!". Asiassa on se hyvä puoli, että puu kasvaa hyvin. Siis jos sitä saa kasvamaan. Kuvassa on neljänteen kertaan istutettu kuvio. On siellä niitä taimiakin jossain, ikuisessa yössä.

 
Eipä tuosta kuvasta paljoo näy, että täydennysistutustakin on konetyönä tänä kesänä tehty. Kävin pari viikkoa sitten muutaman tunnin hillumassa puskassa yksinään. Viidakkoveitseä olisin tarvinnut. Horsmaa ja vattua kasvaa ihan vitusti, en paremmin sano, ja ne on minua korkeampia. Aukon alalaitaa sahasin pari tuntia ja sainkohan arviolta kahdeksasosahehtaarin käytyä läpi.

Totesin että nyt on nimittäin just oikea aika pitää talkoot ja nehän pidettiin lauantaina. Piha saatiin ilahduttavan täyteen ajoneuvoja. Ja niiden sisällä ei todellakaan ollut pelkkiä vellihousuja (lue: avomiehen isoveli ei ollut vielä saapunut). Todettiin, että mahdollisuuksia on taimikonhoitotyön lisäksi lautataapelin purkuun ja peräkärryn katkenneen rungon korjaamiseen.



Rungon korjaamiseen tarvitaan rälläkkä, peltiä, rautaa ja hitsuhitsukone. Ja yksi tunkki, muutama puupölli ja testamentti. Lisäksi tarvitaan toinen traktori, joka estää rälläköinnin jälkeen peräkärryä kaatumasta korjausmiesten päälle. Patentti oli niin luotettavan oloinen, etten uskaltanut jäädä katsomaan työn etenemistä. Johdatinpa siis osan talkoolaisista metsään.


Kyllä siellä taimiakin vielä oli. Täydennysistuttajaukko olikin huomannut myyriä juoksentelemassa aukoilla. Että katotaan istutetaanko viidennen kerran ens keväänä. Sen jälkeen kyllä luovutan ja ryhdyn kasvattamaan päätoimisesti leppää ja pihlajaa. Ja vattuja anopille.




Illankähmässä käytiin sitkeimpien talkoolaisten kanssa vielä yksi pienempi kuvio urakoimassa. Kyllä kuvasta näkyy tosi selvästi, että aukkoa pitkin on porhaltanut neljä ihmistä ristiinrastiin. Nyt sitten vaan odotellaan, että horsmat ja vatut kaatuvat lumen painosta taimien päälle.



Ja mikä tärkeintä: buffetpöytä on jälleen katettu, oi myyrät, hirvet ja kauriit! Ette varmaan näe nälkää tänäkään talvena.




19 kommenttia:

  1. Annoin jo periksi, kasvakoon sitte heinää ja pihlajantainta. Nyt on semmonen strategia, että jos kaatelis pihlajaa lampaille ja yrittäis jättää koivua, niin tulis ainakin polttopuuta. Tuskin onnistuu.
    PS. Näkyykö pihakuvassa taustalla The Hiace?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin, mullakin on Tuhtista runko murtunut, vielä se on perässä tullut, mutta jossain vaiheessa jää pelkkä aisanpätkä roikkumaan perään jos ei jotain tee. Että kiitosta tuosta korjauskonseptista, erityisesti tuo toinen turvatraktori pitää sitten varata remonttiin. Ruumiita tai vakavia vammautumisia ei vissiin tullu, eli sikälikin koeteltu ja hyväksi havaittu menetelmä.

      Poista
    2. Polttopuukuvio taitaa tuostakin tulla, ei oo ennuste kovin hyvä :D

      Vakavilta loukkaantumisilta vältyttiin, vaikka ainekset oli vaikka mihin. Ei jotenkin itsellä ole suurta luottamusta semmoiseen perustunkkiin ja muutamaan puupölliin tuon kaliiberin projekteissa.

      Ja kyllä, tarkkaavaisena huomasit Hiacen kuvasta :)

      Poista
    3. Tuosta inspiroituneena tuli sitten runko oikaistua ja vahvistettua. Mitään talkooväkeä ei paikalle ilmaantunut (johtuisko siitä etten kutsunut) ja tuon turvatraktorinkin arvioin tarpeettomaksi. Välineinä pullotunkki, pillit lämmitykseen, muutama lankku ja pölkky, löytörautoja ja Kemppiliimaa.
      Turvallisuuttakin ajattelin kuitenki, otin puhelimen taskuun, että voi kuitenki jollekin soitella jos jää kitumaan.

      Poista
    4. Ainiin, vedin kuitenki lavan yläosan kiinni ladon kattotoolien alapaarteisiin ketjutaljalla, että ei ihan hallitsemattomia tapahdu. Tai sitten sortuu vielä latokin päälle...

      Poista
    5. Se oiskin näyttävä lähtö kun ois päällä peräkärry ja lato :D Kyllä kylillä riittäis juttua. Pitkää ikää uudelle rungolle!

      Poista
  2. *Peukku sun rehevälle metiköllesi*
    Olen aivan sanaton - Kiitän kuitenkin postauksesta jonka olit tehnyt tänne.
    Mieletöntä menoa taas kerran, joka ei kai muuttunut kuitenkaan korjaustöidtä huolimatta `päättömäksi` kenenkään osalta...?

    "Viikkopöllö"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahin vamma oli julmettu patti kyynärpäässä, joka tuli sen seurauksena, että kaveri oli polkaissut keskellä kahtia pirkan ja toinen pää sitten pamahti käpälään imakasti.

      Sitten oli lisäksi vatukossa saatuja haavoja, jotkut kun lähtivät t-paitasillaan hommaan. Ei hyvä idea.

      Poista
  3. Hämmennys valtaa aina kun näkee tommosta korjaamista, eihän se ny iso homma olis ollu laittaa jotain tönkköjä siihen lavan alle?

    Eikä pihlaja huono puu ole, fiskarsin laatupuu näkyy pyytävän siitä 1390 e/m3. Tietty se vaatii hiukan hoitoa et tulee kunnon tukkia eikä vaan pusikoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onhan se pihlaja kai soitinrakennuksessa yms. erikoistyössä ihan kysyttyä tavaraa. Mutta ei maksa vaivaa, niin herkästi pusikoituu pihlaja.

      Poista
  4. Koska asioita tulee aina lähestyä ratkaisukeskeisesti, jäi yöksi päähän muhimaan tuo, että mitenkä me saadaan pöpelikkö käännettyä kuuselle. Ja ratkaisuhan tuli: lampaat. Nehän vetää ihan himona pihlajaa, heinää, vattua... Havupuu ei niille maistu, joten tuloksena on huolella putsattu kuusitaimikko.
    Lampaathan teillä löytyy omasta takaa? Tähän ratkaisumalliin ei ikävä kyllä sisälly vastausta siihen, miten lampaat pidetään hallinnassa ja ylipäänsä tallessa. Aitaaminen, paimenlanka, Reksi paimenkoiraksi? Jätetäänpä ideariihi vielä puintihommiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis olla kunnon aitaukset, ettei elikot pääsis karkaamaan tai jokin peto niitä syömään. Hyvä ajatus kyllä. Mistähän sais halavalla koiraverkkoo tai vastaavaa vajaan hehtaarin kuvio kiertämään :D

      Poista
  5. No mutta, jos hattua riittää, pistä pystyyn maksullista marjanpoimintaa. Hesalaiset tulee kilvan, kun aitona ja luonnonmukaisena tarjoaa

    VastaaPoista
  6. Ensin tuli Asta-myrsky ja pani metsän matalaksi. Nyt on yli puolet pinta-alasta "hoidettavaa taimikkoa" (= pään yläpuolelle ulottuvaa heinää ja vattupusikkoa). Olen suunnitellut avaavani naapurin ylämaankarjan pojille aitaan aukon. Ne syö kaiken, myös taimet, mutta olisihan siellä helpompi liikkua. Tänään kävi metsänhoitoyhdistyksen mies kertomassa, että pitäisi ne viimeisetkin pystyyn jääneet isot kuuset kaataa, on kirjanpainajakuoriainen iskenyt. On se hyvä, ettei elämä käy liian yksitoikkoiseksi. Eikä työ lopu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei helvetti, en paremmin sano. Varmaan tekis mieli lyödä hanskat tiskiin. Odotusarvokorvaus oli varmaan huikea...

      Poista
  7. Nuo virityssysteemit kuulostavat kovin tutuilta.
    Jäkkii yhteys täällä ja ... Olkoon. Mukava näitä juttuja on lukea.

    VastaaPoista
  8. Kateellisena nyky-Hämäläisenä kommentoin kun täällä ei tunneta talkoo-apua. "Ei ole täällä tapana auttaa." vaikka nauriit maassa mätänisi. Kiitos viihdyttävästä blogistasi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs porukkaa se tuommoinen on :O Muuta jo äkkiä tänne.

      Poista
  9. Kiitos kutsusta! Nämä hämäläiset omistavat kaiken tarvitsevansa maa-ja metsätaloudessa kukin itse. Joka pihassa tönöttää kuivurit ja puimurit, traktorit ja kaivurit. Talkootyöstäkin laskutetaan! Ja pitkään katsotaan (muukalaisia) uusia asukkaita kylällä eikä vahingossakaan tulla juttelemaan. Keski-Suomessakin on toimivia pienviljelijäyhdistyksiä jotka pitävät esim. tanssilavaa ja muuta kimppatavaraa joita lainaillaan (ilman maksua). Mutta kaikkeen tottuu niinkuin tälläiseenkin mutta jaksan vaan ihmetellä vuodesta toiseen.

    VastaaPoista