keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Vastaus Luottokamat-blogihaasteeseen

Tämä on vastaus Tuumat ja tuokiot-blogia pitävän Jennijeen haasteeseen kertoa omista luottokamoista (vrt. City-lehden kakkossivun juttulaatikko, jossa henkilö x esitteli luottokamansa).
 
Hiace
Ukko yrittää säännöllisesti ylipuhua vaihtamaan Hiacen johonkin toiseen autoon. Ei muuten käy! Siitä kiulusta ei hajoa ikinä mitään, on huippuluotettava vekotin. Lisäksi ei harmita jos autoon tulee osumia tai penkit vähän suttaantuu, koska auto on jo valmiiksi rutussa ja paskainen. Käytön stressittömyyden lisäksi merkittävä etu on se, että kun auto on peruutettu kertaalleen traktoriin, pyöröpaaliin ja (tiettävästi) seinään, on perä sen näköinen että järjestyy kuulkaa parkkipaikka yllättävän näppärästi Sokoksenkin takaa. Kun muut kuskit näkevät että sen näköisellä autolla saavutaan alueelle ja yritetään tarjota sitä johonkin ruutuun (ja vielä kun akka on ratissa), niin tilaa annetaan kysymättä. Kukaan ei uskalla tunkea lähelle ilmeisesti päälleajon pelossa, vaan muut odottelevat sitä omaa vuoroaan ihan rauhassa!
 
Hiace palvelee uskollisesti siitäkin huolimatta, että sitä on ammuttu. Metsästyksessä talvipakkasella on kuulkaa sellainen vaara, että kun rukkaset kädessä yrittää viritellä pyssyä niin tussarihan saattaa perkele yhtäkkiä pamahtaa. Ja kuti osuu sitten siihen mitä edessä sattuu olemaan.
 
Yhteenvetona: Se ei vaihtamalla parane. Tämä tiimi ei luovuta!
 
Joe Blascon Ultra Base –meikkivoide
Punastujan paras kaveri. Minulla naama menee tasaisen tulipunaiseksi tai vaihtelun vuoksi toisinaan ruttotyyppisen laikukkaaksi perus-häpeätilanteiden ja liikunnan lisäksi esim. silloin kun:
 
  • ilahdun
  • säikähdän
  • suutun
  • petyn
  • yllätyn
  • keskityn
  • voitan
  • häviän
  • ärsyynnyn
 
Eli yhteenvetona voisi sanoa että jos ylipäätänsä tunnen jotain, olen punainen.
Suosikkipunastumiseni ever oli muuten kun töihin saapui Canonin jeppe neuvomaan miten meidän monitoimilaitetta käytetään (tämä on yksi ydinosaamisistani työmaalla). Katsottiin siinä ihan normisti huoltotoimenpiteitä ja muita. Sitten tultiin kohtaan värikasetin vaihto. Canonin mies käytti tilanteesta termiä värinvaihto. Suorana reaktiona tähän vedin välittömästi ihan punaiseksi.
 
Musta bolero
Sokokselta aikanaan ostettu varsin ylihinnoiteltu musta neulebolero on kolunnut muistaakseni kaikki pikkujoulut ja muut kekkerit viimeisen viiden vuoden ajan. Jopa kesällä olen joutunut sitä käyttämään, ainakin rippijuhlissa ja ristiäisissä se on ollut päällä.
Yritin etsiä tälle vuodelle boleron kaveriksi uutta juhlatoppia. Tällä hetkellä saatavana:
  • Kokonaan paljeteilla vuorattu toppi, joka tuntuu haarniskalta päällä eikä laskeudu kunnolla. Eikä koko paskaa voi edes pestä koneessa.
  • Liehuvahelmainen keinokuitu-unelma, jonka näppärä sivuvetskariratkaisu ei mene tissien kohdalta kiinni. Lisäksi tarvitaan kaverin apua että rytkyn saa pois päältä (paniikkikohtausvaara!). Kaupantekijäisiksi paita sähköistää tehokkaasti hiukset ja jättää ne lopulta lehmän nuoleman näköisiksi.
  • Tasapaksu putkilo, jonka seurauksena näyttää siltä, ettei sinulla ole vyötäröä ollenkaan. Sitä mä oon aina halunnu!
  • Oli-niin-vaikea-valita-että-tungettiin-siihen-kaikkea-paita, jossa on käytetty tehokeinoina räväkkää kuosia, paljetteja, pitsiä ja mieluiten vielä vähän höyheniä. Less would so be more.
 
Eli lähdetään sitten taas siinä saatanan samassa bolero – toppi – mustat housut -setissä liikenteeseen tänäkin talvena.
 
 

Movember naisen silmin

"Joka vuoden marraskuussa Movember-kampanja pyytää miehiä ympäri maailman kasvattamaan viikset. Niillä kerätään kipeästi tarvittavaa rahaa, jolla lisätään tietoisuutta miesten terveyteen liittyvistä asioista.

Miesten tavoitteena on kerätä rahallisia tukijoita viiksienkasvatusprojektilleen, jota myös naiset (Mo Sistat) voivat tukea parhaansa mukaan. Mo Brot auttavat parantamaan miesten terveyttä. Marraskuun ajaksi heistä tulee liikkuvia ja puhuvia mainostauluja. Mo Brot tuovat teoillaan ja puheillaan esille tärkeää aihetta, josta puhutaan hyvin vähän. Yhdessä me annamme miesten terveydelle uudet kasvot."

Ehdotan, että edistämme tietoisuutta naisten terveyteen liittyvistä asioista kasvattamalla heti ensitilassa kainalokarvat. Miten paljon Sinun tietoisuuttasi naisten terveysasioista tämä kuva edistää asteikolla nollasta sataan?


 
No?! Oletko tietoinen? Mitä?!

Voit lähettää rahaa kampanjani tukemiseen. Pankkiyhteys: OP-Pohjola, FI3252300120063905
 

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Nyt höyrytään!


Ostin Kärcherin höyrypesurin itselleni lahjaksi, koska olen niin hyvä tyyppi. Tuotetta tuli ensin testailtua hirmu kiimassa lauantaina iltayöstä omaan kylppäriin. Nukkumaanhan ei voi mennä kun talouteen on juuri kannettu uusi gadget. Ja perkele. Kyllä nimittäin lähti pinttynyt moska seinistä irti. Entinen asukas oli ystävällisesti tupakoinut n vuotta asunnossa. Yritin aikanaan saada kylppärin laatoista nikotiinipaskaa pois käyttämällä maailman kaameimpia laattapesumyrkkyjä ja hankaamalla laattoja kynsiharjalla. Tämä vekotin hoiti saman homman hetkessä ja sillä tuloksella, että laatoista tuli jopa puhtaita ja ei tarvinnut pelätä ihon syöpymistä tai varoa vähemmän mukavien höyryjen hengittämistä.

Koeajosta innostuneena lähdin sunnuntaina jakamaan ilosanomaa lähelle asuvien kavereiden luokse. Kumpikaan ei ajanut siivousintoista henkilöä pois vaan tajusivat tilaisuutensa tulleen ja ottivat ilmaisen siivouspalvelun mielellään vastaan. Toisessa taloudessa minut ruokittiin ja toisessa sain suklaakakkua. This it what they call a win-win situation.

Tähän asti testattu:
·         Nikotiini – pöly – hiuskiinne –moskan irrotus laatoista: check!

·         Laattojen saumat: check!

·         WC-istuimen hankalasti puhdistettavat kohdat: check!

·         Hanat ja altaat: check!

·         Saunaosaston lasiovi: check!

Seuraavaksi hankin kyllä vähän sitruunahappoa, jolla hankalat kohdat esikäsittelemällä saadaan loputkin moskat irti. Sitten olen voittamaton. Näiden kanssa joudun siis vielä ottamaan uusintaerän:
·         Extra-pinttyneet kalkkisaostumat

·         Ruoste

·         Puukiukaan edusta (nokea yms.)

 

Mutta tämä oli kuulkaa rakkautta ensihöyryämisellä.

Koira oli höyrytourneeni aikana lirauttanut sohvaan ja sängynpeiton reunaan ja makkarista kantautuvien äänien perusteella taisi juuri yrjötä iltaruokansa sängyn alle. Mutta nyt on niin hyvä fiilis, etten lannistu mistään. Höyrypesurilla voi nimittäin ajaa puhtaaksi myös tekstiilejä ja pestä lattiat. In yer face, dog!

torstai 25. lokakuuta 2012

Päivi Räsänen, oletko kuulolla?

Tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan alkoholistit kuolevat jopa kaksikymmentä vuotta nuorempina kuin muut. Entäs sitten? Alkoholisteillahan on enemmän elämiä kuin keskivertokissalla, viinaan kuoleva ennättää todennäköisesti välttää kuoleman viisitoista kertaa ennen kuin lopulta napsahtaa. Eikö siinä ole jo vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittämiin yhdelle? Esimerkiksi jos lentää sivistyneen illanvieton jälkeen polkupyörän selästä pää edellä suoraan pientareella olevaan kivikasaan (helmets are for pussies), siitä voi selvitä muutamalla katkenneella hampaalla ja turvonneella naamalla. Jos sama tapahtuisi selvin päin olevalle, olisi tuloksena luultavasti aivovamma.

Puhutaan juopon tuurista, eikä aiheetta. Nimittäin losangeleslaisen tilastotutkimuksen mukaan humaltunut selviää 65 prosenttia todennäköisemmin onnettomuudesta hengissä. Alustavat tulokset vaativat kuulemma vielä lisätutkimuksia. En ymmärrä miksi tätä pitäisi tutkia yhtään enempää! Uusien tietojen valossa leikkauspöydällekin pitäisi päästä ainoastaan juovukkeessa. Jos joudun leikkaukseen, aion vaatia että minut ja samalla myös leikkaava lääkärini huolehditaan sopivaan seilinkiin, jotta tuplaan mahdollisuuteni selviytyä. Kossu helpottaa varmasti lääkärinkin jännitystä ja tuo rentoutta skalpellin heilutteluun.

Alkoholijuomille persoja suomalaisia kohdellaan kaltoin. Oikeusmurhan koki äskettäin eräs 57-vuotias mies, joka kruisaili mopolla perikunnan talolle tulittamaan supikoiria ja teeriä. Kiivaimmassa metsästysinnossa häneltä oli unohtunut hankkia luvanvarainen ase ja odottaa kärsivällisesti rauhoituskauden yli. Vahinkoja sattuu. Nyt tullaan siihen oikeusmurhaan: mies oli juonut vain kolme olutta illalla ja kaksi aamulla, ja silti mittari näytti yli kolmea promillea. Älytöntä, ettei mittareissa ole minkäänlaista laadunvarmistusta, mainehan tässä menee hyviltä ihmisiltä! Päivi Räsänen, mikset puutu tähän?!

Aiheeton alkoholistiksi leimaaminen koskee syvän kansan rivien lisäksi myös julkkiksia. Pahoitin elokuussa mieleni, kun kuulin että Dingon väitettiin esiintyneen humalassa Siilinjärvellä Uneton yö -tapahtumassa. Uskokaa kun teille sanotaan - vika oli äänentoistossa eikä esiintyjässä! On ihan yleisesti tiedossa, että äänentoisto-ongelmat aiheuttavat epäselvän laulun lisäksi myös horjahtelua ja kompastelua (sisäkorvaongelma tai jotain). Neumann yritti vielä keikan aikana hypätä kunnon rokkistaratyyliin esityksestä villiintyneen yleisön sekaan, mutta avomieheni veli esti yrityksen tuuppaamalla ukon takaisin lavalle. (Ei pysyneet sukulaisentekeleeni näistäkään talkoista erossa ja menivät pilaamaan hyvän esityksen)

Alkoholisteilla on ikävä maine, mielestäni aivan turhaan. Etenkin delirium-tilassa olevan henkilön kanssa ei kyllä tule yhtään tylsää hetkeä. Ai eikö ole kokemuksia? No minäpä kerron.

On virkistävää väitellä esimerkiksi siitä, onko margariinipakkauksen reunaan jäänyt punainen väri vain palanen päällä ollutta foliokantta vai onko se jäännös rasiaan salakavalasti laitetusta myrkystä. Kotitekoinen turvallisuuspalvelu ja kulunvalvonta on myös korvaamaton lisäominaisuus: saat jatkuvia ilmoituksia autojen saapumisesta ja lähtemisestä kun voisit vaikka vannoa, että ketään vieraita ei ole käynyt pihassa päiväkausiin. Lisäksi puolestasi kytätään merkkejä vieraiden asunnossa käymisestä etsimällä tästä todisteita mm. kurkkimalla taulujen taakse. Looginen paikka esim. salaviestien jättämiseen, eikö?

Myös äkillinen uskoon tuleminen on aika vaikuttava kokemus – raamattua rapistellaan pienessä psykoosissa muuten ihan urakalla! Tutut luonnonilmiöt ja fysiikan lait on myös syytä laittaa todelliseen testipenkkiin: someone is totally fucking with your head, jos aamulla on nurmikossa kastetta. Jumalauta! Kuka nyt ois semmoisesta älyttömyydestä kuullut, että ruoho voi olla aamulla märkää?! Syynä tähän ei voi olla mikään muu kuin se, että joku on käynyt tahallaan kastelemassa nurmikon puutarhaletkulla (jatkopäätelmä: lisättävä valvontaa kiinteistössä ja tontilla). Ja likipitäen  yhtä yliluonnollinen ilmiö on se, että pakastimesta jääkaappiin edellisenä iltana nostettu jauhelihapaketti ei olekaan ennättänyt sulaa yön aikana. Joku hiippailija on ihan varppina vienyt jauhelihan yöllä takaisin pakkaseen ja palauttanut sen jäisenä jääkaappiin ennen kuin muut ovat heränneet. Kaste ja pakasteiden hidas sulaminen jääkaapissa – never heard.

Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin. Ja vähän muidenkin.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Perhe on paras

Oma sukuni on ilahduttavan hyvin räjähtänyt ympäri Suomea ja niihin sukulaisiin, jotka asuvat lähistöllä ei tule muuten vaan pidettyä yhteyttä. Tätini asuu noin 80 metrin päässä kodistani, jossa olen asunut nyt viimeiset viisi vuotta. Parina ekana vuonna läheteltiin joulukortteja, mutta nyt sekin velvollisuudentunnosta tehty ele on onneksi jäänyt pois. Eikä olla onneksi kyläkaupallakaan törmätty.
Perheessäni ei koskaan kysellä keneltäkään yhtään mitään (paitsi jos on oikeasti asiaa) - lukemattomat kerrat vedettiin jauhelihakastiketta iltaruoaksi ilman että ruokapöydässä vaihdettiin yhtään sanaa. Talouspaperiakin pystyi nimittäin kätevästi pyytämään osoittamalla. Perheeni toimintamalliin ei kuulu verbaalisen kommunikoinnin lisäksi myöskään halailu, rakastavat sanat tai muu vastaava perverssi toiminta (unless drunk).
Ja se on kuulkaa sillä tavalla, että jos joku sukulainen sattuu soittamaan, on parempi käydä istumaan, koska joku on varmuudella kuollut. Yleisesti ottaen toisten yksityiselämän tapahtumat ja tapahtumatta jäämiset eivät ole niin mielenkiintoisia, että kukaan vaivautuisi huvin vuoksi ottamaan muihin sukulaisiin yhteyttä ja tiedustelemaan mitä kuuluu. Setäänikin näin viimeksi Yhteishyvä-lehdessä.
Avomieheni suku on puolestaan hirvittävän laaja. Joko heille ei ole koskaan kerrottu ehkäisystä tai sitten he ottivat pikkuisen liian kirjaimellisesti jeesuksen komennon mennä ja täyttää maa. Suku kuitenkin suhtautuu onneksi aika kivasti minuun, (vapaavalintaisesti) lapsettomaan miniään. Esimerkiksi appiukon- ja anopintekeleen yhteisissä 60-vuotisjuhlissa ihan juhlapuheessa avomieheni setä kertoi, että ”suvun naisten käytäntönähän on tähän asti ollut tehdä vähintään neljä lasta”. Vieläkin lämmittää mieltäni, kun kaikki kääntyivät tuijottamaan minua. Varmaan tahollaan miettivät, että onkohan tuo hieho maho vai mikä sitä vaivaa kun lapsia ei tule. On kuitenkin jo kolmekymppinen ja väliliha ei ole revennyt.
Avomieheni äidin puolen suvussa kokoonnutaan juhlimaan suurin piirtein kaikkea ajokortin suorittamisen vuosipäivästä lähtien. Isän puolella taas on vähän järkevämpää touhua – on pieniä kaivelemaan jääneitä perintökiistoja ynnä muita, joiden ansiosta ihan kaikkia ei välttämättä huvita kyläillä kotopuolessa yhtenään. Se on ollut minulle hirvittävä helpotus – joitain sukulaisia olen nähnyt kymmenen vuoden välein, joka on ihan passeli sykli. Taisi olla muuten nuo aiemmin mainitut 60-vuotisjuhlat, joihin eräs avomieheni tädeistä tuli – viime vierailukerrasta oli kulunut kauan aikaa. Hän katsoi minua, kysyi kuka olen ja kun kerroin, hän tokaisi että ”oletpas sinä paremman näköinen kuin muistin”. Kiitos. Ehkä?
Tuleepa myös muita korrekteja kommunikointitilanteita mieleen. Meitä suvun miniöitä lähestyttiin kerran kokkopaikalla räväkällä keskustelunavauksella: ”Mitäs pikkuhuorat?” Emme silloin vaan ymmärtäneet, että tämä oli ilmeisesti Varsinais-Suomessa uusi hip ’n trendy tapa lähestyä nuoria naisia. Elastisen ja Iso H:n ”Mitä muijat, mikä boogie” –setistä ei ollut vielä muaseuvulla tuolloin kuultukaan ja tämä viisikymppisen ganstaräppäävän mummon vetoon ei osattu reagoida oikein millään tavalla. Myöhemmin on harmittanut.
Hyvä puoli avomieheni suvussa on se, että juhannuksena ei ole ikinä tylsää. Suosikkitapahtumia vuosien varrelta:
 
  • nakupaini (yleisön ikähaarukka noin kahdesta lähemmäs yhdeksäänkymmeneen vuoteen)
  • kokkomäeltä pihaan päin vyöryminen peltoa pitkin ja kehon vuoraaminen siinä sivussa lehmänpaskalla (puutarhaletku auttaa tähän)
  • auton ajaminen takapihalla olevaan rotkoon, kun menee vahingossa pakki silmään ykkösen sijaan (traktoreita on onneksi pihassa, maalla kun ollaan)
  • beachvolleyn pelaaminen hillityllä kilpailuvietillä (onneksi on silmälaseillekin vakuutuksia ja sijoiltaan menneen polven voi aina leikata ensi kesää varten kuntoon)
  • koiran etsiminen (oli pirulainen hypännyt autoon huomaamatta kun joku haki sieltä lisää viinaa)
 
Juhannus tulee joka vuosi – halusit tai et.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Kokemuksia yrittäjyydestä


Yrittäjyyttä pidetään kansantaloudellisen toiminnan perustana. Yrittäjäksi ryhtyminen ei ole helppoa ja se vaatii hyvää riskinotto- ja -sietokykyä (lue: lievää mielenvikaisuutta). Plussapuolella yrittäjyys tarjoaa mahdollisuuksia määrätä itse tekemisistään (lue: saa ihan itse valita tekeekö töitä klo 6:00 – 22:00 vai klo 08:00 – 24:00) ja menestyminen saattaa tarjota huomattavasti palkansaajaa suuremmat tulot. Yleisesti ottaen yrittäjät tekevät enemmän töitä kuin palkansaajat, mutta ovat työhönsä tyytyväisempiä – näin se mielenvikaisuus muun muassa ilmenee.

Teitä varmaan heti kiinnostaa millaista yrittäjän elämää olen puolisoni kanssa elänyt? Ai ei, no minäpä kerron silti.

Tänä vuonna olemme maatalousyrittäjinä olleet poikkeuksellisen huonon sään armoilla. Olosuhteet ovat haitanneet auringonottoa ja muuta löysäilyä EU-tukien tilille kilahtamista odotellessa. Virallinen toimialamme on viljakasvien (pl. riisin), palkokasvien ja öljysiemenkasvien viljely. Tulipa tästä mieleen, että tänä vuonna olisi ollut ideaa riisinviljelyssä, koska vesi on seisonut pellolla keväästä syksyyn. Rahvaat leipäviljat eivät tykänneet yhtään kevätkylvyssä olemisesta ja protestina päättivät olla laajamittaisesti harrastamatta itämistä ja muita normaaleja toimia. Onneksi apulanta-, polttoaine-, vakuutus- yms. kustannukset laskivat samassa suhteessa…

Mitä yrittäjältä vaaditaan? Ainakin syvää uskoa omaan osaamiseen ja jaksamiseen. Pitäähän sitä uskoa olla, koska on yleensä itse ainoa, joka putiikin toimintaan ja selviämismahdollisuuksiin luottaa edes auttavasti. Kuvassa tunnelmia tältä keväältä - tässä tilanteessa joku saattaisi mennä ostamaan Rautiasta sisalköyttä mutta yrittäjä ei – hän rimpuilee pari tuntia omin voimin ja sen jälkeen nielee pettymyksen ja alkaa soitella kaivinkoneellisille kavereilleen.
 
 

Sitkeys ja kärsivällisyys ovat myös yrittäjän hyveitä. Nämä ominaisuudet tulevat tarpeellisiksi esimerkiksi silloin kun istuttaa kolmatta kertaa taimia samalle aukolle. Mieltymys pettymyksiin ja sisäsyntyinen fetissi haavojensa nuolemiseen aina uudelleen ja uudelleen on mykistävä. Aina noustaan, olipa kuoppa miten syvä tahansa – sitkeästi kohti uusia pettymyksiä. Voihan välillä onnistaakin?

Vihreille tiedoksi, että toisin kuin luullaan, metsätalousyrittäjät ovat suuria luonnon ystäviä. Allekirjoittanut teki tänä keväänä 8000 euron edestä hyväntekeväisyyttä ruokkimalla pitkän ja ankean talven heikentäneitä pelto- ja metsämyyriä sekä kauriita. Buffet-tarjonta kelpasi - bambi ja kamut kiittävät! Tuli hyvä mieli kun pystyin hienosti auttamaan, vieläkin kyynel vierähtää poskelle kun asiaa muistelen.




Yrittäjänä on myös kyettävä taloudelliseen ajatteluun ja ennakointiin. Investoimme äskettäin toisen puimurin hankintaan voimakkaasti kasvaneen peltopinta-alan takia. Tämä sijoitus nousi viikonloppuna arvoon arvaamattomaan kun molemmat puimurit hyytyivät noin kilometrin välille toisistaan. Olipa aika näppärä hakea varaosia edemmäksi nyykähtäneestä puimurista takaa-ajoasemassa olevalle vanhemmalle puimurille. Kilpikonna voitti tälläkin kertaa jäniksen.

Kuten alussa todettiin, yritystoiminnalla voi saada niitä ekstratuloja. Meillä reviteltiin tänä kesänä hankkimalla talouteen hieno lämmitettävä koirankoppi (ennen kuin pankissa huomattiin että tilin saldo on plussalla, ha!).

Koirankoppi ennen…
 
 

...ja (metsäkärrin kaatumisen) jälkeen:

 

Koira ei ole vieläkään antanut meille anteeksi ja kusee varmaan siksi säännöllisesti sohvaan ja subwooferiin.

Toivon että kokemuksemme voimaannuttavat myös teitä ja jaksatte lähteä uuteen työviikkoon energisinä ja aurinkoisina! Yrittäjyys kannattaa ja kantaa.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Hyvältä näyttää niinku kuuluki!


Perussuomalaisten listoilla olevien kunnallisvaaliehdokkaiden ulkonäköön on kiinnitetty erityishuomiota. Vaalieleganssiin ovat ennättäneet puuttua monet tahot aina emeritusprofessorista lähtien. Mutta ovatko nämä otokset todella kaiken sen kohun arvoisia? Sunnuntaiaamun ratoksi suorittamani selvityksen perusteella ehdokkaiden riihen seinästä revitty look ei olekaan ennennäkemätöntä. Mitä mieltä itse olet?
 
Vasemmalla Hannes Huotari (s. 1954), pelimanni Kaustisilta. Harrastuksena huovutus- ja nahkatyöt kansalaisopistolla.
Oikealla Donald Trump (s.1946), kiinteistöguru ja multimiljonääri. Harrastaa kaikkea kallista.

 



 

Vasemmalla Ville Vaara (s. 1968), junnujen koripallovalmentaja Vantaalta. Ratkoo ristisanoja ja sudokuja vapaa-ajallaan.

Oikealla Viggo Mortensen (s. 1958), näyttelijä ja taiteellinen monilahjakkuus.
 
Vasemmalla Martti Ahtisaari (s. 1937), diplomaatti ja Suomen kymmenes tasavallan presidentti.
Oikealla Pentti Hirsijärvi (s. 1950), eläkeläinen Maavedeltä. Lukee elämäkertoja ja harrastaa sukututkimusta.
 

Vasemmalla Heikki Härmä (s. 1972), sähköasentaja Oulusta. Harrastaa moottoripyöräilyä ja kerhotoimintaa.
Oikealla Tuomas Kyrö (s. 1974), palkittu kirjailija ja sarjakuvapiirtäjä.
 
 
Vasemmalla Juha Mieto (s. 1949), entinen kilpahiihtäjä ja olympiavoittaja.
Oikealla Ilkka Pohjalainen (s. 1952), rakennusmies Sallasta. Harrastaa karaokea ja pilkkimistä.
 

 
 

 

perjantai 19. lokakuuta 2012

Plussapallot


Uutiskynnyksen ylitti se, että muotitalon vaatteita esittelee pluskoon malli ja jopa vielä itsestään ylpeä sellainen (oho). Pluskoolla tässä tarkoitetaan vaatekokoa 40. Minusta aika vähän on kyllä sitä plussaa vielä tuossa vaiheessa, mutta menkööt nyt tämän kerran, kun runwaylla kaverina stomppaa 2D-malli (=katoaa näkyvistä, jos kääntyy 90 astetta).

Tämä häkellyttävän suurikokoinen Ralph Laurenin tuotteita esittelevä malli on Robyn Lawley:

Kuvasta inspiroituneena söin heti kolme munkkia. Tällä hetkellä odottelen munkkien asettuvan strategisesti parhaisiin kohtiin vartaloani.

Millainen on ihannevartalo? Koska minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta kysellä mielipiteitä keneltäkään, päätin luottaa Googleen. Viralliset ihannevartalot ovat seuraavat:



 
Erityisesti sydäntäni lämmitti Paavon sijoittuminen sijalle kuusi. Tuloksena oli minusta varsin kattava repertuaari – kaikkea luurankojen ja michelinien välillä ja varmasti jokaisen makuun jotakin. Kuten Nalle Puhilla, myös minulla on erikokoisia ystäviä. Laihin kavereistani on nelikymppinen mies, jolla on todistettavasti kerran ollut rasvaa kropassaan – teini-iässä hänen niskaansa nimittäin nousi rasvapatti. Se onneksi amputoitiin terveyskeskuksessa.

Koska en käsittele mitään asioita objektiivisesti, pidän parhaana vartalotyyppinä omaani eli hedelmäsalaattivartaloa: siinä on sopivasti sekä melonia että päärynää. Jos joku ei ole hedelmäsalaatin ystävä, niin sallittakoot se hänelle – minulle kuitenkin kelpaa.

Soidinmenoista ja mihin kaikki lopulta johtaa

Soitimella tarkoitetaan parittelua edeltävää käyttäytymistä, jonka seurauksena yksilöt tulevat sellaiseen fysiologiseen vireeseen, että parittelu on mahdollista. Naaras valitsee usein kaikkein komeimman koiraan kumppanikseen – ulkonäön lisäksi vaikutusta voi olla tämän käytöksellä, laulutaidolla ja reviirillä. Kokonaisvaikutelma näet ratkaisee. Joskus riittää, että komea koiras pelkästään ilmaantuu paikalle eikä välttämättä tarvita sen kummempaa pullistelua. Monesti soidinmenoja seuraava parittelu voi olla sen sijaan hyvinkin lyhyt prosessi ja tapahtuma on varsin suorasukainen suhteessa soidinvalmistelujen laajuuteen.
Toivoisin samanlaista suoraviivaisuutta ihmisten pariutumiseen. Halukas nainen voisi esimerkiksi ilmoittaa aikeistaan pyörittelemällä päätään, viheltelemällä ja nakkelemalla niskojaan. Miehille voisi vaikkapa pullahtaa kaulaan punainen pussi, jota he täyttäisivät ja tyhjentäisivät rytmikkäästi. Tällä tavalla jäisivät kaikki turhat vilkuilut, vinkkailut, hiveltelyt, tekstailut ja muut säädöt tarpeettomiksi. Tietäisi suoraan ketä panettaa ja ketä ei, ja nämä suoran toiminnan joukot kokoontuisivat yhteissoitimelle paikallisiin ravitsemusliikkeisiin viikonloppuisin takuuvarmoin tuloksin.
99 prosenttia suomalaisista parisuhteista alkaa toteamuksella ”Vittu se onkin paljon paremman näköinen kuin minä muistin!”. Kehittyvään parisuhteeseen tai tää-on-vaan-tämmöstä-säätöö –tyyppiseen suhteeseen liittyy erilaisia sääntöjä. Vaikka yhdessä olisi helvetin mukavaa ja ei muuta haluaisikaan kuin olla toisen kanssa, on oltava liikkeellä viileällä ”katellaan milloin nähdään ens kerran, mulla on tässä näitä kiireitä ja suunnittelen pitkää viikonloppua New Yorkiin” -meiningillä. Jos haluat nähdä toisen heti uudelleen, olet tarrautuva yksinäinen perverssi, josta on syytä hankkiutua eroon heti ensitilassa. Rakkausmaailman kolmihaarakoukkuista Rapalaa ei saa nielaista kitusiin asti heti alkuvaiheessa tai olet virallisesti emäluuseri!
Alussa toisessa näkee vain niitä kivoja ja hellyyttäviä piirteitä. Jos joku väittää muuta, valehtelee. Esimerkiksi myöhästely voi olla ihan söpöä, ja on oikeastaan ihan kiva siivoilla ja järjestellä toisen luona (siinä sivussa stalkataan lääkkeet, etsitään pornolehdet ja tarkastetaan alushousujen kunto) sekä laittaa ruokaa (selviää juoko se juntti pastan kanssa vain maitoa vai kelpaako sille hyvä punkku). Jos toinen on vähän sottainen tai epäjärjestelmällinen ei se haittaa, koska kohtahan kaikki muuttuu kun sinä astuit hänen elämäänsä! Nuo alussa niin ilahduttavilta ja hassuilta tuntuvat ominaisuudet toisessa ovat tosin niitä, joiden takia parisuhteen vakiinnuttua tekisi mieli puukottaa elämänkumppania naamaan.
Säästin tämänkin tarinan suurimman viisauden loppuhuipennukseksi (ja koska en ikinä tiedä milloin on hyvä hetki lopettaa). Parisuhteen tulevaisuuden kannalta aivan kriittisintä on muistaa, ettei nainen ainakaan ensimmäisen puolen vuoden aikana saa käydä kakalla toisen osapuolen oleskellessa samassa kiinteistössä. Jos nainen kakkii, se kuuluu olkkariin, ja orastava suhde ryvettyy yhdessä pöntön kanssa. Kiinnostava ja seksikäs nainen ei ulosta!

torstai 18. lokakuuta 2012

Opetuksia perheellisille

Mikään ei ole niin nautinnollista kuin neuvoa lapsettomana ihmisenä lapsellisia ihmisiä. Minulla on nimittäin ihan joka tilanteeseen ja ongelmaan sataprosenttisen varma ja kokeilematon neuvo valmiina.

Tässä lista tyypillisistä lapsiperheen ongelmista ratkaisuineen vapaasti hyödynnettäväksi:

1.       Lapsi ei syö kunnon ruokaa

Herkut pois. Nälkä tulee kyllä jossain vaiheessa. (Muista syödä oma pre-dinner suklaapatukkasi jemmassa esim. WC-tiloissa tai pyykkihuoneessa, jonne ei varmasti kukaan sinua seuraa kotiaskareiden pelossa)

 

2.       Lapsi sotkee

Laita siivoamaan jäljet. Äiti ei ole hotelli, jonka respa on 24 h vuorokaudessa auki. Anna armoa itsellesi, vaadi joskus muilta vähän ”enemmän” eli pyydä tekemään kotihommia, joihin normaaliälyinen ja terveraajainen lapsi varmasti pystyy. Tietääkseni kukaan alle kouluikäinen ei ole kuollut siihen, että joutuu esim. viemään roskat roskiin. Säännöt koskevat myös miestä joka raskaan työpäivän jälkeen istahtaa komentosillalle (tunnetaan myös kansanomaisella nimellä sohva).

 

3.       Lapsi kampeaa sänkyysi joka yö

Palauta lapsi sänkyyn. Lapsen voi viedä välillä omaan sänkyynsä myös miehesi (terveet raajat jne.).

 

4.       Lapsi lyö toisia hoidossa tai tekee jotain muuta älykästä

On pakko tuntua jossain, jos tekee väärin. Karkkipäivä on hänen osaltaan täten peruttu tai esim. uimahallireissu jää välistä. Lässytys ei auta, väärin tekemisen pitää kirpaista. Rangaistusta kutsutaan rangaistukseksi ihan syystä.

 

5.       Älä kerjää verta nenästäsi

Älä koskaan, siis koskaan, erehdy kehumaan tuttavallesi miten sosiaalinen, miellyttävä ja fiksu lapsesi on. Sinetöit nimittäin samalla kohtalosi - lapsesi heittää satavarmasti kyläreissulla parit tantrumit ja vähintään piirtää seinään ja vetää leikkikaveria käkättimeen.